I Feel Fine,What`d I Say

Taisivat todella olla Ray Charlesin(kin) oppipoikia.

Back into USSR tosiaan sisältää viittaukset Rayn biisiin Georgia on my mind, mutta tyyliltäänhän se on silkkaa rantapojua. Idea ja nimi ovat taas chuck berryä. Vaikuteista muuten buddy holly jää pimentoon - hänen covereitaan eivät tehneet ellei Hampurin live levyllä olis. Ei muista.
Holly teki biisit itse kuten berry ja penniman, jonka jo Hampurissa tapasivat.

niilotin kirjoitti:

Back into USSR tosiaan sisältää viittaukset Rayn biisiin Georgia on my mind, mutta tyyliltäänhän se on silkkaa rantapojua. Idea ja nimi ovat taas chuck berryä. Vaikuteista muuten buddy holly jää pimentoon - hänen covereitaan eivät tehneet ellei Hampurin live levyllä olis. Ei muista.
Holly teki biisit itse kuten berry ja penniman, jonka jo Hampurissa tapasivat.

Tekivät Hollyn Words Of Love-piisin Beatles For Sale-albumille.Kivat stemmat ja soundit siinä.

takasin.. kirjoitti:

Tekivät Hollyn Words Of Love-piisin Beatles For Sale-albumille.Kivat stemmat ja soundit siinä.

Yksi heidän suurimmista idoleistaan. RIP Buddy.

Ihme että jengi jaksaa olla "Beatlesin aivan omista molliduurivaihdoksista" innoissaan, kun kyse on suunnilleen suunnilleen siitä, että biisi ei kulje 2-3 duurisoinnulla.

Kai popissa täytyy olla iloinen Beatlesista, mutta klassisessa musiikissa Beatlesin rallatukset ovat ihan kevyttä kamaa.

takasin.. kirjoitti:

Tekivät Hollyn Words Of Love-piisin Beatles For Sale-albumille.Kivat stemmat ja soundit siinä.

Stemma tarkoittaa mitä tahansa soittajan osutta, yleensä nuotinnettuna. Popissa sillä ymmärretään vain laulustemmaa, jotain hyvin alkeellista pikkuharmoniaa tuovaa määyntää paskan solistin taustalla tavallisesti siis.

Mutta kun eihän popin kitara- ja basso-osuuksissa useinkaan ole mitään hurraamista, saati rytmipatteristossa, joka mäiskii tahtia jotta se tulisi kaikille selväksi.

Beatlesin Paul, Beach Boysin Brian ja Motown-levy-yhtiön vakibasisti, jonka nimeä minäkään en tiedä, olivat kuulemma ainoat jotka tekivät rikkaita bassolinjoja (ei juurinuotin tuuttaamista neljäosarytmissä) 60-luvulla.

Suosittelen pitkän linjan Beatles-faneille klassisen musiikin kuuntelemista. Beatles-levyt, samoin Zeppelin ja Juice, ovat varmaan jo vähitellen tuttuja teille, massaporukka???

Siinä 1 syy lähteä muualle tutkimaan. Eikä edes se painavin syy.

Teisco Del Ray kirjoitti:

Taisivat todella olla Ray Charlesin(kin) oppipoikia.

Ray Charles esiityi Grammyissä, kun Macca sai elämäntyöpalkintonsa juurikin tästä syystä.

I feel fine, päivän Beatles pläjäys. Olkoonkin alunperin vahingosta alkuunsa saanut kierto ja läpitunkeva riffi (ennen Rollareita).

Songfacts sanoo riffin tulevan Watch your step nimisestä Bobby Parkerin biisistä. yhdenmukaisuutta on myös Moby Dickissä (Zeppelin).

Feedbackista kerrotaan seuraavasti:
The sound is actually a sympathetic note. I've done it many times. Tune a bass and a guitar to perfect pitch. Pluck the A string of the amplified bass and the A string of the guitar will start to vibrate enough to produce a sound. That's what you're hearing on this record: Paul's bass note followed by John or George's guitar's A string vibrating freely. Asiat voi tehdä sinnepäin tai siten etsiä sen juuri oikean ratkaisun, kuten vaikka A hard day's nightin voimasointu introna - ei sitäkän yhdellä soittimella saa.

kdkkdkdk kirjoitti:

Ray Charles esiityi Grammyissä, kun Macca sai elämäntyöpalkintonsa juurikin tästä syystä.

I feel fine, päivän Beatles pläjäys. Olkoonkin alunperin vahingosta alkuunsa saanut kierto ja läpitunkeva riffi (ennen Rollareita).

Songfacts sanoo riffin tulevan Watch your step nimisestä Bobby Parkerin biisistä. yhdenmukaisuutta on myös Moby Dickissä (Zeppelin).

Feedbackista kerrotaan seuraavasti:
The sound is actually a sympathetic note. I've done it many times. Tune a bass and a guitar to perfect pitch. Pluck the A string of the amplified bass and the A string of the guitar will start to vibrate enough to produce a sound. That's what you're hearing on this record: Paul's bass note followed by John or George's guitar's A string vibrating freely. Asiat voi tehdä sinnepäin tai siten etsiä sen juuri oikean ratkaisun, kuten vaikka A hard day's nightin voimasointu introna - ei sitäkän yhdellä soittimella saa.

No, olihan tämäkin "tieto" jo tuolla alempana.

I feel fine anyway - RIP John.

kdkdkdkd kirjoitti:

No, olihan tämäkin "tieto" jo tuolla alempana.

I feel fine anyway - RIP John.

Ja hasua kyllä, eri lähteessä eri tieto feedbackistä.

Although it sounded very much like an electric guitar, Lennon actually played it on an acoustic-electric guitar (a Gibson model J-160E),[8] employing the guitar's onboard pickup. The intro riff around a D major chord progresses to a C, then a G, where the G major vocals begin. Just before the coda, Lennon's intro riff (or ostinato), is repeated with a bright sound by George Harrison on electric guitar (a Gretsch Tennessean),[8] followed by the more "electric" sound of John's amped acoustic. [4][8][9][10]

miks ei ollut iPodia?


Niinpä - tässä kusiikinlajissa tekniikan kehitys on merkittävä juttu.

Paul McCartneyn mukaan se tehtiin mukaillen Ray Chalrlesin biisia What i said.Kieltämättä tusta kitarariffistä ja rumpukompista on paljon variaatioita.Beatlesilla on ehkä jalostunein versio.

Toki - koska mielessäsi ei ole avaruutta. Kuuntele vähän lisää niin löydät rakkauden.

Klasaritrollaavaan kirjoitti:

Toki - koska mielessäsi ei ole avaruutta. Kuuntele vähän lisää niin löydät rakkauden.

Beatlesin sanoma ei ollut rakkaus - koska jos olisi ollut, silloin kaiken tusinapopin (Spice Girls, Westlife, Justin Beiber) sanoma olisi rakkaus.

Rakkautta käsitteleviä lauluntekstejä kyllä, mutta vain äärimmäistä kaupallisuutta, iskelmä-formaattiin sullottua sanallista kevyttä "ihmissuhde-käsittelyä"

Klassisen musiikin, kuten Brahmsin ja Mozartin, aito sanoma - musiikillisesti - on rakkaus. Heillä on molemmilla oma loputon sävelavaruutensa. Se tekee hyvää päättely- ja ajattelukyvylle, toisin kuin rakkaudeton ja kauppatavarana syntynyt kevyt poppimusiikki.