Olen nyt kolmannella kuulla raskaana.Asun kotona vanhempien kanssa ja ikää on 18 vasta.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 vuotta.Yleensä tulemme hyvin toimeen ja rakastamme toisiamme.
Nyt olen ollut tosi väsynyt ja saatan alkaa rähjäämään ihan normaalista asioista ja sitä poikaystävä ei ymmärrä.
Hän ei olisi halunnut lasta ja lapsihan oli vahinko koska ehkäisy petti,minulle oli itsestään selvää että pidän lapsen.
Nyt poikaystävä on alkanut etääntymään.Ei halua viettää aikaa enää kanssani ja muutenkin tiuskii,että jos muutosta ei tapahdu käytöksessäni niin hän lähtee.
Hän on 20 vuotias.
Olemme kummatkin toistemme ekoja seksikumppaneita ja rehellisä toisillemme.emme ole ikinä pettäneet toisiamme.Pelottaa,että jos menetän hänet,ksoak en jaksaisi yksin lapsen kanssa ja vanhemmat on pistämässä viimeistään kun vauva syntyy niin pihalle.Eivät kuulemma halua hoitaa enää lapsia ja olen kuulemma tarpeeksi vanha tulemaan omillaan toimeen.
Aborttia en enä ävoi tehdä.Poikaystäväni puhui ensin yhteen muuttamisesta,mutta nyt on kuulemnma tullut toisiin ajatuksiin.
En tiedä,johtuu varmaan raskaudesta että väsyttää ja olen tosi ärtynyt,olen yrittänyt selittää hänelle mutta ei.
Muutenkin,syön lanzo merkkisiä lääkkeitä koska mahahapot on usein korkealla ja alkaa tuntumaan että olen masentunut.
Koulu on kesken ja haluan silti lapsen,mutta en yksin.Koska en pärjäisi millään.
En ole kertonut neuvolassa että syön lanzo merkkistä lääkettä säännöllisesti,pitäisikö kertoa?
Syön myös pahaan oloon pillereitä koska minulla on tosi pahoja aamupahoinvointia.En pysty syömään koko päivässä oikein mitään ja on heikko olo koska oksennan usein.Mikäs tähän auttaisi
Syömme usein roskaruokaa,koska kotona on pahaa ruokaa.Käymme mäkkärissä ja snakarilla ranskalaisilla.Olen normaalipainoinen.
Pitäisi alkaa vissiin syömään enemmän hedelmiä ja vihanneksia että mahakin toimisi paremmin.
Monet varmaan nyt tuomitsee mutta ei voi mitään.
Lanzo merkkisiä lääkkeitä ei saisi kuulemma syödä raskausen aikana,kuulin ystävältä mutta en tiedä sitten.
Onnea muille odottajille,toivottavasti en joudu yksin odottamaan.Jos poikaystävä jättää niin sitten joudun antamaan varmaan lapsen adoptoitavaksi.
Vanhemmat ei auta,kuulemma typerä temppu kun tulin raskaaksi ja poikaystävä ei halua olla enää yhteydessä.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 vuotta.Yleensä tulemme hyvin toimeen ja rakastamme toisiamme.
Nyt olen ollut tosi väsynyt ja saatan alkaa rähjäämään ihan normaalista asioista ja sitä poikaystävä ei ymmärrä.
Hän ei olisi halunnut lasta ja lapsihan oli vahinko koska ehkäisy petti,minulle oli itsestään selvää että pidän lapsen.
Nyt poikaystävä on alkanut etääntymään.Ei halua viettää aikaa enää kanssani ja muutenkin tiuskii,että jos muutosta ei tapahdu käytöksessäni niin hän lähtee.
Hän on 20 vuotias.
Olemme kummatkin toistemme ekoja seksikumppaneita ja rehellisä toisillemme.emme ole ikinä pettäneet toisiamme.Pelottaa,että jos menetän hänet,ksoak en jaksaisi yksin lapsen kanssa ja vanhemmat on pistämässä viimeistään kun vauva syntyy niin pihalle.Eivät kuulemma halua hoitaa enää lapsia ja olen kuulemma tarpeeksi vanha tulemaan omillaan toimeen.
Aborttia en enä ävoi tehdä.Poikaystäväni puhui ensin yhteen muuttamisesta,mutta nyt on kuulemnma tullut toisiin ajatuksiin.
En tiedä,johtuu varmaan raskaudesta että väsyttää ja olen tosi ärtynyt,olen yrittänyt selittää hänelle mutta ei.
Muutenkin,syön lanzo merkkisiä lääkkeitä koska mahahapot on usein korkealla ja alkaa tuntumaan että olen masentunut.
Koulu on kesken ja haluan silti lapsen,mutta en yksin.Koska en pärjäisi millään.
En ole kertonut neuvolassa että syön lanzo merkkistä lääkettä säännöllisesti,pitäisikö kertoa?
Syön myös pahaan oloon pillereitä koska minulla on tosi pahoja aamupahoinvointia.En pysty syömään koko päivässä oikein mitään ja on heikko olo koska oksennan usein.Mikäs tähän auttaisi
Syömme usein roskaruokaa,koska kotona on pahaa ruokaa.Käymme mäkkärissä ja snakarilla ranskalaisilla.Olen normaalipainoinen.
Pitäisi alkaa vissiin syömään enemmän hedelmiä ja vihanneksia että mahakin toimisi paremmin.
Monet varmaan nyt tuomitsee mutta ei voi mitään.
Lanzo merkkisiä lääkkeitä ei saisi kuulemma syödä raskausen aikana,kuulin ystävältä mutta en tiedä sitten.
Onnea muille odottajille,toivottavasti en joudu yksin odottamaan.Jos poikaystävä jättää niin sitten joudun antamaan varmaan lapsen adoptoitavaksi.
Vanhemmat ei auta,kuulemma typerä temppu kun tulin raskaaksi ja poikaystävä ei halua olla enää yhteydessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
alkuraskaus on yleensä aina vaikeaa aikaa. itsellä ainakin oli! meillä vaikka lapsi oli toivottu ja pitkään odotettu alku oli vaikea. minua ei kiinnostanut mikään olin vain väsynyt ja koko ajan oli paha olo.tuntui ettei mistään tule mitään.itkin paljon ja kaduin jo koko hommaa.poikaystävä ei ymmärtänyt ja alkoi omalla tavallaan protestoida ja teki humalassa katoamistemppuja! vaikkei ikinä ollut käyttäytynyt aiemmin niin.kai se suuri vastuu pelotti sitäkin. mutta kun minun olo alkoi 4 kuulla parantua kaikki muutttui.keskiraskaus on todella hyvin voinnin aikaa!ja luulenpa että kun se masu alkaa kasvaa ja vauva potkia poikaystäväsi ihastuu siihen todella ja alkaa tajuta mistä on kyse(ainakaan minun poikaystävä ei tuntununut ennen sitä käsittävän koko raskautta)kannattaa alkaa todella syödä kunnolla ja terveellisesti sillä myös se vaikuttaa olotilaan ja jaksamiseen!! ja muista ulkoilla riittävästi kuntoilla niin ei tuleliikaa ylipainoa mikä myös auttaa jaksamaan paremmin. voimia sinule todella ja hyvää kevättä! kyllä kaikki varmaan järjestyy. muista alku aina hankalaa jne..
Lanzoa ei tosiaankaan tulisi raskauden aikana käyttää, sillä sen vaikutuksista sikiöön ei ole tutkittua tietoa. Miksi ihmeessä salailet närästyslääkkeesi terveydenhoitajaltasi, hän aivan varmasti neuvoo sinulle turvallisen valmisteen jota voit tarvittaessa käyttää! Toisaalta sinun olisi hyvä oppia huomaamaan mitkä ruuat sinulle ei sovi jotta närästyskin helpottaisi. Kuinka uskallat käyttää myös pahoinvointilääkkeitä?? Ajatteleppa nyt sitä tulevaa vauvaasikin ja ota asia reilusti puheeksi näiden ja mahdollisesti myös muiden käyttämiesi lääkkeiden osalta!
Ravintokäyttäytymisessäsikin on kovasti parantamisen varaa, oletko koskaan kuullut esim. lautasmallista? Lapsesi tarvitsee kaikkia ravintoaineita riittävästi, eikä niitä saa hampurilaispaikkojen purilaisista, varsinkin jos se on päivittäistä. Tekeekö äiti sinulle vielä ruuan koska sanot että kotona on pahaa ruokaa? Opetteppa pikkuhiljaa huolehtimaan itsestäsi ja aloita vaikka tutustumalla ruuanlaittoon, tarvitset taitoa lapsesi kasvaessa, et voi syöttää häntä hampurilaisilla ja pitsalla.
Toisaalta on hyvä että kirjoitit tänne sillä se kertoo että olet alkanut miettimään asioita, mutta kuten aiemmin sanoin ota nämä asiat puheeksi omassa neuvolassasi, varmasti terveydenhoitajasi on jo vainunnut että et välttämättä tiedä ja taida kaikkea, ja haluaisi myös auttaa sinua selviytymään ja valitsemaan terveellisemmän elämän.
hei, olen itse 19 vuotias ja minulla on vajaan 2 vuoden ikäinen poika ja voin sanoa että kyllä sitä yksin pärjää jos vaan haluaa. ja lukemani perusteellaa sinäkin pystyt kyllä saamaan lapsen yksin.. jos mies ei halua olla enää nii heitä menemään.. se ei oo sua ansainnu.. toivon sulle voimia jaksaa ja kyllä sä jaksat, se lapsi tuo niin paljon valoa elämään että jo piristää :)
Soitin tänään poikaystävälleni ja hän oli juomassa.
Ei kuulemma halua olla vauvan ja minun kanssa missään tekemisessä.Olen surullinen ja vituttaa.Olin eilen itsekin ryyppäämässä.En voinnut sille mitään,alkoi vaan vituttamaan niin paljon!
Miten se voi jättää minut ja syntymättömän vauvan kahdestaan.
Lupautui kuitenkin maksamaan ja käydä katsomassa vauvaa mutta nyt masennuin todenteolla.
Kotona ruoka on pahaa.Äiti tekee jotain ihmemössöjä jota on tehnyt aina.Pienempänä niitä söi,mutta ei enää.Siksi on pakko syödä jotain muuta.Vaikka pyytäis että tekisikö hän jotain muuta mutta ei.Aina samaa mössöä.
En nyt tiedä miten tästä eteenpäin.En jaksa oikein välittää vauvasta nyt,koska jäin yksin ja en jaksa yksin kasvattaa lasta,vaikka kaikki sanovat että kyllä sinä jaksat.
vanhemmat ei ilahtunu että erottiin ja jään yksin.kuulemma renttu mies.
Ja vanhemmat höpöttää että on muutettava pois,ei ole rahaa eikä tukeakaan.
Eiköhän itsenäistyminen olis aiheellista?
Jos sulla oikeesti on menossa tommonen tilanne niin ota ohjat ittellesi ja muuta. Tukiasilla elää. Joskus muuttaminen on kuitenkin edessä..
Helpompaa varmaan kun on valmiina jokin rytmi elämällä kun vauva syntyy.
Sitä muuttoa ennen voisit vaikka harkita oman ruoan valmistamista?
Dokaaminen raskaana ei ole ihan viisainta puuhaa. Jossain vaiheessa toiset ei jaksa enää tsempata sua jos jatkat itsesäälissä pyörimistä.. Faktaa on että yksinhuoltajana on rankkaa ja sun pitää olla vahva ja kestää kaikenlaista paskaa..
Aika kersamainen asenne sulla jos kirjottamasi on totta..
Senkin pöllö!
Selvä provo.
...tai ainakin toivon niin äidin, lapsen ja koko maailman puolesta...
...Joo mä mietin kans et voix joku olla näin tyhmä viel 18 vuotiaana....
Nyt heti otat poikaystäväsi kanssa kunnon keskustelun ja selität hänelle aluksi omat tuntemuksesi ja sen jälkeen kuuntelet rauhassa hänen kantansa asiaan.
Suosittelen myös, että yhdessä kävisitte poikaystäväsi kanssa neuvolakäynneillä tms. jotta hän ymmärtää kunnolla, että lapsi on myös hänen lihaa ja verta josta hän on yhtä paljon vastuussa kuin sinäkin, myös neuvollassa voit kertoa väsymyksestäsi ja ärtyneisyydestäsi.
Vanhempasi ei tietenkään ole vastuussa lapsenne kasvatuksesta ja tosiaan olet siinä iässä jo, että teet omat ratkaisusi.
Vaikka teille poikaystäväsi kanssa tulisi ero, niin maailmassa on ollut niin paljon yksinhuoltajia jotka ovat pärjänneet, niin varmasti myös sinäkin pärjäisit lapsen kanssa, että mieti todella huolella, että haluatko tosissasi adoptiota sillä se on sitten lopullinen päätös...ja mitä poikaystäväsi sanoo tähän?
Niin ja neuvolassa kannattaa ehdottomasti kertoa kaikki lääkkeet mitä syö aivan käsikauppa lääkkeistä lähtinen.
Ei kai täs auta käyä saarnaamaa mut ensinnäkii mitä poikaystävääs tulee...onpa ajattelematonta käytöstä siltä....mä ku oli ite kolamnnella kuulla raskaana olin tosi kiukkunen ja haukuin aina mieheni ihan ilman mitää syytä, sillo vaa ärsytti kaikki, no mies ei käyny väittelee mun kans eikä suuttunu vaan hiljaa ootti niin kauan ku lepyin ja ja sit oli taas kaikki hyvin, se ties et ne mun raivon puuskat johtu täst raskaudest eikä mitään mitä se ois tehny tai sanonu väärin.
No sit toinen juttu, kaikki lääkkeet mitä syöt syöt ni on nimenomaan kerrottava neuvolaan!!!
Ja kolmas juttu, sun tosiaankin on jätettävä se roskaruoka, just noitten ekojen kuukausien aikana sun vauvan tärkeimmät elimet kehittyy, mm. aivot ja sisäelimet jolloin lapsio tarvii kauheen määrän kalsiumii ja kaikkee muuta ravitsevaa, eli pitää tosiaankin alkaa syödä normaalia kotiruokaa, vihanneksia, hedelmiä....vältä suolaa ja sokeria!
No toivottavast kaikki nyt kuitenkii menee hyvin!