Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten - hankkia apua. Olen tiennyt jo vuosia olevani masentunut, mutta jotenkin olen aina kuvitellut selviäväni omin neuvoin. Nyt tilanne on se, etten tee muuta kuin olen kesätöissä tai itken kämppäni sohvalla, eli ei hyvä... Miten ihmeessä saan apua? Tuntuu, ettei edes jaksa yrittää saada sitä mistään. Keväällä olin yhteydessä kouluni psykologiin, mutta häneltä ei enää saanut aikoja. En osaa hakea apua, en halua sanoa ääneen että olen masentunut. Sitä kuitenkin olen, ja tiedän sen varsin hyvin. Haluaisin soittaa äidille ja pyytää häntä tekemään jotain, mutta kyllähän nyt 20-vuotiaan pitäisi osata jo itse - enkä halua myöntää pahaa oloani hänellekään, huolestuisi vaan turhaan ja itse tuntisin syyllisyyttä. Miten te muut masentuneet olette lopulta päässeet jonkun juttusille? Mistä saitte voimaa hakea apua?
Anteeksi sekava viesti.
Anteeksi sekava viesti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lopeta kofeiinin käyttö kokonaan ja ota kalkki/magnesium-valmistetta kaksinkertaisena päiväannoksena useammassa erässä. Kofeiini aiheuttaa mielalaoireita aiheuttavien virtsahappojen kertymistä kehoon hitaasti, jolloin ne alkavat aiheuttaa oireilua vasta vuosien kuluttua kofeiiniriippuvuuden alakmisesta. Kalkki ja magnesium neutraloivat oireita aiheuttavia virtsahappoja siten, että oireet poistuvat alle viikossa.
kofeiinihöpötys. Aasiantuntija taas vaudissa, ei vakkarinickillään tällä kertaa.
Ota yhteys vaikka ensin omaan tk-lekuriin
Itse olin masentunut kunnes tulin uskoon.Jeesus pelastaa!
Ehkä ensin kannattaa selvittää yleiset mielenterveyspuolen palvelut paikkakunnallasi ja yrittää sinne. Isommilla paikkakunnilla on myös akuuttipäivystyksiä, joihin voi ainakin hätätilassa mennä, jollei muuta keksi. Itse menin aikoinaan sairastuttani suoraan päivystykseen, kun olin todella ahdistunut, varmaan vain sen ahdistuksen voimalla... Pääsin sitä kautta sitten eteenpäin, sain tapaamisaikoja ja myöhemmin terapiakontaktin.
Jos suinkin koet voivasi luottaa läheisiisi ja välinne ovat hyvät, niin kyllä varmasti heille kannattaa jossain vaiheessa kertoa asioista. Läheisten tuki on tärkeää, aina elämässä...
Ekana käyt verikokeissa, ennenkuin menet minnekään psykiatrille. Vaadi mitattavaksi kilpirauhashormonien arvot. Ne saattavat olla pielessä ja kilpirauhastulehdus tai vajaatoiminta on omiaan aiheuttamaan masennusta. Masennuslääkkeillä lievennetään vain oireita ja se fyysinen vaiva jäisi hoitamatta. Ota ne siis viimeisenä vaihtoehtona.
Vitsit mitä ohjeita täällä satelee... Kofeiinia, käännyttämistä, verikokeita... Ok, kilpirauhasen toimintahäiriöt on aina mahdollisia, mutta en tiedä, onko järkeä nähdä niitä ensimmäiseksi tai todennäköisimmäksi syyksi silloin, kun mielentilat reistaa. Omallakin kohdalla otettiin melko pian verikokeet, kun olin hakenut apua pahaan oloon ja kävin lääkäritapaamisissa, samoihin aikoihin sain ekat masennuslääkkeetkin. Ei ollut kilpirauhasvaivasta sitten kyse. Lääkkeiden käytönkin olen lopettanut, enkä kuollut masennuslääkkeisiin enkä jäänyt koukkuun eikä käynyt mitään muutakaan dramaattista niiden kanssa. Toki itsekin näen lääkkeet lähinnä oireiden lieventämisen välineenä, joita varmaan määräillään vähän turhan helposti noin yleensä. Kuitenkin tiedän, että joillekin niistä voi olla jopa merkittävää ja tärkeää apua. Yksilöllistä siis, ei pitäisi yleistää ja yksinkertaistaa liian rankasti näissä aiheissa...
Viestini ei mene samaan kategoriaan sen kofeiini tyypin kanssa. Masennuslääkkeitä kohtaan kannattaa olla kriittinen, koska niiden riskit ovat kolesterolilääkkeiden tasoa ja niistä on tutkimusten mukaan merkittävää apua ainoastaan vakaviin masennustiloihin, jos ei pääse sängystä ylös jne. Myös serotoniinin puutosteoria alkaa nykysin olla jo epäuskottava, koska aivot eivät todellakaan ole niin yksinkertaiset, kun on aiemmin luultu.
Kilpirauhasvaivat ovat yllättävän yleisiä. Masennusta aiheuttaa moni muukin fyysinen sairaus ja niitä on paljon ja ne voivat jäädä huomaamatta ja täysin hoitamatta. Siis kyllä, jos mikään muu ei auta, eikä syytä löydy toisaalta on ne masennuslääkkeet vasta sitten vaihtoehto.
Mitä tulee tuohon kofeiiniin, niin se on ihan oikeasti vahva stimulantti, joille jotkut ovat herkempiä. Itselleni sopii vain tee, enkä käy enää ylikierroksilla. Yksilöllistä toki sekin.
Sama meno täällä, kyllä läheisten on vaikea nähdä kuka on masentunut. Osataan kuitenkin aika hyvin esittää " että kaikki on ok. Vaikka kaukana siitä. Sitä ei halua toisille tuottaa taakkaa näin minusta tuntuupi. Mitäpä jos sinäkin ottasit luurin käteen aamulla ja soitat tk.n ajan ? minäkin aijon sen tehdä, kävi miten kävi, ei tätä oloa vaan enää siedä, elämä valuu hukkaan. Yksi suunta ja se on ylöspäin =) jaksamista ja soita aika !!