onnistu satuttamaan, koska en enää lähesty sinua...
Minulla on tunne että odotat että lähestyisin, jotta voisit vielä kerran torjua ja aiheuttaa pahan mielen... No enää se ei onnistu....
saat lähestyä itse jos tahdot, mutta enää en itse uskalla sitä tehdä....
Minulla on tunne että odotat että lähestyisin, jotta voisit vielä kerran torjua ja aiheuttaa pahan mielen... No enää se ei onnistu....
saat lähestyä itse jos tahdot, mutta enää en itse uskalla sitä tehdä....
Vastaukset 17
Vanhimmat
ei välitä susta pätkän vertaa..uskohan jo ja jätä toinen rauhaan.
Minä ainakaan en ole häirinnyt..hänellä on jotain ihan muuta.
minne menee?
tuntuu täälläkin, se oli siinä sitten, Ja korkki päälle.
Syy siihen, miksi kerran sinua niin pahasti satutin oli silkka ajattelemattomuus. Voisi kai myös sanoa, että itsekkyys. Tyhmyyskin voisi tulla kysymykseen. Yritin suojella itseäni pahalta ololta, jota tilanne minulle aiheutti. Olisi pitänyt ajatella asiaa tarkemmin sinunkin kannaltasi.
Tiedän, ettet suostu uskomaan saati ymmärtämään minua, mutta jaksan silti toistella tuota ylläolevaa. Ainakin itselleni, vaikka elämäni loppuun saakka. Niin paljon minua kaduttaa hölmöyteni.
Sanoin sulle kerran yhdessä ihan muussa yhteydessä, että kun yritän yhdistää järki- ja tunneajattelun, sotken kaikki asiani. Tämä tapaus on mitä loistavin esimerkki...
Olen jo pyytänyt sinulta anteeksi, enkä tiedä, miten saisin sinut enää ymmärtämään, kuinka pahoillani, jopa suruissani olen, ja kuinka nyt haluaisin suojella sinua kaikelta satuttamiselta, tuli se sitten kenen taholta tahansa.
En tiedä, uskallanko enää lähestyä sinua, kun vaikutat aivan siltä kuin haluaisit minut pois silmistäsi ikuisiksi ajoiksi.
Nyyh.
En tiedä kuka olet, jos hän, jota kaipaan ja ikävöin joka päivä, lähes joka hetki. Olen yrittänyt sen tehdä, mutta en pysty siihen. Jos joskus tulisi mahdollisuus, jolloin voisin jollain tavalla ihan oikeasti puhua kanssasi.
En minäkään tiedä, oletko Hän vai joku muu, mutta tekstistäsi tuli jotenkin mieleen tilanteeni erään miehen kanssa. Voihan täällä kuitenkin ihmisten kanssa kirjoitella, jos samanlaisista asioista on kokemuksia. Hyvä tapa purkaa ajatuksiaan.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettei sinun ole helppo ymmärtää niin suurta loukkausta, enkä odota, että koskaan hyväksyisit asiaa. Minulle riittäisi, että et enää kantaisi kaunaa asiasta, ja välimme voisivat taas olla hyvät.
Ymmärsin itsekin tekemäni vääryyden kamaluuden kokonaisuudessaan vasta, kun olin palannut luoksesi, tai siis siihen paikkaan, jossa aina näemme. Minulla oli sinun puolestasi paha olo jo lähtiessäni, mutta ensinnäkin ajattelin itsekkäästi vain omaa pahaa oloani sekä yritin ajatella järjellä: ei tästä kuitenkaan mitään tule, ei suhdetta eikä ystävyyttä.
Kun en ollut nähnyt sinua vähään aikaan, paha oloni häipyi. Toki jäi ikävä, mutta ahdistus oli kadonnut. Se ahdistuksen alta paljastui suurin rakkaus, jota olen kehenkään koskaan tuntenut. Aikaisemmin luulin olleeni ihastunut, mutta nyt tajusin sensijaan Rakastavani. Aikani pohdittuani ja ikävässä kieriskeltyäni päätin palata takaisin, sillä ajattelin, että parempi on elää ja rakastaa sinua ilman suhdetta kuin olla kokonaan ilman sinua. Halusin vain olla silloin tällöin samassa tilassa kanssasi ja antaa sinulle rakkaudestani niin suuren osan kuin vain voin.
Et arvaakaan, kuinka surullinen olin, kun tajusin loukanneeni sinua verisemmin kuin aiemmin luulin. Siitä saakka olen katunut tekoani lähes päivittäin ja luulen, että olen saattanut oppiakin jotain näistä tapahtumista.
Mitään en ole sinuun liittyen toivonut niin kovasti kuin sitä, että voisimme joskus puhua asiat selviksi, ihan kasvotusten. Se olisi vaikeaa, mutta kannattavaa. uskon vakaasti, että välimme tulisivat ainakin lähestulkoon kuntoon, jos vain voisimme puhua. Ymmärrän kyllä, ettemme voi. Tottakai tästä loukkauksesta jää särö välillemme, mutta niinhän kaikissa ihmissuhteissa on vastoinkäymisiä, isompia tai pienempiä.
Miksi ette voi puhua?
Tiivistetysti voisi kai sanoa, että tunteemme ovat kiellettyjä, meillä ei ole sopivaa paikkaa puhua täysin vapaasti, ja lisäksi minusta tuntuu, ettei mies edes halua puhua, vaan käsittelee asiat mieluummin itsekseen. Jos olisimme voineet puhua jo ajat sitten, mitään satuttamista ei varmaankaan olisi tapahtunut. Enkä minä roikkuisi näillä palstoilla...
millä tavalla kiellettyjä?? mies varattu??
Millälailla loukkasit häntä?
pil on varattu
koskaan mitä se toinen tuntee,voi olla hänelläkin paha mieli,ehkei tarkoitus ollut torjua.Onkohan hän sanonut sinulle mitään josta voisit pahoittaa mielen.Käyttäytyminen voi johtua ihmisen epävarmuudesta sinua kohtaan,aristelee,menee sanattomaksi jos tulee yllättäen ehkäpä hän tahtoisikin lähestyä muttei tiedä miten;(niin siksipä on kaksi jotka ei uskalla.
Anteeksi nyt tuo aloitus. Olisi taas pitänyt miettiä kaksi kertaa ennen kuin kirjoitan. Tuolla hetkellä vaan oli taas niin iso ikävä ja surullinen mieli, niin tuli purettua sitä tänne... Se oli väärin, tiedän... Sori..
Ymmärrän kyllä oikeasti häntäkin.
ymmärtää, kannattaa sitten käyttäytyä sen mukaan eikä vittuilla.
on ihan terveellistä lopettaa hakkaamasta päätään seinään.
jo ajat sitten.