Jäähyväiset

Tänä kevään tuoksuvana aamuna meitä kohtasi suuri suru.
Meille niin rakas kissamme löytyi yliajettuna.

Niin monena aamuna istuimme kaikki neljä aamuauringossa portailla juomassa aamukahvia, mieheni, kissa, koira ja minä.
Kissalla oli oma paikkansa pihassa, jota kutsuimme kesäkamariksi. Pihakoivun juurella on kukkapenkki, kamarin seinät kotkansulkasaniaista... ja siellä oli paikka, jossa kissamme hyvällä ilmalla nukkui, jonne se vei hiirisaaliinsa tai harhautti koiraa pihaleikeissä piiloutumalla sinne!
Jokaikinen paikka ja asia muistuttaa tästä rakkaasta lemmikistä.

Tarkkailkaa eläintenne sanatonta viestintää ja rakkauden osoituksia! Rakastakaa niitä silloin kun ne ovat luonaanne!!
Voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että lemmikillämme oli hyvä elämä kanssamme ja sillä oli oma erityinen paikkansa, niin kodissamme kuin elämässämmekin.
Se oli meille suunnattoman rakas ja tärkeä!!!!

Eilen illalla sen käyttäytyminen oli jotenkin poikkeavaa, sillä kun se tapansa mukaan makoili mieheni rinnan päällä, se painoi poskensa ja korvansa mieheni sydämen kohdalle ja viipyili siinä, sitten se laskeutui makaamaan koiran mahaa vasten ja sieltä se hyppäsi minun syliini...
-vasta nyt aamulla tajusimme/tulkitsimme sen käyttäytymisen hyvästeiksi.

Kun mieheni kaivoi hautaa, lapio osui kiveen ja kotvasen aikaa haudan pohjalla loisti kipinä.




en tiedä, kuinka selvitä tästä.