Oletko koskaan saanut mitään aikaiseksi ajattelemalla? En minäkään.Wayne Dyer sanoi,että ahdistuksen ja masennuksen tehokkain hoitomuoto on toiminta.Ajattelemalla ei mikään muutu eikä mitään tapahdu.Jos kärsii ylipainosta ja ajattelee,että pitäisi toimia,alkaa laihduttaa,mutta ei tee sitä.Silloin itse asiassa ajattelulla pahentaa asiaa.Masentuneen,ahdistuneen ja pakko-oireisen ihmisen tyypillisin oire on sisäänpäin kääntyminen eli hyperreflektio.Toisin sanoen tutkitaan itseä omia tuntemuksia ja asioita.Pohditaan maat ja mannut neuroosiin asti.Mistä tämä johtuu,olenko normaali jne jne ja huomenna samat ajatukset uudestaan ja mikään ei muutu.Kun onnellisia ihmisiä on tutkittu,on tyypillistä,että he ovat suuntautuneita elämään ja tekemiseen.....ei siis itseen.On turha puntaroida oman masennuksen tai ahdistuksen määrää,kun ei sillä tavalla kukaan ihminen ole koskaan ulos päässyt tilanteesta.On siis keksittävä vaihtoehto ja se on ajattelusta siirtyminen toimintaan.Suuntautuminen mielekkääseen toimintaan on tehokkainta.Vaikka väkisin.Einstein on sanonut,että maailmankaikkeudessa ei tapahdu mitään ennen kuin joku likaahtaa.Sama pätee ihmiseen,ajattelu ei tuota yhtään mitään jos siihen ei sisällytä toimintaa.Tupakkalakko ei ala ajattelemalla,laihutus onnistuu vain tomimalla,raha-asiat saa kuntoon vain toimimalla.Tidätkö muuten milloin on kaikkein vaikein aloittaa tupakkalakko tai laihdutuskuuri?..........se on aina ja joka päivä.
Tiedätkö mikä on itsemurhan yleisin syy(kysely on toteutettu tietenkin henkiinjääneiden kesken). Se on tarkoituksettomuus,siis ei ole elämässä sisältöä eikä merkitystä.Eikä kukaan anna sinulle sitä sisältöä paitsi sinä itse.Jos pidät kukkien istutuksesta tee sitä.Jos taas pidät pyöräilystä tee sitä.Jos taas et tee mitään,istut kotona esim työttömänä olet vaaravyöhykkeellä.Ja enen kuin kerkeät ruveta ajattelemaan miten surkeasti menee ja sotket ajatukset kymmeneen ympisolmuun ja päädyt eksistenttiaaliseen ahdistukseen ja lopulta masennukseen.Lähde liikkeelle ja toimi.Jos haluat laihduttaa,laihduta äläkä ajattele sitä.Jos haluat työpaikan älä ajattele sitä miten hyvin osaat sen tai mitä ne susta jattelee,vain ja ainostaan toimit ja käyt esittäytymässä.Jos taas masennus on syvä,niin silloin tarvitsen vain enemmän uhmaa ja ponnisteluja,mutta suunta on sama.
Dalai Lama sanoi kerran,että ihmettelee länsimaista halua selvittää mistä joku johtuu,lapsuus jne jne.Itämainen tapa on juuri suuntautua oikeaan suuntaan riippumatta historiasta.Tarvitaan ohjeet mihin mennään ja siitä oikeasta suunnasta koituu hyvinvointia.Ihminen tietää sisimmässään valintojensa seuraukset.Jos otat kakkua ja kysyt itseltäsi,pitikö minu laihduttaa vastaus on ilnmiselvä pienempi pala kakkua.Siinä on intuition elämänohje,jos taas rupeat taas ajattelemaan,että kerranhan näitä juhlia on ja mä sitten huomenna urheilen enemmän jne jne olet jo suossa.Nopea intuition päätös ja sitten oikeanlaista toimintaa.
Mielen pimeä huone.
On äärettömän vaikea poistaa päästä traumoja ja muistoja.Se on kuin pimeä huone josta et voi poistaa pimeyttä,mutta voit tuoda sinne hieman valoa.Pienikin määrä valoa syrjäyttää pimeyttä ja tuo voimia.Tuo valo on sinun itsesi valttavissa sinulle valoa tuovista asioista.Mitä enemmän valitset valoa tuovia asioita elämääsi sitä vähemmän on huoneessasi pimeyttä.
Ja väkeviä persoonia kasvaa vain kivuista.Onnen hetket ei kasvata myötätuntoa ja elämänväkevyyttä.Vaikeat asiat kylläkin,joten käy taistoon ja nouse.
Tiedätkö mikä on itsemurhan yleisin syy(kysely on toteutettu tietenkin henkiinjääneiden kesken). Se on tarkoituksettomuus,siis ei ole elämässä sisältöä eikä merkitystä.Eikä kukaan anna sinulle sitä sisältöä paitsi sinä itse.Jos pidät kukkien istutuksesta tee sitä.Jos taas pidät pyöräilystä tee sitä.Jos taas et tee mitään,istut kotona esim työttömänä olet vaaravyöhykkeellä.Ja enen kuin kerkeät ruveta ajattelemaan miten surkeasti menee ja sotket ajatukset kymmeneen ympisolmuun ja päädyt eksistenttiaaliseen ahdistukseen ja lopulta masennukseen.Lähde liikkeelle ja toimi.Jos haluat laihduttaa,laihduta äläkä ajattele sitä.Jos haluat työpaikan älä ajattele sitä miten hyvin osaat sen tai mitä ne susta jattelee,vain ja ainostaan toimit ja käyt esittäytymässä.Jos taas masennus on syvä,niin silloin tarvitsen vain enemmän uhmaa ja ponnisteluja,mutta suunta on sama.
Dalai Lama sanoi kerran,että ihmettelee länsimaista halua selvittää mistä joku johtuu,lapsuus jne jne.Itämainen tapa on juuri suuntautua oikeaan suuntaan riippumatta historiasta.Tarvitaan ohjeet mihin mennään ja siitä oikeasta suunnasta koituu hyvinvointia.Ihminen tietää sisimmässään valintojensa seuraukset.Jos otat kakkua ja kysyt itseltäsi,pitikö minu laihduttaa vastaus on ilnmiselvä pienempi pala kakkua.Siinä on intuition elämänohje,jos taas rupeat taas ajattelemaan,että kerranhan näitä juhlia on ja mä sitten huomenna urheilen enemmän jne jne olet jo suossa.Nopea intuition päätös ja sitten oikeanlaista toimintaa.
Mielen pimeä huone.
On äärettömän vaikea poistaa päästä traumoja ja muistoja.Se on kuin pimeä huone josta et voi poistaa pimeyttä,mutta voit tuoda sinne hieman valoa.Pienikin määrä valoa syrjäyttää pimeyttä ja tuo voimia.Tuo valo on sinun itsesi valttavissa sinulle valoa tuovista asioista.Mitä enemmän valitset valoa tuovia asioita elämääsi sitä vähemmän on huoneessasi pimeyttä.
Ja väkeviä persoonia kasvaa vain kivuista.Onnen hetket ei kasvata myötätuntoa ja elämänväkevyyttä.Vaikeat asiat kylläkin,joten käy taistoon ja nouse.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli yritettyäsi hetken et saanut ajatteluasi kuntoon, turhauduit ja heitit hanskat tiskiin. Tulevaisuudessa otat turpiisi taas ja ihmettelet, mikä nyt mättää. Ei tarvi ajatella, pääsee helpommalla suuntamalla huomion pois ongelmasta. Hetken aikaa toimii, kunnes taas tulee turpiin, samasta syystä kuin edelliselläkin kerralla. Älä turhia mieti Wayne Dyeriä, Einsteiniä, Dalai Lamaa, tupakkalakkoja, laihdutuksia jne, ennenkuin pääset syyn jäljille.
En ihan täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit vastauksessa,mutta yritän ainakin.
On harvoja ääritapauksia joissa ei ole mahdollista pyrkiä toiminnalliseen ratkaisuun esim jos on vammainen lapsi,joka vie voimia ja masentaa.Silloin kuitenkin toiminnalinen itsestä huolehtiminen tulee kyseeseen ja asennoituminen,josta esim Viktor Frankl on paras opettaja.Hänhän on ollut keskitysleirillä,jossa ei ole mahdollisuutta toiminnalliseen ulospääsyyn tilanteesta vain asenteen muuttamiseen.Toinen tilanne voisi olla sellanen,missä on vielä nuori ja vanhemman ovat alkoholisteja eikä ole mahdollisuutta päästä pois tilanteesta.Nämä tilanteen ovat tosin masentuneiden joukosta hyvin murto-osa ja se suuri masentunut massa on enemmän tai vähemmän toiminnallaan ja valinnoillaan vaikuttanut omaan tilaansa ja ovat mahdollisuuden äärellä kääntää kelkkansa ja pyrkiä uusiin tavoitteisiin jotka taas lisäisivät hyvinvointia.
Se,että elämässä tulee pataan on taattu oikeus meille kaikille.Kukaan ei selviä läheisten kuolemista,parisuhteiden katkeamisista,omista henkilökohtaisita kasvukivuista jne jne.On vain uskottava,että meillä on sisäinen väkevyys kestää kivut ja kasvaa niistä.Tätä asiaa on tutkittu masentuneiden ja ei-masentuneiden kesken kyselyllä,jossa kysyttiin elämän vastoinkäymisiä ja voitiin todeta,että kummassakin ryhmässä oli yhtä paljon epäonnea ja kolhuja.Mistä syystä sitten toinen ryhmä oli masentunut kolhuista ja toinen ei? Vatsukseksi on annettu vaihtoehtoja läheisten tuesta aina omaan elämänkatsomukseen ja niin edespäin.Kaikki eivät putoa kun tulee elämältä turpiin.Joillain ei ole edes mahdollisuuta tai aikaa jäädä vatvomaan vastoinkäymisiä esim jälleenrakentaminen sodan jälkeen jne jne.En väitä etteikö sodat aiheuta traumoja ja masennusta,mutta haluan vain muistuttaa,että todella vakavissa koko kansaa koskettavissa kauheuksissakin on pystytty ponnistamaan ja toimimaan yhdessä sen sijaan,että jäätäisiin vain asiaa murehtimaan ja vatvomaan.On suuntauduttu tulevaisuuteen ja rakennettu huomista.....parempaa huomista.
Mutta mutta,jos todella elämässä on syy masennukselle,niin siihenhän on puututtava.Ja todella useasti kyseessä on tekijä/tekijät,joihin voidaan nimenomaan vaikuttaa toiminnalla.Jos taas halutaan uskoa ja uskotellaan itselle,että jokin lapsuudessa saatu trauma estää toimimasta halutulla tavalla ja on este pyrkimykselle eteenpäin,on silloin todella tarve asennemuutokseen.Koska usko on väkevä ja saa ihmisen toimimaan uskonsa kaltaisesti.Ne traumat joita köyhien kehitysmaiden lapset kokevat tsunamien ja nälänhädän keskellä on kammottavia meidän länsimaisten silmissä,mutta niin vaan elämä kantaa ilman psykoterapiaa ja menneiden murheiden vatvomista.Näissäkin maissa elämä suuntautuu toimintaan ja jokapäiväiseen ponnisteluun ruoan ja veden eteen.Ei voi jäädä sairauslomalle miettimään,miksi olen masentunut ja olenko masentunut.Tutkimukset ovat muuten osoittaneet,että lapset selviävät traumoista aikuisia paremmin,heillä on kyky unohtaa ja innostua kaikesta uudesta sen sijaan,että eläisivät menneessä.
Mielenkiintosta.. Tosin on niinkin, että toimimalla voi helposti petkuttaa itseään. Toiminta voi itsessään olla pakokeino pahasta olosta. Toiminnalla ei koskaan pitäisi tukahduttaa tunteiden kokemista. On totta, että masentuneet "sortuvat" helposti vatvomaan ja märehtimään asioita, mikä vain lisää pahaa oloa ja pyörittää noidankehää. Toiminnan sijasta pitäisi kuitenkin ensin tiedostaa hyväksyen se mitä tuntee / mitä tekee.
Kaikki lähtee ajatuksen tasolta. Ei vaikeista traumoista pääse eroon, vaikka kuinka tekisi, touhuaisi, viilettäisi. Kyllä se lähtee oman pään sisältä.
Neuroottinen touhuaminen on toinen masennuksen oire,mennään toiseen ääripäähän.Monillahan on masentuneesta sellainen kuva,että ollaan vaan eikä tehdä mitään ja nukutaan paljon.Tosiasiassahan on olemassa sellainenkin termi kuin piilomasennus,johon tuon "ylitoimeliaisuuden" voi luokitella.
On riskinsä aina traumojen käsittelyssä,jos potilas on persoonaltaan hyvin auktoritääriin luottava ja johdateltavissa oleva persoona.Kuvitellaan tilanne,jossa nainen on alkoholistiperheessä kasvanut ja elämässään on joutunut monien ongelmien ympyröimäksi ja sitten tämä henkilö rupaa itse psykologisoimaan itseään ja omia traumojaan.Kaikki ongelmat selitetään lapsuudella ja ystävät vahvistaa näkemystä.Kun tämä henkilö sitten menee,jollekkin taitamattomalle terapeutille ja saa kuulla,että juu nämä lapsuusajan kokemukset ovat syypää,etkä itse ole valinnoillasi vaikuttanut olosuhteisiisi,niin voi syntyä niin sanottu iatrogeeninen trauma,joka vahvistaa uskomusta ja sitoo entistä voimakkaammin kaiken tuohon persoonan lapsuuteen.Se voi leimata ihmisen niin voimakkaasti,ettei uskomusta enään voi rikkoa.Tyypillinen esimerkki voisi olla murrosikäinen tyttö,jolle joku typerys lotkauttaa,että olet läski.Herkässä iässä oleva tyttö voi vuosiksi musertua tuon yhden kommentin takia ja se jää soimaan tytön päähän.Varsinkin jos sen sanoo,joku tytölle tärkeä henkilö.....ihastuksen kohde esim.
Skeematerapiassahan opetellaan ulos vanhoista reagointimalleista ja suunnataan kohti uusia,terveempiä malleja kohti.Ja jos kyse on jostain hyvin konkreettisesta,että seurustelee alkoholistikumppanin kanssa,niin siihenkin auttaa vain suuntautuminen toimintaan,on käveltävä konkreettisesti ulos suhteesta.
Kyllä hyvän terapeutin kanssa voi asiota pohtia ja aukoa.Myös terapiakirjat toimii hyvin,mutta loppujen lopiksi tarvitaan valintoja ja tekoja oikean elämän rakennupalikoiksi.Mehän valitaan joka päivä satoja kertoja mitä tehdään ja miten toimitaan.Onko valintamme sellaisia,että ne tuottavat hyvinvointia pitkällä aikavälillä?
Niin ja onhan tervettä toisinaan ollakkin masentunut.Jos menettää läheisen ja suree sitä,niin kyllä silloin on myös hyvin masentuneen oloinen.Normaali tunnereaktio.
En pidä kukkien kastelusta. Pidän yksinolosta ja eristäytymisestä, siispä teen sitä. Mikä tappio se itsemurha olisi?
Kiitos kaikesta tästä tekstistä Ukkopukkojukko! Loi uskoa jo syntyneisiin päätöksiin.
Pelkkä ajattelu ja pohtiminen minutkin vei "tuuliajolle". Monien yhteensattumien summana; terveyden ja rakkaan menettäminen sai lopultakin tajuamaan mikä on vialla.
Nyt on ruvettava toimimaan ja jätettävä asioiden turha miettiminen sikseen. Tosin se vie paljon voimaa ja aikaa, mutta se saakin viedä. Sitä en sano, että yksin saisin kaikki toimimaan, joten terapia on turvakeino, että kaiken sen turhan kasautuneen ajattelun saisi päästään pois :)