kerta kerran jälkeen mä huomaan olevani taas siinä samassa lähtöpisteessä sun kanssasi.
Jos joskus on helpompia aikoja ja luulen jotenkin pystyväni tasapainoilemaan tunteideni kanssa
tulee taas jotain tällaista. Joku sanoo muutaman sanasen susta ja kaikki se tuska iskee taas.
Mä en ymmärrä miksi tän on oltava tällaista ja olisi hyvä tietää onko tai oliko se edes koskaan
sulla samaa.
Kun katsoit mua välillä mä olin näkevinäni sun silmissäsi samaa. Tai ehkä mä vaan halusin uskoa
siihen että näin.
Melkein soitin sulle tänään. Tai ajattelin laittavani viestin, ettet pelästyisi, mutta jos et sitten olekaan
yksin vaan sulla on siellä joku nainen.
En sitten uskaltanutkaan. Varsinkin kun silloin joskus sanotut sanat painaa mulle aika paljon.
Hyvät ja ne..ei voi sanoa pahat, kun et sä koskaan mitään pahaa ole mulle sanonut, mutta ne
jotka estää mua soittamasta.
Mä mietin vielä sitä kumminkin. En aina tiedä kumpaan taivun vaik se aremman vaihtoehto on
mulle aina luonnikkaampi, mut onhan mulla ollut joskus aika rohkeitakin hetkiä.
Kun voisin vaan puhua sulle.
Edes.
http://www.youtube.com/watch?v=zpL13sT5ST8&feature=related
koska meissä on paljon samaa.
Sä et voi tai tahdo puhua mulle ja se menee mun osaltani niin et olen oppinut pelkäämään
torjuntaa liikaa.
Muuten. Puolassa on jossain kaupungissa viattomuuden seinä. Siinä on mahdoton pysyä,
jalat seinää vasten, koska se on kalteva.
Sanotaan et vaan viattomat pystyy seisomaan siinä.
Kuka meistä sit pystyis? Ehkei kukaan, mut jos rakkaus olisi kriteeri. Mä pysyisin siinä.
Mä lähetän sulle taas yhden enkelin yöksi ja huomiseksi.
Jos joskus on helpompia aikoja ja luulen jotenkin pystyväni tasapainoilemaan tunteideni kanssa
tulee taas jotain tällaista. Joku sanoo muutaman sanasen susta ja kaikki se tuska iskee taas.
Mä en ymmärrä miksi tän on oltava tällaista ja olisi hyvä tietää onko tai oliko se edes koskaan
sulla samaa.
Kun katsoit mua välillä mä olin näkevinäni sun silmissäsi samaa. Tai ehkä mä vaan halusin uskoa
siihen että näin.
Melkein soitin sulle tänään. Tai ajattelin laittavani viestin, ettet pelästyisi, mutta jos et sitten olekaan
yksin vaan sulla on siellä joku nainen.
En sitten uskaltanutkaan. Varsinkin kun silloin joskus sanotut sanat painaa mulle aika paljon.
Hyvät ja ne..ei voi sanoa pahat, kun et sä koskaan mitään pahaa ole mulle sanonut, mutta ne
jotka estää mua soittamasta.
Mä mietin vielä sitä kumminkin. En aina tiedä kumpaan taivun vaik se aremman vaihtoehto on
mulle aina luonnikkaampi, mut onhan mulla ollut joskus aika rohkeitakin hetkiä.
Kun voisin vaan puhua sulle.
Edes.
http://www.youtube.com/watch?v=zpL13sT5ST8&feature=related
koska meissä on paljon samaa.
Sä et voi tai tahdo puhua mulle ja se menee mun osaltani niin et olen oppinut pelkäämään
torjuntaa liikaa.
Muuten. Puolassa on jossain kaupungissa viattomuuden seinä. Siinä on mahdoton pysyä,
jalat seinää vasten, koska se on kalteva.
Sanotaan et vaan viattomat pystyy seisomaan siinä.
Kuka meistä sit pystyis? Ehkei kukaan, mut jos rakkaus olisi kriteeri. Mä pysyisin siinä.
Mä lähetän sulle taas yhden enkelin yöksi ja huomiseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tasapainoilua tunteiden kanssa on mullakin. Välillä olen tosi onnellinen susta ja kaikesta meidän välillä ja sitten taas pian epäilen, onko tämä tottakaan. Olenko keksinyt sut, kuvitellut koko tarinan ja vielä kohdistanut kaiken ihan väärään ihmiseenkin. Jos tämä näkyisi oikeassa elämässä jotenkin, kaikki olisi toisin ajattelen. Voisin olla onnellinen susta koko ajan eikä tarvisi epäröidä, eikä tarvittaisi näitä palstoja.
Olisit soittanut tänään, tai voisithan soittaa vieläkin. Mitkä sanat estää sua soittamasta? Pyydän anteeksi niitä. Tiedän, että olen ollut sulle välillä tyly ja olen huomannut, että mun kielenkäyttö on kaikin puolin suorasukaisempaa muutenkin. Onkohan niin oikeassakin elämässä, vaikea sanoa. Ehkä sitten oikeissa keskusteluissa opitaan toisten puhetyylit ja äänenpainot siten, ettei tule siitä ongelmia. Näin ajattelen ja toivon, siis jos vain joskus siihen saakka päästään.
Olisi tosi kiva jutella sun kanssa ja tutustua oikeasti ylipäätään. Tuntuu, että olen odottanut sitä tosi kauan ja olen ajoittain menettänyt jo toivonikin sun suhteen. Mutta sitten se "toivo" yhtäkkiä taas palaa. Sanot tai teet jotain, mistä tajuan, ettet olekaan vielä luovuttanut tai unohtanut, jotain sellaista, että alat tuntua todelliselta. Sillä todellisuutta ja oikeaa elämää haluaisin. Palstaheilan rooli ei sovi mulle, tarvin oikean ihmisen. Alusta alkaen ajattelin, että se oikea ihminen voisit olla sinä.
En tiedä, oletko mun hän, ehkä et, kun sanot, etten tahdo tai voi puhua sulle. Tahtoisin ja voisin, jos siihen olisi mahdollisuus. Vai tarkoitatko puhumista palstoilla? Olen tosi kyllästynyt näihin. En haluaisi kirjoittaa tänne enää yhtään mitään. Ehkä se on syy, miksi olen nykyisin täällä niin hiljaa. Suhun en ole kyllästynyt, haluaisin vaan meidän välille jotain muuta kuin palstakeskusteluja.
Kiitos enkelistä, niitä tarvitaan. Ja lähetän takaisin, ajatuksen voimalla, jos osaan.