Olen yrittänyt kuumeisesti etsiä niitä kavereita, mutta jokaisen "elämäntehtävänä" tuntuu olevan baareissa ja ulkomailla juokseminen. Ei sanaakaan mistään keskustelemisesta tai luovuudesta. Todella masentavaa. Tuntuu, ettei kukaan halua mitään vakavaa ystävyyttä keltään vaan pelkkää hillumisseuraa.
Miksi kaikki ovat samanlaisia?
Kauuu
9429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mistä päin olet?
Minustakin se on masentavaa.
Vai olemmeko me kotona olevat samanlaisia?
Sun pitää kehittää veikkaussilmää, liikkuu paljon. Hyviä ihmisiä on vaikee löytää, erityisesti täss maassa.
Jep samaa oon miettinyt. Yksinäinen olen, mutta eipä se tilanne siitä mihinkään muutu jos ihmiset ympärillä vaan jauhaa paskaa joka ei kiinnosta ja haluaa tehdä typeryyksiä joihin en jaksa lähteä (=kännätä). Se on klisee mutta totta että "Kaikkein kamalinta on kun tuntee itsensä yksinäiseksi ihmisten keskellä."
Kaipaan fiksuja, avarakatseisia, huumorintajuisia ihmisiä. Persoonallisia, omaperäisiä ja luovia. Sellaisia joiden kanssa on kiva tehdä mitä vaan.
Eipä oo vielä ainakaan pahemmin sellaisia löytynyt. Vaadinko liikaa?
Tosin myönnän että en osaa kunnolla etsiä, ympärilläni on aina sellainen luotaantyöntävä aura koska olen niin pelokas ja epävarma.
Et vaadi liikaa. Niin se jotenkin menee, että suurin osa on näitä hulabaloo ihmisiä ja vähemmistö niitä hieman harkitsevampia introverttejä.
Ja aika harva uskaltaa olla oma itsensä kun sosiaalinen verkosto tahtoo yksilön muottiin. Olen miettinyt että haluaako ihmiset oikeasti pukeutua samalla tavalla kuin muutkin ja harrastaa samoja asioita. Jos kaikki olisivat 100% rohkeita niin varmasti näkisimme erilaisia ihmisiä. Joku voi olla totaalisen kyrpiintynyt trikoovaatteisiin ja haluaisi pukeutua vaikkapa merirosvoksi, mutta ei tietenkään uskalla kun muut voisivat ihmetellä. Toinen voisi ruveta värkkäämään psykedeelisiä kulkuneuvoja pajassaan eikä miettisi enää, onko hän muiden mielestä hullu.
Noh, itse en kuulu sosiaalisiin verkostoihin, joten voin tehdä melkein mitä haluan eikä kukaan "ystävä" susi lampaan vaatteissa moralisoi tai aivopese :D
Etköhän vaadi liikaa...
Ongelmahan on usein siinä että mitä enemmän asettaa vaatimuksia sitä vähemmän oikeastaan tutustuu ihmisiin. Mitä vähemmän taas tutustuu ihmisiin niin sitä pinnallisemmat ja vähemmän avarakatseiset ajatukset ovat.
Toisaalta kun nämä "harkitsevat introvertit" eivät usein hyväksy edes toisiaan koska ajattelevat ettei tuo ole tarpeeksi fiksu ja filmaattinen ja älykäs ja fiksu minun tasoiselleni ihmiselle.
Eli joskus pitää yksinkertaisesti asettaa rima niin alas että tajuaa mitä oikeasti haluaa tai mistä pitää.
"Mitä vähemmän taas tutustuu ihmisiin niin sitä pinnallisemmat ja vähemmän avarakatseiset ajatukset ovat."
Ja kun on tarpeeksi avarakatseinen, aivot muljahtaa ulos silmäkuopista.