Mitä mieltä oppilas työstä?

Juppa kirjoitti:

ELÄMÄÄ PULLON VARJOSSA­ – ALKOHOLIPERHEIDEN LAPSET JA HEIDÄN KEHITYKSENSÄ


Opinnäytetyö
13.4.2004
Jyväskylän sosiaali- ja terveysalan oppilaitos
MPKO4
Katri Juppi

Tiivistelmä

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ja tutkia alkoholiperheiden lasten elämää ja perheen vaikutusta heidän kehitykseensä.

Menetelmäni oli syventyä aiheesta saatavaan kirjalliseen materiaaliin, jonka perusteella tein työn teoriaosan. Teoriaosassa keskityin alkoholiperheiden lasten elämään liittyviin keskeisimpiin asioihin. Opinnäytetyö sisältää myös alkoholiperheiden lapsille suunnatun kyselyn, jonka vastauksista tein koosteen. Kysely toteutettiin netissä toimivien forumeiden sekä sähköpostin välityksellä. Tämä osio havainnollistaa alkoholiperheiden lasten elämää heidän omasta näkökulmastaan. Päättötyöhön liittyen toteutin kaksi toiminnallista tuokiota alkoholiperheiden lapsille. Näiden tuokioiden tavoitteena oli tukea lasten yksilöllistä sekä sosiaalista kasvua. Tällä tavoin pääsin myös itse havainnoimaan alkoholiperheiden lasten arkipäivää.

Opinnäytetyötä voi hyödyntää työskennellessä alkoholiperheiden lasten kanssa. Sitä voi käyttää suuntaa antavana materiaalina tutustuessaan alkoholiperheiden lasten elämään.

Päättötyöstä käy ilmi, että perheympäristöllä on suuri vaikutus lasten kehitykseen. Jokainen alkoholiperheen lapsi on yksilö, mutta silti heillä on paljon yhteisiä piirteitä ja samankaltaisia kokemuksia.

Avainsanat: alkoholiperhe, lapsi, aikuinen lapsi, alkoholistivanhemmat.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO 5
2 ANGELIN TARINA 6
3 ALKOHOLIPERHEEN LAPSEN KEHITYS 6
3.1 Fyysinen kehitys
3.2 Persoonallisuuden kehitys
3.3 Alkoholiperheen lapsen kehitysvaiheet
3.4 Alkoholiperheen lapsen selviytymismalleja
4 PERHE 13
4.1 Alkoholisti-isä
4.2 Alkoholistiäiti
4.3 Molemmat vanhemmat alkoholisteja
4.4 Sisarusten merkitys
4.5 Väkivalta
4.6 Terveys
5 ALKOHOLIPERHEIDEN LASTEN TUNNISTAMINEN 16
5.1 Miten koulu voi auttaa alkoholiperheen lapsia
6 PERIYTYYKÖ ALKOHOLISMI 20
7 ALKOHOLISTIEN AIKUISET LAPSET 21
7.1 Läheisriippuvuus
8 APUA ALKOHOLIPERHEIDEN LAPSILLE 25
9 HOITO 26
10 KYSELY 27
11 TOIMINNALLISET OSUUDET 42
11.1 Laajavuori 42
11.2 Askartelu 43
12 POHDINTA 46
LÄHTEET 47
Liite 1. Kyselylomake 49

KUVIOT
Kuvio 1. Naisten ja miesten osuus vastaajista 28
Kuvio 2. Vastaajien ikäjakauma 29
Kuvio 3. Perheen alkoholiongelmainen 29
Kuvio 4. Kodin ilmapiiri 30
Kuvio 5. Läheisen alkoholinkäytön herättämät tuntemukset ja ajatukset 32
Kuvio 6. Perheessä esiintyvä väkivalta 33
Kuvio 7. Perheessä esiintyviä ongelmia 34
Kuvio 8. Perheympäristön ja läheisen alkoholinkäytön vaikutukset itseen 36
Kuvio 9. Psyykkiset ongelmat 37
Kuvio 10. Avunhakeminen 38
Kuvio 11. Paikat josta apua on haettu 39
Kuvio 12. Suhde alkoholiongelmaiseen vanhempaan 40
Kuvio 13. Omat alkoholinkäyttötottumukset 41

1 Johdanto

Jokainen meistä näkee ympärillään ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia alkoholista. Saatamme jopa tuntea muutaman heistä. Luultavasti tunnemme myös ihmisiä joiden puoliso tai vanhemmat ovat alkoholisoituneita tai ehkä löydämme omastakin perheestämme alkoholin suurkuluttajan. Suomessa kulutetaan runsaasti alkoholia eikä se voi olla vaikuttamatta muihinkin kuin pelkästään itse alkoholiongelmaisiin. Silti alkoholismi usein mielletään ainoastaan alkoholistin sairaudeksi, vaikka se koskettaa koko perhettä. Kun yksi perheenjäsen sairastaa, sairastaa varmasti koko muu perhekin. Usein törmätään siihen tosiasiaan, että alkoholismia hoidettaessa keskitytään pelkästään itse alkoholiongelmaiseen, vaikka koko perhe tarvitsisi tukea toipumiseen. Alkoholiperheiden lapset joutuvat elämään turvattomassa ja epätasapainoisessa perheympäristössä, joka vaikuttaa suuresti heidän kasvuunsa ja kehitykseensä aina aikuisikään saakka. Vaikka lapsi muuttaa pois kotoa, vaikutukset näkyvät heidän persoonallisuudessaan ja käyttäytymismalleissaan. Heistä tulee alkoholistien aikuisia lapsia.

Ehkä alkoholiperheiden lapsista ei tiedetä tarpeeksi, tai ehkä heitä pidetään selviytyjinä, joiden uskotaan pärjäävän itsekseen. Jokaisen alkoholiperheiden kanssa työskentelevän tulisi kuitenkin koettaa ymmärtää ja ottaa huomioon myös nämä lapset ja se onnistuu parhaiten lisäämällä tietoa ja keskustelua alkoholiperheiden lapsista. Alkoholiperheiden lapset ovat tottuneet salailuun ja itsensä laiminlyömiseen. Tämä kierre pitäisi katkaista, koska paraneminen lähtee käyntiin asiat myöntämällä ja niistä avoimesti keskustelemalla. Alkoholiperheiden lapsien on vain hyvin vaikea vaatia itselleen mitään, mikä heille kuuluisi.

Valitsin päättötyöni aiheeksi alkoholiperheiden lapset, koska mielestäni he ovat unohdettuja lapsia, jotka kaipaisivat hieman ymmärrystä. Tätä ymmärrystä pyrin valottamaan sekä itselleni, että muille, jotka mahdollisesti tulevat työskentelemään sekä alkoholiperheiden, että heidän lapsiensa kanssa. Alkoholi tuskin tästä maasta loppuu, joten eivät lopu ne ihmisetkään, jotka suoraan tai välillisesti sairastuvat alkoholin takia.

2 Angelin tarina

Minä olen 15-vuotias tyttö. Minun äitini on alkoholisti. Olen elänyt yksinhuoltaja-äitini kanssa yli 13 vuotta. Ensimmäinen muistoni lapsuudesta on äiti kaatuneena vaatehuoneeseen. Yrittäessäni vedellä häntä ylös, äiti vain sammaltaa, ”äiti tulee ihan kohta”. Silloin ehkä ensimmäistä kertaa jouduin kosketuksiin sen faktan kanssa, että äitini on alkoholisti. Äitini on täysin normaali työssäkäyvä nainen. Selvin päin tulemme hyvin toimeen (äiti ollessa selvin päin). Melkeinpä joka ilta töistä tultuaan äiti juo itsensä humalaan. Ei niin, että hän sammuisi, mutta tarpeeksi, muuttuakseen ilkeäksi ja aggressiiviseksi. Hänen ollessa humalassa en kerta kaikkiaan tule toimeen hänen kanssa. Riitelemme aina. Minä haukun häntä alkoholistiksi, hän minua huoraksi. Olen epätoivoinen. Pienempänä harkitsin itsemurhaa useasti äidin ollessa sammuneena. En ole yrittänyt saada häntä hoitoon, sillä uskokaa tai älkää, emme ole ikinä edes keskustelleet asiasta kunnolla. Kun hänen ollessa selvin päin olen ottanut eilisillan puheeksi, on hän vain kieltänyt kaiken tai jättänyt asian sikseen tai vaihtanut puheenaihetta. Olen keskustellut asiasta muutamien äitini kavereiden kanssa, jotka kuitenkin ehkä enemmän pitävät äitini puolia. He ovat kyllä saaneet jonkun verran puhuttua järkeä känniselle äidilleni. Tuloksena on kuitenkin ollut sättimistä seuraavana aamuna: ”Miten kehtasit mennä häiritsemään ketä lienee ja nolaamaan mut?” Olen myös saanut hävetä silmät päästä äidin takia. Kun täytin 11, paras ystäväni tuli meille yöksi. Se synttäripäivä muuttui painajaiseksi kun äiti oli kännissä ja minä itkin hysteerisesti pitäen ovea kiinni kun äiti sammaltaa oven toisella puolella jotain paskaa. En voi ymmärtää miten äitini aina kieltää alkoholisminsa! En tajua miten hän käy töissä, vaikka on dokannut edellisenä iltana. Kaikesta huolimatta rakastan äitiäni yli kaiken, ja juuri siksi toivonkin, että jonkin ihmeen kautta tämä helvetti loppuisi. Olen niin katkera siitä paskaisesta lapsuudesta mikä minulla oli, niin vihainen koska äiti ei myönnä ongelmaansa, epätoivoinen ja surullinen ja peloissani, sillä eihän hänen terveytensäkään kestä tätä rataa. Lomat ja viikonloput ovat pahimpia. Silloin olenkin mahdollisimman paljon poissa kotoa. Äiti-rakas, jos näet tämän lehdessä, niin ole kiltti ja lopeta juominen. Meidän molempien takia. (Holmila & Kantola 2003, 33.)

3 Alkoholiperheen lapsen kehitys

3.1 Fyysinen kehitys

Äidin alkoholismin vaikutukset lapseen voivat alkaa jo ennen syntymää, sillä alkoholin suurkulutus voi aiheuttaa vakavia vaurioita sikiölle. Suurkuluttajia odottavista äideistä on arvioiden mukaan noin 5-10 prosenttia. Jopa 4000-6000 sikiötä vuodessa on vaarassa altistua päihdyttäville aineille. Alkoholin ongelmalliseen suurkulutukseen liittyy usein myös muita sikiön kehitystä haittaavia tekijöitä, kuten ristiriidat ja paineet asumisessa, työssä, ihmissuhteissa, riittämätön ravinto ja hoitamattomat sairaudet. Päihdeongelmaisten äitien lapset syntyvät usein keskosina. Myös syntymäkuolleisuus on korkea. Vuosittain syntyy noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta, näistä lapsista noin 200:lla on fetaalialkoholisyndrooma eli FAS (fetal alcohol syndrome), joka aiheuttaa kehityshäiriöitä ja on yleinen alkoholin suurkuluttajien lapsilla. Lievempinä muotoina tästä ovat alkoholioireet eli FAE (fetal alcohol effect). Muita tyypillisiä seurauksia alkoholin suurkulutuksesta ovat reikä sydämen väliseinässä sekä luusto- ja nivelpoikkeavuudet. (Promo 25, 2002). Lapsilla, jotka ovat altistuneet alkoholille kohdussa, voi esiintyä myöhemmin vieroitusoireita. He ovat levottomia, heräilevät usein ja syövät huonosti. (Saarikoski 1992, 62.)

FAS ja FAE

Vain osa FAS- ja FAE-lapsista tunnistetaan vauvaiässä. Asia saattaa varmistua vasta kouluiässä, jolloin lapsen oppimisvaikeudet nousevat esille. FAS-oireyhtymä johtaa yleensä lievään tai keskitasoiseen kehitysvammaisuuteen. FAS-lasten älykkyysosamäärä on alhainen, joskin jotkut voivat olla lahjakkaita jossakin erityisessä asiassa. FAS-lapsille tunnusomaisia ulkonäöllisiä piirteitä ovat pieni pää, tyypilliset kasvojen piirteet kuten pienet silmät ja pienet kapeat luomiraot, ohut sileä ylähuuli, matalat poskipäät ja pieni leuka. Muita piirteitä ovat ärtyneisyys, levottomuus ja hidas sekä henkinen että fyysinen kehitys. FAE-lapsilla ei yleensä ole alkoholivaurioon liittyviä tyypillisiä kasvonpiirteitä, mutta heilläkin saattaa kuitenkin olla pieniä epämuodostumia. Tyypillinen FAS-lapsi on puhelias, estoton ja herkästi mukaan lähtevä. Hän kykenee arvioimaan jokapäiväisiä sosiaalisia tilanteita puutteellisesti. Monet FAS-lapset varttuvat impulsiivisiksi ja ainakin hieman arvaamattomasti käyttäytyviksi aikuisiksi. Myös psykoottisen kehityksen riski on suurehko. (Palolampi Eero 2001.)

3.2 Persoonallisuuden kehitys

Lapsen kasvuympäristö vaikuttaa hänen fyysiseen, emotionaaliseen ja persoonallisuuden kehitykseen. Alkoholiperheiden lasten kehitysvaiheet eivät yleensä seuraa normaalina pidettyä kaavaa. He kohtaavat ympäristötekijöitä, jotka ovat erilaisia kuin tavallisissa kodeissa kasvaneilla lapsilla. Tekijät vaikuttavat jokaiseen yksilöllisesti, mutta yhteisiä piirteitä on havaittavissa. Vahvat puolustusmekanismit leimaavat alkoholiperheiden lasten kasvua ja kehitystä. Seuraavassa eräitä alkoholiperheiden lapsien yleensä käyttämiä puolustusmekanismeja.

Regressio

Alkoholiin liittyvien kriisien aikana lapset voivat taantua aikaisemmalle tunne- ja käyttäytymistasolle. Tällä tavalla he yrittävät palata aikaisemman kehitysvaiheensa turvallisuuteen. Kriisin jälkeen lapset palaavat normaaliin kehitysvaiheeseensa. Tämä puolustusmekanismi voi olla ongelmallinen, jos lapsi ei voi tukeutua aikaisemmin vakaana kokemaansa turvallisuuden tunteeseen. Ongelmallista on myös jatkuva kriisien toistuminen. (Ackerman 1990, 58.)

Repressio

Repression vaikutuksesta lapset torjuvat tunteita, joita he muuten ilmaisisivat vapaasti. Tämä liittyy läheisesti ahdistusta tuottaviin tilanteisiin. Alkoholiperheiden lapset joutuvat jatkuvasti tukahduttamaan tunteitaan. He voivat tunteiden lisäksi myös rajoittaa käyttäytymistään. (Ackerman 1990, 58.)

Sublimaatio

Sublimoimalla lapset muuttavat epämiellyttäviä tunteitaan ja ahdistustaan hyväksyttäväksi toiminnaksi. Useimmat pitävät lapsen pyrkimyksiä positiivisena asiana, mutta ääritilanteessa lapsesta saattaa tulla esimerkiksi työnarkomaani. (Ackerman 1990, 58.)

Projektio

Projektio tarkoittaa ei-hyväksyttävän tilanteen tai käyttäytymisen kieltämistä syyttämällä siitä muita. Alkoholiperheen lapsi saattaa jättää oman sopimattoman käyttäytymisensä huomiotta ja samalla syyttää toista samanlaisesta käyttäytymisestä. Tämä mahdollistaa lapsen irrottautumisen todellisuudesta, jota lapsi ei pysty kohtaamaan. (Ackerman 1990, 59.)

Reaktionmuodostus

Reaktionmuodostuksesta on kyse silloin, kun ihminen viestittää todellisten tunteidensa vastakohtaa. Lapsi voi olla hyvin turhautunut omasta kotitilanteestaan, mutta silti laskea siitä leikkiä. Tämä on mahdollista käänteistoiminnan avulla. (Ackerman 1990, 59.)

3.3 Alkoholiperheen lapsen kehitysvaiheet

Seuraavassa käytetään psykoanalyytikko Erik H. Eriksonin kuvailemia elämänvaiheita jäsentämään kehitysvaiheita ja niihin liittyviä ongelmia.

Luottamus/epäluottamus

Luottamuksen tunne on terveen persoonallisuuden osatekijä. Luottamuksen muodostuminen alkaa jo syntymässä ja se on erityisen tärkeää ensimmäisen elinvuoden aikana. Vanhempien, varsinkin äidin, alkoholiongelman takia lapselta voi jäädä puuttumaan luottamuksen kehittymiselle tarpeellinen hoiva ja huolenpito. Imeväisiässä lapsen tarpeita saatetaan laiminlyödä. Vaikka fyysisistä tarpeista huolehdittaisiin, emotionaalinen tuki voi jäädä olemattomaksi. Ilman vauvaiässä saatua luottamuksen ja toivon perusvoimaa, myöhempien ikävaiheiden kriisejä voi olla vaikea käsitellä. Jos vanhempien päihdeongelma alkaa vasta lapsen kehityksen myöhemmässä vaiheessa, on luottamusta ehtinyt jo kehittyä ja lapset osaavat paremmin hallita vanhempien alkoholiongelman alkamisen. (Hakala, Junkkila, Lotvonen, Näsänen & Viinikangas 1995.)

Autonomia/häpeily ja epäily

Lapsen täytyy kasvaa itsenäiseksi samalla hyväksyen muiden ohjaus. Vanhempien tehtävänä onkin antaa lujaakin ohjausta, jos lapsen itsenäisyyden halu menee liian pitkälle. Liiallisen rajoittamisen vallitessa lapsi ei kuitenkaan itsenäisty ja hänen kasvuaan varjostaa kasvava häpeän tunto. Lastaan kodin ikäviltä olosuhteilta suojeleva vanhempi saattaa rajoittaa lapsen kehitysprosessia. Jos vanhemmat kontrolloivat kaikkea mahdollista, lapsen itsehallinnan ja tahdonvoiman kehitys kärsii. Lapsi ei ehkä kykene kehittymään riittävän itsenäiseksi, mikä johtaa riittämättömyyden ja häpeän tunteeseen. (Hakala ym. 1995.)

Aloitteellisuus/syyllisyys

Aloitteellisuuden ja syyllisyyden välinen ristiriita alkaa 4-5 vuoden iässä. Tällöin aikuiset saattavat suhtautua väärällä tavalla lapsen osoittamaan uteliaisuuteen. Lapsen kysymykset voidaan jättää ottamatta huomioon tai leikit kieltää vanhempien komennolla. Tämä aiheuttaa lapsessa syyllisyyttä. Alkoholiperheissä mainitut lasten ja vanhempien suhteen rajoitukset ovat yleisiä, koska perheen käyttäytymistä määrää alkoholistin itsekeskeisyys. Lapsen kasvaessa vanhempien rajoittavuuden ja sallivuuden tasapainoa tarvitaan, ja tasapainon tärkein osatekijä on johdonmukaisuus. Alkoholiperheessä epäjohdonmukaisuus on hallitseva tekijä. Lapsi joutuu olemaan mukautuvainen, jolloin aloitteellisuuden ja luovuuden kehittymiselle ei ole tilaa. Tässä ikävaiheessa lapsi myös havainnoi ja matkii aikuisen käyttäytymistä. Alkoholisoituneen vanhemman malli saattaa antaa lapselle väärän kuvan aikuisen roolista. (Hakala ym. 1995.)

Ahkeruus/alemmuudentunto

Kouluun mennessä lapselle tulee tarve tuntea itsensä päteväksi. Jos pätemättömyyden tai alemmuuden tunteet peittävät uutteruudentunteet, kehitysvaihe joutuu kriisiin. Vanhempien mielenkiinnon puute lapsen saavutuksia kohtaan saattaa voimistaa lapsen alemmuudentuntoa. Nämä tunnot voivat siirtyä koulutilanteisiinkin. Lapsi kokeilee erilaisia käyttäytymismalleja tai asioita, joiden toivoo helpottavan kotioloja. Kun hän huomaa niiden epäonnistuvan, hän epäilee koulunkin esittämää tietoa käyttökelvottomaksi. Lapsen on voitava tuntea, että hän saavuttaa tavoitteitaan niin sosiaalisessa elämässä kuin koulussa. Vanhemmat voivat auttaa lastaan menestymään tukemalla tämän itseluottamusta. Alkoholiperheen vanhemmat eivät välttämättä kykene tukemaan lastaan juomisen, syyllisyyden ja stressin takia. (Ackerman 1990, 63.)

Identiteetin omaksuminen/identiteettisekaannus

Nuoruuden kehitykseen liittyy oman identiteetin kehittäminen. Tämän kehitysvaiheen kriisi on seurausta lapsen normaalista pyrkimyksestä vakiinnuttaa itselleen identiteettiä. Ongelmana saattaa olla liiallinen samaistuminen kielteisiin käyttäytymismalleihin. Nuori määrittelee itsensä kielteisten tunteiden kautta. Alkoholiperheissä sellaisia tunteita on olemassa, koska koko perhe kokee itsensä poikkeavaksi. Perheen identiteetti jättää varjoonsa nuoren oman identiteetin. Kriisit ovat vaikeampia, jos nuori potee alemmuudentuntoa. (Ackerman 1990, 64.)

Intimiteetti/eristäytyneisyys

Tämä kehitysvaihe koskee nuoren aikuisen kykyä solmia läheisiä ihmissuhteita. Jos nuori ei saavuta läheissuhteita, kasvaa hänen eristäytyneisyyden tunto. Nuoret saattavat tukahduttaa tunteensa ja teeskennellä olevansa normaaleja. Alkoholiperheen lapset, jotka ovat aiemminkin joutuneet tukahduttamaan tunteitansa, voivat huomata olevansa sosiaalisesti eristettyjä. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta kehittää niitä elämäntaitoja, joita tarvitaan täysin toimintakykyiseksi aikuiseksi kasvamiseen. (Ackerman 1990, 64.)

Generatiivisuus/lamautuminen

Alkoholiperheen vaikutukset eivät lopu lapsen muutettua pois kotoa. Opitut käyttäytymismallit säilyvät koko aikuisiän, jos niitä ei pyri muuttamaan. Normaalilla kypsällä aikuisella tulisi olla vahva identiteetti ja hänen pitäisi pystyä läheisyyteen. Lisäksi aikuisella tulisi olla sellaisia myönteisiä ominaisuuksia, joita hän voi välittää tuleville sukupolville. Monilla alkoholiperheen lapsilla tällaisia ominaisuuksia ei ole, koska heiltä on riistetty vuorovaikutussuhteiden oppimisen mahdollisuus. Elleivät he pääse näiden ongelmien ylitse, alkoholiperheen haittavaikutukset voivat periytyä sosiaalisesti ainakin seuraavaan sukupolveen. Alkoholiperheessä selviytyminen voi vaatia lapsen kaikki voimavarat niin, että hänellä ei myöhemmässä elämässä ole enää mitään annettavaa eikä kykyä huolenpitoon. (Ackerman 1990, 65.)

Integraatio/epätoivo

Viimeinen kehitysvaihe on vanhuusiän kokonaisvaltaisen, myönteisen ja eheän elämänkäsityksen muodostuminen. Se sisältää oman elämänsä hyväksymisen syyttelemättä muita epäonnistumisista. Ellei ihminen ole onnistunut kasvamaan aiempien elämänvaiheidensa aikana, hän tuskin pystyy tässä vaiheessa hyväksymään elämäänsä sellaisena kuin se on. (Ackerman 1990, 66.)

3.4 Alkoholiperheen lapsen selviytymismalleja

Seuraavaksi kuvatut selviytymismallit liittyvät yleensäkin lapsuuteen ja kasvuun perheen jäsenenä, mutta alkoholiperheen lapsilla mallit saattavat kärjistyä niin, että niistä tulee välttämättömiä selviytymiskeinoja. Mitä epätasapainoisempi perhe on, sitä kärjistyneemmiksi roolit voivat muodostua.

Taakankantaja/sankari

Hän on yleensä perheen vanhin lapsi, joka toimii vastuunkantajana ja raittiin puolison apuna. Taakankantaja on kiltti ja tunnollinen. Hän on miellyttävä, joustava ja herättää luottamusta. Toisaalta taakankantaja ei osaa kieltäytyä tehtävistä eikä pyytää tai vastaanottaa itselleen apua. Taakankantaja suhtautuu elämään vakavasti. Hän tavoittelee täydellisyyttä ja tuntee itsensä riittämättömäksi. Tällainen lapsi tarvitsee tukea, jotta hän oppisi säätelemään voimiaan sekä vastaamaan ”ei” itseensä kohdistettuihin vaatimuksiin. (Inkinen, Partanen & Sutinen 2000, 171.)

Kapinallinen/ongelmalapsi

Hän joutuu usein perheen syntipukin rooliin. Kapinallinen saattaa esiintyä uhmakkaasti ja järjestää hankaluuksia, joiden takia hänet saatetaan leimata häiriköksi. Kapinallinen lapsi tuntee itsensä vapaaksi ja osaa suhtautua kriittisesti asioihin, mutta hän tarvitsee paljon positiivista palautetta minänsä myönteisen kehityksen turvaamiseksi. (Inkinen ym.2000, 172.)

Unohdettu/hiljainen lapsi

Hän on vetäytyvä, ujo ja arka. Unohdettu lapsi tuntee itsensä arvottomaksi ja hylätyksi. Tällainen lapsi on luova ja herkkä, ja hän tulee toimeen itsekseen, mutta hänen on vaikea puolustaa itseään. Unohdetun lapsen tukemisessa on tärkeää, että häntä kuunnellaan ja hän saa esittää omia mielipiteitään. Tämä vahvistaa hänen itsetuntoaan ja tekee hänet ”näkyväksi”. (Inkinen ym. 2000, 172.)

Maskotti/pelle

Hän suojautuu perheen ongelmilta olemalla hauska. Usein maskotti on perheen nuorin lapsi. Maskottilapsi kokee epävarmuutta, syyllisyyttä, pelkoa sekä vihaa, mutta yrittää peittää nuo tunteet olemalla iloinen ja huvittava. Maskottilasta tuleekin rohkaista tunnistamaan ja nimeämään todelliset tunteensa. (Inkinen ym. 2000, 172.)

4 Perhe

Alkoholiperhe on perhe, jossa toisella tai molemmilla vanhemmista on alkoholiongelma. Ongelma ei kosketa pelkästään alkoholistia, vaan koko perhettä. Suomessa on kymmeniätuhansia lapsia, jotka elävät alkoholiperheessä. Alkoholiperheissä esiintyy tavanmukaisesti ristiriitoja, epäjohdonmukaista käyttäytymistä sekä roolisekaannuksia.

Alkoholiperheessä vallitsee kolme kirjoittamatonta sääntöä:

1. Älä puhu.
2. Älä luota.
3. Älä tunne.

Nämä lapset eivät koskaan puhu vapaasti siitä, mitä kotona tapahtuu. Hei eivät myöskään koskaan kehitä luottamusta, koska ei ole mitään käsitystä luottamisesta arvona. Luottamus nähdään ennemminkin temppuna tai ansana. Näillä lapsilla ei ole myöskään mallia tunnistaa tunteita. Tunteisiin liittyy kielteinen näkemys ja nuhteet tunteiden ilmaisusta ovat myös tavallisia. Lapsi oppii sen, ettei hän voi jakaa tunteitaan ja tunteiden ilmaiseminen kohtaa paheksuntaa. Näin hän oppii peittämään kaikki tunteensa. (Rossi 1990.)

4.1 Alkoholisti-isä

Mielikuva isästä vaikuttaa perusturvallisuuteen ja luonteen kehittymiseen. Alkoholiperheen lapsi saattaa raittiin vaiheen aikana kokea isän turvalliseksi, mutta juomakaudet horjuttavat luottamusta ja perusturvallisuutta. Alkoholisti-isät saattavat olla itsekeskeisiä ja kykenemättömiä solmimaan läheisiä suhteita keneenkään, edes omiin lapsiinsa. Isällä voi olla vaikeuksia asettua aikuisen rooliin. Hän luovuttaa herkästi vanhemmuutensa ja laiminlyö osallisuutensa perheen talouteen sekä kodinhoitoon. Muut perheenjäsenet joutuvat ottamaan vastuun, mikä omaltaosaltaan ylläpitää alkoholisti-isän juomista. Alkoholisti-isillä on usein taipumusta uhkailuun ja väkivaltaan, myös seksuaaliseen, lapsiaan ja puolisoaan kohtaan. Tällätavoin lapsi oppii huonoja ongelmanratkaisutaitoja, juomisen ja lyömisen. Alkoholisti-isän malli antaa lapselle vääristyneen kuvan miehisyydestä ja isyydestä. Isäsuhteen häiriöt voivatkin kuvastua myöhemmin lapsen elämässä sosiaalisissa tilanteissa, joissa isä-lapsisuhde korostuu, esimerkiksi auktoriteettisuhteissa. (Poukkula 1990, 16.)

4.2 Alkoholistiäiti

Lapset kokevat usein äidin alkoholinkäytön vaikeammaksi asiaksi kuin perheen isän alkoholinkäytön. Kun isät yleensä kohtelevat lapsiaan uhkaavasti tai väkivaltaisesti, äidit ennemminkin laiminlyövät lapsiaan. Alkoholistiäitien lapset tuntevat itsensä vielä turvattomammiksi ja hyljätymmiksi kuin alkoholisti-isien lapset. Monet alkoholistiäidit ovat yksinhuoltajia, koska miesten on usein taloudellisesti helpompaa jättää vaimonsa. Useissa tapauksissa alkoholistinaisen mies on myös alkoholisti. Alkoholistiäidin vaikutus lapseensa voi alkaa jo ennen syntymään, koska liiallinen alkoholinkäyttö voi vaurioittaa sikiötä. Lapset ovat kuitenkin alkoholistiäidille hyvin tärkeitä. Lapsien muuttaessa kotoa äidin juominen usein lisääntyy, sillä hän kokee menettäneensä tärkeimmän elämäntehtävänsä. (Poukkula 1990, 17.)

4.3 Molemmat vanhemmat alkoholisteja

Kodissa, jossa molemmat vanhemmat ovat alkoholisoituneita, raittiit kaudet ovat harvinaisia, eikä molempien vanhempien juodessa lapsella ole ketään, kehen turvautua. Lapsi ei saa muodostettua kumpaankaan vanhempaansa läheistä tunnesidettä. Tällaisten perheiden lapset joutuvat usein kantamaan vastuun koko perheen asioista. Koska lapsenhoito on laiminlyöty, lapset voivat ovat sairaalloisia ja aneemisia. Kun lapsella ei ole tervettä samaistumisen kohdetta, on hän itsekin vaarassa alkoholisoitua tai kehittyä neuroottiseksi. Onkin todettu, että lapsilla, joiden molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja, on aikuistuttuaan enemmän käytöshäiriöitä, pidätyksiä, vankilassaolopäiviä ja aggressiivista käytöstä kuin niillä lapsilla, joiden vanhemmista vain toinen on alkoholisti. (Poukkula 1990, 18.)

4.4 Sisarusten merkitys

Lapsen suhteella vanhempiinsa on suuri merkitys persoonallisuuden kehityksessä, mutta yksilön on helpompi kehittyä terveeksi ja oppia tulemaan toimeen toisten kanssa, jos perheessä on useampia lapsia. Sisarukset pystyvät myös tukemaan toisiaan vaikeina aikoina. Varsinkin vanhimman lapsen tilanne alkoholiperheessä on hankala, koska hän joutuu useasti kantamaan vastuun perheen asioista sekä pienemmistä sisaruksistaan, joskus jopa vanhemmistaankin. Ottaessaan tällaisen vastuun lapsi ei saa omia tarpeitaan tyydytetyiksi, koska hänellä ei ole aikaa leikkeihin eikä huvituksiin. (Poukkula 1990, 18.)

4.5 Väkivalta

Päihdeongelmien ja lasten pahoinpitelyn välinen yhteys on voimakas. Lapset joutuvat usein vanhempien riitojen kohteeksi. Lasten pahoinpitely on yksi laji perheväkivaltaa. Lapset voivat myös joutua näkemään vanhempien välistä väkivaltaa kuitenkaan itse joutumatta pahoinpidellyksi. Lapsi kärsii väkivallasta, vaikkei hän olisikaan sen välitön uhri. Väkivalta voi olla sekä fyysistä, että psyykkistä. Molemmat ovat kuitenkin yhtä tuhoisia lapselle. Väkivalta aiheuttaa lapsissa pelkoa, arkuutta ja levottomuutta. Väkivallan kohteeksi joutuneilla lapsilla voi olla kehityshäiriöitä ja heidän on todettu olevan huomattavasti aggressiivisia kuin nk. normaalit lapset. (Poukkula 1990, 22.)

4.6 Terveys

Lasten laihtuminen, aliravitsemus ja huonokuntoisuus on alkoholiperheissä valitettavan tavallista. Päivän ainut ruokailumahdollisuus voi olla päiväkodissa tai koulussa. Viikonloppuisin sitäkään ei ole tarjolla. Yleiskunnon heiketessä iskevät flunssat helposti. Alkoholiongelmaisten lapsia vaivaavatkin yleensä tulehdussairaudet. Hoitamattomia virtsatieinfektioita on tavattu paljon alkoholiperheiden lapsilla. Vanhemmilla ei ehkä ole mielenkiintoa huomioida lapsensa terveyden tilaa, tai sitten he ovat kykenemättömiä siihen, koska eivät voi hoitaa omaakaan terveyttään. Ne jotka juovat runsaasti, yleensä myös polttavat paljon. Siksi passiivinen tupakointi on yksi terveydellinen haitta jolle alkoholiperheen lapset voivat altistua kotonaan. Myös unihäiriöt ovat tavallisia. Ahdistuneisuus, levottomuus ja pelko vaivaavat lapsia ja heidän on vaikeaa saada nukutuksi. Näillä lapsilla pitkään jatkunut pelko voi myös kroonistua. (Lampi 1983, 52.)

5 Alkoholiperheiden lasten tunnistaminen

Alkoholiperheiden lasten tunnistaminen ei ole helppoa, koska lasten oireilu voi usein johtua myös muista perheongelmista tai –tilanteista. Tärkeää on muistaa, että jokainen lapsi reagoi yksilöllisellä tavallaan. Jotkut alkoholiperheiden lapset esimerkiksi purkavat vaikeuksiaan hyvinkin aggressiivisesti, kun taas toiset vetäytyvät ja pysyttelevät syrjässä. Yksittäinen käyttäytymispiirre ei kuitenkaan muodosta käyttäytymismallia. Kuitenkin alkoholiperheiden lasten tunnistamisessa tärkeä näkökulma on käyttäytymismallien muodostuminen, joka toisissa tapauksissa näkyy selvemmin, toisissa taas vaatii erottuakseen tarkempaa havainnointia. Seuraavissa kappaleissa on kerrottu joitakin sellaisia käyttäytymismalleja, jotka voivat kertoa kodin alkoholiongelmasta. (Ackerman 1990, 82-83.)

Ulkoasu

Lapsen ulkoasu sekä olemus saattavat heijastaa hänen kotitilannettaan. Jos lapsi on epäsiisti ja likainen, kyse voi olla vanhempien välinpitämättömyydestä ja laiminlyönnistä. Lapsella voi myös olla päällään säähän sopimaton vaatetus. Jos lapsi on erityisen suttuinen maanantaisin, kotitilanne viikonloppuisin tuskin on asianmukainen. Lapsen ulkoasu saattaa myös kertoa väkivallasta, mikä on yleistä alkoholiperheissä. Lapsella voi olla jatkuvasti fyysisiä vammoja kuten mustelmia ja ruhjeita. (Ackerman 1990, 83.)

Koulumenestys

Vaihteleva koulumenestys voi kertoa myös kotiolojen olevan hyvin vaihtelevia. Jos kotona on rauhallista, lapset voivat keskittyä koulunkäyntiin ja menestyä siinä. Kotiolojen vaikeutuessa lapsen koulumenestyskin kärsii. Samoin käy myös tarkkaavaisuuden ja innokkuuden. Joskus alkoholiperheiden lapset pärjäävät paremmin tiettyinä viikonpäivinä tai tiettyinä aikoina kuukaudesta. Lapsi voi olla hyvä ja tarkkaavainen oppilas, mutta menettää mielenkiintonsa kouluasioihin päivän viimeisimmillä tunneilla pelätessään kotiinlähtöä. (Ackerman 1990, 84.)

Vanhempien mielenkiinto

Vanhempien suhtautuminen vanhempainiltoihin ja kirjeisiin, jotka on jouduttu lähettämään lapsen koulunkäynnin takia, kertoo paljon kodin tilanteesta. Jos opettaja lähettää viestiä kotiin lapsen koulumenestyksen heikkenemisestä, olisi hyvä tiedustella lapselta miten viestiin kotona reagoitiin. Jos viestistä ei ole juurikaan välitetty, voi se kertoa kotona olevan ongelmia. (Ackerman 1990, 84.)

Ikätoverit

Alkoholiperheiden lapset voivat käyttäytyä sosiaalisissa suhteissa hyvinkin erilailla. Hiljaiset ja yksinäiset lapset oirehtivat sosiaalisen eristäytymisen kautta. Muut lapset saattavat vältellä alkoholiperheiden lapsia ja jopa sulkea heidät kokonaan seurastaan. He voivat myös huomautella ja ilkkua alkoholiperheiden lapsia heidän vanhemmistaan. Tällaisen käytöksen pelossa monet alkoholiperheiden lapset mieluummin vetäytyvätkin omiin oloihinsa. He eivät ole yksinäisiä omasta halustaan vaan pakon edessä. Toinen ääripää on lapset, jotka yrittävät kompensoida kodin mielenkiinnon puutetta vaatimalla huomiota koulussa. Tällaiset lapset purkavat itseään acting out-käyttäytymisen avulla. Hauskuuttajan rooli voi olla keino saada arvostusta luokkatovereilta, kun läheisiä ihmissuhteita ei pääse kotona muodostumaan. (Ackerman 1990, 84-85.)

Muita tyypillisiä käyttäytymispiirteitä:

- Regressio-oireet kuten peukalon imeminen ja virtsanpidätysvaivat
- Liioiteltu huoli koulumenestyksestä ja auktoriteettien miellyttämisestä
- Jatkuva sairastelu, erityisesti vatsavaivoja
- Pelko joutua tilaisuuksiin, joissa omat vanhemmat olisivat läsnä
- Äkilliset kiivastumiset ja muut tunteenpurkaukset
- Raukeus ja heikkous
- Ristiriitojen ja väittelyn välttely.

Yllä mainitut käyttäytymispiirteet eivät ole merkityksellisiä yksittäin tai epäsäännöllisesti, mutta yleisimpinä ne voivat viitata alkoholiperheiden lasten erityisongelmiin. (Ackerman 1990, 86-87.)

5.1 Miten koulu voi auttaa alkoholiperheen lapsia

Koska alkoholiperheiden lasten kotitilanne vaikuttaa voimakkaasti myös koulunkäyntiin, on koululla velvollisuus auttaa näitä lapsia. Koulun tehtävänä ei kuitenkaan ole auttaa alkoholisoituneita vanhempia, vaan nimenomaan tukea ja kannustaa heidän lapsiaan. Kaikki kasvatustehtävissä toimivat voivat auttaa omalta osaltaan alkoholiperheiden lapsia. Olisikin tärkeää, että koulun henkilökunta saisi koulutusta, miten huomata lasten erityisongelmat, miten auttaa heitä ja tarpeen vaatiessa ohjata hoitoon. (Bright 1998.)

Kouluopetuksen tavoitteita

- Jakaa oppilaille tietoa alkoholista ja päihdeongelmista
- Laatia sekä kehittää alkoholikasvatuksen tavoitteita ja sisältöä
- Tunnistaa alkoholiperheiden lasten yksilölliset tarpeet ja ottaa ne huomioon opetuksessa
- Ohjata tarpeen mukaan lapsia muiden palveluiden piiriin
- Auttaa oppilaita suhtautumaan päihteisiin sekä päihdeongelmaisiin
- Auttaa alkoholiperheiden lapsia ilmaisemaan itseään ja kehittämään omaa identiteettiään.

Seuraavissa kappaleissa on kerrottu erilaisia auttamismahdollisuuksia, joita koulun henkilökunta voi käyttää.

Kuuntelu ja kommunikaatio

On tärkeää saada lapsi keskustelemaan. Aikuisen tulee osoittaa todella kuuntelevansa häntä ja olevansa kiinnostunut siitä mitä lapsi haluaa kertoa. Aluksi lapsen voi olla vaikea ilmaista itseään tai kertoa omia asioitaan, mutta luottamuksen kasvaessa tämä helpottuu. Auttaminen ei saa loppua, kun lapsi on alkanut puhumaan ja ilmaisemaan tunteitaan, ettei hän joutuisi taas kokemaan hylätyksi tulemisen tunnetta. Keskustelu kannattaa kuitenkin rajata lapsen omiin asioihin. Hänen tunteisiin, koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin ja päihdeongelman käsittelemiseen. Siihen mitä lapsi itse haluaa ja tuntee tarvetta puhua. Aikuisen on kuitenkin tunnettava oman pätevyytensä rajat ja osattava pyytää tarvittaessa muita ammattilaisia avukseen. Ammattikasvattajan ei pitäisi yrittää olla kenenkään terapeutti. (Bright 1998.)

Havainnointi

Oppilaiden havainnoinnin kautta ammattikasvattaja voi auttaa heitä itseään ymmärtämään paremmin omaa tilannettaan. Lasten käyttäytyminen, asenteet ja tekemiset kertovat paljon lapsista ja heidän elämästään. Koulun työntekijöiden tulisi olla herkkiä huomaamaan merkkejä lasten pahoinpitelystä tai hoidon laiminlyönnistä, jotka jo lainkin mukaan vaativat ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille. Ammattikasvattajan tulisi myös ottaa huomioon alkoholiperheen lapsen jatkuvan väsymyksen ja stressin kaudet. (Bright 1998.)

Läheissuhteiden tukeminen

Alkoholiperheiden lasten läheissuhteiden tukeminen ja auttaminen on tärkeää, mutta joskus myös hyvin vaikeaa. Tärkein tehtävä ammattikasvattajalla on saada lapset mukaan toimintaan. Varsinkin harrastustoiminnassa lapset voivat tutustua toisiinsa ja solmia uusia ystävyyssuhteita. Tällöin he tuntevat kuuluvansa ryhmään, jossa heillä on muidenkin arvostama rooli. He voivat myös kehittää taitojaan ja kokea onnistumisen tunteita. Harrastukset ovat eduksi myös niin, että alkoholiperheen lapsi pääsee hetkeksi pois epämiellyttävästä kotitilanteesta. Harrastustoiminnassa alkoholiperheen lapsella on ehkä myös helpompi ja luonnollisempi ottaa kontaktia aikuiseen, kuin koulussa. Harrastustoiminnassa lapset siis myös pystyvät luomaan sosiaalisia suhteita paitsi toisten lapsien, myös turvallisten aikuisten kanssa. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin alkoholiperheiden lapsien kohdalla. (Bright 1998.)

Hoitoonohjaus

Koulun ja opettajien palvelumahdollisuuksiin kuuluu hoitoonohjaus. Koulun tulisikin tietää mitä hoito- ja tukimahdollisuuksia alkoholiperheiden lapsille on olemassa. Hoitoonohjausta ei tulisi rajoittaa vain päihdehuoltoon, koska monia tärkeitä tukimuotoja löytyy koululaitoksen omastakin piiristä. Lisäksi lapsi voidaan ohjata harrastuspiireihin. Mitä suurempi on auttavien tahojen määrä ja yhteistyö, sitä monipuolisempaa on myös hoito ja tulokset. (Bright 1998.)

6 Periytyykö alkoholismi

Alkoholiperheiden lapsilla on jopa 2-4-kertainen riski tulla itsekin alkoholisteiksi verrattuna perheeseen, jossa ei ole alkoholismia. Alkoholistien vanhemmista noin puolet on alkoholisteja ja liika-käyttöä voi esiintyä kolmella neljästä. Alkoholistien lapsilla on todettu myös taipumus avioitua alkoholistin kanssa. Alkoholismin vaikutukset ulottuvat joskus jopa lapsenlapsiin, joilla näin saattaa olla kolminkertainen riski alkoholisoitua itse verrattuna ei-alkoholiperheen lapseen. (Bright 1998.)

Biologinen perinnöllisyys

Alkoholinkäytön periytyvyyttä on selvitetty monin eri tavoin tutkimalla alkoholistien sukuja, kaksosia ja adoptoituja. Tutkimuksissa on eroavaisuuksia, mutta silti ne tukevat käsitystä siitä, että perintötekijöillä on osuutta alkoholismin synnyssä. Alkoholistien sukulaisissa on alkoholiongelmaisia huomattavasti enemmän verrattuina sukuihin, joissa alkoholin väärinkäyttäjiä ei ole. Identtisten kaksosten juomatavoista on löydetty huomattava samankaltaisuus, kun taas epäidenttisten juomatavat eivät niinkään muistuta toisiaan. Tämä tukee sitä käsitystä, että perintötekijät vaikuttavat alkoholinkäyttötapoihin. Myös adoptiolasten juominen ja alkoholisoitumisriski liittyy selvästi lähemmin biologisiin kuin kasvatusvanhempiin. Perintötekijöillä näyttäisi siis olevan suurempi vaikutus kuin kasvatuskodilla, kun kyseessä on alkoholisoitumisriski. (Poukkula 1990, 27.).

Ympäristötekijät

Alkoholismin periytyvyydessä olennaisena osana nousevat esille myös ympäristötekijät ja niiden vaikutus. Ympäristötekijöitä voivat olla yleiset asenteet ja alkoholin saatavuus, mutta myös perhe on yksi tekijä. Perheen elämäntyylillä, sosiaalisella asemalla ja lasten kasvatustavoilla on huomattava merkitys lapsen alkoholiasenteiden muovautumiseen. Alkoholiperheen lapsi oppii alkoholiin liittyvän elämäntavan mallin ja mahdollisesti alkaa itsekin purkaa ongelmiaan ja ahdistustaan juomalla. Perheen alkoholinkäyttö sekä alkoholiasenteet vaikuttavat suurelta osin nuoren omien juomistapojen muodostumiseen hänen aikuistuessaankin, vaikka toki muu ympäristökin tuo kehitykselle oman leimansa. (Poukkula 1990, 28.)

7 Alkoholistien aikuiset lapset

Nykyään on alettua kiinnittämään enemmän huomiota myös alkoholiperheen aikuisiin lapsiin, joiden kasvuun sekä kehitykseen on haitallisesti vaikuttanut vanhempien alkoholismi. Ihminen yleensä toistaa lapsuudessa oppimiaan käyttäytymismalleja ja siksi toimii niiden mukaan myös omassa uudessa perheessäänkin. Alkoholiperheen aikuinen lapsi voi toistaa lapsuuden perheensä vuorovaikutuskuvioita, kärsiä päihde- ja mielenterveysongelmista, oireilla psykosomaattisesti tai valita toistuvasti päihdeongelmaisen puolison. Hän voi kärsiä myös riippuvuuskäyttäytymisestä, esimerkiksi läheisriippuvuudesta, syömishäiriöstä tai työnarkomaniasta. (Inkinen ym. 2000, 184.)

Seuraavassa on lueteltu ominaisuuksia, joita alkoholiperheen aikuiset lapset monesti tunnistavat itsessään.

- Hylätyksi tulemisen pelko
- Ihmissuhdeongelmat
- Yli- tai alireagointi
- Liiallinen vastuuntuntoisuus tai vastuuntunnottomuus
- Oma tai läheisen väkivaltainen käyttäytyminen
- Seksuaaliongelmat
- Riippuvuus
- Korostunut jännityksen tarve
- Valehteleminen
- Omat tai läheisen ihmisen alkoholiongelmat
- Epäluottamus
- Kiihkeys
- Mielialan vaihtelut
- Huono itsetunto
- Syömishäiriöt
- Impulsiivisuus
- Tuomitsevuus
- Kyvyttömyys rentoutua
- Tarve kontrolloida
- Hyväksymisen tarve
- Pakkotoiminnot.
(McConnell 1992, 20.)

Alkoholistien aikuisilla lapsilla on yleensä vääristynyt kuva normaalista elämästä. Koska he ovat eläneet elämänsä epätyypillisessä perheessä, heidän mallinsa elämästä johtuvat sieltä. He kyllä näkevät ympärillään tavallistakin perhe-elämää, mutta eivät välttämättä itse osaa elää sellaista. Heillä ei yksinkertaisesti ole kokemusta siitä. Alkoholiperheissä annetaan paljon lupauksia ja tehdään suunnitelmia, mutta usein lupaukset jäävät täyttämättä ja suunnitelmat toteuttamatta. Alkoholistien aikuisilla lapsilla onkin usein itsellään ongelmia suorittaa jotakin alusta loppuun. He viivyttelevät näissä tekemisissään, koska eivät ole kotonaan nähneet miten asiat saadaan toimimaan ja onnistumaan. Tämä aiheuttaa vaikeuksia varsinkin koulu- ja työelämässä. Alkoholiperheiden aikuiset lapset ovat myös joutuneet lapsuudessaan peittelemään ja salailemaan paljon asioita, joten heistä on kehittynyt pakonomaisia valehtelijoita. Ongelmien peittelystä ja kieltämisestä on tullut käyttäytymismalli, jota toteutetaan tahtomattaankin. Alkoholiperheiden aikuiset lapset valehtelevat sekä muille, että itselleen. He ovat myös hyvin kriittisiä itseään kohtaan. Koska he eivät ole lapsena saaneet arvostusta ja hyväksyntää, heidän on vaikea sitä itselleen aikuisenakaan hyväksyä. Itsensä tuomitseminen on juurtunut luonteeseen. He vaativat itseltään sellaista täydellisyyttä, jota eivät kuitenkaan pysty saavuttamaan. Sen lisäksi, että alkoholistien aikuiset lapset suhtautuvat itseensä hyvin arvostelevasti, he myös suhtautuvat itseensä hyvin vakavasti. Tähän liittyy läheisesti hauskuuden pidon vaikeus. Koska lapsuus tuskin useimman kohdalla oli kovinkaan hauskaa aikaa, he suhtautuvat aikuisenakin hyvin vakavasti kaikkiin asioihin ja elämään yleensäkin. Alkoholistien aikuiset lapset luultavasti haluaisivat pitää hauskaa, mutta he eivät tiedä miten se tapahtuu. Samalla he myös pelkäävät nolaavansa itsensä, jos he yrittävät muuttaa asenteitaan ja omaksumiaan tapoja. Alkoholistien aikuisilla lapsilla voi olla vaikeuksia myös läheisissä ihmissuhteissaan. He kaipaavat kovasti läheisiä ja terveitä ihmissuhteita, mutta eivät osaa muodostaa niitä. He eivät ole lapsuudessaan saaneet terveen ihmissuhteen mallia ja pelkäävät menettävänsä sen ihmisen, jonka uskaltavat lähelleen päästää. Alkoholistien aikuisten lasten on myös hyvin vaikea luottaa toisiin ihmisiin. Myös läheisriippuvaisuus vaikuttaa ihmissuhteiden muodostamiseen sekä ylläpitämiseen. Alkoholistien aikuiset lapset hakevat alituisesti hyväksyntää ja tunnustusta itselleen. He janoavat myönteistä palautetta, mutta sitä saadessaan, heidän on vaikea vastaanottaa sitä ja myös itse uskoa siihen. Alkoholistien aikuiset lapset tuntevat itsensä erilaiseksi kuin muut ihmiset. He tuntevat näin myös alkoholistien aikuisten ryhmässä. He kuvittelevat olevansa ainoita, jotka tuntevat olonsa kiusaantuneeksi ihmisjoukossa. Tämä johtuu osaltaan siitä, etteivät alkoholistien aikuiset lapset usko, että heidät voitaisiin hyväksyä sellaisina kuin he ovat. (Woititz 1989, 43-95.)

7.1 Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota on esimerkiksi sitoutuminen ja yhteenkuuluvuuden tunne. Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat jokaisen kohdalla. Läheisriippuvainen henkilö on usein tukahduttavasta ja sekasortoisesta perheestä, jollainen alkoholiperhe useimmiten on. Hänellä voi olla lapsuuden kokemuksia hylätyksi tulemisesta, rajojen puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista, tuen ja rohkaisun puutteesta, tiukasta, sitovasta kurista tai toisaalta liiallisesta sallimisesta. Läheisriippuvainen voi olla hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Hän haluaa miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Hän kyselee muiden mielipiteitä itsestään. Hän myös muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa. Toinen läheisriippuvuuden ilmenemismuoto on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän on huolehtivainen ja auttaa pakonomaisesti. Hän kyllä kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Tällä tavoin hän uhraa elämänsä toisille. Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei pelätessään hylätyksi tulemista. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työelämässä. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Koska läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan, hän usein masentuu, stressaantuu tai jopa menettää elämänhalunsa. (Taitto 2002.)

Läheisriippuvuuden tuntomerkkejä:

- Hylätyksi tulemisen pelko
- Ei osaa kieltäytyä
- Tunne velvollisuudesta auttaa muita, miellyttämisenhalu
- Ei luota itseensä eikä muihin ihmisiin
- Ei tunnista omia tunteitaan tai tarpeitaan
- Marttyyrimainen käytös, huonon kohtelun sietäminen
- Voimavarat menevät muiden huolehtimiseen
- Ei kestä yksinjäämistä
- Ei kestä arvostelua
- Tunne siitä, että on vastuussa muista ihmisistä.

Läheisriippuvuudesta toipumisessa pyritään löytämään terve aikuisuus. Tärkeintä on identiteetin selkiytyminen. Toipujan täytyy rakentaa käsitys omasta minästä, tarpeista, tunteista ja ominaisuuksista. Hän joutuu kohtaamaan oman sisäisen lapsensa ja opettelemaan hyväksymään itsensä. (Läheisriippuvuus 2000.)

8 Apua alkoholiperheiden lapsille

Al-Anon
Al-Anon on alkoholistien omaisten ja ystävien muodostama yhteisö. Al-anonin tarkoitus on auttaa alkoholistien perheitä. Tämä tapahtuu noudattamalla kahtatoista askelta sekä kahtatoista perinnettä, jotka ovat sovellettu AA:n ohjelmasta. Al-anon kokoukset ovat luottamuksellisia ja nimettömiä. Jäsenyys on maksuton, eikä edellytä mitään velvoitteita. Al-anonin ryhmiä toimii 24000 yhteensä 115 maassa. Suomessa Al-anon on toiminut yli 50 vuotta. Noin 12 % al-anonin jäsenistä on alkoholistien lapsia, suurin osa jäsenistä on kuitenkin alkoholistin puolisoita. Al-anon julkaisee Tietoavain-nimistä lehteä, jonka välityksellä alkoholistien läheiset voivat jakaa kokemuksiaan. (Al-Anon.)

Alateen
Alateen on Al-Anonin nuorille (n.10-20 vuotiaille) jäsenille tarkoitettu yhteisö, jossa alkoholin häiritsemissä perheolosuhteissa elävät nuoret voivat kokoontua. Alateenin tarkoitus on auttaa nuoria jakamaan kokemuksiaan ja puhumaan vaikeuksistaan. He voivat rohkaista toisiaan ja oppia selviytymiskeinoja. Jokaisella alateen ryhmällä on aikuinen al-anon jäsen kummina. Hän opastaa ja jakaa tietoa alateenin perinteistä sekä kahdestatoista askeleesta. Alateen ryhmiä on noin 2700 ympäri maailmaa.
(Alateen.)

AAL – alkoholistien aikuiset lapset
AAL on alkoholistien aikuisten lasten ryhmä, jonka tarkoituksena on auttaa alkoholistiperheiden tai muilla tavoin ongelmaperheiden aikuisia lapsia. Ryhmä auttaa jäseniään irrottautumaan vanhemmistaan ja ottamaan vastuun omasta itsestään. Ryhmässä kukin saa kertoa lapsuuden kokemuksiaan ja niihin liittyviä tunteita. Jäsenet selvittävät yhdessä ongelmia, jotka liittyvät alkoholismin tai muunlaisen toimimattomuuden kanssa kasvamiseen. Myös AAL:n ohjelma perustuu kahdentoista askeleen toipumisohjelmaan. Ryhmissä käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia ja jokainen toimii nimettömänä. (Alkoholistien aikuiset lapset 2003.)

A-klinikka
A-klinikkasäätiö on 1955 perustettu päihdealan järjestö. A-klinikkasäätiön toiminnan tarkoitus on päihde- ja riippuvuusongelmaisten ja heidän läheistensä aseman parantaminen. A-klinikkasäätiö pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntapolitiikkaan sekä tarjoamaan monipuolisia ja luottamuksellisia hoitopalveluita päihde- ja muista riippuvuusongelmista kärsiville. A-klinikan palvelut on tarkoitettu sekä ongelmista kärsiville, että heidän läheisilleen. Yleisimmät hoitomuodot ovat keskusteluterapiaa, joka sisältää yksilö-, pari- ja perheterapian, sekä ryhmä-, verkosto- ja kriisiterapian. A-klinikkasäätiön kehittämistoiminta pitää sisällään erilaisia projekteja, joista osa koskee erityisesti alkoholiperheiden lapsia. Näiden projektien tarkoituksena on parantaa päihdeperheiden lasten asemaa. (A-klinikkasäätiö 2004.)

9 Hoito

Alkoholiperheiden lapset ovat perinteisesti tulleet hoidon piiriin heidän hoidossa olevien vanhempiensa kautta. Koska vain vähemmistö päihdeongelmaisista hakeutuu hoitoon, ei tämä ole kovin tehokas tapa tavoittaa alkoholiperheiden lasten enemmistöä. Jos vanhemmat kieltävät oman ongelmansa, se voi johtaa myös lasten avuntarpeen kieltämiseen. Haastattelu on luotettavampi menetelmä tunnistaa alkoholiperheiden lapsia ja löytää heistä hoitoa haluavat. Lapsille esitetään kysymyksiä heidän vanhempiensa juomatavoista, heidän omasta suhtautumisestaan vanhempien juomiseen sekä muista asioista, jotka voivat osoittaa vanhempien alkoholiongelman. Hoitoonohjausmenetelmät riippuvat siitä, miten kohderyhmä on määritelty. Ennaltaehkäisy on yleistavoite ja sen kohteena ovat kaikki lapset. Hoito sen sijaan on tarkemmin määritellylle joukolle suunnattua. Joidenkin näkemysten mukaan alkoholiperheiden lasten kyvykkyys on lähes poikkeuksetta harhakuva, joten kaikki alkoholiperheiden lapset tarvitsisivat jonkinlaista hoitoa. (Emshoff & Anyan 1994, 13-14.)

Hoitotyössä huomattavaa

Alkoholiperheiden lasten hoitoprosessiin liittyy kolme tärkeää tavoitetta: positiivisten ihmissuhteiden solmimisen edistäminen, ristiriitojen ratkaisemisstrategiat ja voimattomuuden tunteen vähentäminen. Päähuomion kohteena tulisi olla lapsen kyky läheissuhteiden solmimiseen. Lasten suhteet ja yhteydet muihin ihmisiin yleensä ovat pinnallisia ja määrältään vähäisiä. Tärkeä päämäärä on saada alkoholiperheiden lapset kehittämään ihmissuhteitaan sekä vanhempien ja sisarusten kanssa että kodin ulkopuolella. Kodin ulkopuoliset ihmissuhteet voivat tarjota tukirangan lapsen selviytymiselle ja hänen henkiselle kasvulleen. Sosiaalisten taitojen kohentaminen on tärkeää, että lapsi saa luotua uusia ihmissuhteita sekä osaa ylläpitää niitä. Lapsen minäkuva on tärkeä tarkastelun kohde, koska huonon itsetunnon omaavat alkoholiperheiden lapset ovat taipuvaisia pitämään itseään epäkiinnostavina. Lapsessa olisi saatava aikaan muutos, jotta hän voisi selviytyä ja kasvaa alkoholiperheessä ja sen ulkopuolella. Lasten voimattomuudentunne voi ohjata kaikkea heidän toimintaansa. He kokevat myös olevansa voimattomia oman itsensä suhteen. Suurin osa tunteesta johtuu identiteetin puutteesta. Lasten identiteetin muodostamista tulisikin tukea. Keskustelussa alkoholiperheen lapsen kanssa huomio tulisi kääntää kotipiiristä enemmän lapseen itseensä ja hänen pyrkimyksiinsä ja odotuksiinsa perheen sisäisten tarpeiden lisäksi. Lapsen tulee saada huomata, että hän on yksilö, jolla on asiallisia ja arvostettavia tunteita, ominaisuuksia ja kykyjä. (Ackerman 1990, 107-110.)

10 Kysely

Vaikka alkoholiperheiden lapsista on tehty erilaisia tutkimuksia ja tietoa löytyy monista eri lähteistä, halusin silti kuulla alkoholiperheiden lapsien mielipiteitä ja kokemuksia heiltä itseltään. Jokainen alkoholiperheen lapsi kokee asiat erilailla, yksilönä, siksi ajattelin ymmärtäväni heitä parhaiten tekemällä kyselyn, johon alkoholiperheiden lapset voivat vastata nimettömänä. Kirjoitin ilmoituksen, jossa kerroin tekeväni päättötyötä alkoholiperheiden lapsista ja pyysin halukkaita vastaamaan kyselyyn, jonka laittaisin kiinnostuneille sähköpostissa. Kohderyhmänä olivat siis ihmiset, jotka joko tällä hetkellä elävät, tai ovat joskus eläneet alkoholiperheessä. Ilmoitukseni laitoin kymmenelle eri nettifoorumille, joista osa oli nimenomaan keskittynyt mielenterveys- ja päihdeasioihin. Käyttämäni forumit olivat suomi24, soneraplaza, päihdelinkki, tukiasema, mielenterveyden tietoverkko, jippii, demi, punainen risti, city sekä cosmopolitan. Kysymyksiä kyselyssäni oli yhteensä kaksitoista ja ne kartoittivat alkoholiperheiden lapsien omia kokemuksia ja ajatuksia alkoholiperheessä elämisestä sekä sen vaikutuksesta heihin. Kyselyyni toivoin kahtakymmentä vastausta, jotta saisin tehtyä siitä monipuolisen tiivistelmän. Vastauksia tuli yhteensä 28 kappaletta.

Taustatiedot

Taustatietoina halusin tietää vastaajien iän sekä sukupuolen. Suurin osa vastaajista oli naisia, 22 henkilöä, miehiä 6 henkilöä.

KUVIO 1. Naisten ja miesten osuus vastaajista.

Nuorin vastaaja oli 15-vuotias, vanhin 51-vuotias. Suurin osa kuului ikäjakaumaan 25-35-vuotta.

KUVIO 2. Vastaajien ikäjakauma.

Perheen alkoholiongelmainen

Suurin osa vastaajista kertoi perheen alkoholiongelmaisen olevan isä. Toiseksi eniten alkoholiongelmaisia olivat molemmat vanhemmat. Neljällä vastaajista alkoholiongelmainen vanhempi oli äiti.

KUVIO 3. Perheen alkoholiongelmainen.

Kodin ilmapiiri

Kodin ilmapiiriä vastaajat saivat kuvailla haluamallaan tavalla. Suuri osa kertoi tunnelman kotona olevan pelottava. He tunsivat suurta turvattomuutta kodin seinien sisäpuolella. Monen vastaajan mielestä tunnelmaa voisi sanoa myös hyvin ahdistavaksi. Vastaajat kertoivat ilmapiirin olevan kireä ja riitaisa. Lapset joutuvat varomaan sanojaan ja tekojaan, etteivät vahingossakaan suututtaisi vanhempiaan. Kireästä ilmapiiristä johtuen riitoja syntyy myös hyvin herkästi. Lapset joutuvat tunnustelemaan vanhempiensa senhetkisiä mielialoja ja mukautumaan niihin. Monessa vastauksessa tuli myös esille, ettei alkoholiperheessä saa näyttää tunteitaan, vaan ne täytyy pitää piilossa. Keskusteluyhteyttä perheenjäsenten välillä ei myöskään ole, joten ilmapiiriä kuvailtiin sulkeutuneeksi. Esille tuli, ettei kodin ilmapiiri välttämättä aina ole negatiivinen. Vanhempien ollessa selvin päin, tunnelma normalisoituu ja on jopa miellyttävä. Lapset tosin eivät ikinä tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi ja millainen ilmapiiri kotona on heidän tullessaan koulusta. Tämä romuttaa entisestään turvallisuudentunnetta ja aiheuttaa odottavaa ja jännittynyttä ilmapiiriä. Useat vastaajat kertoivat aina tilaisuuden tullen paenneensa kodin ilmapiiriä kavereidensa luokse. Silloin he saivat hetken tuntea olevansa turvassa. Osa vastaajista kertoi pienenä lapsena luulleensa, että liiallinen alkoholinkäyttö ja väkivalta on osa normaalia perhe-elämää, jota tapahtuu joka kodissa.

KUVIO 4. Kodin ilmapiiri.

Perheessämme vallitsi rakkaudeton (ilman alkoholiakin), jännittynyt ilmapiiri. Jatkuva pelko, jännitys, mielistely, vanhempien mielialojen aistiminen, valehtelu (koska perheessä ei koskaan keskusteltu mistään, ei vastattu lasten esittämiin kysymyksiin). Isä jatkuvasti alensi meitä, moitti, nuhteli ja kiusasi. Me yritimme kaikin tavoin ansaita isän ja äidin rakkautta. (Nainen, 31 vuotta)

Lähinnä ahdistava, kireä. Piti varoa sanomasta/tekemästä mitään mikä olisi mahdollisesti hermostuttanut vanhempia (isää). Negatiivisia tunteita ei saanut näyttää. Äiti myötäili aina isää, ei puolustanut lapsia vaikka olisi voinut. Oli yleensä hiljaa ettei aiheuttaisi ilmapiirin kiristymistä entisestään. (Nainen, 26 vuotta)

Tuntemukset ja ajatukset

Vastaajat kertoivat omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, mitä läheisen alkoholinkäyttö on heissä herättänyt. Tunteita tuli esille hyvin laajasti, mutta muutamat tunteet toistuivat useassa vastauksessa. Eniten esille nousi viha. Viha siitä, että viina menee vanhempien tärkeysjärjestyksessä lapsien edelle ja pilaa niin monia asioita. Vastaajat kertoivat olevansa vihaisia vanhemmilleen näiden juodessa. Pelko toistui tämänkin kysymyksen vastauksissa. Vastaajat kertoivat, että viina muutti vanhempien luonnetta ja käytöstä ja aiheutti pelkoa. Vanhemmista saattoi heidän juodessaan tulla arvaamattomia ja aggressiivisia, eikä tämä ainakaan paranna lasten turvallisuuden tunnetta. Vanhempien alkoholismi herätti myös monessa vastaajassa häpeän tunteita. Vanhempien alkoholismi on lapsille häpeätaakka, jota täytyy peitellä ja salailla. Jotkut vastaajat mainitsivat olevansa hyvin surullisia menetetystä ja surkeasta lapsuudesta. Positiivista mielestäni on se, että ainoastaan yksi kertoi syyllistävänsä itseään vanhempiensa juomisesta. Muut näkivät asian lähinnä vanhempiensa omana valintana. Ne vastaajat, jotka kertoivat oman päihteiden käyttönsä olevan myös liiallista, suhtautuivat enemmän ymmärtävästi myös vanhempiensa alkoholinkäyttöön. Kun taas ne, jotka tuskin ollenkaan käyttivät päihteitä, tuomitsivat helpommin kaikki alkoholistit.

KUVIO 5. Läheisen alkoholinkäytön herättämät tuntemukset ja ajatukset.

Paljon tukahdutettua vihaa ja häpeää juomisen takia. Myöhemmin myös säälitti ja suretti oma voimattomuus heidän (vanhempien) suhteen. Myös surua oman surkean lapsuuden takia alkoholismiperheessä. (Mies, 36 vuotta)

Olen kovin huolestunut silloin kun he juovat. Olen huolestunut heistä ja itsestäni, siitä kuinka heidän juomisensa vaikuttaa minuun ja heijastuu sen hetkiseen käytökseeni. Kun he aloittavat juomaan, tunnen aluksi suurta pettymystä ja vihaa. (Nainen, 22 vuotta)

Väkivalta

Suurin osa vastaajista kertoi kotona tapahtuvan väkivaltaa. Se on sekä fyysistä, että henkistä väkivaltaa. Useimmat kertoivat, että väkivalta kohdistuu harvemmin lapsiin, mutta sitäkin useammin toiseen vanhempaan. Lapset joutuvat kuitenkin elämään väkivaltaisessa kodissa, vaikka väkivalta ei heihin suoranaisesti kohdistukaan. Jotkut vastaajat mainitsivat sen, että alkoholisoituneen äidin miesystävät tuovat usein väkivaltaa tullessaan.

KUVIO 6. Perheessä esiintyvä väkivalta.

Kyllä. Lapsena katselin usein, kuinka äiti lenteli pitkin seiniä. Monesti lähdimme isää karkuun keskellä yötä. Kävelimme sitten jollekin sukulaiselle tai ystävälle yökylään. Kerran juoksimme naapuriin, kun isä lähti hakemaan kellarista kirvestä. Erään kerran hän löi äitiä pullolla päähän. Aamulla herätessäni oli luminen piha muuttunut valkoisesta punaiseksi. Nyttemmin tilanne on rauhoittunut äitiin kohdistuvan henkisen väkivallan tasolle. (Nainen, 22 vuotta)

Kyllä. Enimmäkseen henkistä, loppuajasta (ennen vanhempien eroa) tuli mukaan fyysinen väkivalta. Lapsia ei lyöty, haukuttiin, nälvittiin, väheksyttiin ja halveksuttiin kyllä. Olin tyhmä, tunsin olevani ei-toivottu. Minut nolattiin usein vieraiden ihmisten läsnä ollessa. Älykkyyttäni ja tunteitani kyseenalaistettiin, ei pidetty todellisina. Mielestäni sisareni pääsi kaikesta ”helpommalla”, koska oli nuorempi. Väkivalta ilmeni myös uhkailuna. Joskus isä ajoi meidät ulos pakkaseen. Kerran hän uhkasi nuorempaa siskoani kiväärillä. Aikoi tappaa silloin myös itsensä. (Nainen, 26 vuotta)

Muut ongelmat

Läheisen alkoholinkäytön aiheuttamia muita ongelmia kysyttäessä esille tuli monenlaisia asioita. Eniten mainittiin taloudelliset ongelmat. Kaikki rahat menivät päihteisiin, joten muista asioista jouduttiin tinkimään. Vanhemmat saattoivat myös humalassa tehdä isoja ostoksia, jotka huononsivat entisestään perheen taloudellista tilannetta. Jos vain perheen toinen vanhempi on alkoholisti, toisen vastuulle usein jää perheen elannosta huolehtiminen. Vastaajat mainitsivat myös työttömyyden, kun juovat vanhemmat eivät saaneet työpaikkojaan pidetyiksi, vaan usein tekivät pätkätöitä, jos niitäkään. Runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa usein myös paljon riitoja. Riidat mainittiinkin useassa vastauksessa. Monet mainitsivat myös erilaiset sairaudet, joita alkoholinkäyttö voi aiheuttaa. Tähän kuuluvat sekä fyysiset, että psyykkiset sairaudet. Kun vanhempien terveys heikkenee, joutuvat lapset usein huolehtijan rooliin. Ongelmia koettiin aiheutuvan myös siitä, että juovalla vanhemmalla on usein myös muita suhteita vakituisen parisuhteensa lisäksi. Puolisot siis pettävät toisiaan. Tämän lisäksi monet mainitsivat myös vanhempien eron. Ainoastaan alkoholismia ei mainittu eron syyksi, mutta sen uskotaan vaikuttavan vahvasti yhtenä tekijänä eron tapahtuessa. Vastaajat mainitsivat yhdeksi ongelmaksi myös vanhempiensa kaverit, ns. ryyppyjengit, joita saattoi kerääntyä kotiin viettämään iltaa. Tämän takia lapset eivät saaneet riittävästi unta, koska eivät joko uskaltaneet mennä nukkumaan, tai eivät melun takia pystyneet. Kotiin ei myöskään kehdannut viedä omia kavereitaan, koska ikinä ei voi tietää mitä siellä on vastassa. Vanhemmat saattavat myös painostaa jo aikuisen iän saavuttaneita lapsiaan hakemaan heille viinaa, tupakkaa tai lääkkeitä.

KUVIO 7. Perheessä esiintyviä ongelmia.

Lapsena en kai ymmärtänyt, että äiti on alkoholisti. Nuorena häpeä oli ainainen, kun koskaan ei uskaltanut viedä kavereita kotiin. Koskaan et voinut olla varma mitä siellä on vastassa! Kaamea ryyppyporukka meluamassa tai sammunut mamma jossakin. Yritin aina kerjätä yösijan kavereilta. Kotona yöt olivat kamalia. Meteli ja musiikki oli kovaa ja aamulla olisi pitänyt herätä kouluun. Jos sanoit asiasta jotakin, oli vastaus lähinnä ”turpa kii”. Äitini söi myös kaikki mahdolliset lääkkeet. Minut laitettiin joka päivä apteekkiin hakemaan erittäin vahvoja päänsärkylääkkeitä 2 pakettia. Se oli todella hävettävää. Mitä kauemmin sain majailtua kavereiden kodeissa, sitä parempi. Ei meillä ruokaakaan ollut kun äidin selvinä hetkinä (kun sillä loppui rahat). Vannoin öisin valvoessani, että heti kun mahdollista, lähden kotoa! (Nainen, 38 vuotta)

Tietenkin rahat meni kaikki viinaan. Oli meillä lapsilla kuitenkin ruokaa ja jonkunlaiset vaatteet, mutta ei juuri muuta. Häpeä esti kutsumasta kavereita meille, aika yksinäistä. Meillä lapsilla ei ollut vanhempia vaan saimme selvitä ominpäin kaikesta. Koska mitään tukea tai henkistä apua oli turha odottaa vaikka kouluvaikeuksiin. (Mies, 36 vuotta)

Vaikutukset itseen

Vastaajat saivat haluamallaan tavalla kuvailla perheympäristönsä ja läheisen alkoholinkäytön vaikutuksia itseensä. Esille tulikin monia asioita, joista ehkä eniten esille nousee huono itsetunto. Monet kertovat kärsineensä siitä jo vuosia, vaikka jatkuvasti ovat jollaintavalla pyrkineet kehittämään itsetuntoaan parempaan suuntaan. Myös sosiaaliset ongelmat ja eristäytyvyys ovat monelle vastaajalle valitettavan tuttuja asioita. Vain yksi mainitsi olleensa aina hyvin sosiaalinen ihminen ja tällä tavalla pyrkineensä tasapainottamaan sulkeutunutta kotitilannetta. Monet vastaajat kertoivat, etteivät he pysty helposti luottamaan muihin ihmisiin tai edes itseensä. Lapsuudessa syntynyt luottamuspula jatkuu siis monessa tapauksessa pitkälle aikuisuuteenkin. Osa vastaajista kertoo myös hakevansa toisten hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. He pyrkivät miellyttämään toisia ihmisiä samalla unohtaen omat tarpeensa. Muutama vastaajista kertookin valinneensa ammattinsa sosiaali- ja terveysalalta ehkä juuri lapsuutensa takia. He kertovat sairastuneensa vahvuuteen ja laittavat muiden tarpeet omien tarpeidensa edelle ja osittain siksi ovat hakeutuneet ammattiin, jossa pystyvät hoivaamaan muita ihmisiä. Hyvin monista vastauksista näkee selvästi, että vastaajat ovat tutkineet paljon itseään. He ovat lukeneet alan kirjallisuutta ja hakeneet vastauksia avoimiksi jääneisiin kysymyksiin. Monissa vastauksista esimerkiksi mainitaan läheisriippuvuus, vaikka sitä en erikseen kysynytkään. Aika monet vastaajista kertovat kokemuksiensa olevan myös vahvistavia. He ovat selvinneet niin monesta vaikeasta asiasta ja tilanteesta, jotka ovat kasvattaneet ja vahvistaneet heitä. Vastauksista käy myös ilmi, että joidenkin on hyvin vaikea suhtautua normaaliinkaan alkoholinkäyttöön. Varsinkin puolison vähäinenkin alkoholinkäyttö saa aikaan hyvin suuria tunnereaktioita. Parisuhteessa pienetkin vääryyden, esimerkiksi valehtelu, saavat usealla myös aikaan mainitunk

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä