Poikaani on kiusattu yläasteella viimeiset kolme vuotta. Hän on tullut helposti ärtyväksi, pahoittaa mielensä pienestäkin, tuskailee, on alkanut purra kynsiään jne. Huone on täydessä kaaoksessa (mutta se voi kuulua myös ikään). Kouluun lähtö on kuin tervan juontia.
Kotiympyröissä hänellä on kaksi poikakaveria ja harrastuksia, joista on aiemmin ollut iloa. Mutta nyt ei enää lukeminen, elokuvat, musisointi ja muu sellainenkaan kuulemma tunnu miltään.
Onko kiusaaminen ainoa tai tärkein syy masennukseen? Päihteitä poika ei käytä ja on muutenkin ns. kunnollinen nuori. Molemmat lapsemme ovat olleet toivottuja ja rakastamme heitä, on kasvatettu neuvomalla ja oman esimerkin voimalla eikä lyömällä tai haukkumalla.
Olen puhunut asiasta pojan luokanvalvojan kanssa jo 3 vuotta sitten, myös koulupsykologin ja rehtorin kanssa. Eivät pysty tekemään mitään, kuulemma, kun poika ei suostu paljastamaan kiusaajiensa nimiä. Mitä voin tehdä?
Kotiympyröissä hänellä on kaksi poikakaveria ja harrastuksia, joista on aiemmin ollut iloa. Mutta nyt ei enää lukeminen, elokuvat, musisointi ja muu sellainenkaan kuulemma tunnu miltään.
Onko kiusaaminen ainoa tai tärkein syy masennukseen? Päihteitä poika ei käytä ja on muutenkin ns. kunnollinen nuori. Molemmat lapsemme ovat olleet toivottuja ja rakastamme heitä, on kasvatettu neuvomalla ja oman esimerkin voimalla eikä lyömällä tai haukkumalla.
Olen puhunut asiasta pojan luokanvalvojan kanssa jo 3 vuotta sitten, myös koulupsykologin ja rehtorin kanssa. Eivät pysty tekemään mitään, kuulemma, kun poika ei suostu paljastamaan kiusaajiensa nimiä. Mitä voin tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kokemuksesta tiiän että kiusaaminen vaikuttaa paljo masennukseen. mua on kiusattu niin kauan ku muistan eli tarhasta asti. mä en oo kertonu siitä kellekään muutaku kirjotellu näillä palstoilla. terkkarikin jos on kysyny että onko kukaa nimitelly ymm. sanon ettei ole ja hymyilen. meidän terkkarille se riittää. yritä saada sun lapsi menemään ulos kavereiden kanssa ja takaisin harrastusten pariin, älä anna jumiutua sisälle. ennen pitkään sun lapsi ei mene koulun jälkeen enää minnekään. tiedän ton kokemuksesta =(
sori muuta neuvoo en osaa antaa.. =/
kiusaajille ei pitäs antaa periksi,mutta oisko mitään mahdollisuutta vaihtaa koulua?
ei totaalisesta koulukiusaamisesta masentuisi. Asiaa vain on kamalan vaikea korjata.
Paljonko, ja kuinka luottamuksellisesti olette, sinä ja puolisosi, puhuneet asiasta pojan itsensä kanssa? Kertoneet, että masennus on nuorilla nykyään tavattoman yleistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Selittäneet, että on väärää kunniantuntoa sellainen ettei kerro kiusaajiensa nimiä. Koulukiusaaminen on tavattoman yleistä. On paljon sellaisia asioita, joita aikuinen pitää itsestään selvinä, mutta joista nuorella ei ole aavistustakaan, tai aivan väärä käsitys. Hän saattaa pitää itseään ainoana, jolle näin on käynyt ja se lisää tuskaa entisestään. Keskustelkaa hänen kanssaan paljon ja rauhallisesti asiasta, niin kuluneelta kuin neuvoni kuulostaakin.
Tiedän kokemuksesta, opettaja ja kaksi aikanaan koulukiusattua lasta perheessä, että opettajat eivät yleensä halua tai pysty vakavasti puuttumaan tällaisiin asioihin; se vaatisi työtä ja vaivaa ja saattaisi johtaa rettelöihin kiusaajien vanhempien kanssa, jotka (myös) ovat usein vaikeita ihmisiä. Rehtorit yrittävät lakaista asian maton alle, koska koulun tahrattoman julkisivun ylläpitäminen on heille tärkeintä. Välinpitämättömyys ihmistä, oppilasta kohtaan, on hämmästyttävää. Mutta kun otat tämän näkökannan huomioon, neuvoni on: kovenna ääntäsi! Jos ja kun keskustelut rehtorin, koulupsykologin ja luokanvalvojan kanssa eivät auta, kerro heille, että seuraavaksi viet asian kunnan koululautakuntaan. Ja jos ei apua löydy sieltäkään, niin sitten mennään niin ylös, että apu löytyy. Sano, että sen on löydyttävä! Tee myös niin kuin olet sanonut tekeväsi. Silloin kouluvirkamiesten on pakko tehdä asialle jotakin, koska lommo julkisivuun on tulossa joka tapauksessa. Se saattaisi vaikuttaa poikaasikin myönteisesti, kun hän näkisi, että hänestä todella välitetään ja hänen puolestaan taistellaan.
Ja: eikö poikasi ole nyt viimeisellä luokalla yläasteella? Meneekö hän kenties lukioon? Ensi kesä saattaisi olla sauman paikka päästä kiusaajista eroon sujuvasti.
Tuntuu hienolta, että otitte meidän ongelman tosissaan. Sologin antoi kunnon ohjeet, miten toimia. Olen jo tänä aamuna (maanantai) pannut toimeksi, soittanut opolle, luokanvalvojalle ja koulupsykologille ja varannut lapselle ajan mahdollisen terapiantarpeen arvioimiseksi.
Tänään poika myös suostui (kun ei tartte enää mennä sinne kouluun) kertomaan edes yhden kiusaajan nimen. Opettajakunta voi nyt pitää silmällä sitä porukkaa.
Poika suorittaa yläasteen loppuun kotoa, sähköposti on hieno juttu.
Opettajat ja rehtori ovat tosiaan täälläkin lakaisseet ongelman maton alle, mutta emme myöskään ole itsekään kyllin selvästi tajunnut, miten paha tilanne on. Kiusaamisesta olen puhunut lapsen kanssa siitä asti, kun se ensimmäisen kerran ilmeni ja on yhdessä katottu netistä myös Kiusattujen tuki -sivuja, jotka on tosi hyvät.
Kiitos myötäelämisestä.
Itse myös kärsin kiusaamisesta ala ja yläasteen aikana, ehkä 4-5 vuotta.. Jossain vaiheessa aloin harrastamaan liikuntaa enemmän, siinä samalla kun itseluottamus kasvoi alkoi kiusaajat katoamaan.. jos kiinnostaa niin harrastuksia oli karate, aktiivistesti harrastan vieläkin capoeira ja thainyrkkeilyä
Olen itse ollut koulu kiusattu melkein koko koulu ajan. ei siitä täällä lukiossakaan eroon pääse vaikka niin luulinkin. On todella hyvä että otat asian näin sydämmellesi.moni vamnhempi ei ole kinnostunut lapsestaan tai heidän hyvin voinnistaan... ja niinhän niitä lapsia ainakin minun mielestä kasvatetaan rakkaudella eikä nyrkillä. kannattaa jutella poikasi kanssa että jos hakeutuisi sitten jatko opintoihin jonnekkin minne eivät varmasti nämä kiusaajat tule! ja voisit kysyä häneltä josko haluaisi jonkun auttavan henkilön vastaan otolle. se että käy terapiassa ei tarkoita että on hullu tms. pienellä terapialla ja äidin ja isän rakkaudella poikasi elämä varmasti kohentuu ja palaa taas normaaliksi.koittakaa vaikka ihan kotona jutella asioista. en tiedä mitä muut ovat tänne kirjottaneet mutta toivottavasti tästä nyt tuli edes jotain uutta.