opettajat/luokanopettajat!

Joo, yritin tuossa jo kirjoitella hyviä ja huonoja puolia, mutta mitä sitä kiertelemään: Loppujenlopuksi opettajan työ on kuitenkin paskaduuni. Tässä pärjää selväpäisenä vain alalle soveltuva ja henkisesti kestävä ihmistyyppi. Ja heistäkin osa tajuaa hakeutua parempiin töihin alle nelikymppisinä. Lue vähän juttuja näillä foorumeilla ja huomaat, millaisten kahelien kanssa tässä työssä joutuu luovimaan:) Lomien tai palkan takia näihin hommiin ei kannata eksyä.

Hei,

olen itsekin ollut kiinnostunut monista eri aloista, mutta päädyin sitten luokanopeksi sekä aineenopeksi. Farmasiakin on kiinnostanut jossakin välissä :D. Open töitä n. 8 vuotta tehneenä, lähinnä lukiossa kylläkin, voin sanoa, että opetustyö ei todellakaan ole helppoa. Lukiossa vielä viihdyn, mutta luokanopejutut olen jättänyt täysin, en itse asiassa ole ollut kuin n.puoli vuotta ala-asteella. En jaksa häliseviä lapsia, vaikka ne toisaalta mukaviakin ovat, mutta päivästä toiseen kasvattamista, ei kiitos!

Eli itse jos miettisin farmasian ja alakoulun työn välillä, niin ihan varmasti valitsisin farmasian. Ja voithan mennä töihin lääketehtaaseenkin tai vaikka jonnekin tutkimuspulelle, eihän apteekki ole ainut vaihtoehto.

Mutta, nämä olivat siis omia henkilökohtaisia tuntemuksiani, sinä ehkä viihtyisitkin alakoululaisten kanssa, sillä on siinä antoisatkin hetkensä. Ehkä kannattaisi kuitenkin valmistua ensin farmasialta, sillä 24 vuotiaana luokanopeksi opiskelu ei ole vielä myöhäinen ikä todellakaan!!! Ja ainahan voit töiden ohella esim. tehdä kasvatustieteiden perusopintoja avoimessa, mikä voi sitten lyhentää opiskeluasi open ammattiin.

Hyvää kesää sinulle :), kyllä ne asiat järjestyvät :)!!!

Työ on kyllä sosiaalista, mutta useimpia ihmisiä stressaavalla tavalla sosiaalista. Luettelen ensin negatiivisia puolia. Oppilaana koulussa ei huomaa montaa asiaa, joita työhön liittyy.

-Alakouluissa on toki helpohkoa asiaa opetettavaksi ja keskimäärin varmaan opinhaluisempaa kuin yläkoulussa, mutta työ ei ole vain sitä asioiden opettamista opinhaluisille. SUURI osa työstä on sääntöjen, tapojen, työtapojen ym. opettamista niitä sisäistämättömille lapsille, sekä muuta KASVATUStyötä. Yläkoulussakin kokemukseni mukaan pääsee usein helpommalla kasvatusmielessä, koska monet oppilaat ikänsä puolesta jo ymmärtävät puhetta paljon paremmin.
-Palkka ei ole korkea siihen nähden, että kotitöitä, vastuuta, stressiä, yhteydenpitoa vaikeisiin vanhempiin ja jatkuvan kehittymisen tarvetta on. Linja-autoa ajamalla saa paremman palkan monessa firmassa, kuskeja väheksymättä. Hyvin on aina bussilla tiellä pysytty.
-Luokanopettajilla työtilanne ei ole erityisen hyvä (ei suoranaisesti huonokaan tosin). Tosin, jos haluat viran esim. Tampereelta tai Jyväskylästä, sinun on oltava n. 10 v kokemusta ja erittäin mieluusti kivekset. Oikeasti. Hakijoita on yleensä toistasataa yliopistokaupunkien virkoihin ja miehiä kaivataan.
-Oppilaana olo voi olla paljolti mukavaa ja luovaa askartelua, mutta opettajana tehtäväsi on antaa luomisen mahdollisuuksia muille ja pitää homma kasassa. Ei se aina niin luovaa ole. Joskus kyllä. Oman luovuuden purkamiseksi suositan jotain harrastusta.
-Vanhemmat voivat olla paljon hankalampia kuin lapset, niin monin tavoin, ettei pysty koskaan kaikkia kuvittelemaan, ennen kuin kohtaa.
-On oltava sellaista ihmistyyppiä, että 5-6 tuntia hektistä ihmiskontaktia ison lauman kanssa, koko ajan aivot hommassa mukana, onnistuu päivä toisensa jälkeen. Moni alalle lähtenyt ei ole. Yleisin syy opettajan sairaseläkkeeseen on mielenterveyden pettäminen. En valehtele.


Sitten mielestäni hyviä puolia:

Työ on oikeasti merkityksellistä ja siinä on sisältöä. Kaikesta opettajien mustamaalauksesta ja kadehdinnasta huolimatta siitä voi aina välillä nauttia :)
Työ on enimmäkseen siistiä sisätyötä päiväsaikaan.
Työ on itsenäistä ja ajoittain luovaa. Pomot eivät yleensä hiillosta niskaan.
Lomat ovat aina samaan aikaan kuin lapsilla.
Pienten lasten seura voi olla tavallaan terapeuttista, jos ongelmatapauksia ei ole liikaa.
Jos haluaa kasvattaa lapsia, unelmatyö. Tämä on oikeastaan ainoa tosi hyvä syy ryhtyä hommaan.
Jokainen päivä on erilainen, joskin urautumisen vaarakin on, jos sitä vastaan ei tietoisesti taistele.
Työ on jossain määrin vakaa ja muutoksista huolimatta monin tavoin pysyvä. Julkisella sektorilla tosin tulee olemaan ongelmia lähivuosina, saa nähdä mitä se kouluille tarkoittaa.

-Lomat ovat aina kalliiseen sesonkiaikaan. Tätä lomista valittajat eivät ikinä muista sanoa.
-Jos kykenee tekemään luokanopettajan työn oikeasti hyvin, jossain vaiheessa tajuaa, että kykenisi tekemään hyvin jotain muuta, josta maksetaan tuplapalkka. Siinä vaiheessa kannattaa tietää, miksi tätä tekee, ettei ala katkeroitumaan.

Joka viides luokanopettaja vaihtaa alaa ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Miehistä muistaakseni joka kolmas. Ei tämä siis mikään taivas ole.

Jos osaat kemiaa ja fysiikkaa (farmasian perusteella ajattelin), aineenopettajan hommaa kannattaa harkita myös. Varsinkin, jos olet enemmän kiinnostunut asiasta kuin kasvattamisesta. Yläkoulu on yläkoulu, mutta:
1. Luokanopettajan opetusvelvollisuus on 24 h, aineenopettajien vähemmän. Esim. kemian opetuksessa 21 h peruskoulussa, 20 h lukiossa. Siis vähemmillä luokkatunneilla saa paremman peruspalkan.
2. Fy/Ke -tunneista saa ylimääräisiä laskennallisiä demotunteja kokeiden järjestelyyn menevän ajan korvaamiseksi.
3. Jos pääset lukioon, kaikki paitsi ykköskurssit ovat valinnaisia, eli saat opettaa valikoitunutta joukkoa, usein normiluokkaa pienemmässä ryhmässä. Lisäksi kursseja on sen verran monta, että pienissäkin lukioissa tunteja riittää kohtuullisesti.

Siihen, milloin johonkin kouluun sinun kannattaa hakea, ei voi vastata kukaan muu kuin sinä itse.

Vasta-argumentteja nimimerkki 18 2:n väittämiin opehomman hyvistä puolista:
- En tajua, mitä 18 2 tarkoittaa työn merkityksellisyydellä ja sisällöllisyydellä... väite kuulostaa kasvatustieteelliseltä jargonilta.
- Vaikka työ olisi siistiä sisätyötä, niin silti joutuu menemään erilaisiin välituntivalvontoihin peruskoulun puolella ja välillä ne tuntuvat kohtuuttomilta, kun olisi niin paljon hoidettavia asioita. Härskeintä on, että työnantaja laittaa valvontoja hyppäreiden kohdalle.
- Minä en koe työtäni mitenkään itsenäiseksi tai luovaksi, en mitenkään koe voivani päättää sisällöistä ja tehdä omia painotuksia, semminkin kun pelkään että sitten heti ties kuka huoltaja soittaa pomolle ja sitten pomo tulee hiillostamaan niskaan. Sitäpaitsi meidän sekopäinen narsistinen pomo hiillostaa minua yrittäen ilmeisesti savustaa minut ulos ja saada joku tilalleni. Tai sitten hän on vain jonkun välikäsi.
- Lomat ovat aina samaan aikaan kuin lapsilla ja voit olla varma, että joku nykyinen ja entinen ja muista myös - tuleva - oppilaasi sattuu tulemaan vastaan, kun vaikkapa haluaisit ryypätä tai unohtaa työsi, mutta sitten sinun pitää muka alkaa antamaan tukiopetusta tai puhua läksyistä oppilaalle ja hänen vanhemmilleen.
- pikkulapset ovat pikku piruja, jo varhaisessa vaiheessa alkaa kieroon kasvaminen, eikä niitä tapauksia voi muu kuin elämä opettaa kantapään kautta, jos sittenkään
- "Jos haluaa kasvattaa lapsia, unelmatyö." Kommentti paljastaa, että kirjoittaja on nainen, äidinvaistomyytti... että opettajan pitäisi olla jokin hemmetin "äiti" (tai vastavuoroisesti "isä"). Taas tämä ohut puolustusväittämä haiskahtaa kasvatustieteelliseltä hurmahenkisyydeltä.
- Jokainen päivä muuttuu väistämättä samanlaiseksi tylsäksi rutiiniksi, vaikka olisikin tosiasiallisia eroja päivien välillä, mutta niitä ei enää huomaa, ei jaksa huomata, koska on niin "kyrsiintynyt".
- Työ ei ole mitenkään vakaa, suurella osalla opettajista Suomessa on epävarmuus työnsä jatkuvuudesta. He ovat määräaikaisia, sijaisia tai kelpoisuusehtojen mukaan epäpäteviä (vaikka olisivat tehneet työtänsä useiden vuosikymmenien ajan). Ja koska julkisella sektorilla on ollut ongelmia jo ns. suuren laman ajoista lähtien 1990-luvulta lähtien niin kyllä kaikki on koko ajan yhäti vaan vaikeammaksi ja typerämmäksi mennyt.

Elikkä opiskele nyt hyvä ihminen sille farmaseuttialalle!