Puolueista

Hihat ylös! kirjoitti:

Aika näyttää valitettavasti ajaneen ohi vanhakantaisista puolueista, joissa pyritään vanhakantaiseen ja laaja-alaiseen sisäisesti mahdollisimman ristiriidattomaan arvopohjaiseen poliittiseen ajatteluun. Vasemmistolaisuudella, keskustalaisuudella, oikeistolaisuudella ei tosin enää ole samaa historiallista relevanttisuutta kuin oli 1900-luvun alkupuliskolla ja ehkä 1970-luvullekin saakka. Uhkakuvat ja vastapoolit ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä niin, että nykyään voi havaita sosdemien ajavan silloin tällöin oikealta kokoomuksen ohi tai päinvastoin jne. Tämä tapahtuu tosin joskus oppositioräksytyksen aikaansaamiseksi. Laajat ihmisjoukot ovat muuttuneet pinnallisemmiksi, hedonistisemmiksi, narsistisemmiksi, uusavuttomiksi, lyhytjännitteisiksi. Mitä yhteiskunta voi odottaa kansalaiselta, joka odottaa kärsimättömästi työpäivän loppua päästäkseen viedovuokraamoon ja lähiökippolaan juomaan taas kerran liian monta kaljaa samalla kun lapset ovat valvontaa ja hoivaa vailla omin nokkinensa? Mitä voit odottaa kansalta, jossa kolmi-nelikymppiset äidit pyrkivät olemaan teinimpiä kuin omat teini-ikäiset tyttäret ja isät haluavat olla enemmän poikiensa kavereita (jos sitäkään) kuin heidän ohjaajiaan ja kasvattajiaan? Tällaisille uhmisille poliittisessa kentässä kelpaavat vain yhden asian äänenkannattajat, poliittiset kellokkaat, joille puolestaan riittää toimia vastuuttoman kriitikkona ja rakkikoirana vailla rakentavaa ja luovaa panosta asioiden korjaamiseksi. Tärkeäksi näille poliitikoille on oman puolueen suuruus muihin puolueihin verrattuna, ei se, että saataisiin koko kansan ja vähän ulkopuolistenkin elämä siedettävälle laatutasolle. Tällä hetkellä huomio pitäisi kiinnittää lasten, varhaisnuorten, monien nuorten aikuisten ja monien vanhusten elinoikeuksien turvaamiseen. Samalla myös työikäisistä syrjäytyneet ja syrjäytymässä olevat tarvitsevat huolenpitoa. Tämä vaatii tietysti resursseja ja huolellista paneutumista tarpeisiin ja niiden tyydyttämisen ratkaisumalleihin. Siten huiskivan politikoinnin voisi jättää sikseen, ja varat toimenpiteisiin on kaivettava jostakin. On rehellisesti myönnettävä, että resursseja voidaan saada vain vähentämällä tarpeetonta tuhkausta ja tehottomuutta sekä lisäämällä hyvin pärjäävien verotusta hieman (ei niin paljon, että se johtaisi muuttoliikeeseen). Avainkysymyksiksi jäävät: Kykenevätkö vanhat puolueet uudistumaan nykyvaatimusten vaatimalla tavalla, ja kykenevätkö pikkupuolueet hallitsemaan (ja haluavatko hallita) isompia asiakokonaisuuksia silläkin uhalla, että se voi merkitä kannattajistaan itsekkäimpien ja yksisilmäisimpien menetystä. Maalaisliittolaiuudella, porvarismilla, populismilla, herravihalla, muukalaisvihalla ja luokkataisteluhengellä näitä karkeloita ei enää klaarata, koska lähtökohdat, tarpeet ja haasteet eivät enää ole 1910-luvun haasteita.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä