Sana sunnuntaiksi: Jumala on rakkaus, Joh. 3:1–15
Pyhän Kolminaisuuden päivä | Salattu Jumala
Helluntain jälkeistä sunnuntaita on vietetty läntisessä kirkossa vuodesta 1334 lähtien Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Samoin kuin uskontunnustuksessa myös kolminaisuudenpäivän sanomassa kiteytyy opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Päivää sanotaan myös uskontunnustuksen päiväksi.
Raamatun tekstit puhuvat kaiken ihmisymmärryksen ylittävästä Jumalan salatusta olemuksesta. Luonnollisen ymmärryksen mukaan 1 1 1=3, mutta jumaluuden laskuoppi on erilainen: ”Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (1. Joh. 5:7). Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Pyhän Kolminaisuuden päivä | Salattu Jumala
Helluntain jälkeistä sunnuntaita on vietetty läntisessä kirkossa vuodesta 1334 lähtien Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Samoin kuin uskontunnustuksessa myös kolminaisuudenpäivän sanomassa kiteytyy opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Päivää sanotaan myös uskontunnustuksen päiväksi.
Raamatun tekstit puhuvat kaiken ihmisymmärryksen ylittävästä Jumalan salatusta olemuksesta. Luonnollisen ymmärryksen mukaan 1 1 1=3, mutta jumaluuden laskuoppi on erilainen: ”Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (1. Joh. 5:7). Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nikodemos – erilainen fariseus
Nikodemos oli vaikutusvaltainen farisealainen. Fariseuksille tunnusomaista oli, että he eivät noudattaneet vain Mooseksen lakia, vaan myös suullista perimätietoa. Fariseusten jyrkkä syytös Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan vastaan oli, että he eivät pitäneet Mooseksen lakia. Nikodemos oli erilainen, hän näki Jeesuksen olevan enemmän kuin tavallinen ihminen: ”Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”
Nikodemoksesta kerrotaan kolmessa eri yhteydessä. Tämän päivän tekstin lisäksi hän vetoaa myöhemmin suuren neuvoston jäseniin, etteivät he tuomitsisi Jeesusta kuulematta häntä (Joh. 7:50–51). Viimeinen maininta on Jeesuksen hautaamisen yhteydessä: Nikodemos auttaa Joosef Arimatialaista Jeesuksen hautaamisessa tuoden mukanaan noin kolmekymmentä kiloa mirhan ja aloen seosta ruumiin voitelemista varten (Joh. 19:39–42).
Uudestisyntymisen ihme
Uudestisyntymä avaa ihmisen silmät näkemään uskon salaisuuden. Ellei Jumalasta erossa oleva ihminen saa uudestisyntymän lahjaa, usko jää salaisuudeksi. Uudestisyntymättömälle vain se, minkä voi käsittää järjellä, on totta. Jumalan työ on ihmisymmärryksen ulottumattomissa. Paikkoja, missä tuuli syntyy ja mihin se kuolee, emme voi osoittaa. Emme voi myöskään selittää tyhjentävästi Hengen työtä. Mutta samoin kuin tunnemme tuulen ihollamme, tuntee Hengestä syntynyt Hengen vaikutuksen itsessään.
Uudestisyntymä on veden ja Hengen yhteistyötä. Jeesus kutsuu elämän veden lähteelle: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” (Joh. 7:37). Jeesuksen seuraajat ovat eläviä lähteitä: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä” (Joh. 4:14). Jeesuksen antama tehtävä opetuslapsilleen on anteeksiantamuksen viran hoito Pyhän Hengen voimasta: ”Ottakaa Pyhä Henki: Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:22–23.)
Uudestisyntymän ihme on myös se, että syntyminen voi tapahtua vanhanakin. Eräs veli muisteli käyntiään 104-vuotiaan vanhuksen luona. Hoitajat sanoivat, ettei vanhukseen saada enää keskusteluyhteyttä, mutta veli kuitenkin puhutteli vanhusta ja kertoi Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan. Vanhus havahtui puhutteluun ja halusi ottaa evankeliumin siunauksen vastaan. Uskovaisen äidin kylvötyö lähes sadan vuoden takaa kantoi hedelmää.
Jeesuksen uhrityö
Puhe uudestisyntymästä oli Nikodemokselle käsittämätöntä. Vaikea oli hänen, Israelin opettajan, ymmärtää puhetta Mooseksesta, joka kohottaa käärmeen erämaassa israelilaisten katseltavaksi (4. Moos. 21:9). Nikodemoksen kohdalla toteutui Jesajan näky: ”Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.” (Jes. 6:9.)
Vaskikäärme saa kuitenkin hyvin konkreettisen selityksen, joka ei tarvitse tuekseen Raamatun historian tuntemusta tai mitään ihmisen omia mahdollisuuksia – ainoastaan yksinkertaista uskoa. Jeesus kiteyttää tärkeimmän sanomansa Jumalan rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh 3:16).
Jumala on rakkaus. Hän etsii eksyneitä sanallaan ja tuo heidät sisälle valtakuntaansa. Siellä on täysihoito, jonka varassa matka päättyy onnellisesti taivaan kotiin.
valtakunta sitten on? Löytyykö se kenties hengellisesti terveempänä valtakuntana mädyntyneen vl- valtakunnan sisältä?
Tämä Pyhän kolminaisuuden päivä on keskeistä Raamtun sanaa. Siksi paneuduin sihen peräti kolmen eri version kuuntelemalla. Kuuntelin kaksi puhetta seuroista netistä, eikä ne olleet huonoja, molemmistäa jäi jotakin. Mutta kaikkein kirkkaimmin asiaa käsitteli saarna messussa. Tämän hengenmiehen saarnassa oli vaikeasta aiheesta sekä uskon tulkinta, että oikeita kohtia Raamatusta muualta. Töytyy sanoa, että sitä kuunnellessa palasi uskoni luterilaisen kirkkomme sananjulistukseen astetta paljon korkeammalle kuin mitä se on usein viime aikoina ollut.
Pyhä kolminaisuus on sitäpaitsi niin vaikea asia että päätin lueskella sitä koskevaa muuta aineistoa ja viimeinkin löysin sellaista mikä omalta kohdaltani selvitti asiaa. Miten on onko teille Pyhä Kolminaisuus jotenkin auennut? Toivottavasti tähän aloitukseen tulee vielä tosimielessäkin vastineita eikä vain niitä tavanomaisia fraaseja "mäsäntyneestä vl-valtakunnasta", joita tässäkin ketjussa jo on.
Minulle itselleni päivän sanassa kohta
Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." on oman uskoni ja vanhoillisestadiolaisen parannuksen opin kannalta vaikeasti yhteen sovitettavissa. Kun olen ymmärtänyt seurapuheista että ensin pitäisi kuunnella vanhoillislestadiolaista puhetta ja uskoa siinä julistettu syntien anteeksiantamus. Kun minusta ensin on puhaltanut tuuli ja sitten tuuli vie sinne missä Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan.
Tämä evankeliumi on Nikodemuksesta. Vanhoillislestadiolaisten parannuksen mallisaarnat ovat pääosin tilanteesta missä ihminen ensin kuulee evankeliumista, tulee uskoon ja sitten kastetaan. Sitten on tarina tuhlaajapojasta joka saa palaamisen armon eli tarkoittanee (lapsuutensakin) vanhoillisestadiolaisesta uskosta pois poikennutta. Mutta mikähän tarina on se joka pätee jo kastettuun (siis opin mukaan uskovana lapsena kastettuun) ei- vl-kotiin syntyneeseen. Eipä ilmeisesti oikein mikään kertomus.
"Kun olen ymmärtänyt seurapuheista että ensin pitäisi kuunnella vanhoillislestadiolaista puhetta ja uskoa siinä julistettu syntien anteeksiantamus. Kun minusta ensin on puhaltanut tuuli ja sitten tuuli vie sinne missä Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan."
Olet ihan oikeassa. Kuuntele vaan Pyhän Hengen ääntä! Pyhä Henki sanelee totuutta, joka ei riipu hengellisen liikkeen minkä tahansa julistuksesta, vaan Pyhän Hengen julistus keskittyy Kristuksen kirkastamiseen ja missä Kristus on kirkastettu, niin siellä on puhdas Jumalan sana ja oikea seurakunta.
hyvin kirjoitettu!
Hyvin olet sen sanonut. Kun on kokenut puhtaan uskon läsnäolon "tuulen tuomana", sana tarttuu siihen uskoon niin kuin magnettitauluun. Ja aukeaa parhaimmillaan niin kuin se tulisi ikuisuudesta. Tämä kirkkaan hetken tunne tulee hetkellisesti palaavana, joidenkin evankeliumin tekstien kohdalla, kun niitä kuulee luettavan vaikka messussa, siis ennen saarnaa tai ainoatakaan selitystä. Saarna tai puhe sitten osuu siihen "resonassissa". Eihän näin suinkaan aina tapahdu, mutta parhaimmillaan näin.
Lupauksen sanaa, mitä Kristus meille lupaa uskossa antaa. Muutakin kuin syntien anteeksiantamuksen. Nimittäin sanat "Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä".
Sanan, joka on Kristuksen ääni, lisäksi on ehtoollinen Kristuksen kohtaamispaikkana ja osallisuutena hänen ruumistaan. "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö." Sitä ei vaan ole rukoushuoneella tavoitettavissa vaan ainoastaan messussa. Ikävä, että molempia eli hyviä saarnoja ja ehtoollista on entistä harvemmin samalla kertaa saatavilla, vaan niitä joutuu hakemaan eri paikoista eri aikaan.
Usko ja elämä: Mitä sanapalvelijan tulee julistaa?
Tätä Päivämiehen sanaa voi suositella kaikille luettavaksi.
http://www.srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_mita_sanapalvel
Maanpäälläkin siis kuullaan, mitä rukouksena taivaasta toivoo saavansa.
"
Sana satuttaa, löytää aran mielen. Evankeliumin saarna synnyttää ilon. Profeetan sana alkaa elää: ”Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä” (Jes. 61:3). Elämän katoavaisuuden keskellä on jotakin katoamatonta. Jumala on uskollinen lupauksissaan. Evankeliumissa on Jumalan voima uuden päivän matkalle."
aidoimmillaan.
Voittonenkin puolustaa kavereitaan, eikä halua heitä tuomiolla rikoksistaan!