En ole koskaan pelännyt yhtä paljon. Poikaystäväni elämässä tapahtui erittäin, hänen mieltä pahoittanut asia, josta tuntuu ettei hän pääse ylitse.
Nyt ensimmäistä kertaa näin hänet todella masentuneena. Hän on vain nukkunut, ruokailu ei kiinnosta (ei minuakaan, kun ahdistaa), hän on viillellyt itseään ja yrittänyt kerran tappaa itsensä. Aiemmin on puhunut asiasta, mutta nyt hän kertoi olleensa tosissaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut !ONNEKSI! siihen kanttia.
En osaa valita sanojani, en osaa puhua hänelle enää ollenkaan. Tuntuu että jos sanon jotain väärin, hän voi pahoittaa mielensä ja tehdä itselleen jotain. Pelkään. Hän on puhunut asiasta läheiselleen, mutta luulen että tarvitsemme yhdessä apua.
Hän on sanonut, ettei hänen olonsa helpotu ennenkuin hänen mieltä painava asia selviää. Tiedän mistä asiasta hän puhuu ja olen yrittänyt hänelle selvittää että se juttu ratkeaa.
Itse en ole jutellut omien läheisteni kanssa, koska tunnen loukkaavani hänen yksityisyytensä ja mielessäni pyörivät ajatukset siitä, että omat sukulaiseni kehoittaisivat minua lähtemään.
Sitä minä en halua tehdä, en nyt enkä koskaan.
Miten ja mistä saa apua tällaiseen ongelmaan? Millaisista asioista tällaisen ihmisen kanssa voi puhua? Tuntuu, että ne siirtyvät aina siihen samaan aiheeseen, joka häntä mietityttää. Auttakaa, olen epätoivoinen.
Nyt ensimmäistä kertaa näin hänet todella masentuneena. Hän on vain nukkunut, ruokailu ei kiinnosta (ei minuakaan, kun ahdistaa), hän on viillellyt itseään ja yrittänyt kerran tappaa itsensä. Aiemmin on puhunut asiasta, mutta nyt hän kertoi olleensa tosissaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut !ONNEKSI! siihen kanttia.
En osaa valita sanojani, en osaa puhua hänelle enää ollenkaan. Tuntuu että jos sanon jotain väärin, hän voi pahoittaa mielensä ja tehdä itselleen jotain. Pelkään. Hän on puhunut asiasta läheiselleen, mutta luulen että tarvitsemme yhdessä apua.
Hän on sanonut, ettei hänen olonsa helpotu ennenkuin hänen mieltä painava asia selviää. Tiedän mistä asiasta hän puhuu ja olen yrittänyt hänelle selvittää että se juttu ratkeaa.
Itse en ole jutellut omien läheisteni kanssa, koska tunnen loukkaavani hänen yksityisyytensä ja mielessäni pyörivät ajatukset siitä, että omat sukulaiseni kehoittaisivat minua lähtemään.
Sitä minä en halua tehdä, en nyt enkä koskaan.
Miten ja mistä saa apua tällaiseen ongelmaan? Millaisista asioista tällaisen ihmisen kanssa voi puhua? Tuntuu, että ne siirtyvät aina siihen samaan aiheeseen, joka häntä mietityttää. Auttakaa, olen epätoivoinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Masentuneen kanssa keskustellessa on viisainta pitää omaa egoaan taka-alalla. Jos kehotat tai käsket masentunutta piristymään, hän tuntee vain oman voimattomuutensa entistä syvempänä, koska masentunut ei saa voimia mistään ryhtiliikkeestä. Masentunut on myös erinomaisen taitava kehittämään itselleen uhkakuvia, ja vieläpä järjellisin perustein. Niinpä kyllä-se-siitä -puheet alkavat tuntua hänestä mielekkäiltä vasta sitten kun kokemuksia asioiden kääntymisestä hyvälle tolalle alkaa kertyä.
Niin että oikeastaan ainoa rakentava tapa keskustella masentuneen kanssa on kuunnella. Älä tarjoa ratkaisuja, vaan kuuntele! Älä tarjoa ratkaisuja vaikka ne olisivat omasta mielestäsi helppoja ja päteviä, vaan kuuntele. Jos tiedät mielestäsi hyvän ratkaisun, joka auttaa masentunutta, toteuta se itse, jos saat siihen luvan. Älä esitä väheksy tai selitä merkityksettömiksi masennuksen syitä, vaan kuuntele! Äläkä missään tapauksessa esitä arvioita masentuneen ihmisen persoonasta. Kuuntele mieluummin mitä hänellä on itsestään kerrottavana ja hyväksy se mitä kuulet. Vaikka se olisi mielestäsi ilmeistä liiottelua tai vähättelyä, se mitä kuulet, on masentuneen kuvaa itsestään. Se on sinulle objektiivinen totuus siitä, millaisena hän itseään pitää. Äläkä esitä moraalisia kannanottoja hänen teoistaan. Masentunut on järjissään ja hänen omatuntonsa pelaa. Jos ahdistava asia on moraalinen ongelma, hän ei tarvitse muita ihmisiä tunteakseen syyllisyytensä.
Jos masentunut huomaa, että häntä kuunnellaan, voit jopa tehdä jotain. Pyydä häntä kertomaan lisää niistä asioista, jotka nousevat keskustelussa esiin. Sanat ovat tekoja. Kun masentunut haluaa kertoa jotain, hän joutuu väistämättä pukemaan tuskallisia asioita sanoiksi, mikä taas auttaa niiden hahmottamisessa ja asettamisessa oikeisiin asiayhteyksiin ja mittasuhteisiin. Kunhan, noin sivumennen, muistat kuunnella, etkä tarjoa asiayhteyksiä ja mittasuhteita. Niin että kun kuunteleminen on alkanut sujua, voit vähin eri käydä kyselemään. Kunhan lopetat jos ahdistunut ilmapiiri nostaa päätään.
Jeps. Ja sitten jos tilanne alkaa kestää niin että itse väsähdät, on viisainta pyytää ulkopuolista apua. Ja voi tosiaan olla viisainta, ettei se apu tule sukulaisilta. He kun tuskin vaivautuvat kuuntelemaan, vaan tarjoavat halpoja ratkaisuja, moralisoivat ja syyllistävät... ihan hyvää hyvyyttään vain.
Meillä kaikilla on tapana suurennella asioita ja ongelmia mielessämme. Se johtuu perspektiivistä. Kun pieni ongelma tuodaan lähelle silmiemme eteen, se näyttää vuorelta...
Kysyppä ystävältäsi ongelmien syitä ja miettikää ovatko ne sittenkään AIVAN niin valtavia...
Rehellinen keskustelu ja asioiden kylmä tarkastelu on taito, ei välttämättä synnynnäistä.
Menkää yhdessä käymään psykiatrilla. Heillä on hyvät neuvot ja lääkkeetkin, jos on tarpeen. Toivottavasti puhuminen auttaisi.
Mitä tehdä jos mies ei ole valmis puhumaan asioista? Vaikka olen yrittänyt kuunnella ja tukea kaikessa. Meillä on 3 kk vauva joka vie paljon huomiotani enkä aina jaksa yrittää toista piristää kun toinen masentuu entisestään ja lähtee nukkumaan. Silloin harvoin kun kotona on, haluaisi vain nukkua, mikään ei kiinnosta, ei halua syödä mitään ja iltaisin juo siideriä. Tässä rupee olemaan aika puhki, enkä tiedä miten auttaa toista. Ja tämä masennus johtuu siis uhkaavasta työttömyydestä. Olen sanonut että kyllä me pärjätään jos niin sattuu käymään, mut eipä auta.. Mitä pitäisi tehdä??
Siis hän ei suostu menemään hoitoon? Ei halua mennä sinun kanssa keskustelemaan mihinkään? Pariterapia tai avioliittoneuvonta voisi auttaa.
Kyllä asia on niin, että sinulla on aika moinen lasti. PIeni lapsi ja masentunut ja "hoitokielteinen" puoliso.
Sinun täytyy pitää huolta omasta jaksamisestasi vauvan vuoksi.
JOsko puolisosi voisi soittaa tuonne Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen, jossa voi puhua nimettömänä ja siellä on myös miehiä vastaamassa, mutta se on sattuman kauppaa saako miehen vain naisen.
Valtakunnallinen kriisipuhelinnumero 01019 5202
Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa välitöntä keskusteluapua kriiseissä oleville ja heidän läheisilleen. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt.
Valtakunnallista kriisipuhelinta päivystetään yhdeksällätoista paikkakunnalla ympäri Suomea. Puhelimitse voi lähestyä auttajaa nimettömänä. Puhelinauttamisen tavoitteena on helpottaa asiakkaan henkistä hätää tarjoamalla hänelle mahdollisuus puhua yllättävästä tapahtumasta tai vaikeasta elämäntilanteesta sallivassa ja tukevassa ilmapiirissä.
Valtakunnallinen kriisipuhelinnumero 01019 5202
Aukioloajat
Ma - pe klo 9:00 – 06:00
La klo 15:00 – 06:00
Su klo 15:00 – 22:00
Puheluiden hinnat valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ovat kotimaan kiinteän verkon liittymistä paikallisverkkomaksun (pvm) ja matkapuhelimista matkapuhelinmaksun (mpm) verran. Hinnat riippuvat operaattoreiden hinnoittelusta. Kaikki soittamisesta johtuvat kustannukset ovat puhelinoperaattorin perimiä puhelumaksuja. SOS-kriisikeskus ei peri asiakkailtaan puhelumaksuja.
http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin