Onko vanhoilliseltadiolaisuus luterilaisuutta ja kuuluuko se ev lut kirkkoomme?
Päivämiehen 21/2010 sähköisessä versiossa on kirjoitus Usko ja elämä: Uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan
http://srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_uskon_pyhaan_he
"
Vajavaisessa maailmassamme ihmiset ovat jakautuneet lukuisiin kirkkokuntiin, joita erottavat toisistaan monet rajat, mutta Raamatun mukaan Kristuksella on vain yksi seurakunta. Taivaan Isän kirjanpidossa tiedetään, ketkä siihen kuuluvat, ja Pyhä Henki todistaa sen jäsenille perheyhteydestä (Room. 8:16). Monet pitävät Jumalan lapsia tiukkarajaisena, muut poissulkevana yhteisönä, koska he haluavat pitäytyä Raamatun ilmoituksessa rajallisesta Jumalan valtakunnasta. Katuvaa ja evankeliumin vastaanottanutta syntistä ei kuitenkaan koskaan suljeta sieltä ulos. Käytännössä me ylitämme ajallisia kirkkorajoja, sillä joukossamme on myös esimerkiksi ortodoksikirkkoon kuuluvia, parannuksen armon saaneita ihmisiä. Heitä ei ole välttämättä ohjattu vaihtamaan kirkkoa."
Vielä minä tämäkin ekumenian ymmärtäisin, jos samaan hengenvetoon ei tuomittaisi epäuskoiseksi ev lut kirkkomme muita seurakuntalaisia. Jos ei ole väliä missä kirkossa uskotaan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti, miksi tuomitaan muut ev lut kirkkomme jäsenet? Jos opilla toisaalta ole mitään väliä vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle, miksi ylipäätään ev lut kirkossa, jonka uskoa ei tunnusteta. Miksi ylipäätään ev lut kirkkomme pappeja? Miskei siten yhtä hyvin ortodoksipappeja jakamaan ortodoksista ehtoollista?
Tähän asti ole kummeksinut tätä täällä nettipalstoilla. Toivoisnpa jotain keskutelua tästä ajattelusta ev lut kirkkomme sisälle muualla. Minua tämä kaikki ainakin sekoittaa todella paljon. Kenen käsitys ehtoollisesta on enemmän oikein tai väärin. Luterilainen usko Kristusken todellisesta läsnäolosta ehtoollisleivässä ja viinissä ja syntien anteeksiantamiseen tässä sakramentissa vai ortodoksinen usko, joka sisältää kuten katolinenkin usko ehtoollisaineiden muuttumisen sekä syntien anteeksi antamisen. kumpi usko on lähempänä muistoateriaa? Vai onko kumpikaan?
Kun kirjoittaja ihan Päivämiehen sivuilla kirjoittaa että parannuksen armon saaneita ei välttämättä ohjata vaitamaan kirkkoa, ei voi kuin todeta että vanhoillislestadiolaisilla ei ole tarvetta keskinäiseen ehtoollisyhteyteen. Vai kehoittaako kirjoittaja nyt ortodoksisen kirkon jäseniä luterilaiselle ehtoolliselle.
Luteilainen kirkkomme taitaakin olla nykyisin vapakirkollinen "hollitupa", jossa ehtoollisella osa uskoo Kirstuksen läsnäoloon vähän katekismuksen opin mukaan, osa on muiden suuntausksien ja kirkkokuntien jäseniä, jotka uskovat taivaassa poissa olevaan Kristukseen ja muistoateriaan ja sitten vielä ortodokseja jotka uskovat ehtoollisaineiden muuttumiseen.
Ihmettelen minä muutoinkin, jos ortodoksisen uskon ja luterilaisen uskon harjoittaminen on saman ihmisen sielun sisällä mahdollista silloin kun kyseessä on exklusiivinen oppi, joka ei sisällä kaikkien uskovien yhtyttä.
Päivämiehen 21/2010 sähköisessä versiossa on kirjoitus Usko ja elämä: Uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan
http://srk.fi/index.php?p=usko_ja_elama_uskon_pyhaan_he
"
Vajavaisessa maailmassamme ihmiset ovat jakautuneet lukuisiin kirkkokuntiin, joita erottavat toisistaan monet rajat, mutta Raamatun mukaan Kristuksella on vain yksi seurakunta. Taivaan Isän kirjanpidossa tiedetään, ketkä siihen kuuluvat, ja Pyhä Henki todistaa sen jäsenille perheyhteydestä (Room. 8:16). Monet pitävät Jumalan lapsia tiukkarajaisena, muut poissulkevana yhteisönä, koska he haluavat pitäytyä Raamatun ilmoituksessa rajallisesta Jumalan valtakunnasta. Katuvaa ja evankeliumin vastaanottanutta syntistä ei kuitenkaan koskaan suljeta sieltä ulos. Käytännössä me ylitämme ajallisia kirkkorajoja, sillä joukossamme on myös esimerkiksi ortodoksikirkkoon kuuluvia, parannuksen armon saaneita ihmisiä. Heitä ei ole välttämättä ohjattu vaihtamaan kirkkoa."
Vielä minä tämäkin ekumenian ymmärtäisin, jos samaan hengenvetoon ei tuomittaisi epäuskoiseksi ev lut kirkkomme muita seurakuntalaisia. Jos ei ole väliä missä kirkossa uskotaan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti, miksi tuomitaan muut ev lut kirkkomme jäsenet? Jos opilla toisaalta ole mitään väliä vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle, miksi ylipäätään ev lut kirkossa, jonka uskoa ei tunnusteta. Miksi ylipäätään ev lut kirkkomme pappeja? Miskei siten yhtä hyvin ortodoksipappeja jakamaan ortodoksista ehtoollista?
Tähän asti ole kummeksinut tätä täällä nettipalstoilla. Toivoisnpa jotain keskutelua tästä ajattelusta ev lut kirkkomme sisälle muualla. Minua tämä kaikki ainakin sekoittaa todella paljon. Kenen käsitys ehtoollisesta on enemmän oikein tai väärin. Luterilainen usko Kristusken todellisesta läsnäolosta ehtoollisleivässä ja viinissä ja syntien anteeksiantamiseen tässä sakramentissa vai ortodoksinen usko, joka sisältää kuten katolinenkin usko ehtoollisaineiden muuttumisen sekä syntien anteeksi antamisen. kumpi usko on lähempänä muistoateriaa? Vai onko kumpikaan?
Kun kirjoittaja ihan Päivämiehen sivuilla kirjoittaa että parannuksen armon saaneita ei välttämättä ohjata vaitamaan kirkkoa, ei voi kuin todeta että vanhoillislestadiolaisilla ei ole tarvetta keskinäiseen ehtoollisyhteyteen. Vai kehoittaako kirjoittaja nyt ortodoksisen kirkon jäseniä luterilaiselle ehtoolliselle.
Luteilainen kirkkomme taitaakin olla nykyisin vapakirkollinen "hollitupa", jossa ehtoollisella osa uskoo Kirstuksen läsnäoloon vähän katekismuksen opin mukaan, osa on muiden suuntausksien ja kirkkokuntien jäseniä, jotka uskovat taivaassa poissa olevaan Kristukseen ja muistoateriaan ja sitten vielä ortodokseja jotka uskovat ehtoollisaineiden muuttumiseen.
Ihmettelen minä muutoinkin, jos ortodoksisen uskon ja luterilaisen uskon harjoittaminen on saman ihmisen sielun sisällä mahdollista silloin kun kyseessä on exklusiivinen oppi, joka ei sisällä kaikkien uskovien yhtyttä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Miten SRk voi nettisivulalan julistaa että vl oppi perustuu luterilaiseen tunnustukseen, kun se samalla ei piittaa siitä lainkaan? Ei sitä voi olla kahden tunnustuksen mukainen oppi. Ortodoksikirkko on aivan erilainen perinne kuin uskonpuhdistuksen jälkeinen ev.-lut. tunnustus.
minäkin ja tässä väistämättä muistuu mieleen wehan ehdottomat kirjoitukset yhdestä ainoasta uskosta, opista ja seurakunnasta.
nämä wehan kirjoitukset. Hän sanoi, että ei voi olla samalla paikkakunnalla kaksi toisiansa vastaan taistelevaa oikeaa Jumalan seurakuntaa. Ei näin olekaan. Meidän paikkakunnalla tekevät eri seurakunnat sulassa sovussa yhteistyötä järjestelemällä yhteisiä Kristus-iltoja ja näin toteutuu Raamatun sana, että he yhtä olisivat. Se on sitä uskontunnustuksessa olevaa usko pyhien YHTEYTEEN.
Niin tässähän suorastaan kaipaa Wehaakin, jota ei ole pitkään aikaan näkynyt edes vl-foorumilla. olen pitkään ihmetellyt miksi vanhoillislestadiolaisilla ei ole mitään opetusta opin (siis luterilaien tunnustuksen) sisällöstä aikuisille ei varsinkaan niille vl-uskon ulkopuolella syntyneille, jotka olisivat kiinnostuneita. Vain lasten pyhäköuluja ja raamattuluokkia. Nyt alan ymmärtää. Kun ei ole eroa ortodoksisen uskon tunnustamisen ja luterilaisen tunnustuksen välill,ä ei voi opettaa Tuunusutskirjojen sisältöä. Senhän voi niistä kirjoista lukea netissäkin.
Ilmeisesti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on vielä luterilaisenkin tunnustuken mukaan opettavia pappeja, kun yksi sellainen kehoitti minua taannoin lukemaan Tunnustuskirjoja. Mutta tämä Tunnustuskirjojen ja pappisvalan mukainen opin sisältöhän on katoamassa luterilaisesta kirkosta muutoinkin monessa suhteessa. Onko siis ihan sama ev lut kirkollemme mitä Päivämiehessä opetetaan. Mopin palstalla nimimerkki Jairus kirjoittaa:" Päivämiehessä ev.lut. kirkon pappi Mauno Hepola selittää kolmatta uskonkappaletta: antamalla viittauksen Päivämiehen nettisivulle." Onko Tunnustuskirjojen sijaan tulleet seurakunnan neuvot ulkoisesta käytöstavoista, jos ne ns. seurakunnan neuvot eikä luterilainen tai ortodoksinen tunnustus, on tullut määrääväksi oikean uskon tunnuksesksi.
Lestadiolaisissa puheissa parhaimmillaan kuuluu vielä niitä sävyjä, joita kaipaan, mutta tämä epäuskoiseksi tuomitseminen samalla kun ortodoksinen uskokin käy, mutta ei luterilaisen kirkon usko muutoin, en ymmärrä tätä en todellakaan. Enemmänkin se alkaa tuntua loukkaavalta ja karkoittaa sanan kuulosta. Nyt tietenkin sanotaan, että sanan kuuleminen pahentaa kuulijaa, joka ei usko, mutta onko tämä totuudenmukainen tulkinta tässä tapauksessa, kun on kyse luterilaisuuden ja ortodoksisen uskon rajasta.
Mihin tunnutukseen luterilaiseen vai ortodoksiseen perustuu yleinen pappeus eli maallikkosaarnaajat ja kaikkien uskovien toinen toisilleen lausumat synninpäästöt. Ja missähän uskossa ja tunnustuksessa se on vain papin tehtävä. Ja mitä kaikkea muutakin on vanhoillislestadiolaisuudessa käytössä, mikä on luterilaisesta tunnustuksesta lainattua mutta ilmeisesti se ei kuitenkaan oikeasti olekaan uskon perustaa. Onko mikään?
Luterilaista uskoa minä olen tunnustanut, hetken jo ...
ihmetyttää kummastuttaa pientä kulkijaa...