Mulla on todella IKÄVÄ sua

Rakastan sinua kirjoitti:

vaikka sä et halua olla mun kanssa missään väleissä. Miksi? Siitä alkaa olla kohta kaksi vuotta. Mä oon yhen jätkän kanssa. Aluksi mä vähän unohdin sut, vaikka en silloin kuitenkaan kokonaan. Sussa oli jotain hyvin tuttua ja turvallista. Mä tiesin että sä halusit vähän pelata. Se ei mene niin. Mä muuten luulen että oon tosiaan nähnyt sut, ehkä useammankin kuin yhden kerran. Silloin sun vaaleat hiukset myrskys tuulen mukana. Mä luulen, että mä ja sä, siis me ollaan oikeasti yhtä. Tarkoitan, että me kuulutaan yhteen. Joo, myönnän tää on tosi hullua puhetta. Rakastuin suhun silloin ja rakastan sua edelleen. Mulla on ollut tosi vaikea myötää se itselleni, koska eihän siinä ole mitään järkeä. Niin tosiaan se jätkä, jonka kanssa oon niin sen kosketus ei ole niin kuin sun. Sitä on vaikea selittää mutta meidän oli niin hyvä olla. Olisinpa edes silloin voinut sanoa sulle kun sä kysyit että mulla on oikeasti monesti tai ei nyt niin monesti niin paha vaan olla. Kuitenkin sain susta tosi paljon voimaa. Kun kohtasin sut. Aivan kuin olisin saanut voiman ja vapauden liikkeeseen. Nykyinen ihminen jonka kanssa olen niin imee mut kuiviin. Itsestäänselvyys. Mä en pysty siihen. En jaksa enää myötäillä ja mennä vain toisen mukana eteenpäin. Mulla on entistä pahempi olla. Mä haluun mun vapauden. Mä rakastan sua ja annoin sulle silloin vapauden mennä. Kysymys kuuluu olisitko sittenkään halunut mennä menojasi vai olisitko ollut tyytyväinen siitä liikkeestä, vauhdista, yllätyksistä jonka olisin sulle antanut. Elämäni tarkoituksiin kuului oli kohdata sinut. Kiitos että olit hellä mua kohtaan. En osannut pelätä sua. Olisiko pitänyt?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä