Suomalaisen homo- tai lesboparin häitä juhlitaan miltei samoin menoin kuin muidenkin nuortenparien: mieluiten kesällä, ystävien ja sukulaisten seurassa, hääkakkua ja kahvia juoden ja häävalssia tanssien. Maistraatissa kajahtaa häämarssi, ja polvistuupa moni pari myös vihkiryijyn päälle. Näin kertoo tuore tutkimus, joka selvittää ensi kertaa homojen ja lesbojen häämenoja.
Jaakko Nurmi ja Jyri-Pekka Puolakangas menivät naimisiin vuosi sitten heinäkuussa. Myös he päätyivät noudattamaan perinteisiä häärituaaleja. Heidän mielestään tutut menot tekevät juhlasta juhlavan.
- Miksi muuttaa sellaisia rituaaleja väkisin, jotka on hyväksi havaittu, Nurmi kysyy. Paineita poikkeavaan tai radikaaliin hääjuhlaan ei ollut. Naurava pariskunta tunnustautuu yhteen ääneen tylsäksi.
Homo- ja lesboparien hääkuvauksia tutkinut Emilia Karjula kertoo, että valtaosa homo- ja lesboparien hääjuhlista noudattaa melko perinteistä kaavaa. Hän arvelee syyksi sen, yhteiskunnallisen uskottavuuden hankkiminen uudelle ilmiölle on pareille tärkeää.
- Heille on tärkeää tehdä selväksi se, että kyseessä ovat oikeat häät. Siksi juhlat halutaan tehdä muillekin tunnistettavaksi heterohäistä tutuilla perinteillä.
Nurmi ja Puolakangas tanssivat häävalssin, ja hääkakkua leikatessa toinen tunsi varpaissaan polkaisun. Kummallekin järjestettiin myös polttarit, perinteiseen tapaan nekin. Puolakangas kiersi kaupunkia sukkahousuissa ja peruukissa, ja Nurmi joutui ensimmäistä kertaa elämässään hevosen selkään.
Omaa homohääperinnettä ei vielä ole
Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkisto on kerännyt homohääperinteistä kertovia kuvauksia vuodesta 2002 alkaen. Ennen Emilia Karjulaa kukaan ei ollut analysoinut aineistoa. Hänen pro gradu -työnsä valmistui viime syksynä, ja nyt hän tekee aiheesta väitöskirjaa.
Karjula havaitsi, että omia erityisesti homo- tai lesbokulttuuriin liittyviä hääperinteitä ei varsinaisesti ole vielä muodostunut, vaan parit korostivat itsensä näköisten juhlien merkitystä.
-Sellaista aineistossa oli, että kun mentiin ekstemporee elokuviin ystävien kanssa, niin sitä toinen osapuoli kauhisteli, että eihän niin kuulu tehdä hääpäivänä. Toisaalta se suunnittelemattomuus oli hienoa ja vapauttavaa - ei tarvinnut mennä niin kaavan mukaan.
Yleinen tapa kuitenkin on, että pari käy ensin maistraatissa rekisteröitymässä ja sen jälkeen mennään ravintolaan tai kahvilaan.
-Yks miespari sanoikin, että me emme järjestäneet hääjuhlaa, vaan kahvikutsut. Ihan senkin takia, että heidän mielestään kyseessä eivät olleet häät sanan alkuperäisessä merkityksessä, vaan todellakin vain kahvikutsut.
Nurmi ja Puolakangas eivät ajatelleetkaan käyttävänsä muuta sanaa kuin "häät", mutta suhtautuminen "häät"- ja "naimisiinmeno"-sanoihin vaihteli Karjulan aineistossa.
- Jotkut näkivät "häät" uskonnollisena tai pelkästään heteroperinteeseen liittyvänä sanana, mutta toiset liittivät sen universaaliin rakkauden juhlaan, jolloin sitä oli aivan luonnollista käyttää.
Lesbot kritisoivat morsiamen roolia
Erityisesti lesboparit suhtautuivat moniin hääperinteisiin kriittisesti. Morsiamen rooli kahden suvun kauppatavarana koettiin epäsopivaksi naisparin juhlassa. Symbolisesti tuo rooli elää edelleen morsiamen luovuttamisena, hunnuttamisena tai ryöstämisenä.
Nurmi ja Puolakangas olivat kuitenkin leikissä mukana, kun Puolakankaan sisko järjesti yllättäen morsiamen ryöstön.
- Minut ryöstettiin sen takia, koska Jaskan kintut eivät olisi kestäneet, Jyri-Pekka vitsailee.
Nurmi kuitenkin muistuttaa, että hän joutui karjumaan portailla täyteen ääneen, että "minä rakastan sinua, Jyri-Pekka". Sen kuuli puolet Helsinkiä, Nurmi arvelee. Vain näin hän sai puolisonsa takaisin, eikä ole katunut, hän vakuuttaa.
Emilia Karjulan mukaan homohäiden viettämisessä on paljon mielenkiintoisia ristiriitoja.
- Yhtäältä hääjuhlissa pyritään ylläpitämään sateenkaariyhteisöä ja lesbo- ja homokulttuuria. Toisaalta yritetään kuitenkin häivyttää eroa heterohäihin ja vedota siihen, että rakkaus, sitoutumisen tarve ja tarve juhlia näitä on kaikille sama, eikä eroa heteroiden vastaavasta juhlasta.
Ovatko vain "kunnialliset homot" hyväksyttäviä?
Karjula kertoo, että yllättävää hänen tutkimuksessaan oli se seikka, että yksikään pari ei maininnut homofobiaa tai suvaitsemattomuutta. Myöskään Jaakko Nurmi ja Jyri-Pekka Puolakangas eivät ole juurikaan törmänneet ennakkoluuloihin häistään kertoessaan.
Naimisissa olevista homopareista onkin hyvää vauhtia tulossa yhä tavallisempi ilmiö. Mutta eivätkö homot ja lesbot ole perinteisesti rikkoneet heteronormatiivisuuden ja tavallisuuden kangistavia kaavoja? Miten naimisiinmeno sopii tähän vaihtoehtoiseen elämäntapaan?
Jaakko Nurmi ja Jyri-Pekka Puolakangas menivät naimisiin vuosi sitten heinäkuussa. Myös he päätyivät noudattamaan perinteisiä häärituaaleja. Heidän mielestään tutut menot tekevät juhlasta juhlavan.
- Miksi muuttaa sellaisia rituaaleja väkisin, jotka on hyväksi havaittu, Nurmi kysyy. Paineita poikkeavaan tai radikaaliin hääjuhlaan ei ollut. Naurava pariskunta tunnustautuu yhteen ääneen tylsäksi.
Homo- ja lesboparien hääkuvauksia tutkinut Emilia Karjula kertoo, että valtaosa homo- ja lesboparien hääjuhlista noudattaa melko perinteistä kaavaa. Hän arvelee syyksi sen, yhteiskunnallisen uskottavuuden hankkiminen uudelle ilmiölle on pareille tärkeää.
- Heille on tärkeää tehdä selväksi se, että kyseessä ovat oikeat häät. Siksi juhlat halutaan tehdä muillekin tunnistettavaksi heterohäistä tutuilla perinteillä.
Nurmi ja Puolakangas tanssivat häävalssin, ja hääkakkua leikatessa toinen tunsi varpaissaan polkaisun. Kummallekin järjestettiin myös polttarit, perinteiseen tapaan nekin. Puolakangas kiersi kaupunkia sukkahousuissa ja peruukissa, ja Nurmi joutui ensimmäistä kertaa elämässään hevosen selkään.
Omaa homohääperinnettä ei vielä ole
Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkisto on kerännyt homohääperinteistä kertovia kuvauksia vuodesta 2002 alkaen. Ennen Emilia Karjulaa kukaan ei ollut analysoinut aineistoa. Hänen pro gradu -työnsä valmistui viime syksynä, ja nyt hän tekee aiheesta väitöskirjaa.
Karjula havaitsi, että omia erityisesti homo- tai lesbokulttuuriin liittyviä hääperinteitä ei varsinaisesti ole vielä muodostunut, vaan parit korostivat itsensä näköisten juhlien merkitystä.
-Sellaista aineistossa oli, että kun mentiin ekstemporee elokuviin ystävien kanssa, niin sitä toinen osapuoli kauhisteli, että eihän niin kuulu tehdä hääpäivänä. Toisaalta se suunnittelemattomuus oli hienoa ja vapauttavaa - ei tarvinnut mennä niin kaavan mukaan.
Yleinen tapa kuitenkin on, että pari käy ensin maistraatissa rekisteröitymässä ja sen jälkeen mennään ravintolaan tai kahvilaan.
-Yks miespari sanoikin, että me emme järjestäneet hääjuhlaa, vaan kahvikutsut. Ihan senkin takia, että heidän mielestään kyseessä eivät olleet häät sanan alkuperäisessä merkityksessä, vaan todellakin vain kahvikutsut.
Nurmi ja Puolakangas eivät ajatelleetkaan käyttävänsä muuta sanaa kuin "häät", mutta suhtautuminen "häät"- ja "naimisiinmeno"-sanoihin vaihteli Karjulan aineistossa.
- Jotkut näkivät "häät" uskonnollisena tai pelkästään heteroperinteeseen liittyvänä sanana, mutta toiset liittivät sen universaaliin rakkauden juhlaan, jolloin sitä oli aivan luonnollista käyttää.
Lesbot kritisoivat morsiamen roolia
Erityisesti lesboparit suhtautuivat moniin hääperinteisiin kriittisesti. Morsiamen rooli kahden suvun kauppatavarana koettiin epäsopivaksi naisparin juhlassa. Symbolisesti tuo rooli elää edelleen morsiamen luovuttamisena, hunnuttamisena tai ryöstämisenä.
Nurmi ja Puolakangas olivat kuitenkin leikissä mukana, kun Puolakankaan sisko järjesti yllättäen morsiamen ryöstön.
- Minut ryöstettiin sen takia, koska Jaskan kintut eivät olisi kestäneet, Jyri-Pekka vitsailee.
Nurmi kuitenkin muistuttaa, että hän joutui karjumaan portailla täyteen ääneen, että "minä rakastan sinua, Jyri-Pekka". Sen kuuli puolet Helsinkiä, Nurmi arvelee. Vain näin hän sai puolisonsa takaisin, eikä ole katunut, hän vakuuttaa.
Emilia Karjulan mukaan homohäiden viettämisessä on paljon mielenkiintoisia ristiriitoja.
- Yhtäältä hääjuhlissa pyritään ylläpitämään sateenkaariyhteisöä ja lesbo- ja homokulttuuria. Toisaalta yritetään kuitenkin häivyttää eroa heterohäihin ja vedota siihen, että rakkaus, sitoutumisen tarve ja tarve juhlia näitä on kaikille sama, eikä eroa heteroiden vastaavasta juhlasta.
Ovatko vain "kunnialliset homot" hyväksyttäviä?
Karjula kertoo, että yllättävää hänen tutkimuksessaan oli se seikka, että yksikään pari ei maininnut homofobiaa tai suvaitsemattomuutta. Myöskään Jaakko Nurmi ja Jyri-Pekka Puolakangas eivät ole juurikaan törmänneet ennakkoluuloihin häistään kertoessaan.
Naimisissa olevista homopareista onkin hyvää vauhtia tulossa yhä tavallisempi ilmiö. Mutta eivätkö homot ja lesbot ole perinteisesti rikkoneet heteronormatiivisuuden ja tavallisuuden kangistavia kaavoja? Miten naimisiinmeno sopii tähän vaihtoehtoiseen elämäntapaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainakaan kirkko ei siunaa homoja avioon kuten Ruotsissa.