Olen 31 vuotias ja asun ulkomailla, vanhempani suomessa. Aiti on nyt alkanut painostaa tekemaan lapsenlapsia vaikka olen hanelle jo vuosia sanonut etta en halua lapsia ollenkaan. Ymmarran kylla aitini tilanteen kun serkut sikiaa kuin kanit ymparilla mutta EN VAIN HALUA LAPSIA! Yritin saada hanet myos ymmartamaan etta suomeen en muuta vaikka lapsen saisin mutta ei auta. Jos veljeni saisi lapsen se ei olisi kuulemma sama asia koska tyttaren lapset nyt vain ovat jotenkin tarkeampia (tasta on tosin ihan tutkimuskin).
Nykyisin jokaisessa puhelussa pitaa mainita mita kunkin serkun lapsi on tehnyt tai keta on ollut kylassa tai kuka on raskaana. Rasittavaa.
Mika tassa auttaisi, painostus ei ole kovaa mutta varjostaa kuitenkin muuten hyvaa aiti-tytar suhdetta.
Nykyisin jokaisessa puhelussa pitaa mainita mita kunkin serkun lapsi on tehnyt tai keta on ollut kylassa tai kuka on raskaana. Rasittavaa.
Mika tassa auttaisi, painostus ei ole kovaa mutta varjostaa kuitenkin muuten hyvaa aiti-tytar suhdetta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
myös sanonut aina ettei halua lapsia, sanoo olevansa tosi pettynyt mies suhteisiinkin, kun ne aina kaatuu juuri tuon lapsi asian suhteen, kaikki ja jokainen haluaa lapsia.
Juuri vähän aikaa sitten kysyi minulta, onko hän jotenkin outo ja omituinen kun ei halua lapsia?
Miksi kaikkien pitäis haluta lapsikatraan ympärilleen?
Sanoin, että et todellakaan, jokaisella on oma elämä ja saa elää niinkuin itse haluaa, elämää on ilman lapsiakin...
Näin sanoo äiti, joka myös toivoo niitä lastenlapsiakin, minulla on kolme lasta kaikkiaan joten toiveessa on joskus lastenlapsiakin, ehken?
En hoputa ketään lasten tekoon, mutta jos aika ja halu on saada lapsia, ovat kaikki tervetulleita.
Älä kuitenkaan päätä, ettet ikinä etkä koskaan halua lapsia, sillä mielikin voi muuttua.
Miniäni päätti 10 v. avioliiton jälkeen 36-vuotiaana, että jospa kuitenkin.... Nyt sitten sanoo, että olisi pitänyt vähän aikaisemmin herätä. Tämä lapsi jäi ainokaiseksi.
Mutta painostukset voi aina lyödä leikiksi, tai sitten sanoa tiukasti, että tämä asia on loppuun käsitelty.
Riippuu toistenkin asenteesta.
Kannattaa tehdä kuitenkin selväksi muille, että asiaa ei päätä muut, eikä siitä keskustella.
Kiitos kivoista kommenteista.
Tilanteen tekee juuri nyt vaikeaksi se etta tapasin "sen oikean" ja haat suunnitelmissa jne. Olin pitkaan sinkkuna ja aidille se, etta loysin vihdoin miehen (6 vuotta sinkkuna) on kai jonkunlainen merkki siita etta voi alkaa vihjailemaan. Hoidan ystavani lasta 1-2 krt. vkossa ja rakastan yhtapaljon kuin olisi omani ja se riittaa. Haluan olla "tati" - en aiti.
Aitini on tulossa parin kuukauden paasta kaymaan ja voin vain kuvitella kun han nakee minut kummipoikani kanssa mita tuleman pitaa... Olen hyva lasten kanssa - varsinkin taman "kummi" poikani (ei siis olla millaan tavalla sukulaisia).
Minulle itselle ahdistavinta on se etta aiti hokee etta halla on niin kova mummokuume ja etta tuntuu samalta kuin silloin kun hanelle iski vauvakuume.