Olen n.28-vuotias nainen. Lapsena olin laiha mutta murrosiässä aloin lihoa. Lihominen on jatkunut eikä loppua näy. Itsekuria laihtumiseen ei löydy. Odotan aikaa, jolloin saisin kilojani tiputettua.
Tosi noloa on aina keväisin ja kesäisin, kun muodot näkyvät tarkemmin. Kateeksi käy niitä, jotka saavat pukeutua miten haluavat.
Tosi noloa on aina keväisin ja kesäisin, kun muodot näkyvät tarkemmin. Kateeksi käy niitä, jotka saavat pukeutua miten haluavat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eivät lähde ilman itsekuria - valitettavasti.
kirjoittaja on oikeassa.Lopeta nyt ensinnäkin itsesi nimittely ja arvosta itseäsi sen verran,että olet yhtä arvokas kuin muutkin ihmisenä.Mutta jos haluat pudottaa painoa,ei siihen ole poppakonsteja eikä ihmedieettejä(tai niitä on,mutta tehosta ei ole takuuta),vaan aloita vaikka pitämällä ruokapäiväkirjaa.Siitä voisit seurata,mitä tule syötyä ja miten paljon.Ja aloita hiljalleen liikunta.Älä laita aluksi tavotteita liian korkealle,ettei tule pettymyksiä.Aloita vaikka hyötyliikunnan lisäämisestä.Älä kadehdi muita,täydellisyyksiä kun ei maailmassa liene.Olet oma persoonasi,nuori ihminen ja sinulla on mahdollisuuksia toteuttaa unelmasi;työtä ja itsekuriahan se vaatii.Ei kun hyvää kevättä sinulle ja anna auringon paistaa myös sydämeesi.
Joo, kuulostaa vähän tutulta. Oikeastaan en ollut lapsenakaan laiha, vaan aika tavallinen, kun vanhoja kuvia katselee. Aloin lihoa tossa 15-16-vuotiaana, jolloin paino nousi vuodessa 10 kg, samoin seuraavana vuonna. Vielä kolmikympipsenä painoin saman verran kun 17-vuotiaana, eli 80 kg.
Voimia laihduttamiseen ei ollut, vaikka yrityksiä oli useita. Ehkä nurempana ei ollut kuitenkaan niin motivoitunut, kun sitä kuminkin näytti aika hyvältä, kiloista huolimatta, eikä mitään terveysongelmiakaan ollut.
Nyt olen nelikymppinen ja ensimmäistä kertaa onnistunut laihtumaan. Aloin nimittäin näyttää jo aivan kamalan rumalta ja ikäistäni vanhemmalta. Potku ja motivaatio tuli minulle siis peilistä, eikä laihduttaminen edes tuntunut vaikealta. Laihdutin 25 kg. On ihanaa olla taas normaali!
"Potku ja motivaatio tuli minulle siis peilistä, eikä laihduttaminen edes tuntunut vaikealta."
se motivaatio on vain kaivettava.
Taivaalta ei ilmesty lintu, joka nokkaisee sulta parikymmentä ylimääräistä kiloa pois. Kyllä työ on tehtävä ihan itse. Ja kun pääsee alkuun, niin motivaatio kasvaa joka kerta vaakaan astuessasi ja huomatessasi, että viisari heilahti jälleen uudelle kilolukemalle - alaspäin.
Näin ainakin itse koen.
Haluutko kesäksi kuntoon on ohjelma mikä toimii!!
Laita tulemaan ohjeita. :)
Mä oon 19 wee likka on oon nyt tässä 3 kuukauden aikana laihtunut 9 kiloa ja vois sanoo et syömisellä. Painoin aluks 98 kiloo ja nyt painan 89 kiloo..Jätin pois karkin niin et sallin ittelleni vain lauantaisin jotain karkkia, mut kohtuuden rajoissa. Muuten syömisessä noudatin 1200 kcal annoksia per päivä ja siinä kyllä täytty kun vaan jakso syödä säännöllisesti. Vaikka 1200 kcal päivässä voi tuntua pieneltä ja nälkäkuurilta, mut sitä se ei todellakaan ollut.
Jatkan samaa kuuria vieläkin ja oon niin ilonen sen tuloksista ja tuloksien ansiosta jaksan jatkaa. Ilman itsekuria ja motivaatioo se ei olis onnistunu, mut onnistuin saamaan itteeni niskasta kiinni sen verran.
ONNEE JATKOSSA ;)