Rypäleraskaus??auttakaa!

iippuli

Hei!
Tyttöystäväni tuli raskaaksi ja alotettiin suunnitteleen näitä perus perheasioita onnellisina.
Kunnes sitten viime torstaina tyttöystävälleni tuli kovia mahakipuja ja hän lähti käymään naistenpoliknilikalla.Perjantaina olisi pitänyt olla eka ultra,joten ei tiedetty vielä paljoa että missä mennään.Jokatapauksessa poliknilikalla tuli ilmi että siellä ei ole mitään,seuraavaksi päiväksi hänen piti mennä kätilöopistolle missä tehtiin kaavinta.

Tänään tuli sitten tieto että se oli rypäleraskaus.Joo,1/1000 on juuri semmonen,mutta nyt haluisin kuulla muilta joilla ollut sama joskus,että kuinka suuri todennäköisyys on että se uusiutuu/että tyttöystävälleni tulisi se syöpä(anteeksi,nyt en muista tarkkaa nimeä).En ole näyttänyt hänelle kuinka huolissani olen tästä tilanteesta,jotenki tuntuu että hän ei olisi niin huolissaan omasta terveydestä,ainoastaan tulevaisuudesta,että saako lapsia.

Minä taas ajattelen nyt vain häntä,joo,tiedän että hän nyt tehotarkkailussa mutta mitä se sitten lopuksi auttaa jos se pahanlaatuinen asia sitten tulee.
Pahoittelen kirjoitusvirheistä..kiitoksia etukäteen

6

3460

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ewfwe

      Otan osaa... Ikävä tosiasia on se, että osa raskauksista menee kesken, sille ei vain voi mitään.

      En ole kokenut rypäleraskautta, joten minusta ei taida vertaistukeen olla, mutta etteköhän tekin vielä oman nyytin saa turvallisesti luoksenne. Joku päivä :) Sitten vain seuraavan raskauden aikana tyttöystäväsi on tiukemmassa tarkkailussa.

      Käypä lukemassa tuolta tietoa rypäleraskaudesta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00648

      • saman läpikäynyt

        Itse sairastuin n. puolitoista vuotta sitten ja olen käynyt rypäleraskauden kovimman kautta, yli puoli vuotta sytostaatteja (kolmea eri systeemiä kokeiltiin ennen kuin myrkyt alkoivat tehota) ja kahden vuoden vauvan yrityskielto. Mutta on todella harvinaista että rypäleraskaus kehittyy niin kuin minulla, eli solukko muuttuu pahanlaatuiseksi (riskinä istukkasyöpä, minullakaan ei sitä ollut vaikka sairaus käyttäytyy aivan syövän tavoin) ja nyt olen terve ja hormonitoiminta alkaa normalisoitua. Normaalisti tilanne saadaan haltuun kohdun kaavinnalla ja tiiviillä raskaushormoniseurannalla ja puolen vuoden-vuoden karenssi siitä yleensä seuraa. Omalla kohdallani karenssi on kaksi vuotta rajujen sytostaattien vuoksi. Mutta minullekin lääkäri on todistellut, että vaikka tilanne olikin aika kriittinen, on erittäin todennäköistä että tulen vielä saamaan oman käärön.

        Ymmärrän erittäin hyvin huolesi tyttöystäväsi terveydestä, itsekään en aluksi välittänyt omasta tilastani vaan surin menetettyä raskautta. Jos yhtään lohduttaa, vaikka tyttöystäväsi joutuisi käymään tämän asian rankimman kautta, paranemistodennäköisyys on lähes 100%. Jos sytostaatteja joudutaan käyttämään, on hoidot rankkoja ja silloin on panoksesi mittaamattoman arvokas että jaksatte yhdessä ne läpi ja sen jälkeen maailma jälleen hymyilee. Mekin aloimme rakentaa taloa ja aloitin uuteen ammattiin opiskelun kun ehdin miettiä mitä elämässäni todella haluan ja millä on merkitystä. Toivon teille parasta ja voimia, puhukaa ja tukekaa toisianne. Tässä pitkä vertaistukikeskustelu, sieltä saat toivottavasti neuvoja http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvahaaveet/1531333/rypaleraskaus/, kirjoitan nimimerkillä murmeliini.

        Nyt halaat tyttöystävääsi ja koetat uskoa parempaan huomiseen. Tsemppiä!


      • iippuli
        saman läpikäynyt kirjoitti:

        Itse sairastuin n. puolitoista vuotta sitten ja olen käynyt rypäleraskauden kovimman kautta, yli puoli vuotta sytostaatteja (kolmea eri systeemiä kokeiltiin ennen kuin myrkyt alkoivat tehota) ja kahden vuoden vauvan yrityskielto. Mutta on todella harvinaista että rypäleraskaus kehittyy niin kuin minulla, eli solukko muuttuu pahanlaatuiseksi (riskinä istukkasyöpä, minullakaan ei sitä ollut vaikka sairaus käyttäytyy aivan syövän tavoin) ja nyt olen terve ja hormonitoiminta alkaa normalisoitua. Normaalisti tilanne saadaan haltuun kohdun kaavinnalla ja tiiviillä raskaushormoniseurannalla ja puolen vuoden-vuoden karenssi siitä yleensä seuraa. Omalla kohdallani karenssi on kaksi vuotta rajujen sytostaattien vuoksi. Mutta minullekin lääkäri on todistellut, että vaikka tilanne olikin aika kriittinen, on erittäin todennäköistä että tulen vielä saamaan oman käärön.

        Ymmärrän erittäin hyvin huolesi tyttöystäväsi terveydestä, itsekään en aluksi välittänyt omasta tilastani vaan surin menetettyä raskautta. Jos yhtään lohduttaa, vaikka tyttöystäväsi joutuisi käymään tämän asian rankimman kautta, paranemistodennäköisyys on lähes 100%. Jos sytostaatteja joudutaan käyttämään, on hoidot rankkoja ja silloin on panoksesi mittaamattoman arvokas että jaksatte yhdessä ne läpi ja sen jälkeen maailma jälleen hymyilee. Mekin aloimme rakentaa taloa ja aloitin uuteen ammattiin opiskelun kun ehdin miettiä mitä elämässäni todella haluan ja millä on merkitystä. Toivon teille parasta ja voimia, puhukaa ja tukekaa toisianne. Tässä pitkä vertaistukikeskustelu, sieltä saat toivottavasti neuvoja http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/vauvahaaveet/1531333/rypaleraskaus/, kirjoitan nimimerkillä murmeliini.

        Nyt halaat tyttöystävääsi ja koetat uskoa parempaan huomiseen. Tsemppiä!

        Kiitoksia teidän tuesta.Oli piristävää lukea teidän kirjoitukset. Tänään vaan sitten tilanne meni semmoiseksi että tyttöystäväni ohjattiin takas kätilöopistolle.Hänellä on ollut tosi kovat mahakivut nyt jo kolmatta/neljättä päivää. No,tehtiin uusi kaavinta,Siellä oli kuulemma niin paljon kudosta.
        Hän jäi yöksi sinne,ja saa suonensisäisesti antibioottia kun tulehtunu pahasti.

        Toivottavasti kaikki vaan olisi nytten hyvin.Niin avuton olo.


      • Saman läpikäynyt
        iippuli kirjoitti:

        Kiitoksia teidän tuesta.Oli piristävää lukea teidän kirjoitukset. Tänään vaan sitten tilanne meni semmoiseksi että tyttöystäväni ohjattiin takas kätilöopistolle.Hänellä on ollut tosi kovat mahakivut nyt jo kolmatta/neljättä päivää. No,tehtiin uusi kaavinta,Siellä oli kuulemma niin paljon kudosta.
        Hän jäi yöksi sinne,ja saa suonensisäisesti antibioottia kun tulehtunu pahasti.

        Toivottavasti kaikki vaan olisi nytten hyvin.Niin avuton olo.

        Vaikuttaa osin kohtutulehdukselta, toivottavasti tyttösi paranee pian ja saat hänet kotiin. Jos vaan voin auttaa niin kysele ihmeessä mieltäsi askaruttavia asioita. Yhdessä selviätte tästä!!!


    • Pimpsu

      Ikävä asia tuo rypäleraskaus, itse koin sen huhtikuussa 2010.

      Itselläni alkoi aivan järjettömän pahalla ololla. Makasin kaiket päivät ja oksensin, en loppujen lopuksi päässyt edes sängystä yksin vessaan, vaan miesystäväni joutui minut sinne kantamaan. Ajattelin vaan, että tämähän kuuluu alkuraskauteen, pahaa oloa on ollu suurimmalla osalla raskaan olevista ja yritin vaan kestää oloa. Sitten menin niin huonoon kuntoon, että jalat eivät enää pitäneet ja jouduin päivystykseen suoraan tiputukseen. Kotiuduin saman iltana ja olo oli jo sen verran parempi että pystyin vähän syömään. Kahden päivän päästä uudestaan tiputukseen kun olo vaan paheni. Raskaushormoni otettiin verestä ja lääkäri kovasti ihmetteli kun se oli niin korkea siinä vaiheessa raskautta (hcg 175 000 ja raskausviikkoja silloin 10) mutta ei sen kummemmin puuttunut asiaan. Ja taas kotiin tiputuksen jälkeen ja sanottiin vaan että kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottaa, viimeistään synnytykseen. Kahden päivän päästä, vappuaattona, makasin taas keskellä yötä sairaalassa tipassa ja siinä kohtaa ajattelin että nyt ei kyllä kaikki oo kunnossa, mutta kukaan ei vieläkään tehnyt asialle mitään vaikka yritin sanoa, että ei tämä nyt normaalia ole. Sanottiin vaan että koita kestää, sieltä on luultavasti kaksoset tulossa kun voit noin pahoin. Ja taas lähetettiin kotiin.

      Seuraavalla viikolla pääsin onneksi neuvolalääkärin luo ja hän lähetti saman tien naistentautien polille. Siellä sitten ultrattiin ja sanottiin tylysti, että sulla on rypäleraskaus, otetaan osastolle ja seuraavana päivänä kaavitaan. Siinä vaiheessa hcg oli jo yli 650 000. En ollut koko sairaudesta koskaan kuullutkaan, eikä kukaan mitään kertonut, siinä sitä sitten oltiin, sairaalassa pahoinvoivana ja täysin tietämättömänä että mitä ihmettä tässä nyt oikein tapahtuu.

      Seuraavana aamuna sitten osaston lääkäri tuli kertomaan että mistä on kyse ja että kaavinta pitää tehdä mahdollisimman pian. Saman iltapäivänä sitten nukutuksessa kaavittiin ja jäin vielä sairaalaan tarkkailuun. Koska olin menettänyt kaavinnassa niin paljon verta, että hemoglobiini laski alle 90 jouduin vielä kaiken lisäksi verensiirtoon ja jouduin olemaan vielä pari päivää lisää sairaalassa. Siitä sitten alkoi toipuminen...

      Koko tapahtunut tuntui aivan uskomattomalta kun pääsin kotiin, istuin vaan sohvalla enkä pystynyt puhumaan koko asiasta. Yritin vaan tunkea sen niin syvälle mieleni perukoille etten vahingossakaan ajattelisi koko asiaa. Niin pahalta tuntui.

      Kerran viikossa olen käynyt verikokeissa ja tarkkaan seurataan että hcg varmasti laskee miinuksen puolelle (alle5). Hyvin on mennyt tähän asti ja tänään sain kuulla että tällä viikolla hcg on enää 19. Vielä siis ainakin ensi viikolla verikokeisiin ja sitten kun ollaan päästy miinuksen puolelle niin alkaa puolen vuoden raskauskielto. Eli olen kyllä aika helpolla päässyt, kun en tarvinnut sytostaatteja, mutta rankkaa on siltikin ollut. Eikä se kaikilla syöväksi asti muutu.

      Siitä on nyt kaksi kuukautta kun kaikki tuo tapahtui ja nyt alkaa elämä voittamaan. Syksyllä alkaa opiskelut, ajattelin pitää itseni oikein kiireisenä niin tuo puolen vuoden raskauskielto ei tunnu ollenkaan pahalta. Nyt vaan nokka kohti tulevaisuutta, tapahtuneelle kun ei voi yhtään mitään ja se sattuu kohdalle jos sattuu. Uutta yrittämään vaan heti kun lupa tulee. Ja se uusi raskaus alkaa sitten kun on sen aika. Ei sitä kannata jäädä turhaan murehtimaan. Jo se pelkkä murehtiminen siitä, että voiko uudestaan enää raskautua voi aiheuttaa sen, että ei raskaus alkaan.

      Nyt vaan nauttimaan kesästä ja auringosta, oon ihan varma että teilläkin se uusi raskaus varmasti alkaa sitten kun sitä taas saa alkaa yrittämään :)

      Oikein hyvää kesää teille ja voimia!!

    • Vauvaperhe

      Rypäleraskaus todettiin meillä 2014 raskausviikolla 8; kävimme tuolloin yksityisellä varhaisultrassa. Tiedon saaminen oli tietenkin musertavaa :( seuraavana päivänä pääsin jo Jorviin jossa tehtiin imutyhjennys. Saimme vuoden raskautumis-kiellon. Tämä oli hyvin raskasta aikaa, mutta uskoimme että kyllä se meidänkin aika vielä koittaa. 2015 lokakuussa saimme luvan aloittaa vauvan yrittämisen ja raskauduin 3 kk myöhemmin. Raskaus sujui hyvin ja nyt olemme ihanan 3kk vauvan vanhemmat. Kirjoitan tämän rohkaisemaan molan kanssa kamppailevia. Vuoden yrityskielto voi tuntua ikuisuudelta, mutta yrittäkää pysyä positiivisena ja yrittäkää nauttia toisistanne. Se voi olla viimeinen rauhallinen vuosi ennen vanhemmuutta, joka sekin voi olla aika raskasta! Me matkailimme paljon ja teimme kaikkea kivaa yhdessä mieheni kanssa kun kävimme läpi tuota kielto-vuotta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kaksi kuollut ulosajossa lauantai-iltana Loimaalla

      On tainnut olla melkoinen ylinopeus kun on tuollaista jälkeä tullut. Onneksi ei kuitenkaan sivullisia menehtynyt https://viranomaisuutiset.fi/ulosajo-
      Loimaa
      188
      9481
    2. Sofian kylppärikuva.

      Pyllistys! Miten voi tuon ikäinen nainen olla noin pissis ja lapsellinen? Hoh hoijaa...
      Kotimaiset julkkisjuorut
      167
      2738
    3. 579
      2349
    4. Kerro jotain kaivatustasi

      jotain mitä teille on sattunut keskenään? Ei silmiin katsomista kun sitä on kaikilla. Jotain mistä hän voisi tietää että olet täällä...
      Ikävä
      150
      2230
    5. Haittaako se, että olen sua nuorempi?

      Mulle ikäerolla ei ole mitään väliä, mutta voiko naista se haitata, jos on vanhempi miestä?
      Ikävä
      129
      1578
    6. Iso vaalee vauhdissa

      Onko hyvä vai paha jotta tällä muutamalla taitaa olla aika huono itsetunto kun pitää jokapaikassa ja tilanteessa tuoda oma erinomaisuutensa ja muiden
      Suomussalmi
      16
      1092
    7. Illat ilman sua (mies)

      ovat niin turhia! Toivittavasti sulla on kaikki hyvin. Miettii yksi pieni sydän ikävissään!
      Ikävä
      105
      1085
    8. Rikoin sun sydämen.

      Se oli silti sulle oikein.
      Tunteet
      85
      1054
    9. Jos meistä tulis jotain,

      niin sulle mies pitäis eka opettaa hieman käytöstapoja. Mut ootkohan sä liian vanha oppimaan yhtään mitään? 🤔
      Ikävä
      63
      1042
    10. Hoosiannaa samban tahdissa

      Tallensin tänä aamuna klo 10 Helsingin Paavalin kirkosta (Hermannissa) tulleen Adventti-jumalanpalveluksen. Aloitus, eli kirkkoherra Kari Kanalan ja
      Luterilaisuus
      84
      987
    Aihe