Luin kyllä ketjun Kimalaisista, niiden puutteesta ja runsaudesta.
Mutta siitä puuttui, jotenkin, sielu...
Pyydystää nyt ötökkä Hunajaan, pestä se puhtaaksi ja lähettää Finnairilla vinkuintiaan, ei luonto noin hellä ole. Ja ai,jai.. pimppari pisti...
Luonto on raaka ja verinen. Olisi kiva lukea runo, miten Susi raateli meidän Mustin..Tai miten Karhu silpaisi naapurin muijalta tukan kaulalle.
Joku teistä, maalaisherkuista, voisi kirjoittaa runonpätkän siitä kun Herhiläiset ryöstävät Mehiläispesän.
Voi myös kirjoittaa runonpätkän siitä, mikä pisti, kun kesä pilasi mahdollisuuden pitää kesämekkoa, maha kun alkoi ja jatkaa pömpöttämistään.
pahkaa pahe.. paremmaksi.
Siis "runoja" ei runoja.
Pellon pintaa mönkii kumma, koukkujalat, nahka tumma
sian kakkaa, kerää kasaan.
Alla mullan kulkee toinen, yhtä kumma, kummin jaloin
aukee multa, alta toisen.
Aukee leuat, julmat, haukkaa, särkyy Sontiainen
kieli kulkee, maistaa mössöö,
nauttii Kontiainen.
Mutta siitä puuttui, jotenkin, sielu...
Pyydystää nyt ötökkä Hunajaan, pestä se puhtaaksi ja lähettää Finnairilla vinkuintiaan, ei luonto noin hellä ole. Ja ai,jai.. pimppari pisti...
Luonto on raaka ja verinen. Olisi kiva lukea runo, miten Susi raateli meidän Mustin..Tai miten Karhu silpaisi naapurin muijalta tukan kaulalle.
Joku teistä, maalaisherkuista, voisi kirjoittaa runonpätkän siitä kun Herhiläiset ryöstävät Mehiläispesän.
Voi myös kirjoittaa runonpätkän siitä, mikä pisti, kun kesä pilasi mahdollisuuden pitää kesämekkoa, maha kun alkoi ja jatkaa pömpöttämistään.
pahkaa pahe.. paremmaksi.
Siis "runoja" ei runoja.
Pellon pintaa mönkii kumma, koukkujalat, nahka tumma
sian kakkaa, kerää kasaan.
Alla mullan kulkee toinen, yhtä kumma, kummin jaloin
aukee multa, alta toisen.
Aukee leuat, julmat, haukkaa, särkyy Sontiainen
kieli kulkee, maistaa mössöö,
nauttii Kontiainen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
otit sitten vinkistä vaarin tai muorin.
Räkätinpoika lensi varaston ikkunaan,
kissa kärppänä kimpussa, ei uskaltanut tai halunnut kuitenkaan maistiaisia,
syystä tai muusta.
Mies teki räkätinrääpäleestä lopun sontatalikolla, lyhyeen loppui linnun kesä,
ensilennollaan kuoleman kohtasi.
Verta ei näkynyt, mutta lähtö tuli.
Pahempaan en nyt pysty, ehkä loppukesästä on julmia tarinoita enemmän kerrottavana.
on aina luotettava. Ottaa aina haasteen vastaan.
Tässä ketjussa en, ilman erillistä pyyntöä, ala analysoimaan vastauksia, lähden nyt vessaan, pureksimaan kynsiäni.
Ystäväsi
H.
Ps. Halusin, nimenomaan, vastapainon lempeille lässytyksille.
vaikka mun mielestä vessakäynnit voi hoitaa myös siitä muille kertomatta.
Ei kynsiä saa pureskella, eikä muutakaan.
Eipä tuossa kummempia analysoimisia olekaan, kuolleessa räkätissä.
Ai, olet kuitenkin vielä ystävä.
Lässytykset on ........sieltä itsestään.
sorgen, mut runoa en tuossa näe, vaik miten moneen kertaan luen!
yhden kerran, minä kun kaiken taitoni siihen tälläsin ;((
No, eihän se mikään runo olekaan, vaan surullinen kertomus, paskat tässä mitään ala
runoilemaan ;))
lempeiden lässytysten vastakohtiin, olen minäkin osa kesää.
Koko Talven, mun sieluun pisti, eikö kuole kuhnuri?
Koht' on kesä, ja kulkee se taas, pitkin palstaa...aaa...hhhhh.
Jospa jonnekin pistää se sais, niin vihdoinkin kuolisi pois..
Heh, ihan asiaa puhut. Mitä sitä nyt runoja kirjottelemaan. Paskaako mäkään mitään runoja vääntelen. :)
mieleni, vaan sormeni haluaisivat lentää.
Jotenkin ne on rauhoitettava.
niin ihan vaan sellaisia nykyaikaisia, mistä ei saa mitään tolkkua, eikä riimeistä tietoakaan ;)
Keksis vielä oikein verisen ja murhaavan värssyn, vaikka jostain pedosta.
ja kerä nättiä lankaa, virkkaat itsellesi kesähatun ja mulle kans.
ajattelin, et mustahan ei runoa irtoa, mut jos kerrankin antais periks:
Kärpäsen pirun pestyssä ikkunassani nään,
se saa silmäni kiukunkyynelistä kiiltämään!!
ehdottomasti oli tosi hyvä :))
Sinussa on ainesta vaikka mihin, vaikka taabermanniksi =))
Hiukan nyt kateelliseksi vetää, mutta yritän kestää.
ylitin siis itseni!
Ihme, en ois uskonut, et musta irtoaa mitään runoon päinkään.
aiheesta kirjoittaakin, muinoin.
Surullinen oli tarina, äiti kyllä kehui, ja pakeni vessaan nauramaan.
Yksi tyttöystävä kutoi myös, ja innokkaana yritin.
Suhde loppui liikaan nauramiseen.
Noh, eikö se?... Kudo siihen, vaikka, tukisukka.. Hah..hah..hah.. jne.
vaikka tekisit miten hassun hatun, nyt mun täytyy mennä ........::=)
ompi parempi? Minttu vai Enkeli.
SItä tietää ei voi, ennenkuin enkelikellot soi.
me ollaan aivan huippuja kumpikin, Minttu nyt etenkin on.
Kunhan ei kongi kumahtaisi viimeisen erän merkiksi ja sen jälkeen helisevät enkelikellot.
Sitten se on myöhäistä miettiä.
verran otan takas, että vaik Ancelin juttu mielestäni ollut runo, olihan se traaginen!
ja Mintusta tietää en voi, se on ystävä, palstalla vain.
Mintun kohtalo kuumassa kupis' on kuolla
jo kolme kertaa itteni yli ja se on saavutus, mikähän meidät näin pistää yrittämään ;))
Kiitos tuosta alemmasta lausunnostasi, traaginen se tarina oli minustakin.
Prkl räkätit, syövät kaikki herukat, hyvä kun on yksi vähemmän.
minttuutee hunajan kans talvi-iltana hyvää, enpä vaan oo ennen tajunnut, että se on minttuparan lorun loppu.
Minttua jauhaa ja syö, vaan kun saa yö.
Kasvaa lehtensä uusiksi.
Aamulla taas, on lehvänsä valmiina.
tapahtuu eläimille paljon ikäviä, viime viikolla jäi orava autoni alle. En pystynyt väistämään
ja se voi olla vaarallistakin.
Vai ei saa lässyttää. Minä en ainakaan koskaan, enkä kuunaan lässyttele. Alvariin pelkästään asiaa kirjotan.
Vessaan pureskelemaan kynsiä :) Suo minun kysyä, että kumman pään kynsiä pureskelet. Varpaan kynsiä vaiko sormien? Kauhian notkia oot, jos kajoat varpaan kynsiin.
Suloisen, suloinen Orava muisti, että sillä oli piilotettuna herkullinen makupala hiukoomis-hetkeä varten.
Nyt oli aika hakea pähkinä piilosta. Se lähti ketterästi pesäpuunsa oksalta, hyppäsi toiseen puuhun ja siitä toiseen. Nousi runkoa pitkin ylös ja sitten yhtäkkiä se tunsi viiltävää kipua selässään. Piikit pureutuivat sen silkinpehmeän turkin läpi lihaan asti. Sitten sen kynnet irtaantuivat puunrungosta, se repäistiin hurjaan lentoon. Suunnaton pelko, kipu ja ihmetys silmissä, tällä oravaparalla.
Heikunkeikku seisoi kyläpaikan parvekkeella isäntäväen kanssa. Tuuleton sää ja kas Heikunkeikku osoitti muille huomaamansa oravan, joka iloisesti loikahti puusta puuhun.
Sitten..... HIRRRRRRRVEÄ Rytinä, Haukka lensi ja repäisi tämän oravan puusta ja lensi orava kynsissään pois.
Heikunkeikku meinasi suorastaan oksentaa, kun näki tämän kaiken. Voi surku- voi surku, hän asiaa päivitteli.
Ei ollut lässytystä, ei. Eihän? Ei ollut kyllä runokaan, mutta minä en runoja kirjottele.
Tämä oravan kaappaus on sitten ihan totta, ettäs sitten tiedoksi. Tapahtui olisko 4 vuotta sitten.
menköön nykyrunona.
Heikku, Orava keikku
Haki palloisen talin, talvisen.
valui visvaa pinta sen.
Kuten Heikku, into mielessään hehkui
se oksalla keikkui.
Haukka liikkeensä näki.
Kuolon kynnet ilmassa kiisi, koura aukesi , kynsissä kiilsi.
Hehkui turkki tuo Oravan aurinkoon, siihen iski kynnet, ja veri
tappoi kiilot, molemmat nuo.
Surku :(
Hyvästi ensi yön unet ja tervetuloa pahat unet :(
Tarttee vähä keventää, mutta ei tietenkään edelleenkään vajota lässytykseen.
Tässä tuloo nyt Haiku
Paskakärpänen
istuu lantaläjässä
vatsalaukku täynnänsä
Heh :) Ihan itte tein :)
elo kiihkeä
alla canopyn, tumman ja vehreän
Sukua jatkaa
lauman uros haluaa
naaraita monta
moni niistä kiihkotonta
Ei kutita munaskuuta
mutta vatsassa suoli huutaa
ruuaksi kelpaa
osa omistakin
Se vähiten
viehättävin
Kertyy lauma ympärille
pahaa-aavistamattoman
joku ottaa käteensä
jalan
sitä mietiskellen silittää
otetta tiukentaa
ja haukkaa
On alla vehreän lehvästön
meno karmea, mieletön
Veristä lihaa
riipii uros suuhunsa
maukas
on liha naaraan
epämiellyttävän
oli, todella, hieno.
Saa minut ajattelemaan, kiukkuiseksi tekeentyvää naista, naista joka on miehelle haaste.
"Aamun valosta heijastuu kajo, silmiin kosteisiin.
Herää aikaisin nainen, tuntuu
olen hyvin kaluttu luu."
Tyynyn toisen peittää pää.
Suupielestään kuola valuu.
Sekasortoiset mietteet täyttää.
Haluu!!
ei sillee, liity luonnon raakuuteen.
Luonnolliseen raakuuteen kyllä, varsinkin hiuksista vetäminen.
Mutta annetaan olla, jooko?.
Kuumaa hiekka kuljen takaperin, saksiani raahaten.
Tuohon teen kuopan julman johon ötökkä tippuu laidalta sen.
Odotan hiljaa.... nyt sakset sakset käy, kiinni kouraisen.
Tuon onnettoman muurahaisen, joka saaliikseni jäi.
Imen nesteen, nahkat heitän pois.
Uutta odottamaan jään uhria.
Niin kauan jatkuu julmuus, kunnes uudistun.
Ja sisältäni lähtee lentoon kaunis korento.
Mun lento kenties päättyy yhtä rajusti,
kun uhrieni matka maille manalan.
Kun lintu taivaalla liitää ja näkee kauniin korennon.
se hyökkää samoin ilvein, siinä makupala on.
Siis on luonto julma vai tasapuolinen?
Vaanija uhriksi joutuu, ja paha saa palkkansa?
No pahoja ei kumpikaan vaan elivät vain vaistoillaan.
Ei nyt tullut oikeaa runoa mutta oikeaa elämää kuitenkin tuolta pikkuisten maailmasta, jota tykkään seurata.
aloituksen ajatuksen vastaan.
Runoista ei ole kysymys, vaan runotyyppisestä.
"Paskat elukat, menköön sinne, minne liemi Tolunkin.
Kitaan viemärin, moolokin."
liittyy elämän vastenmiellisiin piiirteisiin.
Mulla joku ja sulla joku, pannaan, ostetaan tokutoku.
Kun en muotojain tahtoisi menettää, etkä tykkäisi sinäkään.
Tässä:
https://www.tukinet.net/
Otappa sinne yhteyttä mielenterveysongelmiisiasi koskien. Sieltä saat ohjeet miten hakutua hoitoon.
tuntea minua siellä, sinullekin taidan olla outo?
on omahoitaja aina vierellä.
enkä muuta voi, ei soi korvissain, voi ei soi
naisen kuiske, ei kannustus huorien..
Yksin olen, poloinen...
:)
H.
laitoin tämän ensin Meriläisen ketjuun:
Lieköhän pikkuinen jännitys tämän ketjun aloittajan suuntaan :-)
Huolesta hieman
sekaisin; järkyttynyt,
olen ollut, kun kaksi pienoista
pääskystä tyhmää,
vallatonta, parilenolla
päivänä vastikään
kalautti päänsä
ikkunan pintaan, vaan
onni oli myötä
vain pukkuinen
pompsu, takakierre ja
siipensä kantoi,
ei kuolo niille
ressukoille
saapunut, ei.
kirjoittajakin.
Vaan ei kuulu aloitukseen.
Sen, linnun pää yritti nousta, vaan katki se oli, ei jänne, nostanut luuta.
Lensi viitisen mettriä, ja kaatui, sinne maatui.
Tuli poika ja noukki, tölkkiin matoja
Kuolleen pääskyn, satoa.
Anteeksi kulta.
H.
loppuja ovat selviytymistarinatkin, eikä vain saaliinsyöjien menestys
mukavaa kun huuleni kelpas aloitukseesi,mä kirjottelen useinkin samiljan kans kaikkee fiksua,kattele.
ymmärrä yhtään?
miten pyyrystää kärpänen hellästi hunajalla.
Pienenä tyttönä kaikenlaista tapahtui
Veljeni, metsätöistä kotiin tultuaan
Kummallinen tuliainen repustaan avautui
Kas maitoa hänellä pullossa eväänä
Mitähän mahtoi liikkua mielessään
kun oli tunkenut sinne elävän kyyn.
Sitä aikamme kummaseteltiin koko perhe
Mietittiin mitä tehtäisiin sille
Eihän kukaan käärmettä sääli
Inho on tunne ihmiselle
Haarainen kieli vai lipoi ja lipoi
mutkalle kääriytyi monelle, pelkäsi kai
No siinä kun aikamme pähkäiltiin
Niin sitten keksittiin, lähimetsässä mahtavan kokoinen
Kusiaispesä on, sinne käärme onneton
Korkki auki pullosta, miten lie elukka turvonnut niin
puoliksi pääsi vain vapauteen
Kusiaisten ruuaksi päätyi elävältä
tuo kuitenkin luojan luoma.
On ihminen julma ja ajattelematon
Mutta tarina on tosi sen vannon.
Näin tarina jäi mieleen tyttösen
sitä sisimmässäni hyväksynyt en.
ja hunajakärpäsen lainasin sinulta.
Kuka on samilja?
tuntuu tarinasi.
Sellainen jota halusin.
Ja kuten sanoin, en arvostele, en, en, en ei tulisi mieleenkään, ilman että pyydetäään.
"puree kynsiä"
sä kiellät lirkuttelemasta sille ja alat itte mankumaan.
luottaa itseensä ja naisiinsa, vaikka ei pitäisi.
Hyvään suhteeseen, ei toinen voi tunkeutua.
Kerro nyt vaan, rohkeasti.
Se että minä pilaan, monenkin, avioliiton, on han eri asia.
Eipä enää ihmetytä ettet siirry ikäistesi palstalle, olet todella turhaa lässyttävä mieheke! Luulin sinua mieheksi, osoitat olevasi lälly!
Onko aivosi pehmentyneet...ei kauaa taakkepäin, kun osoitit runopalstaa niitä kirjoittaville!
Voi sanomapitsi et olen sinuun pettynyt:/
jos olet pettynyt.
Mutta sinuunkin se puri.
Jäin mieleesi.
Ystäväsi
H.
juuri sen kalliokielekkeen alla sen isomman kannon vierellä mättäällä se lepatti vaivaisesti kovassa tuulessa, kuivuuttaan. Se kieli rakkaudettomuudesta nauraen tietämättömille päin naamaa aistien miten paljon merkitsikään apunsa leikeille joiden loppu tuli siinä samalla kun se siihen lepattamaan jäi :)
Mullassa viimeisiään vetelevän madon söi kuolemankielissä oleva rastas.
Rastaan raadon söi variksenpaska.
Varista katsoi silmiin sääksi rakas.
Sääsken maron, sen viimeisen, söi lohi, raskas.
Itikka puri lehmää tissiin.
Nuoltu meni kiltisti herrahissiin.
Saa sitä vaatettaa itseään keisarin uusilla vaateilla, vaikkeivat ne mahdu ollenkaan.
Löysin äskettäin pikkutyttöaikaiset kiiltokuvavihkot, joihin ystävät ja sukulaiset kirjoittivat kaikkea kivaa. Oltiin ekaluokkalaisia ja samanikäinen ystäväni oli kirjoittanut harakanvarpailla:
Tuli kevät, lumi suli
"uuninlämmittäjä" sanoi puli puli