Eilen käydessäni Nordeassa ja tullessa ovella tuli vastaan nuori mies. Availi ovet ja odotteli, kun minä sauvoineni selviän ulos. Se on suomalaisessa kulttuurissa todella harvinaista herkkua. Yleensä ihmiset katsovat sivusta, miten selviän raskaiden ovien kanssa sauvoineni. Mielessäni kiroan, et miks näissä ei voi olla aukeavat ovet, tai joku automaatti edes keventäisi ovien painoa.
Suomalaisten käytöskluttuurista on kadonnut huomaavaisuus. Meistä on tullut jurjoja, jäyhiä, omillaan olevia. Toisen huomioiminen on hyvin heikkoa tasoa. Tuli mieleen, että tuo nuori mies saattoikin olla vaikka ulkolainen, heitähän on aika lailla täällä meilläkin. Tällaista on tapahtunut äärimmäisen harvoin, että paneutuu availemaan ovet. Olihan siinä kahdet perättäiset ovet. En tiedä, miten olisin kauniisti osannut kiittää. Pitää alkaa harjoittelmaan kiitosta vahän elävämmällä ja persoonallisemmalla tavalla, kuin yksioikoisesti vaan KIITOS!
Joten heittäkääpä vinkkejä elävistä KIITOSTAVOISTA ?
Suomalaisten käytöskluttuurista on kadonnut huomaavaisuus. Meistä on tullut jurjoja, jäyhiä, omillaan olevia. Toisen huomioiminen on hyvin heikkoa tasoa. Tuli mieleen, että tuo nuori mies saattoikin olla vaikka ulkolainen, heitähän on aika lailla täällä meilläkin. Tällaista on tapahtunut äärimmäisen harvoin, että paneutuu availemaan ovet. Olihan siinä kahdet perättäiset ovet. En tiedä, miten olisin kauniisti osannut kiittää. Pitää alkaa harjoittelmaan kiitosta vahän elävämmällä ja persoonallisemmalla tavalla, kuin yksioikoisesti vaan KIITOS!
Joten heittäkääpä vinkkejä elävistä KIITOSTAVOISTA ?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mökilläni oli bileet viime viikonvaihteessa. Kuusi nuoria (suomalaista) 18 - 23-vuotiasta pitivät hauskaa yhdessä.
Seuraavan päivän illalla soitin kuopukselle ja kiitin sillä paikat olivat tip top ja työt jotka olimme sopineet oli tehty.
Poika kertoi, että tytöt siivosivat lattiat yksi poika tiskasi ja loput siivosivat vierasaittaa ja siirtelivät raskaita viimekevään muuttolaatikoita toiseen varastoon työ, jonka olin antanut heille tehtäväksi.
Kivoja nuoria, saavat bilettää jatkossakin ; ))))
Luulin tuota normaaliksi menettelyksi nuorempienkin kohdalla!
Ihanko totta ? Kokeileppa antaa mökkisi nuorisojoukolle. Voi olla,että on enää kivijalka jäljellä.
Ja ambulanssit sekä poliisit ovat käyneet kerran jos toisekin paikalla.
Näillä mennään.
Totta, ihan normaalia tuo on. Tosin omat lapseni olivat jo pois kotoa, tuon ikäisinä, mutta nuorempina pitivät juhlia ja siistivät jälkensä.
Aloituskin koski ihan muuta, kuin omien lapsien ja heidän kavereidensa siivoamistaitoja :-)))))
Ole hyvä ja mene koulun pihalle perjantai iltana,
ja uudelleen lauantaiaamuna.Katsomaan nuorten
siivoamistaitoja.
Kun pitää vain silmät avoimena tuolla kulkiessaan, kaupa parkkipaikoilla, ihan joka paikassa. Heittelevät käyttämien tuotteiden käärepaperit surutta ympäristöön. Ja samaa maata ovat monet nykyajan keski-ikäisetkin.
Katselin tossa kaupan edessä autoa, josta väänäntyi n. 30-40:siä ihmisiä kauppaan. Yksi jäi autoon, kuski, ja annas olla, jonkun syötävän käärepaperi vaan siitä autosta ulos. Melkein otin kännykkäkameralla jo kuvaakin tilanteesta, mutta ilmaisesti mun murhaavien katseiden saattelemana yks kaks nuori mies nousikin autosta ja nosti heittämänsä kääreen pois siitä paikoitusalueelta, joten mun ei tarvinnutkaan ottaa kuvaa. Ovatko nämä 30-40:set ihmiset nyt niitä vapaan kasvatuksen "hellan telttuja", joiden kuviteltiin häiriintyvän, jos heille asetetaan rajoja ja opetetaan käytöstapoja?
Voi vaan kuvitella, miten heidän jälkikasvunsa oppii siistyesvastuuta, kun itsekkään eivät ole sitä oppineet?
Ei mökki vaan talo.
Penskamme olivat alle 15-vuotisia kun ensimmäisen kerran jäivät keskenään asustamaan omakotitaloamme.
Ainoana varotoimena irroitin lieden sulakkeen.
Pakastearkussa oli tekemiäni valmiita annoksia ja vaimoni työnantajakaupan kanssa oli sovittu penskojen oikeudesta hakea päivittäistarvikkeensa sieltä tilillemme.
Mieleemme ei edes juolahtanut että palatessamme kohtaisimme mitään tuhoa.
Emmekä pettyneet.
Tytön viimeiset kemut olivat lukion viimeisellä.
Ainoana varotoimena otin viinakaapin avaimen pois ovesta ja laitoin sen saman kaapin päällä olevaan lasitörppöön.
Koko luokka oli kokoontunut juhlimaan mutta jäljet huomasimme vasta heidän ottamistaan valokuvista.
Poikamme piti kavereineen saunailtoja inttiin menoon saakka.
Tosin veitikoita oli vain 4 - 5.
Tenavamme tekivät keskenään ensimmäisen ulkomaanmatkansa Lontopseen 14/15 vuotisina.
Olimme sopineet pelisäännöistä eikä ollut mitään syytä olettaa heidän lipsuvan niistä.
Jo nyt on yhtä helvettiä jos oman perheen jäseniin ei voi luottaa!!!!!!
Nelonen Poliisit klo 19.00
JIM Poliisit klo 20.30
Katsokaa kuka ryyppää ja missä. Ne omat pikku kullannuput.
Samoin, enpä pelkästään luule, vaan tiedän.
Omituista, että häiriökäytös olisi normaalia, ja hyvinkäyttäytyminen poikkeus. ://
Niin tekevät...terveisiä vaan ulkoilusta, naisen kanssa joka on syntynyt 1939...sinne heitti keskelle katua banaaninkuoret...
Ajelinpa bussillani vilkasliikenteistä katua Poliisiauton perässä. Poliisiauton ikkuna avattiin, siltä kirjoitustaitoisen puolelta. Odotin jo pysäyttämismerkkiä,koska ajelin hieman reippaan sorttista ulosmenokadulla yleisesti käytettävää, kohtuullista ylinopeutta. Mitä vielä. Sieltä heitettiin vauhdissa kadulle Appelsiinin ja Banaanin kuoret. Ikkuna kiinni ja matka jatkui. Näin virkavalta toimii. Etupenkillä istunut matkustaja tuumi,moisen nähtyään että "tuleekohan Kaljapullo seuraavaksi ".
Mistäpäin oot kotoisin ?
Muutama vuosi sitten, kauniina kesäpäivänä, lähdettiin ajelemaan läheiseen kaupunkiin. Eteemme sattui lähes naapuristamme lapsiperhe. Kun lähestyttiin keskustaa, avautui vänkärin ikkuna, ja sieltä nakattiin kadulle käytetty lapsenvaippa. ://
Ja, ihan supisuomalaisia valkonaamoja koko poppoo, ettei taas tarvi vängätä jotain muuta.
Muistan kun kerran jossain yhteydessä kirjoitin, että kuopukseni muuttaa opiskelijakämppään kun meni lukioon. Joku siunasteli taitaa olla äidillä ja pojalla huonot välit ; ) Meidän kuopus on nyt 20-vuotias ja asuu omillaan asunut jo kolme vuotta. Ennen kuin asui kotona siin alle 18-vuotiaana ei biletellyt lainkaan ilmiö on vasta noin vuoden vanha ; )
Aloitus taisi mennä pieleen vaan itepähän veitte sen toiselle raiteelle tarkoitukseni oli kirjoittaa kokemukseni kiitoksesta, jonka tässä tapauksessa saivat nuoret.
Vertailupohjaakin on sillä esikoinen räjäytti välillä koko kesämökkinaapuruston hermot piloille bilettäessään niemi oli täynnä nuoria ja musiikki soi täysillä desipeleillä. Siivous toimi vaan ei ihan niin hyvin kuin pikkuveljen bileiden jälkeen. Hyvin on sekin hurlumahei sakki menestynyt.
Oliko valkoihoinen ?
Useamman kerran on sattunut "ovitilanne" jossa, pitäessäni ovea auki kahta kauppakassia kantavalle tai apuvälinein liikkuvalle ihmiselle, siihen eteen singahtaa nuori nainen kiilaten eteen.
Kerran, liikkuessani itse kainalosauvoin, ottaessani apteekin vuorolappua, tuli kainaloni alta käsi joka repäisi edestäni lapun.
Kun käännyin katsomaan oli käsi kiinnittynyt ikäiseeni ukkoon joka paskaisesti nauraen kehaisi ehtineensä ensin.
Vuoroani en pitänyt tärkeänä mutta tasapainoni oli mennä.
Ko. ukko jäi minun poistuessani juttelemaan jonkun tuttavansa kanssa.
Kysymykseesi en osaa sanoa muuta kuin, ystävällisesti hymyillen "kiitos".
Noin joka toinen kerta, asioilla koen saavani apua, odottamatta.
Tasapaino hieman horjuva, välillä enemmän, joskus ei huomaa.
Kyllä aika tasapuolisesti, meidän omat, ja maahanmuuttajat, niitä ovia aukovat
En minäkään muuta sano; kaunis kiitos sinulle, hymyn kera.
Tuli mieleen noista kertomuksista, oman nuoreni aikoinaan tekemä moka.
En muista enää, oliko ennen, vai jälkeen intin, kun reissussa oli kummankin puolen sitä vuotta.
Olivat porukalla etelässä, 6 kaverusta. Ensimmäisenä iltana metelin taso oli noussut valituksiin asti. Nokkelasti keksivät herättyään sitten, naapureille viedä kukkapuskat, ja kertoa, vast'edes metelöivänsä baareissa, diskoissa, toisten ikäistensä kanssa.
Olivat luvanneet sukkasillaan hiipiä aamuöisin hotelliin.
Kuulin tuon tapauksen eräältä tutultani, työympyröissä. Hän oli ollut yksi valittaja. Puolenvuoden päästä vasta poikani kertoi siitä, en voinnut kuin nauraa, sanoin jo kuulleeni tapauksesta, vaikken silloin tiennytkään hänen olleen juuri yksi kertomuksen henkilöistä.
no, pojat olivat loppuloman pitäneet sanansa, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Että, osaa nuoremmekin käyttäytyä, jos mopo pääsee karkaamaan.
Saatuani työpaikkuntani asunnon remontin valmiiksi kutsuin talkoisiin osallistuneet työkaverini tupaantuliaisiin.
Ympäröivissä asunnoissa majaili nuoria pareja ja sinkkuja. Talo oli rakennettu 1940 joten paksut seinät eristivät hyvin ilmaääniä.
Kävin etukäteen kysymässä naapureilta josko olisi jotain nimenomaista syytä hiljaisuuden tarpeeseen.
Ei kuulemma ollut. Esitin samalla kutsun tupareiheni kertoen pelkääväni äänien kohoavan vaikka musiikkia emme soittaneetkaan.
Kyllä kännikäisistä huutamattakin ääntä lähtee.
Minusta ennekkotieto rauhoittaa ja kertoo että ilmoittaja on tuonkin asian ottanut huomioon.
Samoin jos seinän takana on pieniä lapsia, sairauden tai vuorotyön vuoksi poikkeuksellista lepoa tarvitsevia tms.
Ketään naapuria ei ilmestynyt eikä kukaan myöhemminkään ilmeelläänkään osoittanut paheksuntaa.
Meillä on ja tapana laittaa aulan ilmoitustaululle bileistä kertova lappu. Nimi ja puhelinnumero alle.
Kerran piti kipaista alas lukemaan, kun yleensä en kulje siitä, vaan oikaisen autohallimme kautta.
Ei ollut lappua, mutta kuulin rapussa mistä se meteli tulee. Soitin ovikelloa, ja kohteliaasti pyysin hieman pienempää ääntä. Ihan asiallisesti suhtautuivat, klo oli 1 yöllä. Olivat uusia asukkaita, eikä tietoa ollut siitä tavasta. Olivat käyneet seuraavana päivänä lähimmiltä naapureilta anteeksi pyytämässä myös.
Meillä ilmastointiputkia pitkin jotkut äänet kuuluvat, musa varsinkin.
Kuumina kesäöinä, haittaa sekä aikuisten, että nuorison ryypiskely, ja sen tuoma mekkala, ulkona. Onneksi ei kaikenaikaa. Roskia jättävät ikään katsomatta. Pullonkerääjätkin vaurastuvat.
Kuseskelu, kaikenikäisten, ärsyttää. Ei edes sivulle mennä, siitä vaan peffa paljaaksi ja kuselle. Miehillä helpompaa, pitäisi kai alkaa kuvaamaan, erilaisia pippeleitä, ja takamuksia.
Joo pippeleissä on valtavia kokoeroja.
Naapurin rouva oli nähnyt itsensäpaljastajan
ja kertoi siitä kaverilleen. Kaveri,nainen
myöskin kysyi:" Oliko edes iso" rouva vastasi:
"samanlainen nysä kun mun ukollakin".
Heh,, eiköhän tuo ole jo tähän ikään nähty,,
Empä tuolta kantilta osannut ajatellakaan asiaa. Ajattelin vain siitä voivan saada kuvakoosteen vuoden 2010 yleisistä tavoista tyhjentää rakkoaan, yleisillä paikoilla, kaiken kansan töllötettävänä.
kaupoissa on melkein kaikissa nuo itsestään avautuvat ovat, - ei tuu nyt mieleen..no yksi, mutta älkää kahtoko omaksi kehuksi..
Olin ruokaostoksilla Sokkarilla, ja yleensä meikäläisellä on kärry kukkurillaan tavaraa, - mättelin niitä hihnalle sen kummemmin ympärilleni kahtelematta, sitten kuului: "Äiti mie ruppeen pakkaamaan näitä" - poikamme oli saanut omat ostoksensa pakattua yhtä asiakasta ennen ja huomasi mummon hikoilevan ostosvuoren takana..tuntui tosi hyvälle. :)
itselläni hyviä kokemuksia kaiken
ikäisten avusta liikkuessani pyörätuolilla.ihmiset tulevat kysymään tarvitsenko apua,
kun esim.kaupanhyllyjen välissä katselen.kuin myös liikenteessä liikkuissa.
kun olen menossa jonnekkin ja näkevät,että koitan ovea-avata tulevat avaamaan.
eilen torilla käydessäni menin R-kioskille niin ovea tultiin avaamaan ,kun nähtiin ,et olen sinne menossa.
on myös tilanteita,että pyydän apua joltakin ,kun en yletä jostain hyllystä jotain kaupassa kyllä auttavat ja kysyvät vielä tarvitsenko vielä apua.
itse sanon heille näin.
suuret kiitokset teille ja kaikkea hyvää teille.
he sanovat samoin teille.
" pyörätuolilainen"
siinä saattaa syntyä keskustelua ja on tullut sellaisia kauppareissu tuttuja jutellaan ja morjestellaan tilanteen mukaan ohikulkeissa.pari kommellustakin sattunut ja apua oli heti paikalla.tulimme ystäväni
kanssa eräästä kaupasta luiska oli jyrkkä alastullessa ja jalkatuet tökkäsi alastullessa ja minä lensin,kuin harakka siitä kaikkine ostosnyyssäköineni maahan.niin tuli kaksi nuorehkoa miestä nostamaan tuoliin takaisin.toinenkerta sattui olin yksin ruoka ostoksilla reppu pyörätuolin selkänojassa ostoksia täynnä.
menin kynnyksen yli ,jossa keikahdin nurin ,kun jouduin kallistamaan.auto jolla tulin kaupalle,kuljettaja ei muistanut laittaa tukipyörää paikalleen siksi sit napa kohti kattoamenin,mt apu tuli heti .kerran on koko aikana käynyt,että en saanut apua,kun pyysin,hänen sanojensa mukaan hänellä oli kiire ei ehtinyt auttaa
vaikka.ehti jutella siinä kanssani.mut apua sain ilman pyytämättä siihen tuli nuori parikunta lapsineen ja
tulivat appuun.
edelleen suuret kiitokseni näille auttaville ihmisille.
"pyörätuolilainen"tuli väärään kohtaan piti tulla kirjoituksen loppuun.pikä sinne väliin en tiedä miten sain sen niin ängettyä.
"pyörätuolilainen
ps.hyvää alkanutta uutta
päivää kaikille-
Olen myös apua joutunut pyytämään, toisilta asiakkailta. minulla välillä tuo huippaus estää alimmilta, ja jopa ylimmältä hyllyltä tuotteen saannin. Useinhan henkilökuntaa ei ole lähelläkään. Kaikki joilta apua olen pyytänyt, ovat ihan iloisesti sitä antaneet. Alimman tason, varsinkin jos tuote on perällä, yritän jonkun nuoren ketterän sitä noukkimaan. Ylähyllyltä taas katson pitkän miehen, ottamaan alas tavaran. En itsekään ihan lyhyt ole, keskimittäinen, vaan kun en yltä, ja niskaa ei voi edes takakenoon laittaa.
Varsinkin jotkut pakasteet on lähimyymälöissä liian korkealla, alla vielä avopakastelaarit,, viemässä leveydellään tilaa.
Kyllä yleensä apua aina saa, vaikkei mitenkään päällepäin havaittavaa estettä edes näkyisi.
Mukavaa kesäistä päivää sinullekin.