Kun lueskelin tässä muiden teiniäitien keskusteluja, niin tunnen itseni jo vähän vanhemmaksi...
Olen siis viikon päästä 18-vuotias ja raskaus on pari viikkoa yli puolen välin.
Eli syksyllä tulee esikoinen, jota minä ja poikaystäväni jo innolla odotamme.
Olen siis viikon päästä 18-vuotias ja raskaus on pari viikkoa yli puolen välin.
Eli syksyllä tulee esikoinen, jota minä ja poikaystäväni jo innolla odotamme.
Vastaukset 15
Vanhimmat
55 v on ikäloppu?! Sairaus ei katso ikää.......kuka tahansa voi sairastua iässä missä hyvänsä.
Olihan tämä juttu trolli, olihan?
mutta herää kysymys miksi kirjoitukseni sinua häiritsee?
En ole sanonut, että 55 vuotias olisi ikäloppu.
Mutta koska suvussani on ollut noita sairauksia tuossa iässä, niin hyvin voi tulla minullekin. Ja isän puolelta moni on kuollut kuuden kympin tietämillä. Toki elämäntavat ovat vaikuttaneet varmaankin! Itselläni ne toisaalta on suht hyvät nykyään, kun olen itse oppinu pitämään itsestäni huolta oikeaoppisesti.
Oli miten oli tuo oli kirjoituksessani vain yksi perustelu sille, että olen aina tahtonut lapsia suht nuorena. Eikä tarvi ottaa liian vakavasti, vaikka en muuta maininnukkaa, mut ei aina jaksa kirjoittaa...
Minä en ole edes 30 vielä täyttänyt ja lapseni mielestä olen ikäloppu :)
Et ole varma haluatko äidiksi? Sinusta taitaa tuntua että äitisi on painostanut sinua pitämään lapsen koska hän ei halua että teet aborttia? Mieti miltä miehestäsi tuntuu jos salaat häneltä tämmöistä asiaa että et ole varma ja ehkä olisit halunnut tehdä abortin.
"Mutta osa ihmisistä hyväksyy abortin, toiset eivät. Minä itse esimerkiksi hyväksyisin, vaikka itse en enää tän ikäisenä teksimutta esim äitini ei hyväksyisi. "
Tuosta sain sellaisen käsityksen mutta anteeksi jos olen väärässä.
Joo käsitit väärin.
Tarkoitin siis, että itse kyllä hyväksyisin abortin ja tekisin, jos olisin sellaisessa tilanteessa, että en tahtoisi pitää lasta. Esimerkiksi pari vuotta nuorempana olisin tehnyt.
Eli siis äitini mielipide ei siihen vaikuta millään tapaa.
Ja tosiaan olen himputin innoissani tästä lapsesta, ja itse aiomme sen kasvattaa. Mieheni ja minä. Kenties kirjoitustapani on niin kylmä, että en vaikuta innostuneelta, mutta yritänkin tuoda esille enemmän mielipidettä ja sen semmoista, en tunteita vaikka aika tunteikas joskus olenkin. :D
Eli halusin vain kertoa muille, jotka eivät tiedä mitä tehdä kun ovat raskaana nuorena, niin jos lapsen synnyttäminen on elämäntilanteeseen nähden huono ratkaisu eikä tunnu hyvältä lainkaan, niin abortti on varhaisessa vaiheessa ihan hyväksyttävä vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Ja tällaisesta ei pitäisi syyllistää ketään eikä toisaalta siitäkään, jos haluaa synnyttää lapsen nuorena. Nuoren äidin riesana ovat varmasti melkein joka raskaudessa vähän paheksuvat asenteet joiltakin muilta ihmisiltä, sitä kannattaa myös miettiä, että kestääkö oma itsetunto sen.
Ja lisää juttua, kun en aikasemmin ole jaksanu kirjoittaa...
Toisaalta kun ajattelee niitä nuorimpia teiniäitejä, niin herää kysymys voivatko he olla valmiita vanhemmaksi, jos eivät edes itse ole oppineet ehkäisyä käyttämään ja yleensä on kyseessä vahinkoraskaus ja elämästä puuttuu sellainen suunnitelmallisuus. Toisaalta sattuuhan niitä aikuisillekin, mutta yleensä aikuisten on jokatapauksessa helpompi pitää lapsi, kun ei niin paljoa paina raha-asiat ja muutenkin nuoruus jo mennyt eikä kukaan ole arvostelemassa, että tulitpas teininä raskaaksi! Kun ei lasta kuitenkaan voi vaan "tehdä" tähän maailmaan, vaan siitä pitää kantaa vastuu. Tottakai tilanteeseen kun tilanteeseen sopeutuu jollakin tapaa, esim. nuoren äidin vanhemmat ovat lapsenlapsensa elättäjinä alkuvuodet... Mutta se on kyllä vähän sellaista vastuutonta käytöstä, että itse ei ensin edes käytä ehkäisyä eikä aivoja ja sitten ei suostu tekemään aborttia ja sysäisee toisen vastuulle lapsen. Tuo kuulosti kylmältä, mutta joskus se voi olla tosiaan noin ja joskus se voi mennä juuri noin ja kaikki osapuolet on silti ihan tyytyväisiä. :)
Viimeinen sarakkeesi on täyttä totta. Minusta 14-16-vuotias ei todellakaan ole kykeneväinen ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Voihan sitä luulla, mutta itseäni ainakin kun muistelen tuossa iässä niin olin vast'ikää lopettanut barbileikit ja siirtynyt kaljapulloon. En olisi ikimaailmassa kyennyt huolehtimaan lapsesta. En ole edelleenkään mitenkään vanha, esikoiseni sain nyt 20-vuotiaana. Kuitenkaan en koe itseäni millään muotoa liian nuoreksi. En kuitenkaan ole enää teini, vaan nuori aikuinen.
Ehkäisystä olen hieman eri mieltä kanssasi, koska aina kyse ei ole siitä etteikö nuori viitsisi käyttää ehkäisyä. Kortsu voi hajota ja pillerit pettää. Pillereistä vielä se, että harva teini oikeasti saa kunnollista opastusta. Tottakai jokainen tietää, että pillerit saa ehkäisyneuvolasta, mutta jos ohjeistus jää siihen, niin turhaa siitä on sitten ketään muuta syyttääkään. Kuitenkin teinitkin ovat jo seksuaalisesti aktiivisia, mutta jos informaatio olisi parempaa luokkaa, ehkä osalta vahinkoraskauksiakin voitaisiin välttyä.
Minusta 18-vuotiaan äitiyteen ei ole kenelläkään mitään sanavaltaa / puuttumista. Ap on täysi-ikäinen ja hänen täytyy ottaa vastuu omista teoistaan, enää ei ole kyse siitä haluaako vai ei. On hyvä kuitenkin erottaa avustus lapsen suhteen siitä, sysääkö joku lapsensa toisen harteille. Monesti huomaan, kuinka useiden mielestä tukiverkosto ja avunpyyntö on todella väärin. Naurettava ajatus. Meille ainakin neuvolassa tullut vaan positiivista palautetta siitä, kun olen kertonut saavani apua lapsen kanssa läheisiltä ollessani yksin. Joten enpä edes viitsi vaivautua kiistelemään tästä.
Onnea ap:lle odotukseen, ja myöhemmin sitten lapsen kanssa!
Niin joo tuosta minäkin olen vähän ärtyyntynyt, että tukihenkilöstö muka olisi huono asia. Varsinkin jos kyseessä on nuori äiti, joka puhuu siitä että kuinka häntä kaverit auttaa joskus hoidossa tai vanhemmat, niin heti aletaan haukkumaan että huono teiniäiti olisi, kun luottaa vaan siihen että muut kyllä hoitaa.
Sehän on himputin hyvä asia vanhemmille, että on läheisiä jotka voivat välillä jeesata niin ei tuu kamalaa stressiä sun muuta. Ja jostain luin että jotkut äidit joiden elämässä on vaan lapsi, saattavat eristäytyä muista aikuisista/oman ikäisistään, niin siksi juuri sen estämiseks olisi hyvä pitää yhteyttä muihinki aikuisii. Ja lapsellekin on hyvä, jos on muitakin luotettavia aikusia elämässä.
Totta. Apua jos saa niin se kannattaa ottaa vastaan ehdottomasti, ainahan sitä voi kuvitella jaksavansa yksin mutta tosipaikan tullen apu todella voi tulla todella tarpeeseen.
Minulla onneksi hyvä tilanne siinä, että monella tuttavallani on lapsia, he ovat vieläpä suurin osa minun ikäisiäni. On hyvä jos on samassa tilanteessa olevia muitakin nuoria, voi vaihtaa kuulumisia jne. Nämä nettipalstat eivät todellakaan vedä sille vertoja missään mittakaavassa. Täällä harvoin löytää yhtäkään keskustelua, jossa ei olisi jo kritisoitu, ei edes teiniäitejä, mutta nuoria aikuisiakin joilla on jo lapsia. Mielestäni sellainen käytös on kyllä ylittää asiallisuuden rajat.
Älä ole 100% varma että lapsella tulee olemaan äiti ja isi. Et voi tietää vaikka poikaystäväsi lähtisi kävelemään, vaikka muuta sanookin tulevaa ei voi ennustaa. On kyllä tyhmää alkaa leikkimään kotia oikealla lapsella.
Tähän jos mennään, niin ed. kirjoittaja voi kai sitten kertoa tämän tosiasian ihan minkä ikäiselle ihmiselle tahansa. Meinaatko sinä sitten olla tekemättä koskaan lapsia, koska pelkäät josko miehesi lähteekin liihottelemaan. Kukaan ei voi pelata varman päälle, et edes sinä.
Etkö todellakaan ole kuullut, että vanhemmissakin ikäluokissa on yksinhuoltajia? Melko tynnyrissä olet elänyt.
Mielestäni gfdgdgg:n kommentti on kyllä aivan aiheeton tällä palstalla.
Kyllähän se on selvää, että eroaminen on mahdollista suhteessa kun suhteessa, sen tietää kaikki.
Lapsi ei ole mikään leikkikalu. Käsitykset sulla on aivan väärät.
Ketjun aloittaja sitäpaitsi tiedostaa selvästikin, mitä kaikkea lapsen tulo voikaan tuoda tullessaan.
Aikaa sairasta lähteä tuollaisia kirjoittelemaan.
Miten nuorilla ei mene kaaliin mitä EHKÄISY tarkoittaa.. ei ole varmaan kiva kertoa lapselle että olit vahinko.
sehän on ihan pakko tietenkin kertoa lapselle?
ja mitenhän toi liittyy nyt tähän ketjuun toi vahinkolapsijuttu? lue uudestaan toi alotus
Kyllä mulle on ainakin kerrottu että olin vahinko, tai ettei mua ainakaan mitenkään suunniteltu. Vaikka mun vanhemmat ei silloin teinejä enää ollutkaan.. Ja eipä tuo ole mun elämääni mitenkään vaikuttanut, musta on hyvin huolehdittu silti ja hyvän kasvatuksen olen kotoa saanut. Mun mielipide on se, että vaikka kuinka vahingossa tulisi raskaaksi, niin kyllä lapsi siinä vaiheessa ihan halutuksi "muuttuu" kun se päätetään pitää ja ottaa hänestä vastuu. Esim. en minäkään sen vähemmälle huomiolle tai vanhempieni rakkaudelle ole jäänyt, verrattuna vaikka sisarukseeni, jota ihan suunniteltiin ja yrittämällä tehtiin. Vaikka vahiko olinkin ;)