työnskin kaapin perälle
muttei tää tarkoita, että mä tervehtymässä olisin
sairaampi kuin ikinä
ihan fyysisestikin
mä hajoan
päästä
kropasta
sydämestä
mut mä haluan parantua, herätä joku aamu ilman ahdistusta, masennusta, vihaa. herätä ilman pahoja ääniä mun päässä. herätä ilman isoa mahaa. herätä ilman itseinhoa. herätä vapaana.
silti tää sairaus on mussa kuin loinen, mä en osaa syödä päiviin, päiviin mä en muuta osaa kuin syödä.
muttei tää tarkoita, että mä tervehtymässä olisin
sairaampi kuin ikinä
ihan fyysisestikin
mä hajoan
päästä
kropasta
sydämestä
mut mä haluan parantua, herätä joku aamu ilman ahdistusta, masennusta, vihaa. herätä ilman pahoja ääniä mun päässä. herätä ilman isoa mahaa. herätä ilman itseinhoa. herätä vapaana.
silti tää sairaus on mussa kuin loinen, mä en osaa syödä päiviin, päiviin mä en muuta osaa kuin syödä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tiiän tunteen.. viime kevät sairaalassa, painoin 29 kg ja BMI oli about 12.. meinasin kuolla, maoin sydänletkussa.. tipassa.. nenämahaletkussa, pakkoruokintana ja ne oli mun elämän pahimmat 2 viikkoa hae apua nii jonkinajan päästä rupee helpottaa!! vaikka se aina tuntuu ylitsepääsettömän vaikeelta, yks helvetti... sen jälkeen oon pystyny syömään ainoostaan sen takii että pelkään ihan älyttömästi letkua.. ja silti haluisin enemmän ku mitään olla laiha, luiseva, anorektikko.. siitähän mä nautin?