Meillä on kohta 4 vuotta täyttävä leikattu uroskissa, joka osaa olla melkoisen mahdoton. Se keksii kaikki mahdolliset jekut, on tosi nirso ruuan suhteen, ei voi pissata laatikkoon, jos siellä on kakat (pissaa siis esim. sohvalle, joten siinä on aina suojat, kun emme ole kotona). Entisessä asunnossa kissa repi huonekalut ja nyt uuteen muutettuamme olen vienyt sitä valjaissa ulos, niin nyt se naukuu ovilla vähän väliä, että pääsisi taas pihalle. Se ei viihdy sylissä eikä pidä yhtään vieraista ihmisistä, etenkin lasten kohdalla se näkee punaista. Se on kokoajan minun perässäni (on oikea mamman poika) eikä oikein usko minua. Miestä se uskoo paremmin, mutta eihän hänkään ole kokoajan kotona kissaa torumassa. Meillä on testattu kaiken maailman kissakarkotteet ja Feliway-haihduttimet. Mitä olette mieltä, vaikuttaisiko kissakaveri positiivisesti vai negatiivisesti kissaamme? Kannattaisiko ottaa uroskissan seurauksi toinen uros vai naaras? Ja toisaalta, jos ottaisimme toisen kissan, pitäisiköhän meidän hommata uudelle kissalle omat ruokakipot, hiekkalaatikko, raapimispuu yms.? Tuttavaperheessämme on kolme kissaa, jotka käyttävät samaa laatikkoa ja syövät samasta kupista. Jotenkin vaan tuntuu, että meidän nykyinen kissa ei ainakaan tällaista järjestelyä välttämättä sulattaisi... Mutta kaikenlaiset kokemukset on tervetulleita, kiitos jo etukäteen!
Kannattaako ottaa kissalle kaveri?
0203
3211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä siltä että, sun kolli tarvitsee toisen kissan seuraa.
Ota nuori kolli, ( ei ainakaan pentu) ota sellainen sen parisen kuukauden vanha.
niin se voi kollisi kaa välillä leikkiä, sun kolli neljä vuotias , on vielä nuori uros siis, haluaa leikkiä vielä paljon ja on toisen kissan seuran tarpeessa.
Vituttaa moiset ihmiset jotka aina LUULEE ja varsinkin väittävät, että kissa voi olla yksin, tuo ei pidä paikkaa, kissat tarvitsee edes yhden kissan seuraa!
mulla on ollut monta kissaa, ja on vieläkin , jo lapsuudesta asti, tiedän mistä puhun.
ja ps: kissalaatikko pitänee olla sitten iso, itse en käytä kissalaatikkoa vaan, otin suuresta lintuhäkistä sellaisen alaosan pois , ja liimattu niin ettei pissat pääse liukua pois.
Tulipa upea kissalaatikko , tilaa tarpeeksi jokaiselle karvapallolle, eikä tuollainen naurettavan pieni paska - laatikko, jossa kissat eivät voi edes kääntää takapuoltaan , eli mitä myyvät eläinkaupoissa kissoille.
huomasin nyt että tuli virhe, eli tarkoitan ota sen 8 kuukauden vanha nuori kissa ystävä kollillesi.
tai oikeastaan nuormpikin käy.
Parasta seuraa kissalle on toinen kissa. Helpoimmin ja nopeimmin (useimmissa tapauksissa) täysikasvuiset kissat hyväksyvät seuralaisekseen pennun, 12 viikkoisen kissan alun. Reviiritietoisenkaan kissan ei tarvitse niin puolustella "omaa aluettaan" lähes puolustuskyvytöntä pentua vastaan. Muutenkin pikkukissa sulattaa helposti ison kissan sydämen ja herättää jonkinlaisen suojelemis- ja hoivavietin, kaveri on sitten helppo kouluttaa talon tavoillekin ;)
Sukupuolella ei todennäköisesti ole merkitystä, tulokkaan on kuitenkin hyvä olla sopeutuvainen ja suht. reipas pentueen jäsen, niin tutustuminen on mutkattomampaa. Pennulle on hyvä olla ainakin aluksi oma laatikko ja tuttua hiekkaa ja tottakai ruokakupit, hoitovälineet yms. Yksikin vessa saattaa riittää sitten kun kissat ovat tuttuja.
Vaikka ottaisitkin pennun pojallesi seuraksi, muista huomioida poikaa henk.koht. pennun tultua entistäkin enemmän, ettei mammanpoika tule vauvelille mustasukkaiseksi ;)