Olen yliopistossa opiskeleva 25v mies. Elämä on muuten mallillaan, mutta minulla ei ole juurikaan ystäviä. Yhteen minulla on mennyt vähän hermot, kun hän on sellainen sohvaperuna, mikä ei muuta tee kuin valita ja istu tietokoneen ääressä. Olen yrittänyt saada hänet mukaan joihinkin harrastuksiini, mutta hän laiska tekemään itse mitään. Toinen on sellainen, että hän ei koskaan ota yhteyttä minuun ja aika usein jättää vastaamatta viesteihini tai soittoihini, enkä edes yritä tavoittaa häntä kovinkaan usein. On minulla sitten vielä yksi ystävä, mutta hänelläkin on muuta elämää ja hän on naimisissa.
Nytkin olisi mukava ilma mennä ulos tekemään jotain kivaa, mutta ei ole ketään, jota pyytää. Olen rauhallinen, melko sosiaalinen (tosin ryhmässä vähän hiljainen, enkä aina tiedä mitä juttelisi tai sanoisi), mukavaksi ja rennoksi on sanottu. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja esim. urheilen paljon. Olen yrittänyt olla aina ihmisiä kohdatessani hyvällä tuulella ja aktiivisesti yritän tutustua ihmisiin. Olen myös luotettava, enkä ole mikään ylimielinen machoilija tyyppi, joka vetää jotain kovis roolia. Miksi jään silti aina yksin? MIksi minuun ei haluta tutustua ja en kelpaa ystäväksi?
Aloitin jokunen kuukausi sitten uuden harrastuksen, jossa on kyllä mukavaa porukkaa ja olen yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta silti en ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutoinkin tekemisissä. Sosiaalisuudestani huolimatta en joskus tiedä mistä puhuisi tai mitä juttelisi. Mitkä ovat hyviä jutun aiheita vieraampien ihmisten kanssa? Miksi ihmisiä ei kiinnosta tutustua minuun? Onkohan siinä kyse siitä, että minulla on kuulokojeet ja lievä vamma, mikä ei esim. urheilemista haittaa. Ovatko ihmiset ystävällisiä vain säälistä, mutta eivät oikeasti halua olla tekemisissä? Mistä löydän ystäviä, joidenka kanssa puuhata kaikkea mukavaa? Olen kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään ihmissuhteissa, enkä kohta enää viitsi yrittää. Yrittämisen puutteesta ystävien saaminen ei voi kohdallani olla kiinni.
Nytkin olisi mukava ilma mennä ulos tekemään jotain kivaa, mutta ei ole ketään, jota pyytää. Olen rauhallinen, melko sosiaalinen (tosin ryhmässä vähän hiljainen, enkä aina tiedä mitä juttelisi tai sanoisi), mukavaksi ja rennoksi on sanottu. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja esim. urheilen paljon. Olen yrittänyt olla aina ihmisiä kohdatessani hyvällä tuulella ja aktiivisesti yritän tutustua ihmisiin. Olen myös luotettava, enkä ole mikään ylimielinen machoilija tyyppi, joka vetää jotain kovis roolia. Miksi jään silti aina yksin? MIksi minuun ei haluta tutustua ja en kelpaa ystäväksi?
Aloitin jokunen kuukausi sitten uuden harrastuksen, jossa on kyllä mukavaa porukkaa ja olen yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta silti en ole ystävystynyt kenenkään kanssa, niin että olisi muutoinkin tekemisissä. Sosiaalisuudestani huolimatta en joskus tiedä mistä puhuisi tai mitä juttelisi. Mitkä ovat hyviä jutun aiheita vieraampien ihmisten kanssa? Miksi ihmisiä ei kiinnosta tutustua minuun? Onkohan siinä kyse siitä, että minulla on kuulokojeet ja lievä vamma, mikä ei esim. urheilemista haittaa. Ovatko ihmiset ystävällisiä vain säälistä, mutta eivät oikeasti halua olla tekemisissä? Mistä löydän ystäviä, joidenka kanssa puuhata kaikkea mukavaa? Olen kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään ihmissuhteissa, enkä kohta enää viitsi yrittää. Yrittämisen puutteesta ystävien saaminen ei voi kohdallani olla kiinni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos keksit vaustaukset, niin tule ihmeessä tänne kertomaan ne!!!
Miten on et onks siellä yliopistossa ketään kehen tutustua?
Mä jotenkin kyl ymmärrän sun tilannetta.
Ne sun nykyiset kaverit vaikuttaa olevan kyl vähän eri maailmasta kuin sä, varsinkin se sohvaperuna. Pyydä vaikka joku tyyppi sun kanssa jäätelölle harkkojen tai koulun jälkeen? Jotain tollasta ihan normaalia ja sit vaan hengailette. Kyl se siitä. Plus sun asenne on loistava, mut älä pelkää ettetkö osais puhua porukassa! Mahdollisimman rennosti vaan, turhia hermoilematta : )
Älä lannistu kuitenkaan, äläkä yritä liikaa ystävystyy, mahdollisimman rennosti vaan.
Se on tavallaa sama ku korista pelais tai skeittais, mitä rennommin sen parempi.
Ps. Urheilu on just hyvä!