Jotenkin suuresti on alkanut huvittaa tietyt "yksinäiset".
Esimerkiksi nämä parisuhteissa olevat "yksinäiset".
Oiskohan aika vaihtaa kumppania ja tuliko suhteeseen otettua lähinnä pinnallisin perustein jos on tunne yksinäisyydestä parisuhteessa?
Se taitaa nykyään tosiaan olla niin että kumppani ei saa olla liian hyvä kaveri koska muuten kyseessä on vain ystävsyys ja "kaverisuhde" eikä löydy sitten niitä kemioita, joten parempi etsiä vain joku jonka kanssa sängyssä on kivaa, mutta muuten ei ole yhteistä, ei pysty puhumaan ja olemaan joten lopputulos on "yksinäisyys". Ei kestetä kokonaista yksinoloa joten suhteeseen otetaan joku vain roikkumaan mutta hän ei pysty yksinäisyyttä vähentämään?
Sitten on näitä, jotka ovat olevinaan yksinäisiä joista kukaan ei kiinnostu. Onko se ihmekään kun he eivät koe mitään kiinnostavana tai kiinnostu muista ihmisistä? Valitellaan että ei löydy seuraa, mutta seuran pitää olla just oikeanlaista että ei tuntisi yksinäisyyttä. Puhutaan paskaa selän takana, ollaan suorastaa ilkeitä ja sitten pyöritellään silmiä kun ihmiset eivät moista jaksa katsella?
Toisaalta kun on tavannut oikeasti masentuneita joista kukaan ei tunnut kiinnostuvan niin ymmärtää yksinäisiä. Osa on ujoja ja hiljaisia, mutta yrittävät hankkia ystäviä kun sukulaisetkaan ei välttämättä välitä niin siinä alkaa olla jo oikeaa yksinäisyyttä.
Maailmassa on oikeasti yksinäisiä ja sitten on "yksinäisiä".
Ehkä on trendikästä olla "yksinäinen" ja "suuri yksinäinen ajattelija sekä outo tapaus, jota kukaan ei ymmärrä".
Esimerkiksi nämä parisuhteissa olevat "yksinäiset".
Oiskohan aika vaihtaa kumppania ja tuliko suhteeseen otettua lähinnä pinnallisin perustein jos on tunne yksinäisyydestä parisuhteessa?
Se taitaa nykyään tosiaan olla niin että kumppani ei saa olla liian hyvä kaveri koska muuten kyseessä on vain ystävsyys ja "kaverisuhde" eikä löydy sitten niitä kemioita, joten parempi etsiä vain joku jonka kanssa sängyssä on kivaa, mutta muuten ei ole yhteistä, ei pysty puhumaan ja olemaan joten lopputulos on "yksinäisyys". Ei kestetä kokonaista yksinoloa joten suhteeseen otetaan joku vain roikkumaan mutta hän ei pysty yksinäisyyttä vähentämään?
Sitten on näitä, jotka ovat olevinaan yksinäisiä joista kukaan ei kiinnostu. Onko se ihmekään kun he eivät koe mitään kiinnostavana tai kiinnostu muista ihmisistä? Valitellaan että ei löydy seuraa, mutta seuran pitää olla just oikeanlaista että ei tuntisi yksinäisyyttä. Puhutaan paskaa selän takana, ollaan suorastaa ilkeitä ja sitten pyöritellään silmiä kun ihmiset eivät moista jaksa katsella?
Toisaalta kun on tavannut oikeasti masentuneita joista kukaan ei tunnut kiinnostuvan niin ymmärtää yksinäisiä. Osa on ujoja ja hiljaisia, mutta yrittävät hankkia ystäviä kun sukulaisetkaan ei välttämättä välitä niin siinä alkaa olla jo oikeaa yksinäisyyttä.
Maailmassa on oikeasti yksinäisiä ja sitten on "yksinäisiä".
Ehkä on trendikästä olla "yksinäinen" ja "suuri yksinäinen ajattelija sekä outo tapaus, jota kukaan ei ymmärrä".
Vastaukset 4
Vanhimmat
On tietysti myös niitäkin, jotka ovat suuria yksinäisiä ajattelijoita, sekä outoja tapauksia, joita kukaan ei ymmärrä, ihan ilman noita lainausmerkkejä - niin kuin esimerkiksi minä.
Varmasti on, mutta yritätkö itsesi väkinäisesti eriyttää muista ja koetko että jos joku tarjoaa sinulle seuraasi niin olet liian "suuri ajattelija" hänelle?
Olen itsekin hieman outo, mutta monenlainen seura kelpaa. Menee vain ihmetellessä että monille yksinäisille ei kelpaa mikään seura.
Joillakin "yksinäisllä" on tarve tuntea ittensä niin kovin erilaiseksi, erikoiseksi ja sillä tavoin oudoksi että sen vuoksi ei haluakaan seuraa. Sitten kuitenkin toisaalta valitellaan tätä "yksinäisyyttä".
On se hankalaa se elämä silloin varmasti.
Ihmisellä tulee olla enemmän muita ympärillään kuin vain yksi ihminen.
"Varmasti on, mutta yritätkö itsesi väkinäisesti eriyttää muista"
En. Eriytyminen on tapahtunut hyvin luontevasti, vaikka ei kyllä ilman tuskaa. Joskus tuskan tie on se luontevin tie. Elämä ei ole niin yksinkertaista, että luontevin vaihtoehto sattuisi aina olemaan se helpoin ja onnellisin.
"ja koetko että jos joku tarjoaa sinulle seuraasi niin olet liian "suuri ajattelija" hänelle?"
Riippuu ihmisestä.