Muuttumattoman sakon alue on liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallinen. Tämän vuoksi siihen kiinnitettiin vuoden 1999 sakkouudistuksessa erityistä huomiota sekä hallituksen esityksessä (HE 74/1998 vp) että lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 25/1998 vp). Tietoisuus siitä, että sakon määrä ei kasva nopeuden lisääntyessä, saattaa lisätä joidenkin kuljettajien ajonopeuksia. Muuttumattoman sakon alue koskee kuitenkin pienituloisia sakotettavia. Heille määrätään korjaussäännöksen soveltamisen vuoksi suurempi päiväsakko kuin heidän tulotasonsa ja maksukykynsä edellyttäisi. Sakko on siten näissä tilanteissa pienituloiselle suhteellisesti ankarampi seuraamus kuin hyvätuloiselle vastaavan suuruisesta ylinopeudesta määrättävä päiväsakko.
Nuoret ovat yksi pienituloisten ryhmä, jota yleensä sakotetaan minimisakon mukaan. Päiväsakon vähimmän rahamäärän korottamisen vuoksi nuorten (18-20 vuotiaiden) sakot ovat uudistuksen jälkeen nousseet suhteellisesti eniten. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että yksinomaan sakon suuruudella tai muuttumattoman sakon alueen kaltaisen melko teknisen yksityiskohdan muuttamisella voitaisiin merkittävästi vaikuttaa tämän ryhmän käyttäytymiseen. Nuorten kuljettajien onnettomuusriskin vähentämiseksi on pyrittävä alkoholin käytön hillitsemiseen ja liikenneturvallisuutta koskevien asenteiden muuttamiseen. Tällaisia toimia on selvitellyt nuorten kuljettajien onnettomuusriskin alentamista pohtinut työryhmä maaliskuussa 2002 luovuttamassaan mietinnössä (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 16/2002).
Rikesakkojärjestelmän laajentaminen entistä suurempiin ylinopeuksiin on ongelmallista, jos samalla halutaan korostaa ylinopeuksien moitittavuutta. Rikesakkoa voidaan nykyisin käyttää vähäisten liikennerikkomusten seuraamuksena. On kyseenalaista, voidaanko ylinopeutta 30-40 km/h pitää vähäisenä. Ainakin asuntoalueille tai koulujen läheisyydessä tämän suuruinen ylinopeus osoittaa kuljettajassa piittaamattomuutta muiden turvallisuudesta. Rikesakkojärjestelmän laajentaminen ylinopeuksiin 30-40 km/h ja samalla nykyistä suurempien rikesakkojen käyttöön otto laajentaisi myös entisestään muuttumattoman sakon aluetta. Rikesakkojärjestelmän laajentamista aikaisempaa suurempiin ylinopeuksiin tulee siten huolella harkita liikenneturvallisuuden kannalta.
Euroopan unionissa rangaistusten yhtenäistäminen on nähty perustelluksi perustamissopimuksen mukaisesti vakavan, rajat ylittävän rikollisuuden osalta, ei sen sijaan vähäisissä rikoksissa kuten tieliikennerikkomuksissa. Sakkorangaistusten täytäntöönpano toisessa EU-maassa ei myöskään edellytä liikennerikkomuksista tuomittavien rangaistusten yhtenäistämistä. Euroopan unionissa neuvotellaan parhaillaan puitepäätöksestä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin rangaistuksiin. Puitepäätös merkitsisi toteutuessaan sitä, että Suomessa määrätyt sakkorangaistukset voitaisiin panna täytäntöön toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Nykyisin sakkojen täytäntöönpano on mahdollista pohjoismaiden välillä.
Sisäasiainministeriö on elokuun 29 päivänä 2002 antamallaan ohjeella (SM-2002-1769/VI-2) pidentänyt toistuvien liikennerikkomusten vuoksi määrättävien ajokieltojen pituutta. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut 28 päivänä elokuuta 2002 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää ajokorttiseuraamusten kehittämistä. Tässä yhteydessä tulee selvitettäväksi muun muassa ajokieltojen pituuden mahdollinen pidentäminen eräissä tapauksissa. Työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi 30 päivänä marraskuuta 2002.
Vuoden 1999 sakkouudistuksen vaikutuksista on marraskuussa 2002 valmistunut kaksi laajaa tutkimusta. Tutkimuksissa selvisi, että sakkojärjestelmää pidetään yleisesti ottaen oikeudenmukaisena. Lainsäädännöllä olisi kuitenkin syytä vahvistaa tuomioistuimissa vakiintumassa oleva käytäntö pääomatulojen ja muiden kertaluonteisten, poikkeuksellisten suurten tulojen jaksottamisesta usealle vuodelle.
Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2002
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Nuoret ovat yksi pienituloisten ryhmä, jota yleensä sakotetaan minimisakon mukaan. Päiväsakon vähimmän rahamäärän korottamisen vuoksi nuorten (18-20 vuotiaiden) sakot ovat uudistuksen jälkeen nousseet suhteellisesti eniten. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että yksinomaan sakon suuruudella tai muuttumattoman sakon alueen kaltaisen melko teknisen yksityiskohdan muuttamisella voitaisiin merkittävästi vaikuttaa tämän ryhmän käyttäytymiseen. Nuorten kuljettajien onnettomuusriskin vähentämiseksi on pyrittävä alkoholin käytön hillitsemiseen ja liikenneturvallisuutta koskevien asenteiden muuttamiseen. Tällaisia toimia on selvitellyt nuorten kuljettajien onnettomuusriskin alentamista pohtinut työryhmä maaliskuussa 2002 luovuttamassaan mietinnössä (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 16/2002).
Rikesakkojärjestelmän laajentaminen entistä suurempiin ylinopeuksiin on ongelmallista, jos samalla halutaan korostaa ylinopeuksien moitittavuutta. Rikesakkoa voidaan nykyisin käyttää vähäisten liikennerikkomusten seuraamuksena. On kyseenalaista, voidaanko ylinopeutta 30-40 km/h pitää vähäisenä. Ainakin asuntoalueille tai koulujen läheisyydessä tämän suuruinen ylinopeus osoittaa kuljettajassa piittaamattomuutta muiden turvallisuudesta. Rikesakkojärjestelmän laajentaminen ylinopeuksiin 30-40 km/h ja samalla nykyistä suurempien rikesakkojen käyttöön otto laajentaisi myös entisestään muuttumattoman sakon aluetta. Rikesakkojärjestelmän laajentamista aikaisempaa suurempiin ylinopeuksiin tulee siten huolella harkita liikenneturvallisuuden kannalta.
Euroopan unionissa rangaistusten yhtenäistäminen on nähty perustelluksi perustamissopimuksen mukaisesti vakavan, rajat ylittävän rikollisuuden osalta, ei sen sijaan vähäisissä rikoksissa kuten tieliikennerikkomuksissa. Sakkorangaistusten täytäntöönpano toisessa EU-maassa ei myöskään edellytä liikennerikkomuksista tuomittavien rangaistusten yhtenäistämistä. Euroopan unionissa neuvotellaan parhaillaan puitepäätöksestä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin rangaistuksiin. Puitepäätös merkitsisi toteutuessaan sitä, että Suomessa määrätyt sakkorangaistukset voitaisiin panna täytäntöön toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Nykyisin sakkojen täytäntöönpano on mahdollista pohjoismaiden välillä.
Sisäasiainministeriö on elokuun 29 päivänä 2002 antamallaan ohjeella (SM-2002-1769/VI-2) pidentänyt toistuvien liikennerikkomusten vuoksi määrättävien ajokieltojen pituutta. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut 28 päivänä elokuuta 2002 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää ajokorttiseuraamusten kehittämistä. Tässä yhteydessä tulee selvitettäväksi muun muassa ajokieltojen pituuden mahdollinen pidentäminen eräissä tapauksissa. Työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi 30 päivänä marraskuuta 2002.
Vuoden 1999 sakkouudistuksen vaikutuksista on marraskuussa 2002 valmistunut kaksi laajaa tutkimusta. Tutkimuksissa selvisi, että sakkojärjestelmää pidetään yleisesti ottaen oikeudenmukaisena. Lainsäädännöllä olisi kuitenkin syytä vahvistaa tuomioistuimissa vakiintumassa oleva käytäntö pääomatulojen ja muiden kertaluonteisten, poikkeuksellisten suurten tulojen jaksottamisesta usealle vuodelle.
Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2002
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Verenimijät !:
Joskus 1950-luvulla rangaistiin, jos teki toiselle vahinkoa. Nyt on keksitty, että rahastaa voidaan, vaikka mitään vahinkoa ei ole tapahtunut. Tämä on minusta 'lainsäätäjien' harjoittamaa RIKOLLISTA puuhaa, mikä tulisi LOPETTAA.
T. Matti
Samalla logiikka pitäisi myös kääntää esimerkiksi eduskunnalle, liikenneministeriöön, tiehallinnolle ja kunkin tieosuuden kunnossapidosta vastuussa olevalle; kaikille edellämainituille voitaisiin määrätä sanktiot esim. liukkauden takia vaarallisesta tiestä ja tieverkon rapistumisen 'hyväksymisestä' (sattuipa onnettomuuksia tai ei!)
Tähän asiaan vielä palatakseni, on tämä lainsäädäntöasia kaiketi hiukan "kova pala" ihan siinä mielessä, että mihin vedetään holhouksen ja omaehtoisen eli itsenäisen ajattelun ja sen pohjalta lähtevän toiminnan sallimisen raja.
En tunne (toivoakseni jo entisen) "mallimaamme" Ruotsin nykytilannetta, mutta siellä, jos missä, on kaikki, mikä ei ole ollut erikseen kiellettyä, ollut aikanaan (erikseen) lailla sallittua, vai olikohan tuo juuri päinvastoin? No, parhaaseen neuvostotyyliin kuitenkin!
Mutta oli miten oli, puuttui mm. "MJV" minusta täällä *erittäin* vakavaan ongelmaan juuri sikäli, että nykyään mäyttäisi lainsäätäjien keskuudessa tosiaan vallitsevan jonkinlainen ennakkorankaisun suuntaus, vai pitäisikö mieluummin puhua mielialasta tai vierasperäisemmin mentaliteetista tai poliittisen hajuisesta tendenssistä? Tämä ajattelu voisi noudatella jokseenkin seuraavanlaista, tosin ainakin jossain määrin yksinkertaistettua kaavaa:
Ellet tee mitään väärää tai rikollista, olet kuitenkin aikeissa tehdä niin, mikä tekee sinusta jo sinänsä rikollisen, ja jos syyllistyt rikokseen, olet tietysti merkitty ja kaikin mahdollisin tavoin rikolliseksi rekisteröity. Itsenäinen ja omaehtoinen ajattelu on kuitenkin rikoksista kaikkein pahinta ja siten kaikkein ankarimmin rangaistavaa, koska se, jos mikä, on vallitsevan systeemin kannalta kaikkein vaarallisinta. (Vertaa esim. Orwellin '1984')
T. Jycke