Mua kyllästyttää niin paljon ihmiset, jotka kyselevät: "Mitä?"
Kun omaan korvaan ääneni kuulostaa ihan hyvältä ja selkeältä, niin miten se muka voi kuulostaa hennolta piipitykseltä toisten mielestä? Minä ihan totta yritän puhua kuuluvasti ja yritän voimistaa ääntäni laulamalla ja huutamalla. Olen toisaalta tullut välinpitämättömämmäksi siitä mitä sanon, kun ensimmäinen ajatus on: ei sitä kukaan kuitenkaan kuule, niin voin yhtä hyvin murjasta tämän typerän kommentin.
Ihan sama. Pidän joka tapauksessa niitä, jotka pyytävät toistamaan kuuroina idiootteina. Kotona monesti hermostun ja huudan sanottavani, kun kukaan ei kuule. Olisi tosin kiva, jos normaali puheäänenikin kuuluisi sen suurempia ponnistelematta.
Kun omaan korvaan ääneni kuulostaa ihan hyvältä ja selkeältä, niin miten se muka voi kuulostaa hennolta piipitykseltä toisten mielestä? Minä ihan totta yritän puhua kuuluvasti ja yritän voimistaa ääntäni laulamalla ja huutamalla. Olen toisaalta tullut välinpitämättömämmäksi siitä mitä sanon, kun ensimmäinen ajatus on: ei sitä kukaan kuitenkaan kuule, niin voin yhtä hyvin murjasta tämän typerän kommentin.
Ihan sama. Pidän joka tapauksessa niitä, jotka pyytävät toistamaan kuuroina idiootteina. Kotona monesti hermostun ja huudan sanottavani, kun kukaan ei kuule. Olisi tosin kiva, jos normaali puheäänenikin kuuluisi sen suurempia ponnistelematta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No kai nyt ihmiset kysyy mitä, kun eivät kuule, vai mitä, meinaako että pitäisi vaan nyökytellä että joo taas se tuossa jotain sanoo, mutta enpä kuule, ei jaksa kysyä. Ihmisiä siis kiinnostaa mitä sanot. Jos tuota mitä-kysymystä kuulee usein, niin kyllä se tarkoittaa sitä että puhut liian hiljaa. Sitä voi opetella puhumaan kovempaa. Sillä tavalla, että minun sanomisellani on väliä, en puhu typeriä, vaan tämä on minun asiani ja nyt sanon sen kunnollisella äänenvoimakkuudella. Jos on hento ääni tai mumiseva puhetapa, niin silloin on erityisen tärkeää puhua oikealla voimakkuudella. Opettele se, tai opettele sietämään kysymyksiä taikka sitten elä niin että puhut puuta heinää eikä ketään enää jaksa kiinnostaa juttus.
Miten oma ääni muka voi kuulostaa niin erilaiselta omiin korviin, koska minun mielestäni minulla on kuuluva ääni, kysyn vaan? Millä keinolla voisin sitten kuulla ääneni samanlaisena kuin muut, että tajuaisin, mikä puhetavassani on vikana? En omista kunnon nauhuria ja kännykän nauhuri käsittääkseni vääristää aika paljon.
Ja en mitään muuta teekään, kuin opettelen puhumaan kovempaa. Olen kiinnittänyt huomiota äänenvoimakkuuteeni viimeisimmät kuukaudet, mutta välillä se on erittäin raskasta, kun aina pitää miettiä. Se on suurin vaikeus, kun en tosiaan itse koe puhuvani hiljaa ja en ymmärrä, miten saisin ääneni kuuluvammaksi ilman että huudan. Yritän puhua ala- ja rintarekisteristä, enkä missään nimessä päärekisteristä.
Paitsi että olen alkanut möläytellä, niin toisaalta olen tullut myös araksi sen suhteen, että en monesti uskalla sanoa pitkiä lauseita tai vaikeampia asioita, koska pelkään joutuvani toistamaan.
Kyllä suurin osa ihmisistä on kuuroja idiootteja.
Itse olen sellainen, että hymähtelen ja nyökyttelen, enkä aina kehtaa pyytää toistamaan, koska tiedän miten raivostuttavaa se on. Pyydän ehkä toistamaan kerran, mutta jos toinen puhuu niin epäselvästi että en kuule toisella tai kolmannellakaan kerralla, annan olla. Toisaalta jos joku pyytää minua toistamaan, sanon usein: "Ei mitään", koska usein tulee tunne, että sanoin jotain niin hölmöä, ettei toinen voi uskoa korviaan, vaikka yleensä se on (kai) pelkästään sitä, ettei toinen kuullut.
Meidän pitäisi kehittää jonkinlainen nonverbal-communication systeemi, jossa sanoja ei tarvittaisi. Vähän samaan tapaan kuin eläimillä on tapana keskustella. Minä harrastan nykyisin paljonkin tällaista ihan vain kokeillakseni ihmisten reaktioita. Käytän paljon kasvojeni eleitä, erilaisia ilmeitä, vartaloni liikkeitä, käsiäni ja murahtelen aina silloin tällöin. Minulla taitaa itselläni olla pieni inho sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka puhuvat liikaa eli lätisevät enimmäkseen pelkkää paskaa jonninjoutavista asioista. Minulla itselläni on aika kantava ääni. Muistan armeija-ajan kun minun ei koskaan tarvinnut huutaa ja kaikki kyllä kuulivat puheeni. Nykyään en kailota, koska säästän siinä sivussa äänihhuliani jotka ärtyvät aika helposti. Se on kuulemma aika tyypillistä sellaisilla ihmisillä, joilla on todella kantava ääni.
En vaan ymmärrä miten se tekee ihmisestä idiootin ettei kuule jonkun puhetta ja pyytää toistamaan. On ihan helv..tin raivostuttavaa jos joku puhuu toistuvasti niin, ettei saa mitään selvää. Ja vaikka jonkun kuulossa olisikin vikaa, minkäs sillekään sitten voi. Totta kai sä kuulet itse mitä puhut, koska ensinnäkin sä tiedät mitä sanot ja toiseksi olet kaikkein lähimpänä ja oma ääni kuulostaa aina itsestä erilaiselta kuin muista. Muut ei voi ennakolta tietää mitä se nyt on sanomassa, ehkä sä sitten nielaiset lopun lauseesta tms., jos kerta voimakkuudessa ei ole vikaa.
Kyllä pitää olla aika idiootti, jos on pilannut kuulonsa niin, ettei voi kuulla normaalia puhetta. Nykyään ihmiset kuuntelevat musiikkia liian kovalla kuulokkeista, telkkarin pitää mukamas olla mahdollisimman kovalla, yökerhoissa musiikki pauhaa, meluisassa työssä ei suojata kuuloa.... Sitä paitsi, ihmiset näyttävät idiooteilta kun he yrittävät kuunnella tarkasti ja laittavat käden korvan taakse.
Minun puheessani ei ole sen enempää vikaa kuin muidenkaan, ei voi olla, koska käytän niin paljon energiaa siihen, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi.
No okei, mitä sitten valitat jos kerta olet oikeassa ja muut idiootteja. Sano seuraavalle kysyjälle että voi vitun idiootti kun olet kuulos mennyt pilaamaan, ei mun puhetavassa mitään vikaa ole, ei jaksa toistaa. Sitten vaan poistut coolisti paikalta. Kyllä ihmiset sitten vähitellen lakkaavat kyselemästä.
Äänihuulien ei pitäisi ärtyä, jos käyttää ääntään oikein. Ja totta tuo, että liikaa kälättävät ovat ärsyttäviä. Okei, itsekin intoudun joskus ihan puheliaaksikin, mutta ne, joilla käy suu jatkuvasti niin, ettei toinen saa puheenvuoroa ja joiden mielestä parin sekunnin hiljaisuus on vaivaannuttavaa, ovat rasittavia. Ihmisten pitäisi olla enemmän hiljaa ja havainnoida toisen kehon kieltä ja ilmeitä. Itsekin viestin paljon ilmeillä ja kiinnitän huomiota äänensävyihin.
En sano, mutta kyllä he näkevät ilmeestäni, mitä mieltä olen ko. henkilöstä, jos vain tajuavat ja osaavat katsoa oikein.
Toistamaan pyytäminen on erittäin loukkaavaa.
Sama ongelma...
Nykyisin olen oppinut suurinpiirtein huutamaan, että toiset kuulevat mitä sanottavaa mulla on, varsinkin jos useampi ihminen paikalla.
Jos joku kysyy "mitä?", korotan ääntäni huomattavasti, ja sanon: "NIIIN, SITÄ VAAN ETTÄ MUN MIELESTÄ....!!"
Auttaa...
"Olisi tosin kiva, jos normaali puheäänenikin kuuluisi sen suurempia ponnistelematta. "
Kokeile seuraavaa.... mene peilin eteen ilman paitaa, ja laita kätesi kyljille. Puhalla ilma kokonaan pois keuhkoistasi, ja vedä itsesi täyteen ilmaan. Tulet huomaamaan kuinka palleasi ja kylkiluiden alue pullistuu. Kokeile puhua nyt. Tulet huomaamaan että äänesi muuttuu merkittävästi kovemmaksi ja selkeämmäksi ilman, että sinun tarvitsee edes kohottaa ääntäsi.
Kun ymmärrät mekaniikan, voit alkaa ottamaan keskustelun aikana samalla tavalla henkeä. Koska tarkoituksesi ei ole laulaa, aivan pienikin, puolen sekunnin pituinen "tankkaus" silloin tällöin riittää. Jos teet tätä 21 päivää järjestelmällisesti, siitä tulee alitajuinen ja automaattinen prosessi.
Itseäni taas ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät osaa puhua kuuluvasti, varsinkin, jos heille on usein asiasta mainittu. Minulla oli lapsena toistuvia korvatulehduksia, joiden seurauksena kuuloni heikkeni selvästi. Silti kuulen normaalia puhetta, mutta ongelmia tulee silloin, jos on melua taustalla tai jos ihminen puhuu hennolla äänellä.
Toisaalta jo lapsena huomasin, että muita ärsyttää, jos kysyn mitä. Siksi en enää kehtaa kysyä vaan nyökyttelen vain ja hymyilen. Järjellä ajateltuna se se vasta tyhmää onkin. Kumma juttu muuten, kun olin kuulotestissä pari vuotta sitten, niin kuuloni olikin normaali. Tuntuu silti kuin kuuloni olisi jotenkin huonompi kuin muilla ja hävettää, jos en kuule, mitä toinen sanoo.
Mitäs, kun videokamerat ovat nykyään todella yleisiä, niin kokeilisit jonkun kaverin kanssa ottaa vähän videonpätkää keskenänne? Voisitte siinä jutella jotain ja jälkeenpäin voisit vertailla, kuuluuko oma äänesi huonommin. Jos äänessäsi todella on heikkoutta, niin ehkä puheterapeutilla käynti auttaisi.