Uskomatonta on että aina puhutaan ja otsikoidaan siitä miten nuoren kohtelevat muita ikäisiään tai vanhempia ihmisiä. Onkohan unohdettu miten vanhemmat ihmiset kohtelevat nuoria?
Alle laitan muutamia esimerkkejä perustuen omaan kokemukseen että läheltä seurattuihin tilanteisiin.
Kun olin 14v ikäinen ja olimme kavereiden kanssa kaupungilla juopottelemassa, olimme sopineet muutamien kamujen kanssa että tapaamme jäähallin kulmilla josta lähdemme jatkoille. Menin hallille iltahämyssä yksin ja olin humalassa. Siinä odotellessani sain lievän astmakohtauksen ja hätä oli suuri jota humalatila vahvisti, hapuilin lähimpään asuintaloon joka on rivitalo siinä hallin takakulmille, kun pääsin pimeälle kuistille en löyt'nyt ovikelloa joten ilmeisesti hapuillessa törmäilin ja kolinaa kuului. Ovelle tuli mies joka huusi kurkkusuorana "mitä helvettiä sä täällä koluat, ala vetää" Johon minä itkuisena, "saisinko soittaa apua" johon mies "et!!".. Lähdin siitä sitten etsimään tielle päin apua ja onneksi löysinkin ja pääsin ensiapuun.
Hyvä ystäväni oli Kaprakassa nuorten leirillä vuonna -90 jos oikein muistan. Siellä oli/on likellä myös opiskelijoiden asuntola jonne tietysti 15v ikäinen kavereineen löysi hauskan pitoon. Muut kaverit jäivät kännäämään kämpälle ja hakeutuivat sitten illan kämhmässä leiriasuntolaan, kun kaverini oli lähtenyt poitsujen kanssa Joensuun yöhön, he palasivat kuitenkin 00.30 eli ei edes aamulla. No vastaanottohan oli mairea, leirivahti oli ovella odottamassa kun kaverini vesiselvänä tuli asuntolaan. Seuraavana päivänä oli leirinjärjestäjien puhuttelu että hänet lähetetään kotiin kesken leirin, tähän kaverini järkyttyneenä reagoi itkien, hän oli kymmeniä minuutteja anellut ettei häntä lähetettäisi pois, tuonikäiselle se leiri oli kuitenkin TOSI TÄRKEÄ kokemus, ja siellä solmitut kaveruussuhteet ja leirinpäättäjäiset, nämä aikuiset mestaajat olivat järkkymättömiä ja heittivät kaverini oitis leiriltä pois! Hän muistaa tämän tilanteen vieläkin. Nämä valvojat olivat käyneet kaverini kotonakin "hätäpalaverissa" kaksiviikkoa leirin päättymisestä keskustelemassa tästä "ongelmasta"... Tsiiisus!!
Itse olen tällä hetkellä vajaat 40v ihminen ja asemassa jossa olen tekemisissä nuorten kanssa. Itse kasvatan näitä nuoria sillä tavalla että aina saa epäonnistua, aina saa olla heikko ja pyytää apua ja neuvoa. Aina saa tehdä virheitä ilman että siitä heti ollaan häpeäpaalussa torilla. En voi käsittää noita tarinoiden aikuisia kuinka diktaattorimaisesti he käytäytyivät nuoria kohtaan, vieläkin olen kysymysmerkkinä.
Alle laitan muutamia esimerkkejä perustuen omaan kokemukseen että läheltä seurattuihin tilanteisiin.
Kun olin 14v ikäinen ja olimme kavereiden kanssa kaupungilla juopottelemassa, olimme sopineet muutamien kamujen kanssa että tapaamme jäähallin kulmilla josta lähdemme jatkoille. Menin hallille iltahämyssä yksin ja olin humalassa. Siinä odotellessani sain lievän astmakohtauksen ja hätä oli suuri jota humalatila vahvisti, hapuilin lähimpään asuintaloon joka on rivitalo siinä hallin takakulmille, kun pääsin pimeälle kuistille en löyt'nyt ovikelloa joten ilmeisesti hapuillessa törmäilin ja kolinaa kuului. Ovelle tuli mies joka huusi kurkkusuorana "mitä helvettiä sä täällä koluat, ala vetää" Johon minä itkuisena, "saisinko soittaa apua" johon mies "et!!".. Lähdin siitä sitten etsimään tielle päin apua ja onneksi löysinkin ja pääsin ensiapuun.
Hyvä ystäväni oli Kaprakassa nuorten leirillä vuonna -90 jos oikein muistan. Siellä oli/on likellä myös opiskelijoiden asuntola jonne tietysti 15v ikäinen kavereineen löysi hauskan pitoon. Muut kaverit jäivät kännäämään kämpälle ja hakeutuivat sitten illan kämhmässä leiriasuntolaan, kun kaverini oli lähtenyt poitsujen kanssa Joensuun yöhön, he palasivat kuitenkin 00.30 eli ei edes aamulla. No vastaanottohan oli mairea, leirivahti oli ovella odottamassa kun kaverini vesiselvänä tuli asuntolaan. Seuraavana päivänä oli leirinjärjestäjien puhuttelu että hänet lähetetään kotiin kesken leirin, tähän kaverini järkyttyneenä reagoi itkien, hän oli kymmeniä minuutteja anellut ettei häntä lähetettäisi pois, tuonikäiselle se leiri oli kuitenkin TOSI TÄRKEÄ kokemus, ja siellä solmitut kaveruussuhteet ja leirinpäättäjäiset, nämä aikuiset mestaajat olivat järkkymättömiä ja heittivät kaverini oitis leiriltä pois! Hän muistaa tämän tilanteen vieläkin. Nämä valvojat olivat käyneet kaverini kotonakin "hätäpalaverissa" kaksiviikkoa leirin päättymisestä keskustelemassa tästä "ongelmasta"... Tsiiisus!!
Itse olen tällä hetkellä vajaat 40v ihminen ja asemassa jossa olen tekemisissä nuorten kanssa. Itse kasvatan näitä nuoria sillä tavalla että aina saa epäonnistua, aina saa olla heikko ja pyytää apua ja neuvoa. Aina saa tehdä virheitä ilman että siitä heti ollaan häpeäpaalussa torilla. En voi käsittää noita tarinoiden aikuisia kuinka diktaattorimaisesti he käytäytyivät nuoria kohtaan, vieläkin olen kysymysmerkkinä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.