Tällä hetkellä on olemassa laki, jossa määritellään valtion virkamiesten kielitaito. Samoin kunnallisissa virkasäännöissä on määräyksiä kielitaidosta. Kun otetaan huomioon ruotsinkielen käyttämisen todellinen, varsin vähäinen tarve ja käyttö virka- ja tuomioistuintoiminnassa, voitaisiin mielestäni siirtyä järjestelmään, jossa voitaisiin tukeutua olemassa olevaan kielitaitoon. Etenkin yksikielisillä alueilla, jotka muodostavat maamme kuntien ja valtion piirihallintoalueiden valtaosan, ruotsin kielen käyttö on minimaalista. Lisäksi suurimmassa osassa kaksikielisiä alueita ja viranomaisia ruotsin kielen käyttö ei sittenkään ole merkittävän laajaa. Kielilaki on eräänlainen paperitiikeri, jonka merkitys on jäänyt käytännön tasolla vähäiseksi.
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta virkamiehiin kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistetaanko velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin kiistakapulana olevaa pakollista ruotsinkielen opetusta? Vastaus on silloin luonteva. "Pakkoruotsin" opetus ei ole enää tarpeen!
Minua itse asiassa on koko kielilainsäädäntömme ajan eniten kummeksuttanut juuri tuo virkamiesten kielitaitolaki. Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Kielilain mukaiset velvoitteet voidaan toteuttaa suhtkoht' kivuttomasti ja melko pienin kustannuksin. Kielelliset palvelutilanteet ovat varsinkin yksikielisellä alueella harvinaisia eivätkä aiheuta suuria kustannuksia. Minun on ollut vaikeaa nähdä, että kielilaki itsessään aiheuttaisi juurikaan enempiä vuosittaisia kustannuksia kuin nuo käännöskulut. Muun muassa viittojen ja opasteiden osalta ne ovat luonnollisesti pitkäaikaisempia investointeja.
Mieleni tekisi kysyä sitä, mitä erityistä etua olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa. Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin?
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta virkamiehiin kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistetaanko velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin kiistakapulana olevaa pakollista ruotsinkielen opetusta? Vastaus on silloin luonteva. "Pakkoruotsin" opetus ei ole enää tarpeen!
Minua itse asiassa on koko kielilainsäädäntömme ajan eniten kummeksuttanut juuri tuo virkamiesten kielitaitolaki. Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Kielilain mukaiset velvoitteet voidaan toteuttaa suhtkoht' kivuttomasti ja melko pienin kustannuksin. Kielelliset palvelutilanteet ovat varsinkin yksikielisellä alueella harvinaisia eivätkä aiheuta suuria kustannuksia. Minun on ollut vaikeaa nähdä, että kielilaki itsessään aiheuttaisi juurikaan enempiä vuosittaisia kustannuksia kuin nuo käännöskulut. Muun muassa viittojen ja opasteiden osalta ne ovat luonnollisesti pitkäaikaisempia investointeja.
Mieleni tekisi kysyä sitä, mitä erityistä etua olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa. Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten maa toimi ennen kielilakia?