Tunteet hävisi, järki palasi, onneksi. Nyt tiedän pystyväni katsomaan häntä ilman aurinkolaseja ja tekemään arvion objektiivisesti. Tiedän myös, että pystyn puhumaan hänen kanssaan asiaa ilman takertelua. Kolmas asia, josta olen varma, on se, etteivät jo menneet tunteeni tule paljastumaan hänelle koskaan. Totean kuivasti tunteneeni muutama kuukausi sitten enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja sopivilla - ääneen sanotuilla - sanoilla olisin muuttanut elämäni suunnan. Mutta - ääneen sanottiin vain sanoja, joista koitunut mielipaha ei hälvene - ja sanojen kaiku koveni korvissani kiljunnaksi. Siinäpä siis syy. Tunteeni eivät sittenkään olleet oikealla perustalla, muuten ikävät sanat eivät kai vaikuttaisi. Kerron tämän pienen tarinan täällä, koska toivon, että te unelmoitsijat oivallatte sanojenne merkityksen tuolla tosielämässä. Jos rakastatte oikeasti, aidosti ja vahvalla tunteella, älkää antako sanojen jäädä sisäänne. Oikeaa hetkeä ei tule useinkaan, mutta ne tärkeät sanat ovat aina oikeutettuja! Tämän keskustelunpätkän jälkeen tiedän jättäväni nämä sivut historiaan - olen viimeinkin vapaa...
Navigaattori
taas kunnossa
27645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
hän on sanonut sulle jotain ilkeää? Mielen pahoittanut kuitenkin?
ole minulle enää mitään merkitystä. Sanomatta jättämisellä voi jollekin olla, lähinnä viimeiset virkkeet tuossa avauksessa ovat olennaisia; puhukaa toisillenne, jos välitätte aidosti.
(Minun mieleni pahoittuu epäoikeudenmukaisuudesta, toisten hyväksikäytöstä, välinpitämättömyydestä, kuuroista korvista, sokeista silmistä ja joutavasta sanahelinästä puhuttaessa monille ihmisille tärkeistä asioista. Minun mieleni ei pahoitu, jos joku sanoo minulle jotain ilkeää - se on sanojan pahaa oloa, ja ilmaisee henkistä vajavuutta, jota en kuitenkaan halveksu - toisaalta sanoja ei voi aina tietää miten jokin hänen sanomansa saattaa satuttaa. Toki - jos tieten tahtoen toista loukkaa, niin senhän toki näkee päällekin päin. Minulla, siis, ei ole merkitystä - vaan niillä ihmisillä, joiden puolesta minun on joskus puhuttava.) No, tulipahan sanomista, kiitos kysymästä.
että sanomattomuus ja ns välinpitämättömyyskin jossakin kohtaa voi johtua ujoudesta? Tulee sellainen tunnelukko ikäänkuin.
Myöskin toisen ihmisen elämässä on voinut olla jotain, jo varhaisesta lapsuudessa koettu, tapahtunut ja sattunut, jolloin ihminen tavallaan ottaa ihan selkärangasta sen käytösmallin tietynlaisten tilanteiden edessä, tahtomattaan.
Esim.Vaikka kuinka tahtoisi katsoa SITÄ ihmistä, sanoa sille jotain, vastata sille jotain niin huomaa pian käyttäytyvänsä kuin ei välittäisi siitä. Sitä ei vaan pysty edes katsomaan koska tunteet ovat niiiiin suuret ja jos ei vielä olla kovin hyvin tuttujakaan niin se on sitten siinä.... Pienessä päässä sitä sitten luulee toisen olevan vähintää ajatustelukija joka mukamas tietäisi MIKSI käyttäydyn näin.
ei kuulu tapoihini, hyvä että muistutit moisesta toiminnasta. Tuossa kuvaamassasi tilanteessa ei ole mitään tehtävissä, olen pahoillani, toivottavasti tilanne on täysin kuvitteellinen.. Jonain päivänä kuvailemasi tilanteen henkilö näkee ihmisen jonka kanssa pystyykin keskustelemaan ja puhumaan. Ajatella... Siihen sitten voi hänkin vaikka rakastua. Onnea hänen matkallensa!
Itselläni tuppaa pääsemään suuren ihastukseni edessä sammakoita, asioita joita en tarkoita, mauttomia vitsejä jne. ihan liukuhihnalla. En siis ole hänen seurassa ollenkaan oma itseni, ja mahdan antaa kamalan kuvan itsestäni. Ja kaiken tämän syynä tietenkin tunteeni, epävarmuus ja mitä lie. Jälkikäteen niitä tökeryyksiä on vaikea korjata, vaan mielessäni vain vajoan maan alle seuraavat viikot.
Anna anteeksi
vaikka olenkin väärä henkilö anteeksi antamaan. Kyllä ne sammakot tunnistaa ja toinen osapuoli vaistoaa yleensä ihastuksen - jos välittää aidosti. Miksi et sanoisi hänelle suoraan, että pikku loikkijat pääsevät valloilleen hänet nähdessäsi? Aika hyvä veto, väittäisin (voisitte ottaa niitä "pitkäsääriä" sitten yhdessä kiinni)...
Jos kaksi ihmistä riitelee, molempiin sattuu, jos kummallakin on tunteita toisiaan kohtaan. Eihän yhdentekevä ihminen pystyisikään satuttamaan. Harvempi suostuu nielemään loukkauksia tai ilkeitä sanoja puolustautumatta. Tai epäoikeudenmukaista kohtelua. Ei taida olla sellaista ihmissuhdetta, jossa ei riideltäisi. Luultavimmin sellaiset säilyvät kasassa, joissa kumpikin pystyy asettumaan toisen asemaan ja näkemään asiat toisen kannalta. Sovintokaan ei ole vaikeata toteuttaa, jos molemmat niin haluavat.
Kauniit ja positiiviset sanat toiselle ihmiselle eivät maksa mitään, ja ne on ihan yhtä helppo lausua kuin rumemmatkin.
Tunteet eivät katoa, vaikka niin kirjoitatkin. Löydät ne edestäsi silloin, kun vähiten itse odotat. Tunteiden käsittelylle on otettava aikansa, vaikka järki sanoisikin muuta.
kirjoitin. Joutavia tunteita ei enää ole väärään suuntaan, olen käsitellyt niitä menneen talven ja nyt ne ovat poissa. Olen elänyt riidattomassa parisuhteessa yli puolet elämästäni, usko tai älä, ja siinä aion pysyä. Kiitos ohjeista. MINUN tapanani on kyllä puhua kauniisti, joustaa ja muuttaa mielipiteitäni, siksi parisuhteeni onkin kestänyt kaikki nämä vuodet. Kiitos sinulle äidillisestä kommentistasi ja hyvää kesää!
kommentoin. Riidaton, tunteeton suhde, jos tunteet kohdillaan, niin tuskin täällä kirjoittelet, vai eikö kumppanilla riitä aikaa sinulle.
Typerää edes tänne tulla tuollaista kirjoittelemaan.
Hyvää kesää kaikille kirjoittelijoille ja lukijoille!
olet jo ihan sivussa... Hyvää kesää sinullekin ja parempaa mieltä!
niin..vaippa persuksiin ja menoksi, hyvää ja maistuvaa kesää niin tulee parempi mieli!
miten olet noin neiti negaatio? Katkeruutta? JA mikäli tunteet hävinnneet ja järki palannut, niin luulisi ettei ole tarvetta tuollaiseen ylimieliseen asenteeseen.
mansikoita ja vesimelonia kerrankin niin paljon ku napa vetää eikä tarttis etsiä vessaa... Loistava idea S! Kiitti ja muisku!
nyt tulkitsit väärin. Minä hymyilen täällä, sinullekin. Iloista asennetta sinullekin!!
ei ollut tarkoitettu äidilliseksi, mutta mukavaa että sen siten koit. Kirjoitin ainoastaan ajatuksia, joita aloituksesi herätti, elämästä opittuna ja koettuna.
Joskus asia täytyy ilmaista siten, että asiasisältö on niin sanojalle kuin kuulijallekin sama, jotta kuulija ymmärtäisi sanojan näkökannan. Asiat eivät valitettavasti kaunistu, vaikka niitä kauniilla sanoilla puhuttaisikin.
Hyvää kesää sinullekin, onnellisia lisävuosia parisuhteeseesi.:)
Asia ei ole koskaan sama kuulijalle ja kertojalle.
Jos kaksi aikuista ihmistä haluaa selvittää asiansa, asiasta tulee sama. Nyanssit saattavat vaihdella, mutta asia ei oikeasti katoa. Oletuksena tietenkin , että kumpikin kykenee näkemään asian, eikä pelkästään siihen liittyvät nyanssit, sekä hyväksymään että on olemassa ongelma, joka vaatii ratkaisua.
katsomaan vielä, kehkeytyikö tänne mitään. Varsinaista selvitettävää asiaa ei ollut koskaan itse asiassa olemassakaan, vain turhia yksipuolisia kuvitelmia. Tosi hienoja sanoja käytät, toivottavasti asianosainen ymmärtää, mitä yrität sanoa, jos joskus keskustelet hänen kanssaan (jos siis et käsitellyt nyt tässä ihan mielikuvitusnyansseja)... Minä en nimittäin tainnut ymmärtää - kannattaa ottaa elävässä elämässäkin huomioon, etteivät kaikki ole niin lukeneita kuin sinä ehkä olet! Mutta - älä vaan koskaan alennu keskusteluun tyhmempien kanssa - se ei varmaankaan lukemani perusteella sovi sinulle...
Miksi ryhdyit vittuilemaan tuolle -uskallan olla eri mieltä- kirjoittajalle?? Näin ulkopuolisena hänen kirjoituksensa oli asiaa ja ihan asiallinen?? Kummallista...
vähäsen, jos olen ilmaissut itseäni epäselvästi. Tuohon tyhmyys-aiheeseen ei viitsi ottaa kantaa.
Jos kaksi ihmistä välittää toisistaan, lähdetään siis oletuksesta, että molemmat välittävät toisistaan, kultainen keskitie jota noudattamalla kummallakin on hyvä olla löytyy, kun molemmat haluavat säilyttää ihmissuhteen. Toisaalta, jos molemminpuolista välittämistä ei ole olemassa, ei varmaankaan ole tarvetta edes pitää yllä mitään suhdetta, toki vastaan omasta puolestani, joku toinen voi ajatella toisin.
minulle selvisi muutama tunti sitten, että hänellä, josta aloitukseni kertoi, onkin jo uusi rakkaus katsottuna ja hän on muuttamassa asuinpaikkakuntaa. Merkillistä, miten nopeasti asiat saavat uuden suunnan, eivätkä kaipaakaan enää "käsittelyä". Onnea hänelle, hän ansaitsee sen! Tuosta vittuilusta, mitä aiemmin joku näkee kirjoituksessani, siitä vain paljastuu minun todellinen luonteeni, jonka myönnän pahanlaatuiseksi, mutta jota työstän koko ajan. Olen vain ihminen. Anteeksi. Ja ansaitsin palautteesi.
En sanoistasi kolhiintunut, elämä kohtelee välillä paljon pahemmin. Kiitos ajatustenvaihdosta kuitenkin.
että mielestäni liian jyrkkä, millä sitä pehmittäisi? Mistä se tulee? Puolustusmekanismi?
Vakaa parisuhde ja nyt sitten kuitenkin suunnittelee muuttoa toiselle paikkakunnalle ja siellä uusi rakas? ... Luin tämän ketjun ja mielestäni siinä oli pajon asiaa ja sitten lopuksi tuollainen kommentti...
Elän vakaassa parisuhteessa edelleen, ja olin ihastunut (kai voisi sanoa rakastunut) toiseen. Eilen kuulin, että tämä ihastukseni kohde on löytänyt rakkaan toiselta paikkakunnalta ja on muuttamassa sinne. Minun tilanteeni on ihan stabiili (=tunnetasolla letaali), mutta erittäin turvallinen. Eihän tällä pähkäilyllä ole mitään merkitystä enää, kuten sanoin, onnea hänelle - oli kolibriakin nopeampi liikkeissään. Onneksi en muuttanut elämäni suuntaa - nyt olisin varmasti tyhjän päällä.
Kiitos kaikille osallistuneille, minä livistän nyt, jatkakaa te, jotka jaksatte!
Niin.. Pitkä viestiketju enkä jaksanut alkaa lukemaan sitä kokonaan mut totta puhut.. Kannattaa kertoa suoraan sille kaipaamalleen ihmiselle tunteistaan ja ajatuksistaan.. Eikä vain tänne. Eilen tai paremminkin viime yönä meinasin jo 'vähän' hermostua kun täällä alkoi olla jutut aika ikävän laatuisia. Eihän näiden sivujen juttuja pitäis tosissaan ottaa mut minkäs teet kun on riittävän väsy eikä tiedä toisesta kovin paljon niin sitä helposti tekee vääriä johtopäätöksiä. Ja vieläpä nimettömien viestien perusteella.
Onneksi sit kuitenkin huomasin et olin väärässä.. Et ne viestit eivät olleetkaan ihastukseltani.
Toivon sinulle parempaa jatkoa ja mukavaa kesää.. :)
mieltä. Jos jossain toisessa elämässä vielä rakastun, niin muistan toivottavasti sanasi tuosta suoraan puhumisesta alitajuisesti. Koskaan ikinä en tule tälle "menetetylle" paljastamaan mitä tunsin - eihän sillä todellakaan ole enää mitään merkitystä kenellekään tässä vaiheessa, kuten jo sanoin. Kiitos sanoistasi, hyvää elämää sinullekin, ja ihan kaikille tasapuolisesti.