Luin muutama päivä sitten vanhoja päiväkirjojani, siellä oli paljon tekstiä sinusta ja ikävästäni sinuun. Tästä kaikesta on jo monta vuotta, mutta silti huomaan ajattelevani sinua aika ajoin. On jopa ikävä.
Aina silloin tällöin sinut vieläkin nään. Tänäänkin, et kuitenkaan moikannut minulle, et edes katsonut? Tiedän, että tunnistit autoni. Suutuitko kun yritin kysella kuulumisiasi eilen? Harmittaa kun et vastannutkaan, odotin niin kovasti. Olin jopa varma, että vastaat.
Olisi ollut kiva nähdä, tai edes vaihtaa kuulumisia viestien kautta. Mutta ilmaisit itseäsi melko selvästi ettet ajattele samoin.
Toivottavasti et ns pahalla muistele yhteistä aikaamme, minä en ainakaan. Se oli varmasti elämäni onnellisinta aikaa. Kaiken sen haaveilemisen jälkeen sainkin sinut hetkeksi omakseni.
Kiitos näistä ihanista muistoista!
Aina silloin tällöin sinut vieläkin nään. Tänäänkin, et kuitenkaan moikannut minulle, et edes katsonut? Tiedän, että tunnistit autoni. Suutuitko kun yritin kysella kuulumisiasi eilen? Harmittaa kun et vastannutkaan, odotin niin kovasti. Olin jopa varma, että vastaat.
Olisi ollut kiva nähdä, tai edes vaihtaa kuulumisia viestien kautta. Mutta ilmaisit itseäsi melko selvästi ettet ajattele samoin.
Toivottavasti et ns pahalla muistele yhteistä aikaamme, minä en ainakaan. Se oli varmasti elämäni onnellisinta aikaa. Kaiken sen haaveilemisen jälkeen sainkin sinut hetkeksi omakseni.
Kiitos näistä ihanista muistoista!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.