että miten tästä eteenpäin? Tästä lähtien kaikki, mitä teen, teen sen siksi, että olet olemassa ja olen kohdannut sinut. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa. Saan voimani sinusta. Ehkä se oli tämän kaiken tarkoitus :). En tuhlaa aikaani ikävöintiin ja raastavaan kaipuuseen. Rakastan sinua aina, eikä kukaan koskaan tule viemään tätä rakkautta pois minusta. En päästä tilalle ketään muuta.
Kiitos sinulle, voimani lähde.
Kiitos sinulle, voimani lähde.
Vastaukset 9
Vanhimmat
aikaasi ikävöintiin. Mitä aiot tehdä?
Kiitos vastauksestasi. Jatkan sitä kuten tähänkin asti. Mutta, mitä se oli ennen häntä, en siten. Aion elää. Ja tehdä niitä asioita, joita olen suunnitellut tekeväni. Ihan pieniä asioita. Sellaisia, jotka tekevät jokapäiväisestä arjesta mukavampaa. Mutta kaikki ne asiat, joita teen, saan voimani hänestä. Ihan tavallista elämää. Mulla on paljon tekemättä jääneitä asioita. Teen ne ensin. Niille tuli vain joku merkitys. Ja sitten jotain muuta.
ensin otetaan tästä elämäntilanteesta kaikki hyöty irti, ja sitten kun ei irti otettavaa enää ole, siirrytään seuraavaan. Ja päälle jeesustellaan ja ollaan niin täydellistä ihmistä.
"Elämäntilanne" on mennyt jo hyvän aikaa sitten. Nyt mun pitää vain keksiä, kuinka selviän. Ja kuten kirjoitin, vastaus tulikin jo. Mitään seuraavaa ei tule. Kyllä minä itseni tiedän. En halua sitä, sillä kenelläkään ei ole sellaista merkitystä elämääni, joka hänellä oli/on. Voin ihan vilpittömästi ja rehellisesti sen sanoa. Joku on toista mieltä, minä tätä mieltä! Kaikki kunnia ja kiitos hänelle!
on, että olet toisen kanssa yhdessä.
tätä aloitusta ja ketjua, ja huomasin, että ajattelen pentele vieköön ihan samoin. Olen joskus tänne
kirjoittanutkin (vaikka nykyisin en paljon ole jaksanutkaan) ihan jotain tärkeätä ihmistä varten, että minun ei olisi pakko totaalisesti luopua unelmastani, vaan Hän antaisi vaikka kuvitella, että vielä
onnemme löytyisi. Tämä on hassua, niin hassua, mutta minulla on vahva vaisto siitä, ettei meidän tarvitsisi kuin nähdä toisemme kasvoista kasvoihin, niin se syttyisi jälleen. Siksi se yhteydenottokin
on niin vaikeata, se pelko siitä, että olisin niin "harhautunut", ja että pettyisin ja enkä enää selviytyisi
ja jaksaisi eteenpäin. Voimaa Hänellekin jaksaa, uskon että tapaamme vielä. Anteeksi surkeuteni ja arkuuteni. Niin ja nainen olen.
Eihän se tolla tavalla tule löytymään vähänkään suuremmassa kaupungissa. Yhteydenotto on ainoa tie - loppuelämän turhan mietiskely toinen.
Sama täällä. En jaksa selata näitä "typeriä" ketjuja auki. Ja tiedän myös sen, että vain hänen näkeminen aiheuttaisi tuon "syttymisen". Hänellä on sellainen taito tehdä niin. Ja en voi sille mitään, että olen aika heikoilla sen katseen edessä.
Kommentoin kirjoitusta vaikka olen nainen itsekin.
Kiitos kaikille vastanneille. Sillä ei ole merkitystä, mikä elämäntilanteeni tällä hetkellä on. Suurin merkitys on Hänellä jonka olen kohdannut tässä elämässä. Ja siinä, mikä merkitys hänellä oli ja tulee aina olemaan.
Ei liene yllätys kenellekään, että olen nainen.