Perussuomalaiset päättivät pitkän harkinnan jälkeen lähteä mukaan eurovaaleihin.
Päätös mukaan lähtemisestä syntyi, kun suuri osa kannattajistamme oli sitä mieltä, että mukaan on mentävä, niin vastenmielistä kuin EU:n kehitys on viime vuosina ollutkin. Kaduilta huutelemalla ei voi vaikuttaa. Päätöstä helpottivat myös kristillisdemokraattien halukkuus solmia vaaliliitto ja valtion antama eurovaalituki.
Perussuomalaisten tavoitteena on tarjota kansalle uskottava EU-kriittinen vaihtoehto. Koemme sen velvollisuudeksemme. Toivomme, että EU-kriittiset kansalaiset lähtevät vaaliuurnille ja äänestävät rohkeasti meitä. Tiedän, että monen tekee mieli nostaa kädet pystyyn ja antautua eurokratian edessä tai mennä ja antaa äänensä suurten puolueiden rahaehdokkaille. Näin ei toivottavasti kuitenkaan käy.
Eurooppaan lähdemme ajamaan röyhkeästi oman maamme etuja, kuten muut EU:n jäsenet Suomea lukuun ottamatta ovat tähänkin asti tehneet. Suurin osa päättäjistämme Euroopassa on ajanut vain omia etujaan ja myötäillyt Brysselin byrokraattien mielipiteitä. Kaikki on nielty purematta ja tuloksena on se, että nyt maha on kuralla. Kouraan on toki lyöty jäsenmaksu, jota on osaltamme korotettu. Lisäksi tulevasta EU-maasta Slovakiasta virtaa meille jo nyt elintasopakolaisia.
Kun kaikki maat ajavat EU:ssa vain omaa etuaan, varmistuu samalla se, ettei EU:sta kovin helposti pystytä tekemään liittovaltiota. Suomen on siis syytä luopua nöyristelystä.
Vuosina 2002-2003 EU:n tulevaisuuskonventti luonnosteli EU-perustuslain. Mukana olivat myös Lipposen hallituksen edustajana tutkija Teija Tiilikainen ja eduskunnan edustajana nykyinen pääministerimme Matti Vanhanen. Myöhemmin, kun hallitus vaihtui, Tiilikainen oli myös Vanhasen hallituksen edustajana.
Suomen eduista ei pitänyt kiinni sen paremmin Lipponen kuin Vanhanenkaan. Liittovaltio-Lipposen ja Vanhasen juoksulikka sai ohjeet hyväksyä kaikki mitä Suomelle epäedulliseen perustuslakiluonnokseen kirjattiin, koska luonnokseen piti voida tehdä muutoksia vielä hallitusten välisessä konferenssissa viime syksynä. Näin ei kuitenkaan ollut. Viimeiset muutokset EU-perustuslakiin tehtiin pienessä kabinetissa ranskalaisten ja saksalaisten toimesta, suljettujen ovien takana.
EU-perustuslaki on keskittävä ja se liittovaltioisi sekä militarisoisi EU:n. Se ei ole kansanvaltainen. Siksi perustuslaista järjestetään kansanäänestyksiä useissa maissa. Ei kuitenkaan Suomessa, mikäli keskustalta, sdp:ltä tai kokoomukselta kysytään.
Kysymys kuuluukin: "Koska kansanäänestystä sitten tarvitaan, jos ei nyt?"
Hajanainen EU näyttää taas löytäneen yhteisen sävelen. Nyt marssitaan terrorismia vastaan. Viime huiputuskokouksessa päätettiin, että jos johonkin EU-maahan isketään, ovat muut velvollisia antamaan apua. Löydettiin uusi takaportti, jota kautta voidaan luoda yhteinen puolustus.
Jos sama tahti jatkuu, EU-perustuslakikin runnotaan pian läpi. Vain kansalaisten vastarinta ja kansanäänestyksen kielteiset tulokset voivat jarruttaa asiaa. Kansa voi vaikuttaa, mikäli sille annetaan mahdollisuus. Eurovaaleissa on yksi näpäytyksen paikka.
Vesa-Matti Saarakkala
Eurovaaliehdokas
Puheenjohtaja
Perussuomalaiset Nuoret
(www.perussuomalaiset.fi)
Päätös mukaan lähtemisestä syntyi, kun suuri osa kannattajistamme oli sitä mieltä, että mukaan on mentävä, niin vastenmielistä kuin EU:n kehitys on viime vuosina ollutkin. Kaduilta huutelemalla ei voi vaikuttaa. Päätöstä helpottivat myös kristillisdemokraattien halukkuus solmia vaaliliitto ja valtion antama eurovaalituki.
Perussuomalaisten tavoitteena on tarjota kansalle uskottava EU-kriittinen vaihtoehto. Koemme sen velvollisuudeksemme. Toivomme, että EU-kriittiset kansalaiset lähtevät vaaliuurnille ja äänestävät rohkeasti meitä. Tiedän, että monen tekee mieli nostaa kädet pystyyn ja antautua eurokratian edessä tai mennä ja antaa äänensä suurten puolueiden rahaehdokkaille. Näin ei toivottavasti kuitenkaan käy.
Eurooppaan lähdemme ajamaan röyhkeästi oman maamme etuja, kuten muut EU:n jäsenet Suomea lukuun ottamatta ovat tähänkin asti tehneet. Suurin osa päättäjistämme Euroopassa on ajanut vain omia etujaan ja myötäillyt Brysselin byrokraattien mielipiteitä. Kaikki on nielty purematta ja tuloksena on se, että nyt maha on kuralla. Kouraan on toki lyöty jäsenmaksu, jota on osaltamme korotettu. Lisäksi tulevasta EU-maasta Slovakiasta virtaa meille jo nyt elintasopakolaisia.
Kun kaikki maat ajavat EU:ssa vain omaa etuaan, varmistuu samalla se, ettei EU:sta kovin helposti pystytä tekemään liittovaltiota. Suomen on siis syytä luopua nöyristelystä.
Vuosina 2002-2003 EU:n tulevaisuuskonventti luonnosteli EU-perustuslain. Mukana olivat myös Lipposen hallituksen edustajana tutkija Teija Tiilikainen ja eduskunnan edustajana nykyinen pääministerimme Matti Vanhanen. Myöhemmin, kun hallitus vaihtui, Tiilikainen oli myös Vanhasen hallituksen edustajana.
Suomen eduista ei pitänyt kiinni sen paremmin Lipponen kuin Vanhanenkaan. Liittovaltio-Lipposen ja Vanhasen juoksulikka sai ohjeet hyväksyä kaikki mitä Suomelle epäedulliseen perustuslakiluonnokseen kirjattiin, koska luonnokseen piti voida tehdä muutoksia vielä hallitusten välisessä konferenssissa viime syksynä. Näin ei kuitenkaan ollut. Viimeiset muutokset EU-perustuslakiin tehtiin pienessä kabinetissa ranskalaisten ja saksalaisten toimesta, suljettujen ovien takana.
EU-perustuslaki on keskittävä ja se liittovaltioisi sekä militarisoisi EU:n. Se ei ole kansanvaltainen. Siksi perustuslaista järjestetään kansanäänestyksiä useissa maissa. Ei kuitenkaan Suomessa, mikäli keskustalta, sdp:ltä tai kokoomukselta kysytään.
Kysymys kuuluukin: "Koska kansanäänestystä sitten tarvitaan, jos ei nyt?"
Hajanainen EU näyttää taas löytäneen yhteisen sävelen. Nyt marssitaan terrorismia vastaan. Viime huiputuskokouksessa päätettiin, että jos johonkin EU-maahan isketään, ovat muut velvollisia antamaan apua. Löydettiin uusi takaportti, jota kautta voidaan luoda yhteinen puolustus.
Jos sama tahti jatkuu, EU-perustuslakikin runnotaan pian läpi. Vain kansalaisten vastarinta ja kansanäänestyksen kielteiset tulokset voivat jarruttaa asiaa. Kansa voi vaikuttaa, mikäli sille annetaan mahdollisuus. Eurovaaleissa on yksi näpäytyksen paikka.
Vesa-Matti Saarakkala
Eurovaaliehdokas
Puheenjohtaja
Perussuomalaiset Nuoret
(www.perussuomalaiset.fi)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarkoitin tietenkin Europarlamentti-keskustelua. Hämäsinpähän vähän... :D
"Löydettiin uusi takaportti, jota kautta voidaan luoda yhteinen puolustus. "
Sen jutun hoitaa NATO johon Suomikin käytännössä liittyi.
EU on vain pelkkä USA:n vasalli joka toteuttaa USA:n tahtomaa politiikkaa Eurooppalaisia on lorotettu silmille jo hyvän aikaa, kymmeniä vuosia ja tuohon lorotukseen perustuu myös kaikki hyökkäysharhat ja niiden kuvittelu, tästä muutama siivu:
"Nykyään tiedetään yleisesti, kuinka CIA ja puolistusministeriö paisuttelivat Neuvostoliiton sotilaallista ja taloudellista voimaa. Venäjän uhkaa liioiteltiin vääristämällä tietoja ja tapahtumia pahimpien katastrofien skenaariot esitettiin todennäköisinä tai väistämättöminä silloinkin, kun niiltä puuttui kaikki uskottavuus. Yksi suosituimmista "Neuvosto-uhista" oli Puna-armeijan invaasio Länsi-Eurooppaan (Tämä oli tekosyy Naton perustamiseen). Jos joku yhä uskoo tähän hyökkäyssatuun, hän voisi lukea The Guardianin jutun Iso-Britannian hallituksen asiakirjoista vuodelta 1968. Guardian kuvasi asiakirjan sisältöä seuraavalla tavalla:
Neuvostoliitolla ei ole aikomustakaan toimeenpanna hyökkäystä länteen kylmässä sodassa. Näin Isobritannian armeija ja tiedustelu.Tämä oli jyrkässä ristiriidassa länsimaisten politiikkojen ja sotilasjohtajien puheiden kanssa "Neuvosto-uhasta".
Neuvostoliitto ei aloita vapaaehtoisesti yleistä tai edes rajattua sotaa Länsi-Euroopassa"
- W. Blum Rogue state (Roistovaltio)/ Kuoleman imperiumi -
Eli vedätys on jo tuolta ajalta ja NATO on pääasiassa eurooppalaisten kurissapidon väline, kuten Christopher Layne kuvasi kirjassaan The Peace of Illusions – American Grand Strategy from 1940 to the Present : Kylmä sota ei syntynyt Neuvostoliiton vaan Yhdysvaltojen hegemoniapyrkimyksen vuoksi. Kylmä sota oli vain keino säilyttää Yhdysvaltojen herruus Euroopassa.
Kirjassaan (America as European Hegemon (The National Interest, Summer 2003) Layne myös kuvasi kuinka:
"Suostuttelemalla länsieurooppalaiset jakamaan sotilaallisen (Nato) ja taloudellisen itsemääräämisoikeutensa Washington yritti riisua niiltä mahdollisuuden ryhtyä yksipuolisiin kansallisiin toimiin . . . Yhdysvalloille niin Nato kuin hiili- ja teräsyhteisö sekä yhteismarkkinat olivat välineitä länsieurooppalaisten kurissa pitämiseen."
Samaanhan sanoi Ranskan parlamentin tutkimuskomiteakin: Yhdysvaltain poliittinen johto ei halua ulkopoliittisesti itsenäistä ja puolustuskykyistä Eurooppaa, koska NATO ja turvallisuusuhka on Yhdysvaltain ote Euroopasta.
Tuo tietenkin jatkuu edelleen, eurooppalaisten kurissapitäminen Venäjäpelon, NATO:n ja yhteismarkkinoiden avulla.
Ilmeisesti tuo NATO-huijaus oli yksi euroopan historian suurimpia kusetuksia, mutta oliko se sittenkään suurin? Onko itse Euroopan unioni vielä suurempi vedätys? Sehän perustettiin Jean Monnetin pienten askelten etenemisen idealta, niin että eurooppalaiset eivät edes tajua kun ovat jo unionissa, melko suuri pimitys ja vedätys siis.
Ne on sitä mieltä, että Euroopan "puolustusta" hoitavaan Natoon liittyminen on asiallista, jonkinlainen takinkääntö siis.