Aloittelija kun olen niin vaikealta tuntuu tuo veneen ohjailu satamassa ym. ahtaissa paikoissa. En vaan taida uskaltaa käyttää aina kaasua riittävästi ja jään tuulen vietäväksi.
Mutta olisikos antaa vinkkejä erilaisiin tilanteisiin. Esim. kylkikiinnitykseen tulo ja lähtö kun tuuli painaa laituriin tai edestä tai takaa. Esim. lähtiessä kylkikiinnityksestä tuntuu, että jos lähtee eteenpäin, perä tykkää ottaa kiinni laituriin ja jos lähtee peruuttamalla, keula tykkää ottaa laituriin kiinni... Kerran oli joku vene takana ja peruutin kääntäen täydet poispäin laiturista ja sitten koitin oikoa, mutta oli kyllä tosi lähellä, ettei keula osunut takana olevaan paattiin.
Ja ihan normaaleissa käännöksissäkin satamassa tuntuu, että perä käy todella kaukaa...ehkä tulee pyöritettyä rattia liikaa, kun se reagoi aina myöhässä.
Mutta olisikos antaa vinkkejä erilaisiin tilanteisiin. Esim. kylkikiinnitykseen tulo ja lähtö kun tuuli painaa laituriin tai edestä tai takaa. Esim. lähtiessä kylkikiinnityksestä tuntuu, että jos lähtee eteenpäin, perä tykkää ottaa kiinni laituriin ja jos lähtee peruuttamalla, keula tykkää ottaa laituriin kiinni... Kerran oli joku vene takana ja peruutin kääntäen täydet poispäin laiturista ja sitten koitin oikoa, mutta oli kyllä tosi lähellä, ettei keula osunut takana olevaan paattiin.
Ja ihan normaaleissa käännöksissäkin satamassa tuntuu, että perä käy todella kaukaa...ehkä tulee pyöritettyä rattia liikaa, kun se reagoi aina myöhässä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Näihin auttaa juurikin se harjoittelu, ja kokemus karttuu ajan kanssa. Tyhjällä laiturilla on hyvä harjoitella, ettei heti kolhi toisia. Jokainen vene on vielä oma tapauksensa, että käytäntö sen viimekädessä opettaa.
Tuuli on tekijä, mikä pitää aina huomioida, ja aloittelija ei usein mokomaa noteeraa ollenkaan
Pyri aina lähestymään laituri vastatuuleen. Myötätuuli on ikävin, vene on kuin liukuhihnalla ja ohjailu hankalaa. Tuuli ja aallokko kannattaa todellakin huomioida operoidessa, ja tuulta kannattaa hyödyntää esim keulan kääntämisessä. Harjoittele rauhallisessa paikassa laituriin ajoa ja lähtöä. Pian oikeat manoveerit ovat selkäytimessa ja opit ajamisen niksit.
Kun irroitat köydet lähtiessä, tökkää perä irti laiturista, ja kun vene on sopivasti viistosti peruuta pois
pienellä "vetokulmalla" että keula seuraa nätisti perässä...
Veneen ohjaus on perässä joten se "koukkaa" jos lähdet liikkeelle ettenpäin ja se tulee huomioida, peruuttamalla keula seuraa helpommin kunhan saat lähtötilanteen valmiiksi viistoon tönäisemällä...
Laituriin pitää pystyä myös tarkoituksella nojaamaan. Oli sitten peräsin tai perävetolaite, saa perän ulos laiturista, kun yksi köysi pitää veneen liikkumasta eteenpäin, kääntää ratin laituriin päin ja vaihde päälle. Kun kulma on sopiva, irrotetaan köysi ja peruutetaan ulos. Onnistuu siis, vaikka edessä ja takana olisi vene aivan lähellä. Sama toisinpäin kääntää myös perän laituriin. Fendaria tietysti tarvitaan, joskus myös joku siirtämään sitä kulloinkin tarvittavalle kohdalle.
Potkurin pyörimissuunnasta riippuen pakki kääntää venettä jompaan kumpaan suuntaan. Tämä ilmiö pitää tuntea ja hyödyntää se, ei se mikään kiusa varsinaisesti ole. Ja edellä esitettyjä manöövereitä tehdessä kannattaa se yksi köysi pitää läpi juoksevana ja molemmat päät veneessä. Silloin köyden irrotus onnistuu juuri silloin kun haluaa. Useassa tapauksessa päätä voi jopa pitää kädessä, suuri osa voimasta jää laiturilla olevaan mutkaan. Tuulikin kannattaa usein hyödyntää ja antaa sen tehdä työt.
Kuten edellä on jo muutamaan kertaan todettu, katso mistä tuulee ja yritä käyttää se hyödyksi. Turha niitä luonnon voimia vastaan on painaa ja taistella, kun toiseksi jää kuitenkin.
Juu, reaaliteetit pitää ottaa huomioon. Vene ajelehtii tuulen mukana. Rantautuminen on kuin shakin peluuta. Pitää katsoa tilanne, tehdä suunnitelma ja ajaa suunnitelman mukaan rantaan.
Veneilysimulaattorin ajotehtävä #2 perustuu juuri tuon asian harjoitteluun. Eli jos sinulla on riittävän tehokas pelitietokone voit googlella etsiä hakusanalla "veneilysimulaattori" (jos mainitsen sen nimeltä tai url:n, suomi24:n mullqvistit poistavat luultavasti tämän viestiketjun).
Simulaatio ei ole täydellinen, koska siinä ei tällä hetkellä ole muita veneitä laitureissa. Laitureita kylläkin, ja tuulta. Mutta ainakin jotain ongelmakuvauksesi suuntaan. Kolhiminen on ilmaista :-).
(Niin... ja jos viesti poistetaan, minä olen myös out.)
Niin veneen käsittelyä ei opi tietokoneella, vaan ajamalla. Vai väitätkö olevasi maailmanmestari ainesta formula ykkösissä, kun voitat kaikki muut pleikkarilla.
Eli olisi varmaan parempi keskittyä navigointitaitojen harjoittelun edelleenkehittämiseen, ne kun ovat nykyisin vähän katoavaa kansanperinettä, useimmat kuitenkin hallitsevat veneensä ainakin joten kuten..
^> Eli olisi varmaan parempi keskittyä navigointitaitojen harjoittelun edelleenkehittämiseen, ne kun ovat nykyisin vähän katoavaa kansanperinettä, useimmat kuitenkin hallitsevat veneensä ainakin joten kuten..
Ilman muuta näin on. Liikkuminen muualla kuin laiturin tuntumassa on kaikkein olennaisinta, tuo laituriharjoittelu onkin aivan alkupäässä. Oikeastaan opetusvälineessä pyritään etenemään loogisesti, alkaen kahvojen je veneen hallinnasta, sitten keskitytään informaation ymmärtämiseen (sijainti, nopeus, etäisyys, matka, merikartan tulkitseminen, navigaatio-objektien tunnistaminen jne). Tämän jälkeen onkin mahdollista käyttää opitut tiedot ajossa. Mukana on myös erikoisuuksia kuten MOB, polttoaineen kulutuksen ymmärtäminen, sumua &c.
Sitten taas kun pohtii mitkä ongelmat oikeasti ovat huolena veneilijöillä, niin luulisin että varsin moni kokee juuri laituriin kiinnittymisen "pelottavana" - mm. sen vuoksi että yleisö saatta olla iso. Tuohan se monelle paineita jos 20 silmäparia katsoo kun pitäisi suoriutua. :-)
Oma neuvoni on että käy ensin mielessä läpi koko manööverin. Ollaan ihan paikalla, riittävän kaukana, ihan rauhassa. Sitten funtsimaan: "Ensin lähden tuohon, nokka siihen suuntaan, sitten pakki hetkeksi päälle ja pojalle käsky että Nyt!". Ja pojalle on tietysti tehtävä selväksi ETUKÄTEEN että saa toimia AINOASTAAN käskystä. Manööveria voi kokeilla puolitiehen asti monta kertaa, kunhan sen keskeyyttä niin aikaisin että on vielä hyvä paluu lähtötilanteeseen.
Kolhiminen/vakavampi onnettomuus on mielestäni pelkkä seuraamus virheestä, joka tapahtui jo aikaisemmin, 2 min sitten tai 2 päivää sitten.
Itse en tietoisesti suunnittele mitään, vaan ohjaaminen tapahtuu vaistonvaraisesti. Syynä saattaa olla oma tausta, eli opin soutamaan 3 vuotiaana, ja sain ensimmäisen oman moottoriveneen 6 vuotiaana. Sen jälkeen on tullut ajettua pyöreasti 50 erilaista venemallia (käsittäen toista sataa eri yksilöä) kokoluokassa 14-54 jalkaa..
Tuossa suunnittelemisessä on ainoastaan yksi suuri haaste, eli täytyy osata muuttaa sitä suunnitelmaa silmänräpäyksessä jos esim. tuuli ottaakin enemmän/vähemmän kun uskoi jne. Tosin hyvä suunnittelu on varmaan ainoa oikea keino lisätä turvallisuutta ennen kuin se pers´tuntuma ehtii kehittyä :)
Ammattilaiset kyllä ensin suunittelee etukäteen.
Katsovat mistä tuulee ja sitten laituria kartalta.
Ei se suunitelman tekeminen nyt kylläkään välttämäti kynää ja paperia vaadi.
Senkun kattoo pihalle ja päättää, jos esimerkiksi tietää jo etukäteen mitä odotettavissa on.
Suunnitelman toteutukseen auttaa kyllä sitten kovasti se perstuntuma.
Joillakin on sitä "pelisilmää" enemmän kuin toisilla.
Kuten varmaan huomasit, niin kirjoitin että en tietoisesti suunnittele asiaa. Kävin edellisen viestin jälkeen koeajamassa ystäväni juuri hankkiman veneen (lähinnä jotta voitiin varmistaa moottorin luotettavuus). Kaverinini hermoili laiturista lähtöä ja pyysi minua puikkoihin, ja sama toistui rantautuessa. Kotimatkalla mietin omaa toimintaani, ja totesin katsoneeni rantautumiseen vaadittavat asiat jo lähtiessä, ja palatessa arvioin vain tuulen vaikutuksen sillä hetkellä.
Minusta ei koskaan voisi muutenkaan tulla veneenkäsittelyn opettajaa, koska en oikeasti ole koskaan kokenut sitä vaikeaksi, olosuhteet voivat toki joskus olla haastavia (tai liian haastavia, jolloin mennään jonnekin parempaan paikkaan, tosin sekin ratkaisu on aina tullut selkäytimestä "tuonne ei tällä veneellä nyt vain voi mennä")
Kaksi ystävääni ovat oppineet kanssani veneen ohjaamisen, mutta silloin ovat ensin olleet arviolta sata tuntia kyydissä, ja kun ovat pyytäneet ruoriinpääsyä, niin olen antanut heidän ajaa. Kummallakan ei ollut suurempia ongelmia veneen hallinnassa, ja molemmat ovat nykyisin todella taitavia veneilijöitä (toinen edelleen huviveneilijä, toinen lisäksi meripelastusaluksen perämies). Lienee sanomattakin selvää, että nämä kaksi ovat ainoita ihmisä tässä maailmassa joille lainasin venettäni, kaikille muille tulee jyrkkä ei.. :D
Joten edellä mainittu huomioiden, niin olen ehkä väärä henkilö ottamaan kantaa koko asiaan..
kun kerrot "olen ehkä väärä henkilö ottamaan kantaa koko asiaan.." ??????????
Mitä sulla oli sitten ajatuksena???
Eli mikä on niin erikoisen arvokas, vai kenties tunnearvoinen vene, ettet lainaisi kuin kahdelle ihmiselle maailmassa?
Että en voi ymmärtää koko ajatusmaailmaa sellaisella ihmisellä, joka ostaa veneen, ja sitten itkee että ei osaakaan ajaa sitä1
Veneilijäksi vartutaan, joko pikkulapsesta alkaen, tai sitten matkustetaan kavereiden kanssa kunnes opitaan ymmärtämään veneen käyttäytymistä! Venettä ei osteta venenäyttelyssä uskoen että se on auto..
Ja kyllä, tämä on jyrkkä kannanotto, ja seison sen takana!
Jos hoidat venettä, ajelet sillä, ja maksat sen kulut, niin miksi antaisit sen jonkun kädettömän tuhottavaksi??
Isoisä vainaa opetti aikoinaan, että maailmassa löytyy kolme asiaa joita ei lainata muille: Vaimo, vene ja piippu!
Olet siis rikkonut isoisävainaan oppeja, paitsi jos siinä oli sääntö, että kaksi kaveria saa lainata sitä vaimoakin?
Kaikilla ei ole mahdollisuutta varttua vanhempien veneillä tai matkustella kavereiden kanssa.
Itse olin muutaman kerran kyydissä ennen oman veneen hankintaa. Moni ihmetteli, että miten uskallan aloittaa ihan tyhjästä ja vielä suht isolla veneellä. Ei veneily tai purjehdus mitään rakettitiedettä ole. Kirjastosta ja netistä löytyy hyviä kirjoja, joissa kerrotaan perusasiat itse purjehdukseen ja satamamanöövereihin. Sitten vaan itse kokeilemaan turvalliseen paikkaan erilaisissa olosuhteissa.
Vähitellen taidot kehittyvät ja moni muutaman vuoden itseopiskellut pyörittelee venettä esimerkiksi satamassa paremmin kuin "ne 20 vuotta purjehtineet ja kilpailleet", jotka ovat aina neuvomassa muita. Neuvoja sinänsä kannattaa kuunnella ja miettiä, mitä tekee.
Teen suunnitelman satama lähestyessä, jolloin huomioin mm. tuuleen. Yksinpurjehdus ja varsinkin satamaan tulo pakottavat miettimään tarkasti mitä tekee ja milloin. Kokemuksen karttuessa tietoinen suunnittelu vähenee, kuten sanoit. Ja joka kesä oppii jotain uutta veneen käyttäytymisestä.
Muistan, että kirjoitit joskus, että hyvät merimiestavat katoavat ja veneily pitäis aloittaa vain kasvamalla siihen vanhempien kanssa. Tuolle väitteelle ei ole mitään perustetta. Kuka tahansa voi aloittaa tämän harrastuksen ihan tyhjästä ja tulla siinä varsin hyväksi 1-2 kesässä. Järkevä ihminen opettelee säännöt, navigoinnin, hyvät merimiestavat ja veneenkäsittelyn. On tässä elämässä joutunut vaikeampiakin asioita tekemään kuin ohjaamaan venettä ja ottamaan muut huomioon vesillä.
Alkuperäiselle kysyjälle neuvoisin vielä, että englantilaisissa veneilylehdissä on usein satamamanööveriohjeita. Itse lueskelin niitä ja sen jälkeen lähdin kokeilemaan. Edelleen teen ns. ylimääräisiä harjoituksia, jos sattuu olemaan tyhjä laituri eikä ole mihinkään kiire. Kannattaa käyttää tilaisuudet hyväksi ja kokeilla jotain uutta.
no ei tässä pappa vainaa persettään revi ku vaimoa tuskin on ja venettäkin epäillen. piipusta en osaa sanoa
Kun kerran kaverin venettäkin pitää lainata, että Suomenlinnaan pääsi.