""Jos lukee näitä "narsistien uhrien" kertomuksia niin ei voi kun nauraa. Minulla on lähipiirissä näitä hihhuleita. Mutta yleensä muutaman vuoden jälkeen tullaan järkiin, toki jotkut jäävät loppuelämään siihen huuhaahan kiinni.
AP:lle olisi paljon tärkeämpää keskittyä omaan jaksamiseen ja siihen että saa sen riitelyn vähenemään. Ja sitten ajan kanssa miettiä omaa osuutta siihen sotkuun ja eroon.""
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9083845/44235795
AP:lle olisi paljon tärkeämpää keskittyä omaan jaksamiseen ja siihen että saa sen riitelyn vähenemään. Ja sitten ajan kanssa miettiä omaa osuutta siihen sotkuun ja eroon.""
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9083845/44235795
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kävin lukemassa viestiketjun. Vähän samanlaista kinaamista aiheesta kuin tälläkin palstalla ajoittain. Ihmisillä on omat vankat mielipiteet ja niistä pidetään (narsistisesti) kiinni.
Muutamista asioista olen samaa mieltä, eroriidoissa taidetaan usein tarpeettomasti puolin ja toisin haukkua toista narskuksi, koska sellainen sana on keksitty, ja se on oiva keino sälyttää puolison niskaan oma paha olonsa. Sitten vuosien mittaan se oma osuuskin siihen yhteiseen soppaan selkiytyy, ja uhrina olemisen fiilikset hellittää. Narsistisen symbioosin päättyminen eroon on erittäin kipeä juttu, molemmille, vaikka "uhrit" mielellään ajattelevatkin olevansa niitä tunteellisia ja oikeutettuja omaan kärsimykseensä, ja että vastapeluri on se tunteeton huijari, joka rakasti vain suhteen alussa. Tällainen ajattelu on perin inhimillistä, ja keino suojella omaa psyykeä vaikeassa tilanteessa.
Voipi olla niinkin, että eron jälkeen jäljelle jää kaksi "narsismin uhria"..