En enää

luottaa ystävääni!

Olen aina ollut sitä mieltä että ystävät ovat niitä jotka kuuntelevat murheesi ja huolesi. Ja joille voit LUOTTAMUKSELLISESTI kertoa sinua huolestuttavia asioita..... niitä sydämen asioita.
Niin luulin tähän mennessä.

Olin palasia kertonu meneillään olevasta suhteestani,en kaikkea vaan ennemmänkin oman versioni asioista ja mikä minua siinä suhteessa harmittaa/huolestuttaa. Tämä ystävä ei siis edes tunne tätä toista ihmistä milläänlailla. Eikä tiedä hänen puoltaan asioista. Ainoastaan minun - hänen ystävänsä puolen.
Eikä hän edes tiedä puoliakaan mitä kaikkea meillä suhteessa on meneillään. Olen vain kertonut hänelle asioita mitkä minua huolestuttaa.
Nyt tämä kyseinen ystävä meni sitten raivoamaan tälle toiselle osapuolelle minusta. Tuntemattomalle ihmisille. Kuinka hän kohtelee minua huonosti. Huvittavinta tässä on se että olemme toisen osapuolen kanssa näistä asioista puhuneet ja ne jo sopineet. Kyseessä oli jättämisen pelkoa,luuloa ettei riitä toiselle yms. Ei väkivaltaa eikä mitään siihen viittavaa.

Nyt tuntuu että en voi enää kertoa kyseiselle ystävälle asioistani. Pelkäämättä että hän menee niistä kertomaan. Ymmärrän että ystävästä ollaan huolissaan yms. Mutta eikö jokainen kuitenkin hoida omat suhde asiansa ihan itse? Siihen ei tarvita minun mielestä kolmatta ihmistä selvittämään asioita.

Nyt mietin voinko enää luottaa tähän ystävään? Pahinta on että hän ei mennyt toisen kanssa vaan nätisti puhumaan vaan oli mennyt kännipäiten raivoamaan.