Suomessa on viimeksi ollut porvarihallitus 1991-1995 ja sitä ennen 1964-1966 pääministerinä Johannes Virolainen. Huonoimmat näytöt porvarihallituksilla on taloudenhoidosta. Virolaisen hallituksen lopettaessa 1966 Suomi oli kassakriisin partaalla. Ahon hallituksen aikana Suomi oli joutua IMF:n holhoukseen. Ahon hallituksen pahin epäonnistuminen oli pankkikriisin hoito. Yli 50 miljardia markkaa menetettiin lopullisesti ongelmapankkiryhmille (kaikki muut paitsi Ålandsbanken) maksetun tuen muodossa. Ruotsin ja Norjan valtiot tekivät voittoa pankkikriisillä.
Aho-Viinanen jatkoivat myös vahvan markan politiikalla 1991 tilanteessa, jossa kaikki taloudelliset indikaattorit huusivat punaisella. Se oli sulaa hulluutta, niin ei olisi pitänyt tehdä Holkerinkaan hallituksen aikana. Yli 30% pakkodevalvaatio syksyllä 1991 oli seurausta tästä täydellisen väärästä rahapolitiikasta, jota SP Kullbergin johdolla tuki.
Iiro Viinanen Ahon tukemana aiheutti valuuttamääräistä luottoa ottaneiden yritysten konkurssiaallon. Viinanen kielsi jatkuvasti suojautumasta valuuttariskiltä sillä seurauksella, että devalvaation seurauksena valuuttaluottoa ottaneiden yritysten velkataakka lähes puolitoistakertaistui yhdessä yössä.
Punamullan ja sinipunan aikana maan pitkän aikavälin kehitys on ollut vakainta. Porvarihallitukseen ei Suomen taloudella näyttäisi olevan vielä varaa.
Aho-Viinanen jatkoivat myös vahvan markan politiikalla 1991 tilanteessa, jossa kaikki taloudelliset indikaattorit huusivat punaisella. Se oli sulaa hulluutta, niin ei olisi pitänyt tehdä Holkerinkaan hallituksen aikana. Yli 30% pakkodevalvaatio syksyllä 1991 oli seurausta tästä täydellisen väärästä rahapolitiikasta, jota SP Kullbergin johdolla tuki.
Iiro Viinanen Ahon tukemana aiheutti valuuttamääräistä luottoa ottaneiden yritysten konkurssiaallon. Viinanen kielsi jatkuvasti suojautumasta valuuttariskiltä sillä seurauksella, että devalvaation seurauksena valuuttaluottoa ottaneiden yritysten velkataakka lähes puolitoistakertaistui yhdessä yössä.
Punamullan ja sinipunan aikana maan pitkän aikavälin kehitys on ollut vakainta. Porvarihallitukseen ei Suomen taloudella näyttäisi olevan vielä varaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä kaikkien aikojen surkein hallitus oli ensimmäinen sinipunakokokeilu eli Holkerin hallitus. Holtittomalla rahamarkkinoiden vapauttamisella synnytettiin syvä lama, jonka laskuja jotkut maksavat vieläkin.
...
Kepulais-brezhneviläinen vaihdantatalous, jossa kepuisännät vaihtavat kiljun sahtiin ja päinvastoin.
Pitäisi kysyä miksi rahamarkkinoiden vapauttami-
nen epäonnistui Suomessa. Vaihtoehtoa sille tuskin oli. Ruotsissa rahamarkkinoiden vapautta-
minen onnistui vuonna 1982
vuonna 1966 voitti SDP.Valtion rahatilanne todellakin oli heikko Virolaisen hallituksen aikana,jos oikein muista jouduttiin virkamiesten palkanmaksua lykkäämään rahan puutteen takia.Vaalien jälkeen muodostettiin Paasion punamultahallitus.Hallitus rupesi tulloin laajentamaan veropohjaa suuresti,tuolloin tuli esim.liikevaihtovero.Parhaiten muistan tulloin maatalouden verouudistuksen,silloin piti omassa maassa kasvatetut perunatkin laskea kattilaan,vero niistä sitten piti maksaa vaikkei rahaa olisi ollutkaan.Nämä uudistukset vain pahensivat lamaa ja työttömyys rupesi kasvamaan voimakkaasti.Syntyi voimakasta tyytymättömyyttä.Vennamo osasi hyödyntää tilanteen ja voitti seuraavat vaalit ja Keskusta hävisi pahasti,Kokoomus rupesi kasvamaan.
Sorsan hallituksen aikana ruvettiin vapauttamaan rahamarkkinoita,siinä mentiin sitten pahasti pieleen.Varsinkaan pankit eivät tunteneet vastuutaan,rahaa sai olemattomilla vakuuksilla.Kyllähän Kullbergikin varoitti kulutusjuhlista usein,mutta ei niitä varoituksia silloin kuunneltu.SDP vaati lapsilisien kolminkertaistamista työelämää uudistettiin,irtisanomisia vaikeutettiin.Tilanteen heikkeneminen kyllä nähtiin,hallitus yritti neuvotella oppositionkin kanssa,mutta siellä asia tyrmättiin.Siihen aikaan piti olla määräenemmistö eduskunnassa että voitiin moniin valtion menoihin puuttua.
Ahon hallitus oli vaikeassa paikassa,pankeilla ei ollut varaa maksaa ulkomaista rahaa pois kun yrityksillä meni huonosti.Tilanne ei olisi ollut parempi vaikka olisi ollut punamulta tai sinipuna.Myöskin samaan aikaan tuli vielä Suomelle tärkeän N-Liiton kaupan loppuminen.
Ahon hallitusen aikana tehtiin kyllä hyviä päätöksiä esim.osakeyhtiöverouudistus,sen ansiosta Suomi on selvinnyt niinkin hyvin kun on.Nyt sekin asia ollaan tyrimässä ja varsinkin pienet omalla työllään elävät yrittäjät tulevat maksamaan raskaasti punamullasta.
Pitkäaikaisen Suomen Pankin pääjohtajan ja myöhemmin samaan putkeen pääministerinä ja presidenttinä toimineen Mauno Koiviston osuus pakkaa aina unohtumaan. Varsinkin Ahon ollessa pääministerinä, talouden suuntaviivat määräsi silloisella vahvalla presidentinvallallaan Mauno Koivisto.
Paasion johdolla muodostettiin kansanrintamahallitus, siis SKDL:kin oli mukana.
Koivistolla on suuri osuus Suomen politiikkaan ollut.Hänet valittiin Suomen Pankin Pääjohtajaksi 1967,silloin hän toimi Valtiovarainministerinä.Pääministeriksi hänet valittiin Presidentinvaalien jälkeen 1968.Hänhän oli silloin aika pidetty mies.Yhtenä hauskana juttuna muistan kun silloin puuhattiin varsinkin täällä pohjanmaalla Sellutehdasta Kaskisiin oli Koivisto kovasti sitä vastaan,perustelu hänellä oli ettei ,metsät riitä enää sellaisiin tehtaisiin.Paljon on sen jälkeen rakennettu kapasiteettia metsäteollisuuteen ja puuta riittää vieläkin.
Totuus on tietenkin että Koivisto määräsi aika rautaisesti Suomen talouspolitiikasta,myös Holkerin hallituksen ajan.Joo,kansanrintamiahan ne hallitukset silloin olivat.
Demarit pakenevat aina hallitusvastuusta kun koittavat todella huonot ajat. Muistelepa mil-
laista oppositiopolitiikkaa demarit harjoittivat
vuosina 1991-95,jos heidän esityksiänsä lisäelvy-
tyksestä velalla velan päälle olisi toteutettu,
olisi Suomi varmasti joutunut IMF:n holhoukseen.
On (ja oli) oikein antaa hallitusvastuu vaalien voittaji(a)lle. Siksi selkeä kahden blokin systeemi palvelisi äänestäjää uurnilla parhaiten. Poliittisilta pelureilta otettaisiin pelimerkit pois ja ideologiat palaisivat politiikkaan.
Suomen talouspolitiikan johto mainitseminasi vuosina oli hallituksen osalta Aholla, Viinasella ja Koivistolla. Koivisto on se demari, jota pitää arvostella talouden täydellisestä epäonnistumisesta, ei puoluetta. Aho ja Viinanen halulla ajoivat yrityksiä konkurssiin puolustaessaan "vahvaa markkaa". Ruotsissa otettiin toinen tyyli: katsottiin hieman huomisen yli ja kas´, lama meni ohitse kevyemmin. Suomessa olisi taas Lallia kaivattu.
Koiviston osuudesta. Puoluetta voidaan arvostella asian peittelystä. Siinä SDP on onnistunut hyvin. -Saanut jopa siirrettyä syyllisyyden muualle.
Tällä hetkellä Suomen rahapolitiikkaa ohjataan
asiantuntevasti Frankfurtista käsin.Hyvä niin,
vältytään 80-ja 90-lukujen talouspoliittisista
katastrofeista tulevaisuudessa.
Euro on nyt tuonut sen kaivatun vakauden Suomen
talouspolitiikkaan - kuluttajat uskaltavat inves-
toida tulevaisuuteen kun tietävät korkotason
pysyvän vakaana ja tämä näkyy vahvana kotimarkki-
nakysyntänä huolimatta kansainvälisestä matala-
suhdanteesta.