Onko muita kohtalotovereita joiden mieli järkyttyi vakavasti kun tuli tieto ettei lääkikseen pääse opiskelemaan? Itselläni kävi niin viime kesällä, tuntui että mieli pirstaloitui pieniksi paloiksi ja kadotin minuuteni ja tietoisuuden itsestäni. Kaikki tapahtui samalla sekunnilla kun luin paperista etten voi päästä lääkäriksi. Se oli hirvittävin isku itsetunnolleni, edes äitini kuolema tai parhaan ystävän itsemurha eivät minua liikuttaneet samoissa määrin.
Lääkiksen pääsykoe
lääkis_
4597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta varmaan sekä läpipääsy että rannalle jääminen olisi tuntunut ihan yhdentekevältä. Jee, jee, jee ja niin pois päin.
Kuulostaa melko vakavalta reaktiolta. Tiedän kyllä, minkä valtavan työn lääkiksen pääsykokeisiin lukiessa joutuu tekemään. Monille kokeesta tulee hakuaikana lähes koko elämän sisältö, harrastukset ja kavereiden kanssa oleilu ja muu "normaalielämä" saattaa jäädä vähemmälle. Sitä lukee/laskee aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Osa hakijoista pinnistelee itsensä jopa burn outin partaalle. Jos tällaisen rehkimisen jälkeen jää ilman palkintoa kovasta työstä, voi elämältä tippua hetkeksi pohja.
Osalla lääketiede itsessään on aina ollut unelmien ala, ja siksi on ymmärrettävää olla pettynyt, jos sitä ei pääse opiskelemaan. Jotkut saattavat myös käyttää pääsykokeeseen pänttäämistä pakokeinona elämän muista ongelmista ja ajatella, että opiskelupaikan saaminen ratkaisee ongelmat: ihmisestä tulee jotenkin parempi ja arvokkaampi, jos hän opiskelee lääkäriksi.
En tiedä tilanteestasi enempää kuin kerroit, joten en voi tietää, miten asiat ovat sinun kohdallasi. Tekstistäsi voin kuitenkin päätellä, että elämässäsi on tapahtunut rankkoja asioita. Olkoot syysi pyrkiä lääkikseen mitkä tahansa, reagointisi tietoon hylkäyksestä vaikuttaa toisaalta ymmärrettävältä, varsinkin jos näit kovasti vaivaa hakemisen eteen, toisaalta melko vakavalta. Kestikö tällainen pirstaloitunut olo kauan? Oletko puhunut siitä kenellekään?
Kenties sinun kannattaisi miettiä, mielellään jonkun luotettavan ystävän tai vaikka ammatinvalintapsykologin kanssa: miksi lääkikseen pääsy oli sinulle niin tärkeää?
Elämässä on myös huomattavasti helpompaa, jos ei lataa kaikkia odotuksia yhden kortin varaan. Voin sanoa tämän kokemuksesta. Pääsykokeessa epäonnistumis- ja muita pettymyksiä kestää paremmin, jos on olemassa varasuunnitelma - olkootkin, että se ei ole niin mieluisa kuin ykkösvaihtoehto eli lääkäriksi opiskelu.
Tiedän, että lääkikseen hakijoilla kompromissiratkaisut eivät ole suuressa suosiossa. Vaikka pyrkisitkin uudestaan lääkikseen, niin mielenterveyden säilyttämisen kannalta suositeltavaa on kuitenkin hankkia myös varasuunnitelma (esim. ulkomailla opiskelu, lääketieteen kaltainen ala...). Tsemppiä tulevaisuudelle mitä sitten päätätkin tehdä. Toivottavasti löydät mielenrauhan.
yksi trolli koko aloitus.
Olen pyrkinyt kaksi kertaa lääkikseen... eikä ole vielä onnistanut. Tiedätkö, että keskimäärin lääkikseen pääsee opiskelemaan vasta kolmannella yrittämällä? Älä lannistu, vaan vietä hyvä ja rento kesäloma. Sen jälkeen lähde uudelleen lukemaan ja etenkin laskemaan kemian ja fyssan laskuja. Ilmoittaudu valmennuskursille, mikäli paikkakunnallasi ko. järjestetään. Usko ja luota itseesi! Usko ja luota itseesi!