Onko tämä alkoholismia?

Henkisesti lopussa:( kirjoitti:

Ongelma on tämänlainen: Mieheni joi ennen lähes joka päivä. Arkisin 5-7 olutta iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja viikonloppuisin perjantai-Lauantai aina hirveet kännit (aloitti Lauantaisin heti aamulla) ja Sunnuntaisin vielä tasoitteli ja tissutteli n. 6 olutta. Aina se tasoittelu ei ole onnistunut ja toisinaan uusi humala siitä on seurannut. Satunnaisesti hän käyttäytyi hyvin sikamaisesti ja törkeästi minua kohtaan eikä aina muistanut mitä oli minulle sanonut. Aina kauhea morkkis ja katumus ja lupasi hakea apua jne. Hän alkoi olla huolissaan itsestään koska kuitenkin haluaa menestyä työssään ja muutenkin hoitaa asiat, laskut yms kuntoon. Välillä tullut vaikeuksia raha-asioiden kanssa,työpaikalla tai ihmisten kanssa joita hän on kännipäissään loukannut (osaa olla todella idiootti humalassa). Nyt hän on pyrkinyt viimeisen puolentoistavuoden aikana raittiuteen. Hän on aikansa selvä. Usein 1-2 kuukautta mutta sitten retkahtaa. Saattaa juoda 3-4 päivää putkeen aamusta iltaan. Toisinaan viikonkin. Sitten taas katuu, itkee ja rukoilee anteeksiantoa. Lupaa taas ja keksii vaikka mitä keinoja ettei nämä toistu. Taas hän on kuukauden selvinpäin, kunnes hän saa ajatuksen alkaa juoda, keksii ties mitä syitä miksi vielä kerran ottaa. Monesti kieltää olevansa alkoholisti ja vetoaa humalaisen käyttäytymisen ja hillittömän juomisen olevan syy mielenterveysongelmasta ja masennuksesta. Hän pitää itseään syyttömänä ja rypee itsesäälissä ja valittaa että selvänä oleminen on raskasta ja yksinäistä. Yksinäistä??!! Hänhän dokaa lähinnä yksin kotona ja käy korkeintaan välillä lähiräkälässä. Hän on ollut antabuksella, a-klinikalla, yrittänyt harrastaa ja keksiä jotain juomisen tilalle mutta aina näin käy ennen pitkää. Silti hän aloittaa aina alusta ja yrittää ja yrittää olla selvänä. Ihmeellistä on että seuraukset ja putket aina pahenevat vaikka hän ei nyt puoleentoista vuoteen olekaan juonut entiseen malliin. Eli siis pyrkinyt koko ajan raittiuteen ja repsahtelee välillä. Kyllä hänessä jotain ei-alkoholististakin "terveyttä" on kun on noin huolissaan itsestään ja yrittää olla juomatta. Kun hän on ollut viikon selvänä ja morkkis alkaa lähteä hänestä tulee kireä ja hermot menee ihan pienistä asioista. Ja valittaa päivittäisestä viinanhimosta joka yllättää yhtäkkiä. Jotenkin tuntuu kummalliselta että alkoholisti olisi noin sinnikäs ja kova taistelemaan vastaan. Kai nämäkin on sitten vaan jotain yksilöllisiä juttuja. AA:han hän on suunnitellut menevänsä mutta pelkää olevansa liian lievä tapaus sinne. Ja välillä kieltää olevansa alkoholisti ja toisinaan taas myöntää sen. Ei hän tiedä itsekään, hän on sanonut minulle että on henkisesti ihan loppu jatkuvien mielenmuutostensa vuoksi. Itsekin olen ihan väsynyt tähän, koska aina saa peltätä koska hän retkahtaa ja alkaa puhumaan sekavia, itsetuhoisia ajatuksia ja välillää vittuilee minulle ja syyttää kaikkia. Vika on kaikissa muissa. Hän myös kaatuilee ja teloo itseään ja välillä tulee vertavuotavana kotiin kun on saanut turpaansa kapakassa. Ei kyllä ihme, on hän niin harmittavainen ihminen kännissä. Onkohan tuo alkoholismia vai jotakin mielenterveyden ongelmaa? Jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatus että hänestä joskus tulisi kohtuudella juoja. Kummallista on myös se, että joskus harvemmin hän pystyy jättämään juomisensa yhteen iltaan ja sitten hän taas kieltää olevansa alkoholisti. Todella raskasta tällainen epäluuloisuus mikä häntä vaivaa. Pelkään että hän on kehittyvä alkoholisti ja joutuu kokemaan jotakin vielä hirveämpää tai että hän joutuu ennenaikaiseen hautaan tai älyää vasta sitten kokonaan raitistua kun on kokenut kaiken paskan. Haluaisin niin takaisin sen miehen, joka on selvinpäin omana itsenään niin huomaavainen, kiltti, kaikkien kaveri ja hyvätahtoinen mies. Olisiko AA hyvä ratkaisu vai jokin päihdeparantola? Hän kuitenkin haluaa koko ajan muuttua.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä