Välillä mietityttää, ovatko kaksikielisyyttä ja pakkoruotsia puolustavat, aina vain harvalukuisemmat ihmiset, täysiä idiootteja vai äärettömän ovelia? Ehkä joukossa on molempia.
He kuitenkin sotkevat ajan ja paikan ja kaikki vähänkään loogiset käsitteet hyvin nopeasti niin sekaisin, että vastapuolen argumentaatio vaihtuu väkisinkin suuttumukseksi. Hyvä esimerkki on, että jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) asiallisesti toteaa, että historiassa mm. Freudenthal piti suomenkielisiä ala-arvoisina ja ruotsinkieliset vaikuttajat estivät vuosikymmeniä suomenkielisen koululaitoksen kehityksen, niin siihen ruotsinkielinen (tai pakkoruotsin puolustaja) vastaa, että ne ovat menneitä asioita, ei muistella niitä. Kuitenkin kaksikielisyys ja pakkoruotsi perustellaan juuri menneillä asioilla, eli historialla, kulttuurivaikutteilla ja ruotsinkielisen väestönosan aiemmin suuremmalla koolla, jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) vetoaa asiallisesti nykypäivän tilanteeseen ja kielisuhteisiin (noin 93% - 5%). Minusta tässä ontuu pakkoruotsittajien logiikka, ja pahasti.
Ja sokeat ja tyhmät mediat kirjoittavat usein asiasta juuri näin, näkemättä ristiriitaa siinä, että toisen historialliset perustelut muka ovat validit mutta toisen vain katkeruutta ja kaunaa! Vaan yhtä totta kuin se, että ruotsia on puhuttu Suomessa pitkän aikaa ja että kielisuhteet olivat toisenlaiset 1800-luvulla, on myös se, että ruotsinkielisten edustajat halveksivat ja alistivat suomenkielisiä pitkän ajan, ja tekivät todella pahaa tihutyötä estäessään vuosikymmenet (ehkä jopa vuosisadat) suomenkielisen koululaitoksen kehitystä.
Ihmettelen ja häpeän joidenkin suomenkielisten orja- tai opportunistiluonnetta. Ne jotka laittavat lapsensa ruotsinkieliseen kielikylpyyn käytännössä täysin yksikielisessä (suomi) maassa, ovat harvinaisen hulluja ja kieroja ihmisiä. Sen lisäksi, että he tietävät, että ruotsinkielisiä suositaan korkeakoulupaikkojen jaossa ja elämässä laajemminkin, he ovat valmiita vaihtamaan oman lapsensa identiteetin, jotta tämä saisi nämä edut. Eikö tuokin energia olisi pitänyt pistää siihen, että heidän lapsensa ja kaikki muutkin suomenkieliset lapset saisivat tasa-arvoiset edut ILMAN kielikylpyä ja identiteetin vaihtoa?
Ruotsinkielisten apartheid-politiikka on myös loukkaavaa molempia osapuolia kohtaan. Miksi pitää olla erilliset koulut, miksi erilliset korkeakoulut, miksi jopa erillinen kaupunginosa (Jätkäsaaren anastushanke Helsingissä)? Tai miksi pitää saada erilliset terveyskeskukset, sairaalat ja vanhainkodit? Eikö kieliryhmien suhteita parantaisi kaiken tällaisen kalliin naurettavuuden lopettaminen? Valehdeltu kaksikielisyys halutaan koskemaan vain suomenkielisiä, jotta ruotsinkieliset voisivat edelleen olla yksikielisiä.
Sanonpa vielä, ettei tule väärinkäsityksiä, että minä kuitenkin tykkään ruotsin kielestä, sekä Suomen että Ruotsin puolella. Tykkään Tove Janssonista, tykkään Diktoniuksen runoista, tykkään ruotsinkielisistä kansanlauluista, tykkään vaikka mistä. (Snapsihoilotuksista en tykkää, ne ovat typeriä ja sivistymättömiä.) Ja minusta kaksi- tai vaikka viisikielisyys on rikkaus silloin, kun se on todellista. En haluaisi hävittää ruotsinkielisyyttä Suomesta, mutta haluaisin asettaa sen oikeudenmukaiselle paikalle, mikä tarkoittaa mm. opiskeluetuoikeuksista luopumista, valtakunnallisesta kaksikielisyydestä luopumista ja pakkoruotsista luopumista.
Toivoisin myös, että ruotsinkielinen väestö ymmärtäisi luopua nykypoliitikoistaan, koska he ovat tämän sopan keittäneet, ja häpäisseet muuten niin kaunnin ”suomenruotsalaisuuden” tekemällä siitä ikuisten vaatimusten, valittamisen, pakottamisen ja nöyryyttämisen sarjan, kohteena suomenkieliset. Hyvä pysyy pitämättäkin, vai eikö se olekaan tarpeeksi hyvää? Tänk på det!
He kuitenkin sotkevat ajan ja paikan ja kaikki vähänkään loogiset käsitteet hyvin nopeasti niin sekaisin, että vastapuolen argumentaatio vaihtuu väkisinkin suuttumukseksi. Hyvä esimerkki on, että jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) asiallisesti toteaa, että historiassa mm. Freudenthal piti suomenkielisiä ala-arvoisina ja ruotsinkieliset vaikuttajat estivät vuosikymmeniä suomenkielisen koululaitoksen kehityksen, niin siihen ruotsinkielinen (tai pakkoruotsin puolustaja) vastaa, että ne ovat menneitä asioita, ei muistella niitä. Kuitenkin kaksikielisyys ja pakkoruotsi perustellaan juuri menneillä asioilla, eli historialla, kulttuurivaikutteilla ja ruotsinkielisen väestönosan aiemmin suuremmalla koolla, jos suomenkielinen (tai pakkoruotsikriitikko) vetoaa asiallisesti nykypäivän tilanteeseen ja kielisuhteisiin (noin 93% - 5%). Minusta tässä ontuu pakkoruotsittajien logiikka, ja pahasti.
Ja sokeat ja tyhmät mediat kirjoittavat usein asiasta juuri näin, näkemättä ristiriitaa siinä, että toisen historialliset perustelut muka ovat validit mutta toisen vain katkeruutta ja kaunaa! Vaan yhtä totta kuin se, että ruotsia on puhuttu Suomessa pitkän aikaa ja että kielisuhteet olivat toisenlaiset 1800-luvulla, on myös se, että ruotsinkielisten edustajat halveksivat ja alistivat suomenkielisiä pitkän ajan, ja tekivät todella pahaa tihutyötä estäessään vuosikymmenet (ehkä jopa vuosisadat) suomenkielisen koululaitoksen kehitystä.
Ihmettelen ja häpeän joidenkin suomenkielisten orja- tai opportunistiluonnetta. Ne jotka laittavat lapsensa ruotsinkieliseen kielikylpyyn käytännössä täysin yksikielisessä (suomi) maassa, ovat harvinaisen hulluja ja kieroja ihmisiä. Sen lisäksi, että he tietävät, että ruotsinkielisiä suositaan korkeakoulupaikkojen jaossa ja elämässä laajemminkin, he ovat valmiita vaihtamaan oman lapsensa identiteetin, jotta tämä saisi nämä edut. Eikö tuokin energia olisi pitänyt pistää siihen, että heidän lapsensa ja kaikki muutkin suomenkieliset lapset saisivat tasa-arvoiset edut ILMAN kielikylpyä ja identiteetin vaihtoa?
Ruotsinkielisten apartheid-politiikka on myös loukkaavaa molempia osapuolia kohtaan. Miksi pitää olla erilliset koulut, miksi erilliset korkeakoulut, miksi jopa erillinen kaupunginosa (Jätkäsaaren anastushanke Helsingissä)? Tai miksi pitää saada erilliset terveyskeskukset, sairaalat ja vanhainkodit? Eikö kieliryhmien suhteita parantaisi kaiken tällaisen kalliin naurettavuuden lopettaminen? Valehdeltu kaksikielisyys halutaan koskemaan vain suomenkielisiä, jotta ruotsinkieliset voisivat edelleen olla yksikielisiä.
Sanonpa vielä, ettei tule väärinkäsityksiä, että minä kuitenkin tykkään ruotsin kielestä, sekä Suomen että Ruotsin puolella. Tykkään Tove Janssonista, tykkään Diktoniuksen runoista, tykkään ruotsinkielisistä kansanlauluista, tykkään vaikka mistä. (Snapsihoilotuksista en tykkää, ne ovat typeriä ja sivistymättömiä.) Ja minusta kaksi- tai vaikka viisikielisyys on rikkaus silloin, kun se on todellista. En haluaisi hävittää ruotsinkielisyyttä Suomesta, mutta haluaisin asettaa sen oikeudenmukaiselle paikalle, mikä tarkoittaa mm. opiskeluetuoikeuksista luopumista, valtakunnallisesta kaksikielisyydestä luopumista ja pakkoruotsista luopumista.
Toivoisin myös, että ruotsinkielinen väestö ymmärtäisi luopua nykypoliitikoistaan, koska he ovat tämän sopan keittäneet, ja häpäisseet muuten niin kaunnin ”suomenruotsalaisuuden” tekemällä siitä ikuisten vaatimusten, valittamisen, pakottamisen ja nöyryyttämisen sarjan, kohteena suomenkieliset. Hyvä pysyy pitämättäkin, vai eikö se olekaan tarpeeksi hyvää? Tänk på det!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus tuntuu, ettei ruotsinkielisen väestön törkeydellä ole mitään rajoja. Satuin katsomaan FST:a, ja siellä ihan peittelemättä esiteltiin Victoria-nimellä kulkevaa kiinteistöhanketta, joka osaltaan loisi Helsingin Jätkäsaareen (nimestään huolimatta Eiraakin parempi paikka, suorat näkymät merelle) ruotsinkielisen kaupunginosan. Sitä tosin vielä mietittiin, että kuinkahan estettäisiin se, ettei sinne muuta suomenkielisiä? Säätiöiden taloissa kun kuulema onneksi voidaan sentään vaatia ruotsin kielen osaamista, mutta kun tänne tulisi Hitas-asuntoja ja vuokra-asuntojakin, niin kuinkas sitten rajoitus tehdään? Mutta hankkeen puuhamiehet ja kaupungin korkeat virkamiehet olivat toiveikkaita, että kyllä suomenkieliset saadaan pidettyä poissa, ja saadaan ihan ikioma ruotsalaislinnake Helsingin laatupaikalle, ja sinne kaupunki sitten tietysti rahoittaa pikkukoulut, päiväkodit jne. ja mieluusti oman terveyskeskuksenkin, ja kaikki tietysti på svenska.
Mitähän sanottaisiin, jos suomenkieliset Suomessa tai Ruotsissa alkaisivat puuhata jotain samanlaista - ruotsivapaata aluetta. Tekoa pidettäisiin äärimmäisen rasistisena ja törkeänä, ja vaikka suomenkieliset ovat Ruotsissa vähemmistö, sitä ei sallittaisi vähemmistöllekään. Teko olisi loukkaus sitä kulttuuria kohtaan, jonka keskelle tällaista ”ghettoa” puuhattaisiin, ja se sotisi kaikkea sellaista vastaan, jota on perinteisesti pidetty hyvän demokratian tunnusmerkkinä, kuten ihmisten välistä tasa-arvoa ja pyrkimystä integraatioon.
Kaikkea tällaista kotiinpäinvetoa ruotsinkieliset puolustelevat huolella oman kielensä ja kulttuurinsa säilymisestä. Että jollei ole ruotsinkielisiä alueita, kohta ei enää ole ruotsin kieltä Suomessa. Moni suomenkielinen iloitsisi tuosta lopputuloksesta, ei ilkeyttään eikä katkeruuttaankaan, vaan vain siksi, että se olisi järkevää. Maksaa aivan hirveästi pitää kaksikielisenä maata, joka on väkimäärältään pienempi kuin moni suurkaupunki.
Eikä ruotsin kieli ole minnekään katoamassa, parin sadan kilometrin päässä länteen päin on maa, jossa sitä puhuu noin kahdeksan miljoonaa ihmistä. Paljon suurempi huoli pitäisi olla suomen kielestä, jolla on liki puolet vähemmän puhujia.
Ruotsinkielisille tyypilliseen tapaan tätä ”ruotsalaislähiöitä” ei tietenkään perusteta esim. Itä-Vantaalle tai Pohjois-Espooseen, vaan tottahan se pitää saada pääkaupungin parhaalle paikalle. Ja vaikka suomenkielisiä kouluja yhdistetään, terveyskeskuksia lakkautetaan ja muitakaan palveluita ei kohta ole, niin pitäähän uuteen ”ruotsalaiskaupunginosaan” saada kaikki palvelut, ja pieni, kodinomainen koulu. Sen, kuten suuren osan hankkeesta muutenkin, maksavat tietysti yhdessä kaikki veronmaksajat, joista 90% on suomenkielisiä.
Ainoa ilo on, että jos tällainen ”ruotsalaiskaupunginosa” syntyy, tietääpä ainakin, minne mennä mieltä osoittamaan, kun pakkoruotsi ja valhekaksikielisyys alkaa riepoa oikein kunnolla.
Joskus tuntuu, ettei ruotsinkielisen väestön törkeydellä ole mitään rajoja. Satuin katsomaan FST:a, ja siellä ihan peittelemättä esiteltiin Victoria-nimellä kulkevaa kiinteistöhanketta, joka osaltaan loisi Helsingin Jätkäsaareen (nimestään huolimatta Eiraakin parempi paikka, suorat näkymät merelle) ruotsinkielisen kaupunginosan. Sitä tosin vielä mietittiin, että kuinkahan estettäisiin se, ettei sinne muuta suomenkielisiä? Säätiöiden taloissa kun kuulema onneksi voidaan sentään vaatia ruotsin kielen osaamista, mutta kun tänne tulisi Hitas-asuntoja ja vuokra-asuntojakin, niin kuinkas sitten rajoitus tehdään? Mutta hankkeen puuhamiehet ja kaupungin korkeat virkamiehet olivat toiveikkaita, että kyllä suomenkieliset saadaan pidettyä poissa, ja saadaan ihan ikioma ruotsalaislinnake Helsingin laatupaikalle, ja sinne kaupunki sitten tietysti rahoittaa pikkukoulut, päiväkodit jne. ja mieluusti oman terveyskeskuksenkin, ja kaikki tietysti på svenska.
Mitähän sanottaisiin, jos suomenkieliset Suomessa tai Ruotsissa alkaisivat puuhata jotain samanlaista - ruotsivapaata aluetta. Tekoa pidettäisiin äärimmäisen rasistisena ja törkeänä, ja vaikka suomenkieliset ovat Ruotsissa vähemmistö, sitä ei sallittaisi vähemmistöllekään. Teko olisi loukkaus sitä kulttuuria kohtaan, jonka keskelle tällaista ”ghettoa” puuhattaisiin, ja se sotisi kaikkea sellaista vastaan, jota on perinteisesti pidetty hyvän demokratian tunnusmerkkinä, kuten ihmisten välistä tasa-arvoa ja pyrkimystä integraatioon.
Kaikkea tällaista kotiinpäinvetoa ruotsinkieliset puolustelevat huolella oman kielensä ja kulttuurinsa säilymisestä. Että jollei ole ruotsinkielisiä alueita, kohta ei enää ole ruotsin kieltä Suomessa. Moni suomenkielinen iloitsisi tuosta lopputuloksesta, ei ilkeyttään eikä katkeruuttaankaan, vaan vain siksi, että se olisi järkevää. Maksaa aivan hirveästi pitää kaksikielisenä maata, joka on väkimäärältään pienempi kuin moni suurkaupunki.
Eikä ruotsin kieli ole minnekään katoamassa, parin sadan kilometrin päässä länteen päin on maa, jossa sitä puhuu noin kahdeksan miljoonaa ihmistä. Paljon suurempi huoli pitäisi olla suomen kielestä, jolla on liki puolet vähemmän puhujia.
Ruotsinkielisille tyypilliseen tapaan tätä ”ruotsalaislähiöitä” ei tietenkään perusteta esim. Itä-Vantaalle tai Pohjois-Espooseen, vaan tottahan se pitää saada pääkaupungin parhaalle paikalle. Ja vaikka suomenkielisiä kouluja yhdistetään, terveyskeskuksia lakkautetaan ja muitakaan palveluita ei kohta ole, niin pitäähän uuteen ”ruotsalaiskaupunginosaan” saada kaikki palvelut, ja pieni, kodinomainen koulu. Sen, kuten suuren osan hankkeesta muutenkin, maksavat tietysti yhdessä kaikki veronmaksajat, joista 90% on suomenkielisiä.
Ainoa ilo on, että jos tällainen ”ruotsalaiskaupunginosa” syntyy, tietääpä ainakin, minne mennä mieltä osoittamaan, kun pakkoruotsi ja valhekaksikielisyys alkaa riepoa oikein kunnolla.
Heh-heh-heh, hah-hah-hah, hoh-hoh-hoh, håh-håh-håh…
Jokainen hitusenkaan ajatteleva suomenkielinen tietää kyllä vastauksen, mutta ehkä on syytä kerrata vielä, kun keskuudessamme on myös lahjottuja tai tyhmiä Lipposia ja Saseja, valitettavasti.
Otsikko olisi pitänyt muotoilla toisin, mutta halusin ”kirjoitussarjani” olevan yhtenäinen, ja siksi näin. Olisi ollut luontevampaa kirjoittaa ”Voiko … lainkaan luottaa?” tai ”Voiko … missään tilanteessa luottaa?” tai ”Onko … edes syytä luottaa?”
Ruotsinkielisyyden ja ruotsinkielisen puoluelaitoksen historia Suomessa on vähän samaa laatua kuin Belgian kuninkaan henkilökohtaisen vallan historia toissavuosisadan Kongossa. Kummassakaan tapauksessa alkuperäisasukkaita, meidän tapauksessamme ennen muuta alkuperäiskielisiä asukkaita, ei pidetty juuri edes ihmisinä, ja kaikki heidän hyvinvointiinsa ja sivistämiseensä tähtäävä toiminta kiellettiin ja torjuttiin.
Suomen ruotsinkieliset vastustivat säätyvaltiopäivillä ja yksityisesti erittäin voimakkaasti 1800-luvun lopulla heränneitä suunnitelmia perustaa suomenkielisiä kouluja. Jonkinlainen alkeisopetus olisi sallittu suomeksi, mutta kaiken vähänkään korkeamman sivistyksen piti olla tarjolla vain ruotsiksi. Silloin maassamme oli vielä noin 20% ruotsinkielisiä, mutta silti jo 80% suomenkielisiä, joten enemmistön diskriminointi oli opportunistista, perusteetonta ja julmaa. Mutta se ei Freudenthalia ja kumppaneita haitannut.
Kun eugeniikka ja rotuopit kiinnostivat maailmalla, samainen Freudenthal muotoili opin, jonka mukaan Suomen ruotsinkieliset, ”viikinkien jälkeläiset”, ovat tänne sivistyksen tuonutta kansaa, ja suomalainen, ”turaaninen” (viittaa Uralin takaiseen) kansansuku ei olisi missään olosuhteissa kykenevä korkeampaa sivistystä luomaan jne. Tämän samaisen herran nimeä kantavia mitaleita RKP myöntää edelleen, ja myönsi sellaisen mm. Paavo Lipposelle, oman kieliryhmänsä petturille, jonka lapsetkin käyvät ruotsinkielistä koulua.
Freudenthal toki yritti myös kätkeä erästä asiaa - 1700-luvun kirkonkirjoista selviää, että suurin osa Suomen ruotsinkielisistä suvuista ei ole historiallisesti Ruotsia nähnytkään, vaan on opportunististen kielenvaihtajasukujen jälkeläisiä. 1700-luvun alkupuoliskolla valittiin luonnonnimiä ruotsinkielistyttäessä (Löfgren, Lindberg jne.), ja loppupuoliskolla taas patronyyminimiä (Jansson, Johansson jne.). Kieli opittiin vaikeimman kautta, ja ehkäpä siksi suomenruotsi yhä kuulostaa suomalaisten huonosti puhumalta ruotsilta - koska se on sitä!!
Kun mennään suomenruotsalaisuuden ja samalla RKP:n historiaa eteenpäin, törkeyksiä paljastuu aina vain lisää. Sisällissotamme kostotoimenpiteetkin saattoivat osin seurata kielirajoja, mutta talvi- ja jatkosodassa suomenruotsalaiset ”kunnostautuivat” oikein kunnolla. Pilkkatermi ”Munsalan soutukerho” tarkoittaa sitä, että tietyistä rannikon pitäjistä kaikki asekuntoiset miehet soutivat sotilaskarkureiksi Ruotsiin. Maahan jääneiden rooli rintamalla ei myöskään ollut sellainen kuin edesmenneen Åke Lindmannin elokuva väittää. Rahalla saa - jopa väärennettyä historiaa.
Kun sitten Karjalan evakoita asutettiin koko maan toimesta, heitä ei saatu sijoittaa ruotsinkielisille alueille, koska se oli ”Pyhää ruotsalaista maata.” Tällaisia isänmaanystäviä meillä siis on joukossamme yhä, ja sitkeästi he pitävät kiinni ruotsalaisluulostaan, ja esiintyvät eduskunnassakin korskeasti ”Ruotsalaisena eduskuntaryhmänä.” Kielilaki on heidän viimeisin paha työnsä kansan enemmistöä kohtaan.
On ihmeteltävää, mistä tälle sirpaleryhmälle löytyy aina hännystelijöitä? Joillakin heistä lienee oikeasti vain surkea itsetunto, ja tunne siitä, että saa ”hienon suomenruotsalaisen” hyväksynnän, riittää jo itse palkkioksi. Mutta varmasti sitäkin suurempi joukko poliitikoista ja virkamiehistä on rahavetoisia marionetteja. Ruotsinkieliset säätiöt ovat onnistuneet satojen vuosien aikana kahmimaan jättiomaisuuden, ja sillä he pystyvät maksamaan poliitikot myötämielisiksi.
Vaikka jokainen ajatteleva ihminen tietää, että Suomen kaksikielisyys on tosiasioihin perustumaton, kallis vitsi, ja että koulujen pakkoruotsi on varmin tapa tuhota suomalaisten kansainvälistyminen (kun aikaa ei jää maailmankielille murreruotsin vuoksi), silti tätä itsetuhoista toimintaa jatketaan ja kansan ääntä ei kuunnella.
Vielä on mainittava ”Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen” vahvasti liittyvä maahanmuuttopolitiikka. RKP:n intresseihin näyttää selvästi kuuluvan suomenkielisen yhtenäiskulttuurin horjuttaminen, maksoi mitä maksoi. Ja kas kummaa, häirikkömaahanmuuttajat laitetaankin suomenkielisiin kouluihin, mutta pienet (ja kalliit) kodinomaiset ”ruotsalaiskoulut” pysyvät täysin mamu-vapaina. Joillain harvoilla seuduilla tosin taas kasvatetaan ruotsinkielisten väkilukua leipomalla mamuistakin murreruotsalaisia (Närpiö).
Miksi muuten meillä on erilliset koulut suomen- ja ruotsinkielisille lapsille? Mikseivät he ole samoissa kouluissa, eri luokissa? Miksi halutaan erillistä terveydenhuoltoa, miksi vanhainkoteja, miksi on erillinen joukko-osasto, miksi halutaan erillisiä sairaaloita? Arkipäivän rasismia tämäkin, ja RKP:n toimia kuvaakin todella hyvin myös termi ”apartheid.”
Kun kaikkea edellä kerrottua miettii, on aika helppo vastata kysymykseen ”Voiko Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen luottaa?” Ei voi.
Kenenkään suomenkielisen ei ikimaailmassa kannata toivoa mitään muuta kuin pikaista loppua tuolle rasistiselle ja julmalle etujärjestölle. Mutta huomatkaa, RKP tappaa myös ruotsinkielisyyden Suomesta, sillä se on törkeällä ja harkitsemattomalla toiminnallaan muuttanut ihan kivan suomenruotsalaisuuden häpeälliseksi valitusten, vaatimusten ja pakottamisen sarjaksi. Kun viimeinen ruotsin puhuva mummo kaatuu hautaan, kuopan on kaivanut RKP, eikä kukaan suvaitseva suomenkielinen.
Folktinget raivokkaana.. Nyt on valjastettu kaikki mahdollinen ja mahdoton ajamaan vahvaa ruotsalaisuutta Suomeen
mitä Suomessa juuri nyt tapahtuu.
Folktinget ja RKP ovat aloittaneet todennäköisesti viimeisen TAISTON ruotsalaisten aikoinaan hankkimien etuisuuksien ylläpitämiseksi. On perustettu Svenska.nu, Magma, Ahtisaaren johtama kansalliskielten ryhmä ja joku aika sitten jotkut suomenkieliset perustivat ruotsinkielen VAALIMISRYHMÄN jossa jotkut etuisuuksista nauttimaan päässeet muistelevat menneitä ja toivovat tilanteen pysyvän entisellään.
- No, kyllä Suomestakin on tulossa normaali valtio jossa enemmistön ääntäkin on kuunneltava demokratian edellyttämällä tavalla. Tähän saakka pieni vähemmistö on miehittänyt kaikki tärkeimmät näköalapaikat suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen avulla pystyneet ylläpitämään vallinnutta järjestelmää. Nyt tämä järjestelmä on pikkuhiljaa rapistumassa jonka seurauksena Folktinget parkuu torvi suorana valituksiaan huutaen milloin kenenkin perään. Joskus haetaan tukea ruotsalaisuuden kummipojista Sasista ja Lipposesta ja kun se ei auta niin huudetaan oikeuskansleria ja lakia apuun. Mikään vaan ei taida enää auttaa koska demokratiaakin on kunnioitettava, sillä eihän yli 90-prosenttisen enemmistön mielipiteitä voi jättää huomioimatta.
- Folktinget: EK:s ställningstagande mot svenskan förbryllande
- Folktinget oroat över Karlebylobbning norrut
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=116366
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=116351
svekot. Mitä he Tampereela tekevät? eihän se edes kuulu siihen heidän mielikuvitukselliseen Svenskfinlamdiin. oisivat pysyneet siellä Kasnääsissä
Kyllä Tampereelta ja ympäristöstä löytyy pienehkö ruotsinkielinen ryhmittymä, jopa siinä määrin, että Tampereella on yksityinen ruotsinkielinen koulukin. Onhan siellä perinteisesti isoja kartanoita, joiden kartanoherrat voivat olla äidinkeieltään ruotsinkielisiä ja löytyy myös teollisuutta sekä elinkeinoelämää, jossa sielläkin on varmasti ruotsia äidinkielenään puhuvia kansalaisia. Ei ne kaikki asu pelkästään tuossa Suomen rantaviivalla ja saaristossa, vaikka niin helposti luulisi.
paljos siellä tampereella on ruotsinkielisiä , olisko prosentti häh?