"Perustuslain mukaan Suomi on kaksikielinen ja kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Kahden kielen rinnakkainen asema on sekä yhteiskunnallinen että sivistyksellinen saavutus.
Käytännössä painottuvat nyt vain pienempään kieleen liittyvät oikeudet. Enemmistön kieltä puhuvien toiseen kieleen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet ovat jäämässä lähes kokonaan sivuutetuiksi.
Suomenruotsalaisten yhteisöjen ei tulisi monopolisoida kielitaidon puolustamista.
Kaksi kansalliskieltämme ovat kuitenkin kaikkien suomalaisten yhteistä omaisuutta ja keskeinen osa kansallista perintöämme. molemmat kielet kuuluvat kaikille suomalaisille äidinkielestä tai asuinpaikasta riippumatta. Suomenkielisille ruotsin kieli on kuitenkin muuttumassa etäiseksi, vaikka toinen kotimainen kieli on heillekin kuuluva oikeus ja osa heidän identiteettiään.
Kahta kieltämme koskevien juhlapuheitten ja arjen välillä on huima ero. Tämä koskee erityisesti ruotsin asemaa suomenkielisessä kouluopetuksessa.
Toinen kansalliskieli on edelleen kaikkien oppiaine, mutta sen asema on opetussuunnitelmissa vuosi vuodelta heikentynyt. Viimeksi näin tapahtui, kun pakollisesta ruotsin kielestä luovuttiin ylioppilaskirjoituksissa.
Kun ruotsin kielen opetus jää yhä useammin puolitiehen, menettäjinä ovat tietenkin ensi vaiheessa oppilaat, mutta sitä kautta koko suomalainen yhteiskunta.
Oppilaat joutuvat uhraamaan aikaansa ruotsin kielen opiskeluun, mutta lopputulos, kielen käytännön hallinta, jää heikoksi riittämättömän tuntimäärän ja liian myöhään aloitettujen opintojen takia.
Oppimistarpeella on monta lähtökohtaa: perustuslaki on kahden kansallisen kielen suojana, pohjoismaat ovat edelleen ensisijainen viiteryhmämme. Suomella ja Ruotsilla on ainutlaatuinen historiallinen ja edelleen jatkuva yhteys.
Nykyisen Suomen syntyä ei voi ymmärtää ymmärtämättä ruotsin kieltä ja sen asemaa tuossa kehityksessä. Molemmat kansalliskielemme kuuluvat sivistysperintöömme samalla tavalla kuin luterilainen tai ortodoksinen kirkko, autonomian aika tai oikeusvaltio.
Aito kaksikielinen valtio merkitsee aitoa vuorovaikutusta kielirajan ylitse. Jos suomenkielisten kielitaito heikkenee, vuorovaikutus uhkaa jäädä yksipuoliseksi tai harvojen etuoikeudeksi.
Samoin käy myös pohjoismaisten naapurisuhteitten. Ne menettävät erikoisluonteensa, jos siirrytään englannin kielen käyttöön.
Suomenkielisten tulisi päättää, halutaanko turvata sellainen koulujärjestelmä, joka takaa riittävät ruotsin kielen oppimismahdollisuudet. Ratkaisevassa asemassa ovat opetusministeriö ja opetushallitus.
Tarvitaan kuitenkin myös keskustelulle alttiita kansalaisia, jotka voivat vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, poliittisiin päättäjiin ja, ennen kaikkea, oppilaitten motivaatioon.
Ellei kasvava polvi koe, että yhteiskunta tukee ja kannustaa ruotsin kielen oppimista, tuo motivaatio jää puolinaiseksi.
KARI RAIVIO
kansleri
Helsinki
PÄR STENBÄCK
ministeri
Espoo
MATTI VUORIA
varatuomari
Helsinki
(HS - Mielipide - 31.8.2005)
Käytännössä painottuvat nyt vain pienempään kieleen liittyvät oikeudet. Enemmistön kieltä puhuvien toiseen kieleen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet ovat jäämässä lähes kokonaan sivuutetuiksi.
Suomenruotsalaisten yhteisöjen ei tulisi monopolisoida kielitaidon puolustamista.
Kaksi kansalliskieltämme ovat kuitenkin kaikkien suomalaisten yhteistä omaisuutta ja keskeinen osa kansallista perintöämme. molemmat kielet kuuluvat kaikille suomalaisille äidinkielestä tai asuinpaikasta riippumatta. Suomenkielisille ruotsin kieli on kuitenkin muuttumassa etäiseksi, vaikka toinen kotimainen kieli on heillekin kuuluva oikeus ja osa heidän identiteettiään.
Kahta kieltämme koskevien juhlapuheitten ja arjen välillä on huima ero. Tämä koskee erityisesti ruotsin asemaa suomenkielisessä kouluopetuksessa.
Toinen kansalliskieli on edelleen kaikkien oppiaine, mutta sen asema on opetussuunnitelmissa vuosi vuodelta heikentynyt. Viimeksi näin tapahtui, kun pakollisesta ruotsin kielestä luovuttiin ylioppilaskirjoituksissa.
Kun ruotsin kielen opetus jää yhä useammin puolitiehen, menettäjinä ovat tietenkin ensi vaiheessa oppilaat, mutta sitä kautta koko suomalainen yhteiskunta.
Oppilaat joutuvat uhraamaan aikaansa ruotsin kielen opiskeluun, mutta lopputulos, kielen käytännön hallinta, jää heikoksi riittämättömän tuntimäärän ja liian myöhään aloitettujen opintojen takia.
Oppimistarpeella on monta lähtökohtaa: perustuslaki on kahden kansallisen kielen suojana, pohjoismaat ovat edelleen ensisijainen viiteryhmämme. Suomella ja Ruotsilla on ainutlaatuinen historiallinen ja edelleen jatkuva yhteys.
Nykyisen Suomen syntyä ei voi ymmärtää ymmärtämättä ruotsin kieltä ja sen asemaa tuossa kehityksessä. Molemmat kansalliskielemme kuuluvat sivistysperintöömme samalla tavalla kuin luterilainen tai ortodoksinen kirkko, autonomian aika tai oikeusvaltio.
Aito kaksikielinen valtio merkitsee aitoa vuorovaikutusta kielirajan ylitse. Jos suomenkielisten kielitaito heikkenee, vuorovaikutus uhkaa jäädä yksipuoliseksi tai harvojen etuoikeudeksi.
Samoin käy myös pohjoismaisten naapurisuhteitten. Ne menettävät erikoisluonteensa, jos siirrytään englannin kielen käyttöön.
Suomenkielisten tulisi päättää, halutaanko turvata sellainen koulujärjestelmä, joka takaa riittävät ruotsin kielen oppimismahdollisuudet. Ratkaisevassa asemassa ovat opetusministeriö ja opetushallitus.
Tarvitaan kuitenkin myös keskustelulle alttiita kansalaisia, jotka voivat vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, poliittisiin päättäjiin ja, ennen kaikkea, oppilaitten motivaatioon.
Ellei kasvava polvi koe, että yhteiskunta tukee ja kannustaa ruotsin kielen oppimista, tuo motivaatio jää puolinaiseksi.
KARI RAIVIO
kansleri
Helsinki
PÄR STENBÄCK
ministeri
Espoo
MATTI VUORIA
varatuomari
Helsinki
(HS - Mielipide - 31.8.2005)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Me suomenkieliset pidämme yksiselitteisen oikeutetusti kotimaamme kielenä suomen kieltä, kuten ruotsalaiset pitävät ehkä ruotsinkieltä omanaan siellä, vaikka sen osuus puhutuista kielistä on heillä hupenemassa. Virolla on suuri työ Venäjän kielen ruotimisessa, me suomalaiset kyllä teemme oman työmme kielemme kunnian puolesta.
"Me suomenkieliset pidämme yksiselitteisen oikeutetusti kotimaamme kielenä suomen kieltä, kuten ruotsalaiset pitävät ehkä ruotsinkieltä omanaan siellä, vaikka sen osuus puhutuista kielistä on heillä hupenemassa."
Suomessa on puhuttu ruotsia (tai skandinaavista kieltä, josta se on periytynyt) esihistorialliselta myöhäisrautakaudelta saakka. Vielä n. 150 vuotta sitten ruotsi oli Suomen ainoa sivistyskieli, oikeastaan Suomen ainut kansalliskieli, koska se oli kaupunkien kieli - suomi oli vain maalaisrahvaan puhekieli. Suomen puhujat eivät 1800-luvun alkupuolella, ennen suomenkielen yhtenäistämistä, täysin edes ymmärtäneet toistensa murteita. Mistään "Suomen kansasta" tuskin voi puhua ennen 1800-luvun loppua. Sen loi yhtenäinen koulutus ja lukutaidon kehittyminen. Venäjä alkoi 1800-luvun loppupuolella tukea suomalaisen kulttuurin suomenkielitysmistä, koska tahtoi Suomen kasvavan vanhasta emämaastaan pysyvästi erilleen. Ilman Venäjää Suomea ei olisi.
"Virolla on suuri työ Venäjän kielen ruotimisessa, me suomalaiset kyllä teemme oman työmme kielemme kunnian puolesta."
Viron on lopettava venäläisvähemmistöä sortava apartheid-politiikkansa. Suomen hallituksen olisi puututtava asiaan, annettava Virolle opetusta ihmisoikeusasioissa. Se olisi Suomen velvollisuus sukulaiskansaansa kohtaan.
Oli vain saksan ja tanskan sekoitus jota puhuttiin Ruotsin alueella ja tätä ennen Ruotsin alueella puhuttiin muinaisnorjaa. Nyky ruotsin kieli on pohjois-saksalainen murre muiden pohjoismaisten kielien rinnalla.
Tämä tarkoittaa sitä että ennen hansakautta Ruotsista Suomeen tulleet maahanmuuttajat eivät ole voineet puhua ruotsia. Saksan kieli muutti hansakaudella ruotsin kieltä Ruotsissa, mutta samaa saksan vaikutusta ei ole voinut olla ruotsin kieleen Suomessa.
Wikipediassa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_kieli
Ruotsin kielen kehitys
800-luvulla muinaisnorja alkoi erota Tanskassa ja Islannissa puhuttavaksi vanhaksi länsinorjaksi ja Ruotsissa ja Tanskassa puhuttavaksi vanhaksi itänorjaksi. Tanskan ja Ruotsin murteet alkoivat eriytyä 1100-luvulla ja niistä kehittyivät muinaisruotsin ja muinaistanskan kielet 1200-luvulla. Kaikkiin kieliin vaikutti voimakkaasti keskialasaksa keskiajan aikana.
Ruotsissa puhuttua tuolloista muinaisnorjaa kutsutaan riimuruotsiksi (runsvenska) erotukseksi Tanskan riimutanskasta (rundanska), vaikka ne olivat vielä sama murre 1100-luvulle,
- Eli ruotsin kielen historia Suomessa on varsin lyhyt. Saksan kielen vaikutus keskiajalla ei ole voinut vaikuttaa Suomessa samalla tavoin kuin Ruotsissa. Siitä voidaan päätellä että ruotsinkielinen rahvas on tullut Suomeen saksan kielen vaikutuksen jälkeen, keskiajan jälkeen ja aikana. Muuten Suomen ruotsin kielen pitäis olla suoraan muinaisnorjasta kehittynyt kieli, siis ilman saksalaisvaikutteita..
Wikipediassa suomen kieli:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli
Itämerensuomalaisten kielten, joihin suomikin kuuluu, yhteistä oletettua kantamuotoa, kantasuomea, puhuttiin Suomenlahden molemmin puolin jo ennen ajanlaskumme alkua. Kantasuomi ja saamelaiskielet puolestaan voidaan palauttaa yhteiseen kantamuotoon, jota nimitetään varhaiskantasuomeksi tai suomalais-saamelaiseksi kantakieleksi. Itämerensuomalaiset kielet (myöhäiskantasuomi) ja saamelaiset kielet alkoivat erota toisistaan noin 1000-1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tämä eriytyminen oli vähittäistä ja tapahtui paljolti siten, että Etelä-Suomessa asuneet saamelaiset sulautuivat suomalaisten esivanhempiin.
Lainatakseni nimenomaan Raivion, Stenbäckin ja Vuorian ajatuksia: Pakkoruotsiin on kaikille suomalaisille äidinkielestä tai asuinpaikasta riippumatta oikeus. Suomenkielisille ruotsin kieli on kuitenkin muuttumassa etäiseksi, vaikka pakkoruotsi on heillekin kuuluva oikeus ja osa heidän identiteettiään.
"Suomenkielisille ruotsin kieli on kuitenkin muuttumassa etäiseksi, vaikka toinen kotimainen kieli on heillekin kuuluva oikeus ja osa heidän identiteettiään. "
Kenelläkään ei ole oikeutta päättää minun puolestani, mikä kieli kuuluu minun identiteettiini. Se on vastoin ihmisioikeuksien periaatteeita. Ihme, että nämä herrat eivät näin perusasiaa ole itse ymmärtäneet.
Ei ole vastoin perusoikeuksia, sillä suomen kansalaiselle sopivasta identiteetistä päättää eduskunta. Eduskunnan enemmistön nojalla pakkoruotsi on jokaisen suomalaisen oikeus ja velvollisuus. Näin se vain on, eikä sitä ole kukaan muuttamassa.
Näin tapahtuu vain Pohjois-Koreassa ja Suomessa.
Huom: Ainakaan edellisen eduskunnan enemmistö ei kannattanut pakkoruotsia. Nykyisen eduskunnan mielipidettä ei taida svekot uskaltaa edes kysyä.
Valehtelet! Jos eduskunnan enemmistö vastustaisi pakkoruotsia, sitä ei olisi.
Helsingin Sanomien vuonna 2001 kansanedustajille tekemän mielipidetiedustelun mukaan 50 prosenttia vastusti pakkoruotsia, 46 prosenttia kannatti ja 4 prosenttia ei ottanut kantaa. (Helsingin Sanomat 7.9.2001)
Kaikki saatanan ruotsalaiset täällä räävivät turpaansa kuin mitkäkin siat.
kun tyhmyydestä on kysymys.
Voi herran jestas, miten korkeissa asemissa olevilla voi olla noin vajavainen ymmärrys oman maansa asioista.
"Perustuslain mukaan Suomi on kaksikielinen ja kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi."
Perustuslain mukaan suomi ja ruotsi ovat kansalliskieliä, mutta Suomea ei määritetä kaksikieliseksi, koska meillä on muitakin ikivanhoja kansallisia vähemmistökieliä, kuten esim saame ja romanien kieli ja on loukkaavaa että yksi vähemmistö nostetaan muiden vähemmistöjen yläpuolelle. Lisäksi Suomi kansainvälistyy kovaa vauhtia ja puhe kaksikielisyydestä on vähemmän ja vähemmän perusteltua.
"Kahden kielen rinnakkainen asema on sekä yhteiskunnallinen että sivistyksellinen saavutus."
Kansamme enemmistöllä on eri näkemys tuosta asiasta. Ns kaksikielisyyttä pidetään kansallisena taakkana ja talouden köyhdyttäjänä; mm ruotsalaiset ovat todenneet että heillä ei olisi varaa kaksikielisyyteen.
Kaksikielisyys loukkaa myös niitä kansalaisia, joilla äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi ja he joutuvat luopumaan omasta kielellisestä identiteetistään.
"Kaksi kansalliskieltämme ovat kuitenkin kaikkien suomalaisten yhteistä omaisuutta ja keskeinen osa kansallista perintöämme. molemmat kielet kuuluvat kaikille suomalaisille äidinkielestä tai asuinpaikasta riippumatta."
Höpönpöä, enemmistölle suomenkielisistä ruotsin kieli on täysin vieras kieli, sitä ei koskaan tarvitse osata missään. Ruotsi ei todellakaan ole osa suomenkielisen enemmistön identiteettiä! Väite on myös muukielisten suomalaisten tasavertaisuutta loukkaava.
"Suomella ja Ruotsilla on ainutlaatuinen historiallinen ja edelleen jatkuva yhteys...
Nykyisen Suomen syntyä ei voi ymmärtää ymmärtämättä ruotsin kieltä ja sen asemaa tuossa kehityksessä. Molemmat kansalliskielemme kuuluvat sivistysperintöömme"
Tuo yhteys on vain Suomen ruotsinkielisten toiveajattelussa - Ruotsissa ei nähdä että heillä olisi mitään historiallista tai tämänhetkistä yhteyttä tai yhteistä sivistysperintöä Suomen tai oman maansa suomenkielisten kanssa, eikä heillä ole mitään tarvetta osata entisen "veljeskansan" kieltä.
"Jos suomenkielisten kielitaito heikkenee, vuorovaikutus uhkaa jäädä yksipuoliseksi tai harvojen etuoikeudeksi. Samoin käy myös pohjoismaisten naapurisuhteitten. Ne menettävät erikoisluonteensa, jos siirrytään englannin kielen käyttöön."
Kun naapuruussuhde ja kiinnostus sen ylläpitämiseen on yksipuolisesti vain Suomesta Ruotsiin päin, se ei voi olla aito suhde. Vielä vähemmän se on aito, jos se perustuu vain suomenkielisen kansan pakottamiseen opettelemaan naapurin kieltä.
"Ellei kasvava polvi koe, että yhteiskunta tukee ja kannustaa ruotsin kielen oppimista, tuo motivaatio jää puolinaiseksi."
Pakko vie viimeisenkin motivaation ruotsin oppimiseen.
kiitos arkisto, olipa hupaisaa luettavaa. nuo kommentit "pakkoruotsi on jokaisen suomalaisen oikeus ja velvollisuus" olivat myös hyviä. Olen lukenut näitä aitoruotsalaisten kirjoittamina ja kyllähän ne äimistyttävät. Tuskin saamme tänne niin avoimesti provosoitunutta aitoruotsalaista, että asenne pääsisi näkyviin täällä - hyvä että sinä toit sen näkyviin.
Ihan oikeasti iso osa ruotsinkielisiä uskoo, että suomalaiset olisivat onnellisempia, rikkaampia ja sivistyneempiä kunhan ruotsin opinnot aloitettaisiin aikaisemmin ja suuremmalla tuntimäärällä. Hipparallaa!
Mun puolesta svekot saa ihan rauhassa kuvitella mitä haluaa, mutta mikä saa esim. Lipposen lähtemään tähän mukaan? Onko pelkkä raha riittävä syy maanpetturuuteen? Vai mitä siellä taustalla on? Olen meinannut pudota tuoliltani lukiessani Lipposen viimeaikaisia lausuntoja. Miten tuollainen ihminen on voinutkaan olla Suomen pääministerinä?
Tyhmä sellainen on, jolle ei helppo raha kelpaisi!
Ekonomie magister, HANKEN
Pakkoruotsin puolustajat Kari Raivio, Pär Stenbäck ja Matti Vuoria yrittävät epätoivoisesti ns. "vaikutusvallallaan" kääntää mustan valkoiseksi pakkoruotsiasiassa.
Mikä heidän motiivinsa lieneekään, mutta uskon , että se on joku oman edun tavoittelu, tavalla tai toisella.
Lukekaa , arvon kirjoittajat , itseänne viisaamman Rickhard Järnefeltin ajatukset asioista näillä palstoilla toisaalla.
"molemmat kielet kuuluvat kaikille suomalaisille äidinkielestä tai asuinpaikasta riippumatta."
Erityisen huolissaan olensiitä, että ahvenanmaalaiset eivät saa tätä oikeutta!
Ei ole kaksikielisyyttä on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia. Perustuslaissa sanotaan että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei missään käytetä sanaa "kaksi" puhuttaessa Suomen kansalliskielistä. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi. Kuinka siis voisimme olla kaksikielinen maa kun ihmiset ovat yksikielisiä, suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä?
Suomi ei ole kaksikielinen vaikka Suomessa on kaksi kieltä. Väitteet Suomen kaksikielisyydestä johtavat harhaan ja luovat käsityksen että nämä kaksi kieltä toimisivat yhtäaikaa ja samassa paikassa. Todellisuudessa vain rannikko on ruotsinkielinen ja koko muu maa (98%) on yksikielinen suomenkielinen.
Puheet kaksikielisyydestä saadaan loppumaan kun tähdennetään asiaa perustuslain mukaisesti.
"Aito kaksikielinen valtio merkitsee aitoa vuorovaikutusta kielirajan ylitse. "
- Suomi ei ole aito kaksikielinen valtio joten aitoa vuorovaikutusta ei voi ollakaan.
"Jos suomenkielisten kielitaito heikkenee, vuorovaikutus uhkaa jäädä yksipuoliseksi tai harvojen etuoikeudeksi."
- Koska ruotsinkieliset päättävät suomenkielisten asioista?
"Samoin käy myös pohjoismaisten naapurisuhteitten. Ne menettävät erikoisluonteensa, jos siirrytään englannin kielen käyttöön."
- Ne voivat saavuttaa erikoisluonteensa jos niissä voisi käyttää suomen kieltä. Parhaiten voimme vaalia aitoa Pohjoismaalaisuutta vaatimalla ruotsalaisissa yhteyksissä suomen kieltä. Tällöin saisimme toimitettua asiamma suomeksi ja ruotsalalaiset saavat mahdollisuuden käyttää suomen kieltä. Antakaamme ruotsalaiselle mahdollisuus oppia ja käyttää suomea, toiseksi suurinta Pohjoismaista kieltä. Ei suomalaisen ole aina joustettava ruotsalaisen edessä onhan Ruotsissa 500 000 suomenkielistä.
Todellista kansankieltä ei tarvitse kenenkään määritellä, sillä kansankieli on se kieli mitä kansa luontaisesti käyttää. Ruotsin kieltä suomessa puhutaan vain niissä maamme osissa, jotka Ruotsin kuningaskunta muinoin kykeni alistamaan. Nyt kun suomea eivät enää kykene alistamaan mitkään valloitushaluiset, suomalaiset voivat käyttää omaa kieltään, suomea ilman mitään mausteita.
Omat nuolijamme, jotka uskovat, että vieras kieli on jotenkin sivistyneempää ja arvostettavampaa kuin oma äidinkieli, tulevat haukkaamaan pettymyksen karvasta kalkkia, niin käytän mieluummin tällaista sanamuotoa.
"Nykyisen Suomen syntyä ei voi ymmärtää ymmärtämättä ruotsin kieltä ja sen asemaa tuossa kehityksessä. Molemmat kansalliskielemme kuuluvat sivistysperintöömme samalla tavalla kuin luterilainen tai ortodoksinen kirkko, autonomian aika tai oikeusvaltio.
Aito kaksikielinen valtio merkitsee aitoa vuorovaikutusta kielirajan ylitse. Jos suomenkielisten kielitaito heikkenee, vuorovaikutus uhkaa jäädä yksipuoliseksi tai harvojen etuoikeudeksi.
Samoin käy myös pohjoismaisten naapurisuhteitten. Ne menettävät erikoisluonteensa, jos siirrytään englannin kielen käyttöön."
Ovelasti pakkoruotsittaja-älymystö yrittäää koplata historian ja nykyisyyden. Ihan kuin edellinen velvoittaisi jälkimmäisen.
Samalla logiikalla noitia pitäisi polttaa vielä roviolla, kun se aikoinaan kuului meidän "sivistysperintöömme".
Ei KAIKKI perintö ole sivistystä ja siten kannatettavaa vielä nykyisin. Ja jos joku käytäntö oli perusteltua ennen, ei se välttämättä ole sitä nykyään.
Pakkoruotsitus kuuluu historian lehdille ja VAIN sinnne.
Suomen perustuslaillinen kaksikielisyys on ja tulee edelleen olemaan nykypäivää.
Lainataan vähän="Nykyisen Suomen syntyä ei voi ymmärtää ymmärtämättä ruotsin kieltä ja sen asemaa tuossa kehityksessä."
Vastaus=Kuinka paljon arvelet niiden miesten ymmärtäneen ruotsia jotka oli rintamalla, pelastaen maan suomenkieliset juuret, ja kulttuurin.
Lainaus="Molemmat kansalliskielemme kuuluvat sivistysperintöömme samalla tavalla kuin luterilainen tai ortodoksinen kirkko, autonomian aika tai oikeusvaltio".
Vastaus=Ruotsi ei ole kansalliskielemme, se on ruotsin sellainen. kirkot ovat olleet osa historiaa ,niinkuin autonomian aika. Oikeusvaltio määrite tässä maassa on lähinnä "vitsi" jossa "rotusortoa" harjoitetaan kielipolitiikalla.
Sivitysperintöämme on muunmuassa Kalevala..!!
Kun itse kysyy ja itse vastaa, saa aina haluamansa vastauksen.
"Kielilaki 6.6.2003/423
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Kansalliskielet
Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.
2 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia.
Tavoitteena on, että jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon taataan kielestä riippumatta sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota.
Viranomainen voi antaa parempaa kielellistä palvelua kuin tässä laissa edellytetään.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030423"
Ja jos vielä ystävällisesti osoitat tuosta tekstistä sen kohdan, joka vaatii pakkoruotsin jokaiselle oppilaalle, kiitos!
Se jolla on valta, päättää myös laeista. Näin hauraat ovat lakien perustat. Suomi on suomenkielinen valtio, sille eivät lakien mulkkaajatkaan mitään mahda. Suomenkielellä pärjää hyvin kaikkialla suomessa, tosin jossakin on myös kielitaidottomia, mutta sellaisten tehtävä on opetella maan kieli, jos lahjoja riittää.