Olen aina ollut tosi hoikka (168/52), enkä ole koskaan tuntenut tarvetta pudottaa painoa. Itseasiassa olen joskus tietoisesti yrittänyt jopa lihottaa. Minulla on ollut myös aina tosi nopea aineenvaihdunta ja olinkin pitkään varma, että olen sellainen tyyppi joka ei vaan liho.
Asuin kuitenkin viime vuoden ulkomailla poikaystäväni kanssa ja söin todella säännöllisesti (kaksi lämmintä ruokaa päivässä, paljon lihaa ja isot jälkiruoat). Poikaystäväni kommentoikin pyöristymistäni ja aluksi se olikin mukavaa, mutta sitten kun huomauttelu vain jatkui (tyyliin: onpa sulla pylly levinnyt! Sulla sitten on tommoiset pulleat posket) se alkoi ärsyttämään ja aloin tarkkailemaan hiukan syömistäni. Kävin myös vaa'alla pitkästä aikaa ja tajusin että olin lihonut puolessa vuodessa 10 kiloa! Minä, jonka ei koskaan pitänyt lihoa!
Lantioni tuli täyteen raskausarpia ja olo alkoi tuntumaan raskaalta ja tukalalta. Positiivista asiassa oli, että ainainen flunssakierre loppui.
Kun muutin takaisin Suomeen paino alkoi hiljalleen tippua, koska opiskelijabudjetti ei mitenkään riitä kahteen lämpimään ruokaan päivässä ja nyt olen taas vanhoissa mitoissani (51-52/168). Salassa olen huojentunut, koska pelkäsin että jäisin 63 kiloiseksi. Täytyy myös mainita että massa ei todellakaan kerääntynyt kauniisti lantiolle ja rintoihin vaan ällöttävästi mahaan ja poskiin. Saan itseni kiinni ajattelemasta että onneksi laihduin, vaikka olin koko viime vuoden kuitenkin suht. normaalipainoinen. Vatsalaukkuni on ilmeisesti myös kutistunut, koska minulla ei ole juurikaan nälkä ja pärjään hyvinkin parilla voileivällä päivässä. Poikaystäväni sai päähänsä että minulla on joku syömishäiriö koska unohdan syödä. Kielsin tietenkin tämän, koska en tietoisesti mitenkään rajoita syömistäni, enkä halua enää laihtua. Unohdan vain syödä, koska ei ole nälkä. Ajatukseni eivät pyöri pakonomaisesti ruoan ympärillä, itseasiassa ajattelen tosi vähän ruokaa (ihmekös tuo jos unohtelen syömisiä) Mutta toisaalta, en haluaisi lihoakaan enkä tykkää syödä liikaa, koska silloin tulee kuvottavan täysi olo.
Nyt kysynkin teiltä, joilla asiasta on omakohtaista tai muuta kokemusta: Eihän tämä ole mikään syömishäiriö? Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Asuin kuitenkin viime vuoden ulkomailla poikaystäväni kanssa ja söin todella säännöllisesti (kaksi lämmintä ruokaa päivässä, paljon lihaa ja isot jälkiruoat). Poikaystäväni kommentoikin pyöristymistäni ja aluksi se olikin mukavaa, mutta sitten kun huomauttelu vain jatkui (tyyliin: onpa sulla pylly levinnyt! Sulla sitten on tommoiset pulleat posket) se alkoi ärsyttämään ja aloin tarkkailemaan hiukan syömistäni. Kävin myös vaa'alla pitkästä aikaa ja tajusin että olin lihonut puolessa vuodessa 10 kiloa! Minä, jonka ei koskaan pitänyt lihoa!
Lantioni tuli täyteen raskausarpia ja olo alkoi tuntumaan raskaalta ja tukalalta. Positiivista asiassa oli, että ainainen flunssakierre loppui.
Kun muutin takaisin Suomeen paino alkoi hiljalleen tippua, koska opiskelijabudjetti ei mitenkään riitä kahteen lämpimään ruokaan päivässä ja nyt olen taas vanhoissa mitoissani (51-52/168). Salassa olen huojentunut, koska pelkäsin että jäisin 63 kiloiseksi. Täytyy myös mainita että massa ei todellakaan kerääntynyt kauniisti lantiolle ja rintoihin vaan ällöttävästi mahaan ja poskiin. Saan itseni kiinni ajattelemasta että onneksi laihduin, vaikka olin koko viime vuoden kuitenkin suht. normaalipainoinen. Vatsalaukkuni on ilmeisesti myös kutistunut, koska minulla ei ole juurikaan nälkä ja pärjään hyvinkin parilla voileivällä päivässä. Poikaystäväni sai päähänsä että minulla on joku syömishäiriö koska unohdan syödä. Kielsin tietenkin tämän, koska en tietoisesti mitenkään rajoita syömistäni, enkä halua enää laihtua. Unohdan vain syödä, koska ei ole nälkä. Ajatukseni eivät pyöri pakonomaisesti ruoan ympärillä, itseasiassa ajattelen tosi vähän ruokaa (ihmekös tuo jos unohtelen syömisiä) Mutta toisaalta, en haluaisi lihoakaan enkä tykkää syödä liikaa, koska silloin tulee kuvottavan täysi olo.
Nyt kysynkin teiltä, joilla asiasta on omakohtaista tai muuta kokemusta: Eihän tämä ole mikään syömishäiriö? Onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen "sairastanut" anorexiaa, eikä se oikeastaan ole vieläkään kokonaan ohi ja luulenpa ettei koskaan tulekaan olemaan. Muistutat heiman isosiskoani joka on myöskin sairastanut anorexiaa, hän on aina ollut tosi pien 165/50 eikä sitten liho millään. Hän syö paljon herkkuja eikä aina muista syödä tavallista ruokaa, kumpikin meistä vihaa tavallista ruokaa. Syöminen saattaa minultakin "unohtua" mutta se ona ina täysin tahallista. En osaa oikein sanoa kärsitkö syömishäiriöstä, mutta jos syöt vähän sen takia ettet lihoisi voidaan puhua syömishäiriöstä. MInäkin selviän mainiosta koko päivän vain vaikka hedelmällä ja kupilla kahvia, mutta se ei riitä elimistölle. Olet aika pitkä joten jos painaisitkin yli 60 kiloa olisi se sinulle ihan hyvä paino, ei todellakaan liikaa! Koita saada kiinni siitä miksi syöt niin vähän.
Kun aloin syömään taas "normaalisti" niin minulla ei ollut koskaan nälkä kun söin, mutta se oli vain syötävä,siitä kului noin puoli vuotta kun sain vasta nälän tunteeni takaisin. Joskus se saattaa vieläkin kadota jonnekin, nälkä tulee yleensä päänsärkynä tai alkaa heikottaa hirveästi ja jalat tärisee.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua..(:
Vastauksesi selvensi mukavasti omia ajatuksiani. Kiitos siitä! Täytyy sanoa, että ajattelen hyvin vähän laihduttamista, koska olen melko tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen nyt. Syitä omalle unohtelulleni ovat kiire ja se että aina on jotain parempaa tekemistä kuin ruuanlaitto. Tietenkin poikaystäväni viime vuonna laukomat (ehkä ajattelemattomat ja varmasti pahaa tarkoittamattomat) kommentit pyöreydestäni laukaisivat halun olla taas sileävatsainen ja siro, mutta tietoisesti en ole pyrkinyt laihduttamaan. Eli terveiden kirjoissa lienen siinä suhteessa:)
Miksi sitten kuitenkin syön niin vähän? Tuntuu siltä, etten tarvitse enempää ruokaa. Jos liikkuisin enemmän (tällä hetkellä olen siis jumitunut kotiini vääntämään lopputyötäni tietokoneella), niin ehkä silloin ruokaakin menisi enemmän. Usein minulla ei edes tee mieli ruokaa.
Jos liikut vähän niin silloin ei ole yleensä niin kova ruokahalu.Itse olen kova liikkumaan ja aineenvaihdunta on nopeutunut viimeisen vuoden aikana.Liikun päivittäin ja yhteensä viikossa n.10h. Suosittelen että teet jonkinlaista liikuntaa oli se sittenn vaikka vain rauhallista kävelyä. En kyllä sitten muuta syytä tiedä miksi ruokahalusi on niin huono.. ehkä se liittyy myös jotenkin psyykkeeseen..eihän se ehkä niin vakavaa ole kunhan syö jotain edes, tietenkin jos ei syö tarpeeksi monipuolisesti niin tulee puutostiloja. Olen minäkin paras sanomaan kun itse aina yritän syömistä välttää.. No kaikkea hyvää vain sinulle (: