Pikku Jaakko on 12-vuotias iloinen pojanveitikka. Jaakko ei vielä paljon murehdi elämän rikkinäisyyttä, eikä muutakaan. Mielessä pyörivät enemmänkin koululäksyt, kaverit ja harrastukset. Jaakko tietää että isä ja äiti häntä rakastavat ja tekevät kaikkensa hänen edestään, -että hänen olisi hyvä olla. Yksi puute Jaakon kodissa kuitenkin on; -Jaakon kodissa ei uskota Jeesukseen! Toisaalta se ei Jaakkoa mitenkään harmita; -eihän kukaan muukaan näytä uskovan... -sitäpaitsi Jaakko ei edes oikein tiedä, mistä koko uskossa on edes kysymys. Ei ole Jaakolle kotona, eikä koulussa opetettu, että Jeesus on Jumalan Poika joka sovitti maailman synnit. Itse asiassa Jaakko ei edes tiedä, mitä se synti onkaan...-liekö se jotain pahan tekemistä, -arvelee Jaakko...
Eräänä syksyisenä iltapäivänä Jaakon ovella soitetaan ovikelloa. Jaakko rientää avaamaan... -naapurin tyttö Minnahan siellä on! Minnan koti on helluntailainen. Minna on Jaakon lapsuuden leikkikaveri. Minna pyytää Jaakkoa mukaansa heidän seurakuntaansa, kun siellä on joku lastennäytelmä jota tulee paljon lapsia katsomaan. "Heikkikin on jo luvannut tulla" -sanoo Minna iloisesti!
Jaakko miettii hetken ja arvelee, että olisihan se kiva mennä, kun Heikkikin on luvannut tulla... -"Isä!...-saanko minä mennä Heikin ja Minnan kanssa Minnan seurakuntaan näytelmää katsomaan?" -huutaa Jaakko? "Mene vain!" -vastaa isä miettien, ettei siellä varmaankaan ainakaan pahoille teille lapsia ohjailla..."-ovathan ne sentään uskovaisia..." "Hyvä asiahan se on! -mene vain!" -huutaa isä. Niin Jaakko lähtee Minnan kanssa kävelemään kohti keskikaupunkia.
-Tullaan sisälle suureen aulaan. Paikka on Jaakolle outo, -hän ei ole koskaan aiemmin ollut siellä. Heikkikin näkyy jo olevan täällä...-"Terve Heikki!" -huudahtaa Jaakko! Siellä on paljon lapsia ja aikuisia riisumassa takkejaan ja Jaakosta näyttää siltä, että Minna tuntee kaikki. Ne ovat kovin iloisen ja ystävällisen tuntuisia ihmisiä, -ajattelee Jaakko, "tästä tulee varmasti mukava ilta..."
Istutaan suureen saliin ja valot himmenevät... -Jaakko odottaa jännittyneenä mitähän nyt tapahtuu... Eteen lavalle syttyvät kohta värivalot ja kaiuttimista alkaa kuulua kaunista musiikkia. Sitten verhot vedetään sivuun ja näytelmä alkaa... -sepä vasta ei olekaan mikään "kuiva" esitys, vaan siinä on naurattaviakin kohtia, -kun esiintyjät kertovat huumorijuttuja. Jaakko aivan tempautuu mukaan, kun musiikkiakin aletaan soittaa voimakkaammin. Siinä puhutaan jotain Jeesuksesta, mitä Jaakko ei oikein ymmärrä, -jotain pimeyden vallasta... Ei Jaakko käsitä mitä tuo Jeesus tässä tekee, vaikka hän näkee että Jeesuksen kuolemista näytetään.
-Mutta sitten alkaa tapahtua sellaista, minkä Jaakkokin ymmärtää: -eräs vanha kiltti mummo kuolee ja näytetään, mitä tapahtuu mummon kuoltua... -enkelit tulevat hakemaan mummoa. -Mummo pääsi taivaaseen ja sen on hyvä nyt olla! Toisessa kohdassa näytetään, kun nuoria kuolee, mutta niitä eivät tulekaan hakemaan enkelit, vaan... DEMONIT! -Kauhean näköisiä, pelottavia... -nyt Jaakkoa alkaa toden teolla pelottaa! Kun demonit hakevat kuolleita, soi taustalla kammottava musiikki joka saa Jaakon entistä enemmän pelkäämään. Demonit vievät väkisin pelokkaita nuoria helvettiin, tuliseen järveen, mutta Jaakko ei tajua miksi heille niin tapahtuu. Hän ei uskalla kysyä ettei leimautuisi tyhmäksi. "Ehkä ne ovat tehneet jotain pahaa..." -tuumii Jaakko. Hänen sisimmässään velloo suuri pelko noita demoneita ja kaikkea tuota kirkumista ja kammottavaa musiikkia kohtaan, muttei hän kehtaa lähteä uloskaan, kavereitten tähden... -Näytelmässä näytetään selvästi, kuinka helvettiin joutuneet nuoret parkuvat tuskissaan, värivalot vilkkuvat, -ihmiset kärsivät iankaikkisessa liekissä ilman toivoa...
...Näytelmää lopulta päättyy; -jonkinlaiseen vakavaan tunnelmaan...kaikki kuulijat salissa ovat hipihiljaa. Jaakko on järkyttynyt , hän ei ymmärtänyt näytelmästä juuri muuta, kuin että helvetissä on kauheita tuskia elävillä sieluilla... ...-Nyt valot vihdoin sytytetään saliin, mutta Jaakon ahdistava olo ei yhtään helpota. Kaikki aikuisetkin näyttävät vakavilta. Eteen puhujanpaikalle astuu mies, jota Minna on sanonut papiksi ja pappi alkaa puhumaan.
Hän puhuu rauhallisesti, mutta vakavasti. Pappi kertoo, että kaikki näytelmässä nähty on totta, ja että kuka tahansa voi joutua tuonne helvettiin, jos ei ole tehnyt ratkaisua. Ratkaisun tekeminen on tärkeää, sillä muuten joutuu helvettiin, jos ei ole tehnyt ratkaisua, sanoo pappi. Hän selittää, että kirkkoon kuuluminen ei pelasta helvetistä, mutta jos on tehnyt ratkaisun, niin voi pelastua ja päästä taivaaseen! Mutta Jaakko ei vieläkään oikein ymmärrä asiaa, -hän ei ikinä haluaisi joutua demonien kynsiin ja tulijärveen pirujen kidutettavaksi, -hän on kyllä valmis tekemään kaiken voitavansa, ettei sinne tarvitsisi mennä! "TEE RATKAISU TÄNÄÄN!" -Pappi korottaa ääntään, hän lisää että huomenna voit jo olla vaikka kuollut. "Saat syntisi anteeksi, kun teet parannuksen ja annat elämäsi Jeesukselle"...
-"Ahaa! Ratkaisun tekeminen on siis sama, kuin antaa elämänsä Jeesukselle" -Huomaa Jaakko... -Mutta miten se tapahtuu ja miksi niin pitää tehdä?, -sitä Jaakko ei voi ymmärtää kun hänen kotonaan ei ole ikinä käsketty tekemään ratkaisua. Ei isä ja äiti koskaan ole siitä mitään puhuneet, vaikka iltarukoukset on aina iltaisin luettu ja siitä Jaakon on tullut hyvä ja turvallinen olo. Mutta nyt on paha olla, kun pelottaa ja ahdistaa. Jaakko tietää, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Sitten pappi sanoo sen: "Jos haluat antaa elämäsi Jeesukselle, niin tule tänne eteen ja tee ratkaisusi!" Jaakko huomaa, että ympäriltä alkaa mennä eteen polvistumaan aikuisia ja lapsiakin. Aivan virtana heitä sinne menee... Kuoro alkaa soittaa jotain tunteellista laulua ja jotkin aikuiset rukoilevat silmät kiinni, supisten jotain käsittämätöntä... Jaakosta kuulostaa siltä, että ne ovat kovin kiihkeitä ja jotkut välillä huutavat: "Halleluja!" tai "Amen" Joulukirkossa ei ole koskaan ollut sellaista,kun siellä on isän ja äidin kanssa oltu. Mutta Jaakko tuntee edelleen, että jotain olisi nyt tehtävä ja hän päättää "mennä eteen" tekemään ratkaisunsa, mitä se sitten lieneekin. -Meneehän sinne aikuisiakin ja muita lapsia ja ne tulevat sieltä monet itkien pois...
Kun hän on polvistuneena muiden tavoin alttarikaiteelle, tulee vihdoin pappi hänen luokseen ja kysyy häneltä rukousaihetta. Jaakko vastaa epävarmasti: "haluan tehdä ratkaisuni ja antaa elämäni Jeesukselle..." -Silloin pappi alkaa äänekkäästi kiittämään ääneen Jumalaa "syntisestä, joka tekee parannuksen". Pappi pitää pitkän rukouksen, josta Jaakko ei ymmärrä oikein mitään ja lopuksi silittää Jaakon päätä ja onnittelee häntä "uuden syntymisen johdosta". "Nyt varmaan kuuluu olla iloinen, kun tein vihdoin ratkaisuni" -miettii Jaakko. Hän ei oikein kokenut siinä hetkessä mitään, eikä edes ymmärtänyt paljon mitään siitä rukouksesta, -mutta nyt hänkin on tehnyt ratkaisun!, -nyt hän ei joudu helvettiin! Penkissä Minna kysyy häneltä silmät palaen: "teitkö sinä ratkaisun?" -"Tein!" -vastaa Jaakko ja Minna hyppää hänen kaulaansa iloiten. Minna kertoo tehneensä oman ratkaisunsa jo vuosia sitten, vaikka hän on oikeastaan ollutkin uskovainen lapsesta asti, kun kotona on opetettu asioita Jeesuksesta...-niin! -ainahan hän on Jeesukseen uskonut, mutta ratkaisun hänkin teki vasta muutama vuosi sitten!
-Kotimatkalla Jaakko on hämmentynyt kaikesta ja vähän sekaisinkin. Hän ei tiedä mitä ajatella... Hän ei edelleenkään tajua, miksi Jumala haluaa ihmiseltä ratkaisua. Eikö se riittäisi, että vain uskoisi Jeesukseen? -Mutta olivathan siellä kaikki ne aikuiset ja vielä pappikin..."kyllä pappi tietää nämä asiat", -tuumii Jaakko.
Vihdoin tulee erikoisen ja uuvuttavan päivän ilta. Jaakko on kauhean väsynyt! Ei hän ole tehnyt mitään raskasta, mutta silti väsyttää ja masentaa kovasti. Äiti käy lukemassa taas iltarukouksen ja sammuttaa valot, mutta nyt Jaakon mieleen palaa ne kauheat demonit ja helvetti parkuvine ihmisineen. Kauhea pirun verinen naama nousee Jaakon mieleen, mutta huoneessa on ihan pimeää, isä ja äiti nukkuvat eikä Jaakko kehtaa herättää heitä kun isoa miestä pidettäisiin vain pelkurina. Pelko ei hellitä otettaan silti! Jaakkoa alkaa itkettää... hän itkee peloissaan ja kuuntelee pihalta jokaista risahdusta äärimmilleen pingotettuna... Hän itkee ja itkee mutta kellekään ei kehtaa sitä sanoa, että Jaakko pelkää. Ei edes Jaakon tekemä ratkaisu yhtään auta, Jumala ei tunnu näkevän Jaakon hätää lainkaan... Hän yrittää kaikin voimin tolkuttaa itselleen, että on tehnyt ratkaisun ja sen pitäisi riittää...
...mutta sitten Jaakon mielen valtaa epävarmuus ja suuri kauhu: "mutta riittääkö se ratkaisu kuitenkaan...?" -On kuin joku tai jokin sanoisi Jaakon sydämessä koko ajan ettei hänen ratkaisunsa riitäkään...
...seuraavana päivänä Jaakko rohkaisee mielensä ja kysyy äidiltä asiaa. Mutta äiti ei osaa vastata, -ei hän ole koskaan kuullutkaan mistään ratkaisusta! -Ei auttanut äidinkään neuvo, -yhä Jaakko on epävarma! -"Mitenkähän ne muut jotka menivät sinne eteen?..." Minna kertoi papin sanoneen, -että ainakin kaksikymmentä ihmistä teki siellä kokouksessa ratkaisun, joukossa paljon lapsia! -Hän ajattelee, että pitäisiköhän hänen tehdä uusi ratkaisu ja jos sen koettaisi tehdä entistä vakavammin, niin ehkä se sitten auttaisi... Minna onkin kertonut jostain miehestä heidän seurakunnassaan joka on tehnyt jo monta kertaa ratkaisun, -kun on aina sitten langennut taas viinaa juomaan niin on pitänyt tehdä uusi ratkaisu.
-Vuodet kuluvat mutta Jaakko ei jaksa olla uskovaisena, kun pitäisi kieltäytyä tansseista ja kaljasta jota kaikki muutkin juovat, -lisäksi Jaakolle on tullut aivan toivoton tapa tuo kiroileminen, ettei hän kertakaikkiaan saa estetyksi sitä, että joskus tulee manattua oikein perusteellisen miehekkäästi... -Joskus Jaakon mieleen muistuu kuolema ja lapsuuden pelko nousee taas, mutta Jaakko ajattelee että hän kyllä tekee uuden, kunnollisen ratkaisun kunhan on ensin vähän nauttinut elämää kavereiden kanssa... -Niin! -sitten hän lupaa todella yrittää uudestaan, KOKO SYDÄMESTÄÄN
Eräänä syksyisenä iltapäivänä Jaakon ovella soitetaan ovikelloa. Jaakko rientää avaamaan... -naapurin tyttö Minnahan siellä on! Minnan koti on helluntailainen. Minna on Jaakon lapsuuden leikkikaveri. Minna pyytää Jaakkoa mukaansa heidän seurakuntaansa, kun siellä on joku lastennäytelmä jota tulee paljon lapsia katsomaan. "Heikkikin on jo luvannut tulla" -sanoo Minna iloisesti!
Jaakko miettii hetken ja arvelee, että olisihan se kiva mennä, kun Heikkikin on luvannut tulla... -"Isä!...-saanko minä mennä Heikin ja Minnan kanssa Minnan seurakuntaan näytelmää katsomaan?" -huutaa Jaakko? "Mene vain!" -vastaa isä miettien, ettei siellä varmaankaan ainakaan pahoille teille lapsia ohjailla..."-ovathan ne sentään uskovaisia..." "Hyvä asiahan se on! -mene vain!" -huutaa isä. Niin Jaakko lähtee Minnan kanssa kävelemään kohti keskikaupunkia.
-Tullaan sisälle suureen aulaan. Paikka on Jaakolle outo, -hän ei ole koskaan aiemmin ollut siellä. Heikkikin näkyy jo olevan täällä...-"Terve Heikki!" -huudahtaa Jaakko! Siellä on paljon lapsia ja aikuisia riisumassa takkejaan ja Jaakosta näyttää siltä, että Minna tuntee kaikki. Ne ovat kovin iloisen ja ystävällisen tuntuisia ihmisiä, -ajattelee Jaakko, "tästä tulee varmasti mukava ilta..."
Istutaan suureen saliin ja valot himmenevät... -Jaakko odottaa jännittyneenä mitähän nyt tapahtuu... Eteen lavalle syttyvät kohta värivalot ja kaiuttimista alkaa kuulua kaunista musiikkia. Sitten verhot vedetään sivuun ja näytelmä alkaa... -sepä vasta ei olekaan mikään "kuiva" esitys, vaan siinä on naurattaviakin kohtia, -kun esiintyjät kertovat huumorijuttuja. Jaakko aivan tempautuu mukaan, kun musiikkiakin aletaan soittaa voimakkaammin. Siinä puhutaan jotain Jeesuksesta, mitä Jaakko ei oikein ymmärrä, -jotain pimeyden vallasta... Ei Jaakko käsitä mitä tuo Jeesus tässä tekee, vaikka hän näkee että Jeesuksen kuolemista näytetään.
-Mutta sitten alkaa tapahtua sellaista, minkä Jaakkokin ymmärtää: -eräs vanha kiltti mummo kuolee ja näytetään, mitä tapahtuu mummon kuoltua... -enkelit tulevat hakemaan mummoa. -Mummo pääsi taivaaseen ja sen on hyvä nyt olla! Toisessa kohdassa näytetään, kun nuoria kuolee, mutta niitä eivät tulekaan hakemaan enkelit, vaan... DEMONIT! -Kauhean näköisiä, pelottavia... -nyt Jaakkoa alkaa toden teolla pelottaa! Kun demonit hakevat kuolleita, soi taustalla kammottava musiikki joka saa Jaakon entistä enemmän pelkäämään. Demonit vievät väkisin pelokkaita nuoria helvettiin, tuliseen järveen, mutta Jaakko ei tajua miksi heille niin tapahtuu. Hän ei uskalla kysyä ettei leimautuisi tyhmäksi. "Ehkä ne ovat tehneet jotain pahaa..." -tuumii Jaakko. Hänen sisimmässään velloo suuri pelko noita demoneita ja kaikkea tuota kirkumista ja kammottavaa musiikkia kohtaan, muttei hän kehtaa lähteä uloskaan, kavereitten tähden... -Näytelmässä näytetään selvästi, kuinka helvettiin joutuneet nuoret parkuvat tuskissaan, värivalot vilkkuvat, -ihmiset kärsivät iankaikkisessa liekissä ilman toivoa...
...Näytelmää lopulta päättyy; -jonkinlaiseen vakavaan tunnelmaan...kaikki kuulijat salissa ovat hipihiljaa. Jaakko on järkyttynyt , hän ei ymmärtänyt näytelmästä juuri muuta, kuin että helvetissä on kauheita tuskia elävillä sieluilla... ...-Nyt valot vihdoin sytytetään saliin, mutta Jaakon ahdistava olo ei yhtään helpota. Kaikki aikuisetkin näyttävät vakavilta. Eteen puhujanpaikalle astuu mies, jota Minna on sanonut papiksi ja pappi alkaa puhumaan.
Hän puhuu rauhallisesti, mutta vakavasti. Pappi kertoo, että kaikki näytelmässä nähty on totta, ja että kuka tahansa voi joutua tuonne helvettiin, jos ei ole tehnyt ratkaisua. Ratkaisun tekeminen on tärkeää, sillä muuten joutuu helvettiin, jos ei ole tehnyt ratkaisua, sanoo pappi. Hän selittää, että kirkkoon kuuluminen ei pelasta helvetistä, mutta jos on tehnyt ratkaisun, niin voi pelastua ja päästä taivaaseen! Mutta Jaakko ei vieläkään oikein ymmärrä asiaa, -hän ei ikinä haluaisi joutua demonien kynsiin ja tulijärveen pirujen kidutettavaksi, -hän on kyllä valmis tekemään kaiken voitavansa, ettei sinne tarvitsisi mennä! "TEE RATKAISU TÄNÄÄN!" -Pappi korottaa ääntään, hän lisää että huomenna voit jo olla vaikka kuollut. "Saat syntisi anteeksi, kun teet parannuksen ja annat elämäsi Jeesukselle"...
-"Ahaa! Ratkaisun tekeminen on siis sama, kuin antaa elämänsä Jeesukselle" -Huomaa Jaakko... -Mutta miten se tapahtuu ja miksi niin pitää tehdä?, -sitä Jaakko ei voi ymmärtää kun hänen kotonaan ei ole ikinä käsketty tekemään ratkaisua. Ei isä ja äiti koskaan ole siitä mitään puhuneet, vaikka iltarukoukset on aina iltaisin luettu ja siitä Jaakon on tullut hyvä ja turvallinen olo. Mutta nyt on paha olla, kun pelottaa ja ahdistaa. Jaakko tietää, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Sitten pappi sanoo sen: "Jos haluat antaa elämäsi Jeesukselle, niin tule tänne eteen ja tee ratkaisusi!" Jaakko huomaa, että ympäriltä alkaa mennä eteen polvistumaan aikuisia ja lapsiakin. Aivan virtana heitä sinne menee... Kuoro alkaa soittaa jotain tunteellista laulua ja jotkin aikuiset rukoilevat silmät kiinni, supisten jotain käsittämätöntä... Jaakosta kuulostaa siltä, että ne ovat kovin kiihkeitä ja jotkut välillä huutavat: "Halleluja!" tai "Amen" Joulukirkossa ei ole koskaan ollut sellaista,kun siellä on isän ja äidin kanssa oltu. Mutta Jaakko tuntee edelleen, että jotain olisi nyt tehtävä ja hän päättää "mennä eteen" tekemään ratkaisunsa, mitä se sitten lieneekin. -Meneehän sinne aikuisiakin ja muita lapsia ja ne tulevat sieltä monet itkien pois...
Kun hän on polvistuneena muiden tavoin alttarikaiteelle, tulee vihdoin pappi hänen luokseen ja kysyy häneltä rukousaihetta. Jaakko vastaa epävarmasti: "haluan tehdä ratkaisuni ja antaa elämäni Jeesukselle..." -Silloin pappi alkaa äänekkäästi kiittämään ääneen Jumalaa "syntisestä, joka tekee parannuksen". Pappi pitää pitkän rukouksen, josta Jaakko ei ymmärrä oikein mitään ja lopuksi silittää Jaakon päätä ja onnittelee häntä "uuden syntymisen johdosta". "Nyt varmaan kuuluu olla iloinen, kun tein vihdoin ratkaisuni" -miettii Jaakko. Hän ei oikein kokenut siinä hetkessä mitään, eikä edes ymmärtänyt paljon mitään siitä rukouksesta, -mutta nyt hänkin on tehnyt ratkaisun!, -nyt hän ei joudu helvettiin! Penkissä Minna kysyy häneltä silmät palaen: "teitkö sinä ratkaisun?" -"Tein!" -vastaa Jaakko ja Minna hyppää hänen kaulaansa iloiten. Minna kertoo tehneensä oman ratkaisunsa jo vuosia sitten, vaikka hän on oikeastaan ollutkin uskovainen lapsesta asti, kun kotona on opetettu asioita Jeesuksesta...-niin! -ainahan hän on Jeesukseen uskonut, mutta ratkaisun hänkin teki vasta muutama vuosi sitten!
-Kotimatkalla Jaakko on hämmentynyt kaikesta ja vähän sekaisinkin. Hän ei tiedä mitä ajatella... Hän ei edelleenkään tajua, miksi Jumala haluaa ihmiseltä ratkaisua. Eikö se riittäisi, että vain uskoisi Jeesukseen? -Mutta olivathan siellä kaikki ne aikuiset ja vielä pappikin..."kyllä pappi tietää nämä asiat", -tuumii Jaakko.
Vihdoin tulee erikoisen ja uuvuttavan päivän ilta. Jaakko on kauhean väsynyt! Ei hän ole tehnyt mitään raskasta, mutta silti väsyttää ja masentaa kovasti. Äiti käy lukemassa taas iltarukouksen ja sammuttaa valot, mutta nyt Jaakon mieleen palaa ne kauheat demonit ja helvetti parkuvine ihmisineen. Kauhea pirun verinen naama nousee Jaakon mieleen, mutta huoneessa on ihan pimeää, isä ja äiti nukkuvat eikä Jaakko kehtaa herättää heitä kun isoa miestä pidettäisiin vain pelkurina. Pelko ei hellitä otettaan silti! Jaakkoa alkaa itkettää... hän itkee peloissaan ja kuuntelee pihalta jokaista risahdusta äärimmilleen pingotettuna... Hän itkee ja itkee mutta kellekään ei kehtaa sitä sanoa, että Jaakko pelkää. Ei edes Jaakon tekemä ratkaisu yhtään auta, Jumala ei tunnu näkevän Jaakon hätää lainkaan... Hän yrittää kaikin voimin tolkuttaa itselleen, että on tehnyt ratkaisun ja sen pitäisi riittää...
...mutta sitten Jaakon mielen valtaa epävarmuus ja suuri kauhu: "mutta riittääkö se ratkaisu kuitenkaan...?" -On kuin joku tai jokin sanoisi Jaakon sydämessä koko ajan ettei hänen ratkaisunsa riitäkään...
...seuraavana päivänä Jaakko rohkaisee mielensä ja kysyy äidiltä asiaa. Mutta äiti ei osaa vastata, -ei hän ole koskaan kuullutkaan mistään ratkaisusta! -Ei auttanut äidinkään neuvo, -yhä Jaakko on epävarma! -"Mitenkähän ne muut jotka menivät sinne eteen?..." Minna kertoi papin sanoneen, -että ainakin kaksikymmentä ihmistä teki siellä kokouksessa ratkaisun, joukossa paljon lapsia! -Hän ajattelee, että pitäisiköhän hänen tehdä uusi ratkaisu ja jos sen koettaisi tehdä entistä vakavammin, niin ehkä se sitten auttaisi... Minna onkin kertonut jostain miehestä heidän seurakunnassaan joka on tehnyt jo monta kertaa ratkaisun, -kun on aina sitten langennut taas viinaa juomaan niin on pitänyt tehdä uusi ratkaisu.
-Vuodet kuluvat mutta Jaakko ei jaksa olla uskovaisena, kun pitäisi kieltäytyä tansseista ja kaljasta jota kaikki muutkin juovat, -lisäksi Jaakolle on tullut aivan toivoton tapa tuo kiroileminen, ettei hän kertakaikkiaan saa estetyksi sitä, että joskus tulee manattua oikein perusteellisen miehekkäästi... -Joskus Jaakon mieleen muistuu kuolema ja lapsuuden pelko nousee taas, mutta Jaakko ajattelee että hän kyllä tekee uuden, kunnollisen ratkaisun kunhan on ensin vähän nauttinut elämää kavereiden kanssa... -Niin! -sitten hän lupaa todella yrittää uudestaan, KOKO SYDÄMESTÄÄN
Vastaukset 16
Vanhimmat
No Lutheri oli Jumalan armosta viisas mies, näissä uskon kysymyksissä. En nyt tarkoita tätä tapausta vaan yleisesti. Lutherhan totesi: "On lahkolaisista se hyöty, että me valvoudumme tutkimaan raamattua tarkemmin"
Kertomuksen tarkoitus oli tuoda esille ratkaisu-oppi oikeassa karvassaan. Meillä on kasapäin näitä yhä uusien ja uusien "ratkaisujen" tekijöitä, jotka kuvittelevat ansaitsevansa Jumalata armon, olemalla "kuuliaisia", "antautumalla Jeesukselle" jne.
Haluaisin kysyä jokaiselta, joka kokee "antaneensa elämänsä Jeesukselle" => oletko TODELLA antanut?
Tiedät kai, rakas ystävä mitä Jumalan laki sanoo: "kirottu olkoon jokainen, kuin ei tee KAIKKEA mitä lain kirjaan on kirjoitettuna!"
Ei siis riitä aitous, ei itku eikä parku. Ei yksikään ihminen kykene "antautumaan" Jeesukselle niin että se Jumalaa miellyttäisi! Antautuminenhan tarkoittaa alistumista noudattamaan Jumalan tahtoa ja Jumalan tahtoa (lakia) emme kykene koskaan täyttämään omin ponnistuksin. Jos siis katsot "antaneesi elämäsi Jeesukselle", -niin mieti toki, oletko tehnyt sen niin täydellisesti että olet täyttänyt KOKO pyhän lain kaikki vaatimukset? Jos nimittäin rikot yhdessä kohtaa, olet syypää kaikissa kohdin!
Mutta jos todella kykenet tähän, niin minä haluan onnitella sinua vilpittömästi! Olet ensimmäinen ihminen maailmanhistoriassa, joka on kyennyt "antamaan elämänsä Jeesukselle"! -Niin! -Mihin oikeastaan tarvitset enää Herraa Jeesusta?
-Jos kerran kykenit jo ANTAMAAN itsesi Hänelle, niin sinulla täytyi ennen tätä antautumistasi olla itselläsi valtava voima jolla sen kykenit tekemään. Mihin sinä oikeastaan enää tarvitset Jeesusta? Paikkailemaanko (lähes täydellistä) Jumalalle antautumistasi?
Katso ystävä rakas toki Pyhän Raamatun tekstiä, joka vakuuttaa ettei sinulla itselläsi ole mitään osaa kääntymyksessä. Sinä et ole valinnut Jumalaa, vaan Jumala on valinnut sinut:
"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät!"
kirjoitat tänne palstalle helluntalaisista??
vai vertaatko vl uskoa siihen?
Kolmiyhteiseen Jumalaan? Jeesukseen Jumalan poikana? Raamattuun Jumalan sanana? Armoon? Syntien sovitukseen Jeesuksessa Kristuksessa?
Hei: miten sinun uskosi eroaa helluntailaisten uskosta? Miksei saisi puhua? Vai onko näissä em. perusasioissa jokin ristiriita?
äippä, tietääkseni VL, pitäytyvät raamatun ja myöskin Lutherin opettamaan vanhurskauttamisoppiin. Niin olen kuullut opettavan Ry tilauuskissa. Olen myös asian lukenut Ry. kirjoista.
Minä puhun nyt siis tuosta helluntaiopista, mistä olikin puhe.
Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".
Me luterilaiset hylkäämme ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.
Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.
Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ.
On kolme oppia, joista pidän Jumalan lapsena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.
Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään raamatusta, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita. Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.
Vaikka ihmiselle on maallisessa mielessä vapaata tahtoa, niin hengellisessä mielessä vapaa ratkaisu menetettiin, jo syntiin lankeemuksessa (Room.5:12; 3:10-11). Jo ennen vedenpaisumusta Jumala sanoi: ” että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1.Moos.6:5). Heti vedenpaisumuksen jälkeen Herra toistaa saman : ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat, lapsuudestaan saakka” (1.Moos.8:21).
”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava Hengellisesti” Ja ”Niin kuin kirjoitettu on: ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa” (11.Kor.2:14; Room.3:10-11).
Uskon syntyminen on taas käsittääkseni yksin Jumalan teko: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt (Joh.6:29).Myöskin pyhityksestä sanotaan: ”jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen”(1.Piet.1:5). Edelleen: ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtona tapahtuisi” (Fil.2:13)
Uskonpuhdistuksen sanoma on tarpeen tänäänkin: "Pelastus on yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman lain tekoja"
(Room.3:28): "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
"Pelastus on yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman lain tekoja"
Mitä tapahtuu niille pakanoille jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleetkaan?
yksin Jumala.
Olen kysynyt samaa aihetta häneltä. Kyllä Mikko Lahti, saarnaaja, tietää myös.
Niin kyllä tiedot asiat yksin Jumalan käsissä on (Ef.2:12).
Niin tuo hellari saarnaaja:)
Eihän se tee eroa edes tämän ajan ja apostolisen ajan suhteen: Nimikin on sen mukainen: "Helluntailaisuus". Olikos se, se pastori joka lentää autolla "kirkkoonne" pitämään juttunsa:)
Tämä on lestojen kristinoppia
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan, mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat (Luuk.24:47-48).
Parannus ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko, jota tarjotaan armosta osattomalle ihmiselle Jumalan valtakunnassa. Jumala antaa parannuksen armon. Syntejään katuvalle epäuskoiselle julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä taivaan lahjana kaikki synnit anteeksi. Herra Jeesus tulee hänen vanhurskaudekseen ja autuudekseen, henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. Jeesus lähestyy ihmistä vain valtakuntansa kautta. Jumalan valtakunnassa asuvat Jumalan lapset. Toinen valtakunta on sielunvihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei voida omistaa autuutta, koska siellä ei ole Kristusta. Siellä on vain epäuskoa. Jumalan valtakuntaan tullaan parannuksen armon kautta. Jumalan lapsia yhdistää toisiinsa rakkaus. Rakkaus on Pyhän Hengen suurin lahja.
Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.
ei tapahtunut mitään parannuksen tekoa, eikä syntejä Jaakko tuolla tavalla saanut anteeksi.
"Nyt varmaan kuuluu olla iloinen, kun tein vihdoin ratkaisuni" -miettii Jaakko.
Ratkausun Jaakko teki, mutta ei saanut vapautta, iloa ja rauhaa...
Luulouskoa ja hurmosta, tunteisiin vetäytyvää porukkaa tuossa jutussa.
lestadiolaisuus- keskustelupalstalla puhutaan helluntaiherätyksestä?eikö oma keskustelutila riitä, vai halutaanko kenties oikein uskovia yrittää käännyttää?
Tilaisuutenne ovat niin epäjärjestystä ja show:ta täynnä. Oishan se hyvä, että saisitte parannuksen armon.
tämä oli hyvä esimerkki siitä että tällä tavalla ei saa rauhaa tunnolleen.
Oma 12-vuotias poikani totesi luettuaan kertomuksen että ratkaisu pitää tehdä heti, ja hyvää oli että poika lupasi tehdä uuden ratkaisun. Tämän jälkeen pidettiin lyhyt luterilainen peruskurssi aiheesta, jonka jälkeen hän ymmärsi että omilla teoilla ei voi löytää kestävää pohjaa uskolleen. Armovälineiden vaikutuksesta puhuttiin, joiden kautta pelastus ja Jeesus annetaan. Ratkaisujen tiellä mennään pikemminkin helvettiin kuin taivaaseen. Kiitos opettavaisesta kertomuksesta.