sortovuosien aikaan suomessa oli kaksi -kolme tapaa suhtautua venäläisiin. ns. myöntyvyyslinja oli sitä mieltä venäläisille pitää antaa periksi pikku asioissa, koska muuten voi olla että suomen kansa olisi kerätty yhteen ja hajoitettu jonnekkin venäjän aroille. tätähän oli aikanaan venäjän historiassa tapahtunut. eli uppiniskainen kansa oli keisarin mahtikäskyllä kerätty yhteen ja siirretty uuteen "lähiöön" helevetin kauas kaikesta.
laillisuusrintama taas ei halunnut antaa periksi tuumaakaan. heidän mielestään laki asettui kaiken yläpuolelle ja tämä vuoksi myös keisarin ja hänen käskyläisten piti noudattaa suomen lakia. niin ja sitten oli vielä kolmas tapa, eli aktivistit. he ryhtyivät jopa terroritoimiin venäläisiä vastaa. yhtenä esimerkkinä suomisyöjä bobrikovin murha.
niin että minkä linja perssut olisivat valinneet? saa vastata...
laillisuusrintama taas ei halunnut antaa periksi tuumaakaan. heidän mielestään laki asettui kaiken yläpuolelle ja tämä vuoksi myös keisarin ja hänen käskyläisten piti noudattaa suomen lakia. niin ja sitten oli vielä kolmas tapa, eli aktivistit. he ryhtyivät jopa terroritoimiin venäläisiä vastaa. yhtenä esimerkkinä suomisyöjä bobrikovin murha.
niin että minkä linja perssut olisivat valinneet? saa vastata...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kai tuohon oikeasti voisi vastata kuin esim. puolueen puheenjohtaja ellei yhdessä sovittua linjaa ole olemassa, mutta eihän tällaiseen kovin teoreettiseen ja epäajankohtaiseen kysymykseen tietenkään ole mitään yhteistä nuotistoa missään jonka mukaan voisi lauleskella.
Oma veikkaukseni kuitenkin on että Suomen laki olisi persujen enemmistön valinta.
Tässä kannattaa verrata kahta Venäjän autonomista "maata".
Puolassa kävi huonommin. Mutta on muistatteva että se uppiniskaisuus mitä Puola harrasti ol räväkämpää, ja tyhmempää, kuin mitään edes fanattiisimmat separatistit Suomessa olisi pitänyt suotavana.
Suomessa ns. myöntyvyyslinjan takan seisoi aika harva. Suuri enemmistö tuki laillisuuslinjaa. Se on Suomessa ymmärrettävää, koska me saimme 1809 pitää rakentamamme laillisuuden mallin sekä joiltain osin myös hallintomallin. Oma mallimme oli huomattavasti edistyksellisempi ja länsimaisempi kuin Venäjän vastaava. Tämä sopimus oli Venäjän normaalin lainsäädännön yläpuolella, ja laskettiin että sen purkaminen on aika epätodennäköistä. Siksi kun Venäläiset halusivat säätää sortavia lakeja me vastasimme laillisuusperiaatteella ja sillä että kyseinen laki ei sovi yhteen sopimuksen kanssa.