Entäpä kun on jo kaksi avioliittoa takana, on ekasta liitosta pari murrosikäistä lasta ja toisesta liitosta pikkulapsi, ja mies jättää siksi että "perhe-elämä" on tylsää, on kivempaa juosta baareissa ja panna pikkutyttöjä kuin omaa 40 vaimoa katella.
Tässäkö se oli elämä sitten? Odotanko 60-vuotiaaksi että nuorimmainen kasvaa ja lentää pesästä,
vai onko olemassa miehiä jotka voisivat alkaa suhteeseen naisen kanssa jonka kotona murkkuja 2 kpl ja pikkulapsi?
Tuntuu aivan utopistiselta, luulen että jokainen oman ikäiseni mies haluaa naisen 25-30 vee, ei kai kukaan halua minun tyylistä?
Vielä kun olen tylsä, en tykkää juoda enkä bailata, koti-ihminen, siksi ne kaksi aviomiestäkin lähti.
Mökille tykkäisin mennä ja ongelle ja kävelylle, mutta ketä sellainen kiinnostaa :)
Ihan oikeasti?
Tässäkö se oli elämä sitten? Odotanko 60-vuotiaaksi että nuorimmainen kasvaa ja lentää pesästä,
vai onko olemassa miehiä jotka voisivat alkaa suhteeseen naisen kanssa jonka kotona murkkuja 2 kpl ja pikkulapsi?
Tuntuu aivan utopistiselta, luulen että jokainen oman ikäiseni mies haluaa naisen 25-30 vee, ei kai kukaan halua minun tyylistä?
Vielä kun olen tylsä, en tykkää juoda enkä bailata, koti-ihminen, siksi ne kaksi aviomiestäkin lähti.
Mökille tykkäisin mennä ja ongelle ja kävelylle, mutta ketä sellainen kiinnostaa :)
Ihan oikeasti?
Vastaukset 208
Vanhimmat
olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa ja kyllä minua ainakin saman ikäinen naisseura kiinostaa.
minulla tilanne räjähtänyt vasta käsiin, ero vireillä ja olen vain miettinyt itsekseni että tässäkö se oli sitten elämä ja nyt vaan vanhuutta odottelen yksinäni....en siis yksin vaan lasten kanssa.
Haluatko m-40 kertoa lisää?
eronnut olen pari vuotta sitten ja myös asustelen kouluikäisten lapsieni kanssa odotellen myös sitä vanhuutta.
luulin että vaan naiset elää tällaista elämää, ei vaan, anteeksi huumori tässä kohdassa :)
Tuntuu vaan välillä vähän epäreilulta, koska minun mielestäni lapset on yhteisiä ja heistä pitäisi yhdessä kantaa vastuu ja kasvattaa, se on sellainen noin 20 vuoden sitoumus .
Toinen puolisko sitten sanoo että "tylsää" ja karkaa kotoa, suunnilleen näin kärjistetysti,
mitäpä siinä sitten voi kun olla aikuinen ja pitää lapsistaan huolta.
Kiva kuulla että on myös miehiä jotka on remmissä, henkilökohtaisesti en ole koskaan tuntenut yhtäkään yh-isää mutta naisia sitten riittää.
Voimahali:)
no totta puhuen en tunne minäkään.itse pidän itseäni enemmän isänä kuin miehenä ja toimin täällä hetkellä niin kuin luulen olevan lapsille parasta.vaikka tällä hetkellä tuntuu,että elää elämänsä parasta aikaa niin tuntuu välillä vähän yksinäiseltä kun mies pyrkii joskus kun on vähän rauhallisempaa taas pintaan.
onneksi se mies ja nainen on kuitenkin olemassa sen vanhemman roolin alla,
aina sille ei löydy tilaa ja aikaa.
Varsinkin jos on saanut tosi pahasti siipeensä niinkun minä niin silloin ne haavat on nuoltava ja oltava vanhempana mutta kyllä minunkin kuoren alla se naisen sydän vielä sykkii.
Odottaa sitä päivää että saa tulla esille.
juu on sitten varmaan muksut isona ihmeissään kun padot murtuu ja pappa pistää tuulemaan.
saako kysyä käykö lapset äidin luona välillä?
Minun isot lapset käyvät isällään suunnilleen joka toinen vkl, välit on asialliset heidän isänsä kanssa, mutta tämän pikkuisen kanssa tulee olemaan sitten toinen juttu, olen äiti 24/7.
Kyllä tähän maahan varmasti meitä yh-isiä mahtuu koko joukko. Itselläni kolme murrosikäistä, kahden heistä kanssa pyöritään ammattilaistenkin luona. Murkkujen kanssa toki on sillä tavalla helpompaa, etteivät vaadi pienen lapsen tavoin jatkuvaa huomiota.
kiva kuulla että on kunnollisia isiä jotka pitää perheestään huolta, koska itselleni on osunut kaksi jotka karkaavat silloin kun eniten olisi isää tarvittu.
Parasta tietty olisi että olisi ehjät perheet, mutta minkäs teet, joillekin se vapaus on niin kiehtovaa että siinä lapset unohtuu.
Mukavaa kesää sinulle ja lapsille! Ei ole helppoa, tiedetään.
aika harvoin ovat käyneet enemmän on ollut kanssa tuo 24/7 systeemi,mitä nyt tuo elanto tietysti pitää käydä päivisin ansaitsemassa.
Kiitos ja samaa sinulle lapsinesi ja hurjasti voimia haastavassa tilanteessa. Toivon toki, että kaikesta kokemastasi huolimatta et ole tyystin menettänyt uskoasi meihin miehiin.
Meillä perheen hajotti toisen osapuolen mielenterveys- ja päihdeongelmat. En kuitenkaan kaikesta koetusta kauheudesta huolimatta ole hänelle vihainen tai muutoin katkeroitunut, koska ymmärrän, ettei kukaan ihminen ole luonnostaan paha, olosuhteet ja ympäristö nyky-yhteiskunnassa saavat ihmiset käyttäytymään monin eri epätoivotuin tavoin.
isojen lasten isää vei kuningas alkoholi ja pettäminen, tätä seuraavaa vaan kai lapsellisuus ja elämännälkä, seka kiinnostus minua nuorempiin naisiin.
no et tunne ketään yh-isää kun
tää suomi on epätasa-arvon ihanne maa(kyllä moni muukin tosin)
erossa lapsia ei koskaan (ainakin tosi harvoin) anneta miehelle
mies ei kelpaa kun elatusapuun,naisella on valta,ainakin sossuakoilla evätä lapsen näkeminen
mistä syystä tahansa..joten voipi olla aika vaikea olla yh-isä
"yhdessä kasvattaa ja kantaa vastuuta" toi on just tollasta potaskaa mitä
naiset puhuu tosta eli suomennos : mieheltä rahat pois ja mitens se olikaan useat lapset eivät ole edes isän vaan jostain syrjähypystä tulleita ,hoida nyt niitä sitten omina lapsina
kyllä naiset on oikein kyykäärmeitä hyi.
ja mitähän se kertoo naisesta kun joka toinen on yksinhuoltaja ? missäs se vastuu ja kasvatus silloin oikein on..eli se on ihan ok vannoa että ollaan naimisissa kunnes kuolema erottaa mutta saa erota kun tikku tulee sormeen..aika hyvä alku lapsen "kasvatukselle"
ja kuullostaa aika "hauskalta"toi vihkivala "kunnes kuolema teidät/meidät erottaa" luulis uskon vähän loppuvan kun mennään naimisiin monta kertaa,että tuli sitten valehdeltua jumalalle päin naamaa
Olet katkera märehtijä.
"yhdessä kasvattaa ja kantaa vastuuta" toi on just tollasta potaskaa mitä
naiset puhuu"
Herra hyvä, yleistäminen on erittäin ikävä tapa, vai pitäisikö sanoa... hölmöläisen hommaa, jolla sinä vain loukkaat äitejä, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla äitinä ja isänä 24/7!
"mieheltä rahat pois ja mitens se olikaan useat lapset eivät ole edes isän vaan jostain syrjähypystä tulleita ,hoida nyt niitä sitten omina lapsina - kyllä naiset on oikein kyykäärmeitä hyi."
Järkyttävää soopaa mistä sinä elämäsi energiat kokoat!
"mitähän se kertoo naisesta kun joka toinen on yksinhuoltaja"
vastaus: se kertoo sen, että liian moni mies lähtee laukkoomaan vieraille niityille tai on muuten sopeutumaton - tai sopimaton, niin kuin sinä, perhe-elämään. Lapset jäävät kuitenkin useimmiten äidin huollettaviksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Joten tukehdu sinä katkeruuteesi. Kirjoituksestasi jo huomaa, miksi sinun vaimosi otti ja lähti.
Elämä on matka. Onko Sinun matkasi määränpäänä elämä sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä?
Sitten alkaa elämä uuden miehen kanssa?
Miksi et nauti siitä, mitä Sinulla on? Koska Sinulla on paljon!
Sinulla on lapset, perhe. Sinulla on mukavia kiinnostuksen kohteita.
Onko Sinulla pakko olla mies, jotta osaat arvostaa ja nauttia kaikesta, mitä Sinulla jo on?
Eron jälkeen olin helpottunut. Rakensimme elämämme lasten kanssa meille sopivaksi.
Tytär on muuttanut jo pois kotoa, mutta pojat ovat ilonani vielä vajaan 10 vuotta. Ainakin.
Ei tähän kuvioon uutta miestä mahdu, ei saman katon alle elämään.
Ai niin. Minäkin olen tylsä. Viihdyn kotona käsitöiden ja kirjojen parissa ja puutarhassa,
lenkillä koiran kanssa... Samoin tekee raitis (ja reipas) miesystäväni.
Suunnitelmissa ei ole muuttaa yhteen edes eläkepäivinä... sitten kun ne eteen tulevat.
Elämme tätä päivää tämän päivän ehdoilla. Turha sitä on hyvää suhdetta yhteen muuttamisella mennä pilaamaan =)
Arvosta itseäsi ja nauti elämästäsi!
sanoo yh-äippä 40
Kuka sanoi että etsin juuri nyt miestä itselleni?
Eihän tämä ole treffipalsta, ystävä hyvä.
Silloin minulla olisi ilmoitus jossakin seuranhakupalstalla, mutta ei ole enkä ole
ajatellut laittaakaan.
Olen vain uudessa tilanteessa, ja ihminen ei ole luotu olemaan yksin - pitkän päälle.
Kerroin alussa mietiskelleeni että löydänkö KOSKAAN ketään, tällä hetkellä tuntuu että
kuka minusta voisi kiinnostua.
Totta kai minä nautin lapsistani, jokaisen heistä olen halunnut, mutta olisin myös halunnut
luonnollisesti että kasvatan lapset yhdessä heidän isänsä kanssa. Isien mielestä vain on ollut
kivempaa valita vapaus kuin perhe-elämä, mitä en ymmärrä koska itse en luopuisi lapsistani
en voi ajatellakaan että muuttaisin jonkun uuden kivan miehen luo ja jättäisin lapset isälleen....
no way.
Tällaisia ajatuksia nyt aamulla, taas yhden yksinäisen yön jälkeen, nukuin huonosti ja pyörin sängyssä,
lohdutonta kun herää ja huomaa että on yksin isossa sängyssä. Uusi päivä. Onneksi.
Jokaisen eron takana oleva tarina ja ihmiset ovat erilaisia. Tapamme ajatella, sopeutua ja reagoida poikkeavat siksi suurestikin toisistaan. Sanotaan, että jokaisen rakkauden resepti on erilainen. Mielestäni myös jokaisen eron ja elämän uudelleen järjestelyn resepti on aina erilainen.
Silmäni kiinnittyi eilen kohtaan: "Tässäkö se oli elämä sitten? Odotanko 60-vuotiaaksi että nuorimmainen kasvaa ja lentää pesästä, vai onko olemassa miehiä jotka voisivat alkaa suhteeseen naisen kanssa jonka kotona murkkuja 2 kpl ja pikkulapsi?"
Kirjoituksesi henkii kaipuuta, uskon puutetta ... ja aamuinen viesti yksinäisyyttä.
Itse olin parisuhteessa yksinäisempi kuin sen päättymisen jälkeen. En todellakaan kaivannut uutta kumppania rinnalleni. Paikkailin lasteni vaurioita omin voimin ja ammattilaisten avulla. Opettelin ja sopeuduin kantamaan vastuun kaikesta - vaikka käytännössähän olin niin tehnyt myös avioliiton aikana!
Kysymykseesi "onko olemassa miehiä...", vastaan kokemuksesta: kyllä on. Ja samaan hengenvetoon lisään, että kun sinun ja hänen polkunsa kohtaavat, kannattaa todella miettiä, millaisen suhteen haluaa ja miten yhteisen elämän/ajan järjestää. Ettei riko mitään yhdessä lasten kanssa rakennettua, että suhteesi tuo hyviä asioita vaikka "äijäkaverin" muodossa myös murkkuikäisillesi.
Eikä aina tarvitse etsiä... nykyinen kumppanini tuli elämääni sähköpostin kautta!?!!
Mamutti, ihan viisaita kirjoittelet, me ollaan vaan vähän eri elämänvaiheessa,
sinä olet saanut elämäsi kasaan ja se on hyvä.
Minulla se on juuri keväällä mennyt ihan sekaisin, tai sekaisinhan se oli jo ennen eroakin, mutta tilanne on kuitenkin veres ja kipeä.
Yksinäisyys - olen hyvin fyysinen nainen - ja kaipaan ihoa ja hellyyttä ja aikuista juttukaveria, lapset ovat lapsia ja heitä rakastan 100 prosenttia mutta silti jonakin päivänä toivon aikuista suhdetta.
Sitä ennen täytyy kestää yksinäisyyttä ja paikata haavoja, omien ja lasten.
Itselleni vaikeinta aikaa oli se, kun erosta oli päätetty ja vielä vuosi piti sinnitellä saman katon alla. Kun toista ei olisi halunnut hipaista tikullakaan... Ja muutama kuukausi eron jälkeen oli tosi epämääräinen olo; vilutti vaikka ei paleltanut ja tunteet olivat aika pinnassa. Hyvät ja pahat.
Kommentoin kirjoitustasi siksi, että minulla on jo vähän etäisyyttä (reilut neljä vuotta) asiaan. Loputtoman pitkien mietintätuokioiden, kymmenien pitkien kävelylenkkien ja löylyssä vietettyjen itseruoskimistuokioiden jälkeen aloin olla sinut tilanteeni kanssa ja löysin meille sopivan tavan elää. Ja kun kohtasin nykyisen kumppanini, kykenin hänen kanssaan rakentamaan aikuisen suhteen - murkkuikäisistä lapsistani huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Kun ei voinut rynnätä suin päin mihinkään, vaan oli mietittävä, miten minun ihmissuhteeni vaikuttaa lapsiin.
Toivon, että vastaukseni antoi Sinulle edes vähän valonpilkahduksia. Toivoa siitä, että elämä järjestyy. Haavat arpeutuvat. Ja kumppanikin löytyy sitten, kun on sen aika. Sitten, kun Sinä ja lapsesi olette siihen valmiit. Ja niitä kotona/mökillä viihtyviä, kodin askareihin osallistuvia miehiä on olemassa. Sellaisia, jotka viihtyvät erinomaisesti ikäisessään seurassa.
kiitos tsemppaamisesta, mamutti :)
Itse erosin vuosia sitten ja jäin kolmen lapsen yh-äidiksi. Ikää itselläni reilusti yli 40 vuotta ja nuorimmainen lapsi alle kouluikäinen, toiset olivat ala-asteikäisiä. Aikani eroa surtua ja kun asiat olivat pään sisällä saatu selväksi niin rupesin haaveilemaan uudesta suhteesta. Pari kokeilua oli oman ikäisten miesten kanssa mutta eihän siitä mitään tullut. Miehet olivat omat lapsensa aikuisiksi kasvattaneet ja eivät todellakaan halunneet elää sitä tylsää lapsiperheen arkea jota minä pystyin heille tarjoamaan. He kaipasivat villiä ja vapaata elämää, matkoja silloin kun sattui siltä tuntumaan jne. jne. Ne miehet jotka halusi elää perhe-elämää etsivät itselleen nuoren vaimon jonka pystyivät aloittamaan koko homman alusta. Niin unohdin miehet ja elin täysipainoista elämää lasteni kanssa. Olin ihan varma, että mitään suhdetta ei meikeläiselle enää tule. Mutta elämä yllättää ja löytyi mies joka halusi elää tylsää arkea minun ja lasten kanssa. Ikää hänellä huomattavasti vähemmän kuin minulla mutta viis siitä. Eli ei kannata välttämättä miettiä sitä oman ikäistä vaan myös nuoremmissa ikäluokissa on varteenotettavia vaihtoehtoja.
arvaas oliko tämä toinen aviomieheni paljon minua nuorempi, ja neljä vuotta naimisissa, silti lähti ja jätti.
Mutta ihmiset on erilaisia, helmiä löytyy sikojenkin joukosta, minä en käy missään enkä etsi ketään,
mutta toivon että jonakin päivänä joku mínutkin huomaa ja haluaa.
Joskus se ihminen saattaa olla hyvinkin lähellä. En koskaan ajatellut läheistä perheystävää muuna kuin ystävänä kunnes erään yhteisen baari-illan päätteeksi jokin "kolahti". Kumpikin oli ollut yksin tahollaan jo vuosia ja monta kertaa olimme elämäämme yhdessä pohtineet minun keittiönpöydän äärellä. Mutta mitään kolauksia ei siinä tapahtunut. Tarvittiin erilainen paikka, hyvää musiikkia ja vähän juomaa jotta me löysimme toisemme miehenä ja naisena.
kiitos teille kaikille, olette osoitus siitä että on normaalejä ihmisiä vielä maailmassa, ja vähän samanlaisia kokemuksia omaavia....odotin että kukaan ei vastaa minulle tai sitten vastaukset ovat jotakin tyyliin että
kato ämmä peiliin oletko lihava ja ruma ja kuka käski tehdä niitä pentuja........mutta te olette pelastaneet minut synkeiltä tulevaisuudenkuvilta.
Ei saa masentua. Miehet nyt on tuollaisia ja niiden kanssa on aina riskinsä.
Minulla myös yksi murrosikäinen ja toinen 3v. Avioliitto meillä menee hyvin mutta olisin ihan samassa tilanteessa kuin sinä jos ero tulisi.
Ensimmäinen ukko alkoholisoitui ja alkoi pitämään minua nyrkkisäkkinä. Samoin akkoja löytyi joka kaupungista.
Toinen on aika ärhäkkä luonteeltaan mutta hyvä aviomies kyllä eikä onneksi alko maistu ollenkaan.
Pitää vaan löytää mies no3 joka pitää samoista asioista kuin sinä lapsista...:)
Kokeile nettiä mutta älä ala ravintoloista etsimään sillä sieltä löytyy vaan lisää alkoholisteja.
Anneli
erilaisia. Ei kannata vielä tuossa iässä ajatella että tässäkö kaikki? Toisinkin voi käydä. Aikanaan erosin 39v..sitten seurustelin pitkään sen jälkeen avoliitossa emme asuneet yhdessä noin 8v. Tästä liitosta ei lapsia. Seuraavankerran avioidun toisen ja toivottavasti tämä myös viimeinen kerta 49 v....ja matka jatkuu...Elämässä ei voi koskaan tietää. Aikanaan nuorena avioiudin 30 v..yh-isän kanssa...
On myös miehiä jotka, uskaltavat tulla siihen tilantenseen mukaan kun lapsi on murros-ikäinen. Pelotta. ja ottavat sen miehen roolin. Kokemuksesta vaan voin sanoa senkin että, kaikki eivät ole kypsiä eivätkä sitä perhettä halua...Vaan enemmän ehkä vielä parisuhdetta...ja vapaata sellaista.
Tämä ei silti tarkoita että, pitäisi eron jälkeen jotenkin odottelemaan....Että, sitten kun minä olen sen ja sen ikäinen minulla alkaa joku ihmeellinen vapaus....Elämä perheellisenä on sidottuna aina;)) Silloinkin kun lapset ovat jo muuttaneet pois pesästä....Tilanne muuttuu radikaalisesti...Mutta, koskaan ei se palaudu siihen samaan mitä oli aikasi ennen lapsia;))) Ole siis onnellinen lapsistasi ja perheestäsi....Muista aina että, kaikille ei sitä Onnea suoda....Olet siis onnekas...Sinulla on paljon rakkautta annettavanasi.....ja sitä myös vastalahjaksi saat...
Onnea sinulle toivoen....Unelmista....niistä ei kannata luopua... Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan...Elä siis joka päivä niin kuin se olisi viimeinen;))
Hyvää Jatkoa.
tsau:Friidu
kiva kuulla että toivoa on....
Nuorempi aviomieheni alkoi ottaa matsia poikien kanssa heidän kasvettua ja on kauheaa olla ison miehen ja 40-50 kg painavan pojan välissä äitinä koko ajan kun mies uhkaa hakata lapsen kun ei yhtään kestä eikä ymmärrä murrosikäisen elämää: minulla on ihan fiksut pojat, ei mitään ongelmanuoria.
Tähän tilanne meni tämän vuoden puolella, sitä ennen neljä vuotta sujui kohtalaisesti kun pojat pienempiä.
Minua alkoi syytellä huonoksi äidiksi ja katsella baareista nuorempaa, kun olisi miehen itsensä pitänyt kasvaa isän ja miehen rooliin. Karkasi.
Olisin halunnut selvittää asiat ja hain apua mutta mies ei halunnut.
Olet oikeassa, lapset on suuri lahja, ja vauvastakin olen tosi iloinen, mutta olisi ollut kaikille parempi että olisimme olleet yhtä perhettä. Välit on ihan poikki.
voisin jo kokemuksena sanoa. Että, on nimenomaan pojalle (pojille) hyvin tärkeää että, heillä on siinä murrosiässä miehenmalli. Kuitenkin kun tuota tilannettasi luin. Niin väkivaltainen vaikkakin isä...ei hyvä. Teit siis aivan oikean ratkaisun. Kuitenkin tuo miehen malli voi olla joku muukin kuin oma isä. Juuri tuossa iässä imetään ne ratkaisumallit millälailla sitten aikuisiässä ongelmia opitaan ratkaisemaan. Siksi on tärkeää että, malli ei saisi olla kyllä tällainen missä käytetään sitä fyysistä voima väkivältaa mitenkään. Kundeille kun muutenki tuo fyysinen kasvuprosessi on raju..ja he haluavat luontaisesti käyttää tätä voimaansa...se voin ja pitääkin kanavoida hyötykäyttöön;))
Onnistuimme itse mieheni kanssa kanavoimaan tämän voiman käytön kehumalla ai, että, kun sinä olet voimakas, miten pärjäisimme ilman sinua? Kundi meillä nykyisin kantaa mielellään ja auttaa painavissa tavaroiden kantamisessa päivittäin....koska asuu vielä kotona;))
On tärkeää että, nuorta ei alisteta fyysisellä voimalla...(mies alista) mutta, hän voi olla se ohjaaja...ja tärkeää myös että, mieheltä nuori poika saa kehuja...
Toivon sinulle nyt siihen rinnallesi viisaista miehiä...avuksesi....jos, suhde omaan isään on poikki. Älä sure nyt...Ehkä myöhemmin sitten tuo suhde vo elpyä..ja palautua. Pääasia on nyt teidän keskenäinen suhteenne ja hvyinvointi siellä perheessä. Ja se sinun jaksamisesi. Ota rohkeasti myös ulkopuolsiin ammattiauttajiin apua...ja pyydä vaikka teille tuota mieskontaktia jos, lähipiireistänne ei tukihenkenkilöä löydy. Ongelmissa ei pidä ajatella niin, että yksin on selvittävä. Sinulla kuintenkin yksin siinä suuri vastuu selvitä jokapäivä... Olette edelleen perhe. Vaikkakin muuttunut niin että, yksi perheenjäsen on poistunut..
Muista myös pitää itsestäsi huolta. Kaikkea Hyvää Teille toivoen;) Nauttikaa elämästä...aina kuin vain voitte..Yhdessäkin voi tehdä asioita;) äiti ja pojat.
tsau:Friidu
Sylillinen ruusuja ja voimahali kaikille yksinhuoltajille!!! . . . Teette arvokasta työtä lapsia kasvattaessa . . . Sympatiani ovat teidän puolella!! Toivon, että nämä sanat kohottavat mielialaanne ja itsetuntoanne!! Olette hyviä ja kauniita ihmisiä!! Tsemppiä kaikille!!!!
Kiitos ruusuista, en muista milloin viimeksi sain niitä.
Voi sua!! . . . Olet ollut lujilla!! . . . Lapsesi arvostavat Sinua! Olet heille maailmanparas äiti!!! . . . Voimia ja auringon paistetta sydämeesi!!! . . . Ja muista, että paistaa se aurinko vielä joskus risukasaankin!! . .. Eli, koskaan ei voi tietää kuka ja missä tulee vastaan!! ;))) . . . Ja tuo rakkauden tullessaan ;))) . . . Aina on toivoa paremmasta ja onnellisemmasta huomisesta!!! . . . Hyvää yötä ja enkeleitä Sinulle.
et kuule tiedä miten lämmittää kauniit sanat, lehmittelyn ja huorittelun ja lyömisen jälkeen.
Sinä olet hyvä ja kunnollinen, ihana nainen!!! . . . Ne miehet, jotka ovat sinua sanoilla loukanneet ovat olleet katkeria reppanoita! . . . Älä jää murehtimaan heidän sanojaan, vaan anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!!! . . . Ja sellainen ei ole mikään mies, joka lyö naista!!!!
Luota itseesi ja arvosta itseäsi juuri sellaisena, kuin olet!!! Olet ihana nainen!!! . . . Hyvänyön halaus Sinulle.
Joo, ei tässä muu auta kuin eteenpäin, on pakko yrittää ja jaksaa. kiitos.
Niin, elämä jatkuu . . . Usko itseesi ja omiin kykyihisi ja luota itseesi!!
Sinulla on tässä ketjussa monta, jotka ovat tukenasi!!
Ja vielä tulee aika, jolloin kaikki on toisin ja olet onnellinen!!
Voimia Sinulle ja auringon paistetta sydämeesi!!
Ja muista, olet ihana ja kaunis nainen ja kelpaat kelle vaan!!! Älä aliarvioi itseäsi ja omia mahdollisuuksiasi!!!
tämä positiivinen kannustus on todella yllättänyt minut ;)
Olen siitä kiitollinen
Joku kaveri antoi tosi kauan sitten Hesarissa elämänohjeen parisuhteeseen miehen näkökulmasta: jätetään joka toinen lapsi tekemättä. Jos näin meneteltäisiin, säilyisivät monet avioliitot.
Tosin sinun kakkosmiehesi kuulostaa suorastaan pahalta ihmiseltä. Hyvä, että pääsit hänestä eroon.
MIesten enemmistö kaipaa ikäistään seuraa. Mutta miehet - kuten naisetkin - kaipaavat huomiota ja arvostusta, eivät koti-nimiseen koneeseen raatajiksi uhrautumaan vieraiden ihmisten hyväksi ilman, että saa itse muuta kuin osoitteen.
Tai toisaalta, on sellaisiakin miehiä.
Pidä hyvää huolta lapsistasi ja koeta muistaa itsesi myös. Älä katkeroidu, niin miehiä löytyy kyllä kun sellaisen haluat. Meitä riittaa :)
Tiedätkö mikä on pahinta tässä tilanteessa?
Tunteet tulee ja menee, rakkaus, viha, ikävä, pettymys, katkeruus, kiukku, haikeus, yksinäisyys.....
Välillä itkettää ja välillä tekee mieli huutaa, mutta pakko vaan pysyä arjen pyörityksessä.
kyllä se arki pian tappaa kaikki tunteet,pian sitä taas menee kuin zombi muiden mukana.
ihan kuin minun elämästä, erotuksella että mulla enemmän lapsia ja ite lähin molemmista kun en enää jaksanut, eikä lapsetkaan, ja erosta jo aikaa mutta silti tuntuu etten ees uskalla jutella kenenkään miespuolisen kanssa, enkä usko että koskaan löytyy miestä joka samalla aaltopituudella kanssani... kokemukset sen verran vaikeita.. voimia sinulle!
mistäspäin suomea olet..?mua ainakin kiinnostaa samanikäiset naiset..ei mitkään nuoret naiset,etsin elämääni juoksunsa juossutta naista,en käy baareissa,viihdyn mielummin kotona...m43v
Ihanaa että te ihmiset jaksatte vastata ja välittää. Elämä on välillä epäreilua, meitä on monta.
Niin minä asun Helsingissä.
Niin, elämä on välillä epäreilua . . . mutta haaveet kannattaa säilyttää!! . . . Haaveet auttavat jaksamaan vaikeiden aikojen yli!! . . . Sillä, aina myrskyn jälkeen tulee poutasää ja ihana aurinko!! ;))) . .. Vaikeudet myös kasvattavat ihmisenä ja vaikeuksien jälkeen osaa antaa arvoa elämän pienille ja onnellisille hetkille!!!
Olen kuunnellut Suurlähettiläiden cd:tä paljon, siinä yhdessä laulussa lauletaan että
"etkö enää näekään mökkisaunan peilissä sitä joksi halusit sitä hyvää ja kaunista ihmistä?
Etkö enää näekään sun tietäsi tähdissä?
Mitä sen on väliä jos et löydy historian lehdiltä?
Ei enää ole eilen
eikä huominen ole vielä syntynyt
ei enää ole eilen
älä unohda
älä unohda
että on vain on nyt............"
Niin, aina ei haaveet toteudu. . . . Mutta, aina kannatta haaveilla paremmasta ja onnellisemmasta tulevaisuudesta . . . ainakin silloin, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle.
On se sitten kumma,että huomataan ykskaks ettei se perhe-elämä kiinnostakkaan ja silloin on taas helppo lähteä elämään poikamiehen elämää..:/
Täytyy olla henkisesti epäkypsä tyyppi...Semmonen joutaa mennäkkin..
Kyllä niitä miehiä löytyy,jotka on valmiita ottamaan koko paketin,kun vaan muuten synkkaa.Ei ole tylsyyttä se,jos ei halua kapakoissa temmeltää.Elämässä voi tehdä kaikkea muutakin kivaa,eikä siitä edes tule kankkusta..:)
Heräsin parin tunnin nukkumisen jälkeen taas painajaiseen, mä sain eilen vielä luotettavalta taholta tietää että mun aviomiehellä oli jo ollut puoli vuotta ennen kiinni jäämistä suhde, ja nainen oli tiennyt minusta ja siitä että olin raskaana, eikä kumpikaan ollut välittänyt.
Mä voin niin pahoin että oksettaa!!!!!
Hei.
Koeta kestää. ON meitä yh-isukkeja täällä aika moinen liuta. Itsellä myös 3-alaikäistä lasta huollettavana ja itse ainakin rakastan lapsiani enkä koskaan voisi heitä hylkää. Sulla todella raskasta aikaa nyt elettävänä ja ainakin itseäni tuollainen Nainen kiinnostaisi etkä vaikuta yhtään tylsältä. :D
parempi,että pääsit eroon.Loppujen lopuksi huomaat,jos et heti,niin myöhemmin että sinulla kävi hyvin,kun koko ukko häipy.Aina kun yksi ovi sulkeutuu,niin toinen avautuu.Tiedä mitä ihanaa tulevaisuudessa on sinulle odottamassa..:)
Tsemppiä sulle...Ei varmaankaan ole nyt helppoa.Pikkuhiljaa se siitä helpottaa..Usko pois..:)
Hei pikkuniina43. . . . Exsäsi on ollut todella tyhmä ja edesvastuuton, kun on sellaisella hetkellä Sinua pettänyt!!! . . . Eikä se kakkonenkaan ole yhtään kummoisepi, koska on tiennyt tilastasi.
Voimia Sinulle ja enkeleitä!! . . . Ja ystävänhali täältä kaukaa! . . . ;))
Itse olen ollut yh:na yli kahdeksan vuotta eikä ketään ole löytynyt. Onhan noita yhden yön juttuja ollut ja kesän kestävä romanssi huomattavasti nuoremman naisen kanssa (haikeena muistelee).
En enää itsekkään ole varma haluanko ketään huomauttelemaan sukista lattialla jne... :)
En etsi ketään mutta jos rakkaus osuu kohdalle niin kai se tyrmää kaiken varovaisuuden elämässä ja vie.
Niin itse en käy baareissa. Koti-ihminen olen minäkin. Mun lapseni äiti ei tapaa lastaan kun kerran pari vuodessa. Minä taas olen ajatellut että yh-isien määrä on ollut nousussa. Kursseilla ollessani oli yksi ikäiseni yh-isä. Sitten tuossa naapuritalossa asuu yks mies yksin lapsensa kans.
Sitten tunnen pari naista jonka lapset asuu isillään.
Erotuskaan apua ja käytännön neuvoja löytyy netistä www.eroperhe.net/keskustelut. Olen eronnut vuosia sitten ja halua elääkin pelkästään lasteni kanssa. En anna kenenkään miehen enää repiä perhettäni hajalle.
Näin paljon ihania ihmisiä maailmassa!!!!
Olen aivan liikuttunut teidän viesteistä, tekee todella hyvää tajuta ettei ole yksin maailmassa ja ainoa laatuaan, jätettynä ja petettynä ja surullisena.
Te annatte kaikki toivoa että edessä päin on elämää, kunhan pahimmasta kriisistä selviää.
Jännää että en koskaan ole tuntenut/ tiennyt edes kaukaa ketään yksinhuoltajaisää, mutta teitä on ihan oikeasti olemassa.
Minulla hajosi totaalisesti tietokone kotona, ei vaan käynnisty, vaikka on vasta noin 1,5 vuotta vanha pöytäkone.
Isot lapseni, nämä murkut on ladanneet siihen kaikenmaailman pelejä ja omia juttujaan, epäilen etä se on vähän ylikuormitettu, tai en sitten tiedä mikä siihen tuli ja tähän hätään ei ole lähimaillakaan ketään joka siitä jotakin ymmärtäisi, kaikki nörttikaverit on matkoilla tms.
Ja isot pojat on ex-anopin mökillä,minä tumpelo vain kotona.
Istun nyt kirjaston koneella että saan luettua postit ja maksettua laskut.
Tämä on ihana ketju, saan voimaa kun luen teidän vastauksia täältä, olette kaikki yllättäneet minut positiivisesti.
Palailen taas kunhan pääsen koneen ääreen, voikaa hyvin kaikki :)
meni vuoden alussa vuoden vanha kone.Siitä oli rikki emolevy ja näytönohjain..:( Toivottavasti sulla ei ole yhtä paha vika..:)
Mutta yh-isät eivät yleensä alennu kirjoittelemaan ja valittamaan katkerana kohtaloaan.
Miehet on yleensä käytännön toimijoita ja naiset tunne eläjiä.
... sitten jonkun pitää vetää se herne nenään ja
kommentoida jotain vastalausetta tähän ...
Henk.koht. en ymmärrä miksi yh-naiset etsivät miestä joien olisi oltava valmiita "ottamaan paketti" ja elettävä naisen lapsienkin kanssa. Miksi mieheltä sellaista edellytetään?
Pitäisi mieluimmin aloittaa tavallaan uusi nuoruus eli ryhtyä seurustelemaan. Tapailla miehen kanssa perhe-elämän ulkopuolella, käydä matkoilla, leffoissa, iltaakin istumassa, tapailla molempien ystäviä jne. Eli ihan sitä samaa kuin nuorenakin teki, ennen lapsia!
Jos sitten pitkän päälle ei kiinnostakaan puolin ja toisin, on ero helpompi kun ei tarvitse nähdä lasten pettymistä; hekin kun saattavat kiintyä samassa kodissa asuvaan mieheen!
Tuommoinen "koko paketin" ottaminen vaatii nimenomaan mieheltä paljon keski-iässä, sillä useimmilla miehillä on itselläänkin ero takana ja elatusvelvollisina he taiteilevat lastensa tapaamisten ja naisystävän välillä. Ja sitten yh-nainen edellyttää omien lastensa mukaanottoa?!
En siis väitä että juuri sinä tekisit noin, toin vain esiin tuonkin ilmiön.
Mitä enemmän ikää on kertynyt, sitä enemmän elettyä elämää on jo takana!! Se on tosiasia, jolle ei mitään voi!!! . . . Sellainen mies ei tarvitse naistakaan, joka ei pidä lapsista!! . . . Siksihän sitä nuorena perhe perustetaan, että halutaan lapsia. Tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa ja jos suhde päättyy eroon, niin lapset on ja säilyy. Ei ne mihinkään häviä!! Ja se on tosiasia, joka miehen on hyväksyttävä!!
Noin sitä miestä yritetään alistaa - kun nainen vaatii lastensa hyväksymistä, isäpuoleksi on siis ryhdyttävä! Hyi saatana mitä vaateita. Onko siis niin ettei keski-ikäisistä naisista, yh-äipistä, ole seurustelemaan... No, ilmankos ovatkin yksin ja ruikuttavat tällaisilla palstoilla kun miehet hakevat seuralaisensa ulkomailta.
Koittakaa muistaa että miehelläkin on oikeutensa.
Ei kaikki naisetkaan halua lapsia ja se asia on heidän omansa.
Kirjotit "sellainen mies ei tarvitse naistakaan, joka ei pidä lapsista".
Kyllä se vaan tarvii, jos sen niin kokee. Oletpas hyökkäävä ja ajattelematon, joten ei ihme kun....
Tietysti nainen haluaa ja vaatiikin,että mies hyväksyy lapsetkin.Mikä äiti se semmonen olisi,joka muuhun myöntyisi?!?Ei se miehen alistamista ole.Jos mies ei halua muksuja siihen mukaan,niin ottakoot sitten lapsettoman naisen! Uskomaton kirjoitus! :/
Monet miehet muutes hakee ulkomailta naisen vain siksi,kun ei yksikään suomalainen nainen ei huoli!
Tuolla kirsjoitukellas täydennät käsitettä: toisille ei tarvitse selittää, toisille ei kannata.
Haluatko kuulua tosiaan jälkimmäiseen kastiin...
tuota ihmetellyt itsekin. Miksi ei eronnut nainen, olkoompa yksinhuoltaja tai lapset yhteishuoltajuudessa voisi vain seurustella? En minä ainkaan hae ketään miestä isäpuoleksi lapsilleni, heillähän on jo isä. Mistä löytyisi mies, joka ei heti säikähdä, kun kertoo että lapsiakin on? Itseäni vartenhan minä miehen seuraa haluan, en lapsiani varten. Luultavasti tuollainen ei toimi, jos äiti on oikeasti yksinhuoltaja? Yksinhuoltaja termi on mielestäni muutenkin hiukan kyseenalainen. Itse koen, että yksinhuoltaja kokonaan vastaa yksin lapsistaan, ilman sitä toista vanhempaa. Mutta näinhän se ei todellisuudessa mene. Meidän erossamme yhteishuoltajuus oli itsestään selvä valinta, lapset vuoroviikoin molempien luona. Hyvin toimii. Ehkä itsekkäästi ajateltu, mutta saan joka toinen viikko tehdä mitä mieli tekee, tapailla niitä mukavia miehiäkin. Ilman että mies muuttaa meille asumaan ja ryhtyy isäpuoleksi lapsilleni. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kun lapset lentää kokonaan pesästä, voi se mukava mies meille muuttaa, ei ennen :D.
ettei joku löydä koskaan vierelleen sopivaa ihmistä. Tai sit on eronnut ja ei löydä enää sen jälkeen.
Ne jotka niin väittävät, ovat itse löytäneet ja sillä perusteella uskottelee siten käyvän kaikille onnettomille samoin. On selvääkin selvempää, että on monia asioita jotka vaikuttaa siihen haluaako tiettyjen ihmisten kanssa alkaa olemaan. Ja voihan toinen haluta mutta toinen ei.
Ei se niin yksinkertaista ole, varsinkaan jos haluaa tietyn tasoista. Esim. se kannattaako raittiin alkaa seukkaamaan juomarin kanssa jne.. jne. niitäkin on.
40 kymppiset suomalaiset naiset on tosi hyvännäköisiä ! se on ex. miehesi moka jos on lähtenyt pikkulikkojen perään. lapsista puheenollen, ne kyllä tulevat "kaupassa" mukana. näin se vain menee.
en ymmärrä teitä naisia kun vähättelette omaa ulkonäköänne. ei se mitään jos ei oo samoissa mitoissa kuin 20 vuotta sitten. tilalle on tullut jotain muuta paljon parempaa.
älkäähän nyt hyvät ihmiset menkö sivuraiteille, ei me olla samasta muotista, kuka mitäkin haluaa ottakoon kukin sellaisen kaverin kuin haluaa.
Tämähän ei ole seuranhakuilmoitus, minä olen aloittaja enkä kirjottanut tänne siksi että etsin juuri nyt miestä itselleni.
Kirjoitin ajatuksiani, ja sain hyviä vastauksia, muiden ajatuksia.
Jos jonakin päivänä itse löydän miehen ja aloitan suhteen, kyllä sen miehen täytyy hyväksyä lapsenikin, lapset kuuluvat perheeseeni ja elämään niin kiinteästi että en minä ainakaan voi erottaa heitä elämästäni ja tavata jotakin miestä esimerkiksi kerran kuukaudessa kun saan lapsenvahdin pienimmälleni.
Jos mies ei kestä tulla ikinä meidän kotiin tai että minä tulen lapsineni heille, niin ei se onnistu.
Mutta juuri nyt yritän korjata elämääni, ja itseäni, ehjäksi sen mikä on särkynyt, ja tällainen tosi mielenkiintoinen ajatustenvaihto antaa voimaa ja uutta ajateltavaa, millä selvitä eteenpäin.
Edelleen kirjaston koneella, kone rikki.
ja kiitos aikuisille miehille joille kelpaa 40 nainen jopa lasten kera!
Edelliseen ajatustenvaihtoonne sanon oman mielipiteeni :
jos mies ei hyväksy naisen lapsia, tai he ovat miehelle vastenmielisiä, niin miehen on sitten paras seurustella lapsettomien naisten kanssa.
Itse en voi kuvitella tapaavani miestä vain ILMAN LAPSIA aina, silloinhan minun pitää vetää jotakin roolia, yrittää esittää jotakin muuta mikä olen.
Olen nainen ja äiti, samassa ruumiissa. Valitkoon kukin kelpaako vai ei.
Ihanaa sain edes miniläppärin ja mokkulan lainaksi viikoksi....pääsee taas nettiin ja vielä on auki pitääkö ostaa uusi tietokone vai saako sitä mahdollisesti korjattua.
Juhannus vähän ahdistaa, ei mitään suunnitelmia, mitä tehdä, kun ei oikein mikään juuri kiinnosta tässä pystyyn kuolleessa tilanteessani.
kyllä tuntuu ihmeelliseltä, käytiin tänään ostamassa uusi kone,
vähän niinkun maailma aukesi taas :)
Niin mutta ei juhannus juurikaan poikkea tavallisesta viikonlopusta . . . ainakin jos asian siten ottaa. . . Ja onhan tämä netti ja me täällä . . . juhannuksenakin ;)))
Voimia Sinulle ja auringon paistetta sydämeesi ;))
juu en muutenkaan lähtisi dokaamaan tai sellaista, ja ikävä kyllä en omista kesämökkiä,
se olisi parasta mitä tiedän juhannuksena ja kesällä yleensä: sauna, uiminen, luonto, grillaaminen..
Kiitos toivotuksista, mitä itse meinaat tehdä nöff?
Minulla on vielä huomenna työpäivä. Sitten illalla menen tansseihin. Ei minullakaan kesämökkiä ole ja muutenkin selvinpäin juhannus menee. Uimaan mie uskaltaudun vasta loppukesästä . . . jos silloinkaan ;))) . . . Grillaaminen olisi kivaa . . . ja varsinkin se syöminen ;))) .. . Miulla kun meinaa olla vähän liiankinhyvät ruokahalut! ;)))
on vähän niin kuin käytetty auto. Jotain vikaa siinä täytyy olla, koska yksin on jäänyt. Siksi en koskaan sorru, kumpaankaan. Näin se vain on, valitettavasti.
Kuuleppa ku osaa etsiä oikeaa vuosikertaa, niin arvo vain nousee kokoajan korkeammaksi ;))))
nöff tykkään sun asenteesta, se on kohdallaan, ja oikein hyvää juhannusta ja mukavia tansseja sinulle !!!
ja uuden kun otat saat mukana kaikki lastentaudit.
Juu, elämä opettaa. . . Elämän vastuksissa ei kannata lannistua, vaan ne voi kääntää vahvuudeksi ja etsiä niistä niitä hyviäpuolia.
Ja elämän vastukset opettavat ja sit osaa antaa arvoa eämän pienille ja onnellisille hetkille.
Pikkuniina43, Kiitos kauniista sanoistasi! Hyvää ja aurinkoista juhannusta sinullekin . . . Oletkos jo tehnyt juhannustaikoja? ;)))))
kuule viimeksi mökillä 80-luvulla, silloin kerättiin kukkia tyynyn alle ja muuta sellaista...
Ei ole tullut mieleen nyt enää tehdä taikoja, pitäis vissiin.
Meillä oli kesämökki meren rannalla kunnes isä myi sen joskus kun olin 20-vuotias, siitä asti olen kaihonnut merelle ja rannoille juhannuksena, oli kokot ja muut jutut, ja kesä tuntui erilaiselta. Joskus olen mökin vuokrannut, 1-2 viikkoa esimerkiksi Naantalissa on oltu, mutta tänä kesänä ei ole varaa kun lakimiehelle meni lomarahat:(
jotkut kai tykkää muovintuoksusta ja sisäänajosta :)
No voi harmi! . . . Kyllähän se olisi mukavaa juhannusta mökillä viettää . . . ja muutenkin . . . ei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin. . . Mut joskus elämä tuo tilanteen, että on oltava yksin. . . Kasata itseään ja kerätä voimia uusiin haasteisiin, joita elämä tuo tullessaan.
Olet ihana ja viehätävä nainen kirjoituksiesi perusteella ;))
Voimia ja enkeleitä sinulle!!
kiva kuulla, mietin aina että mikä on tämä nöff nöff, miksi juuri se nimimerkki?
Heh ;)) . . . Exsä aikoinaan monet monet kerrat kutsui minua siaksi ;))) . . . siitä juontaa juurensa myös tämä nöff, nöff ;)))
Erosta on jo vuosia ja se on jo taakse jäänyttä elämää.
Mutta nyt minun on mentävä.
Ja muista pikkuniina43, että sinä kelpaat kelle vaan!!! ;))) . .. Jos asuisin lähempänä, niin tulisin hakemaan sinut mukaani tanssimaan!! ;)))
vai siaksi, ei uskoisi. Minulla ei ole yhtään rytmitajua, olen surkea tanssija.
Mutta kuuntelen sujuvasti musiikkia :)
pappa kyllä tykkää enemmän vanhemmista malleista joiden päälle pikkasen paremmin ymmärtää ja joita on välillä mukava itse rassata.
No niin, nyt olen kotona jälleen ;)) . . . Kyllä tanssimaan oppii kuka vain . . . koska minäkin opin ;)))
Ja tanssiessahan mies vie ja nainen vikisee ;))) . .. . Tanssilattia onkin ainoa paikka, jossa mies saa viedä ;)))
Ja nyt nukkumaa.
pappa on ymmärtänyt idean, ja nauran täällä itsekseni, eilen itketti kaikki, aamu näyttää valoisammalta ja näköjään mun lievästi 2-mielinen huumorintajukin on tallella:)
Oikein ihanaa juhannuspäivää aikuisillle miehille :)
no oliko kivaa tansseissa, ja musiikki hyvää ?
Itse olen jossakin tanssilavalla ollut kai ihan oikeesti viimeksi 80-luvulla juuri siellä mökkipaikkakunnan juhannustansseissa, sinne mentiin veneellä ja sielä tuoksui viina ja hyttysmyrkky ja parfyymit sekaisin, sellaiselta se näytti jonkun 13-14 vuotiaan silmissä mutta jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi. Menin sinne siis ihan isän ja äidin kanssa.....ja veneellä mentiin siksi että isä otti pikkasen huikkaa muttei liikaa kaikilla oli ihan kivaa.
pappa toivottaa myös iloista ja aurinkoista juhannuspäivää niinalle ja muillekkin aikusille naisille.
Juu, kivaa oli ja ihmisiä paljon . . . ja humalaisiakin oli paljon. Nuoria oli enemmän kuin tavallisesti ja lämmin hyvä ilma.
Olen vasta muutaman vuoden käynyt tanseissa. Pidän kovasti tanssimisesta.
Olin tuolla Luukissa Kaitalammella grillipaikalla lasteni kanssa, ja yksi isomman pojan kaverikin mukana.
Ihmettelin siinä taas ihmisten epäkohteliaisuutta ja röyhkeyttä, koska siellä on sellaisia grillikatoksia ja luonnollisesti oli vähän ruuhkaa kun oli kiva ilma ja juhannus.
Jonotin toista tuntia vuoroani, grillikamat siinä esillä, että voisin laittaa ne grilliin kunhan edellä olevat saavat omansa valmiiksi.
Tuppisuita puskee ohitse, tai yrittävät työntää makkaroitaan grilliin joka välissä, vaikka näkevät että seison siinä ruokineni ja lapset odottaa syömistä.
Sanoin ihan kohteliaasti että tässä on nyt jonoa, seuraavaksi on minun vuoro, mutta joillekin ei meinannut mennä jakeluun. Varsinkin yksi 27-30 v nuoripari oli ihan törkeä, mies tunki makkaransa grilliin siitä huolimatta että sanoin että seuraavaksi on minun vuoroni. Meinasin iskeä sillä grillaushaarukalla käteen, kävi mielessä, oli niin ylimielinen jeppe ja pojat sanoi että katsoi minua kuin jotakin mummoa.....en todellakaan näytä 43 vuotiaalta, vaan vähän nuoremmalta.
Fiksut ihmiset juttelee vähän keskenään ja kyselee kuka on jonossa ja sovitaan että mä olen sitten sun jälkeen ja silleen, mutta mikä näitä tuppisuita vaivaa?
Aivojen puute, röyhkeys, vai mikä?
Se on ollut todella törkeä teko häneltä, kun on nähnyt että sinä odotat lasten kanssa omaa vuoroasi, niin hän on tunkenut ohi jonon!!!
Sitten, kun heillä on omia lapsia saisi heille käydä monesti samoin, että joku etuilisi heidän ohitseen, niin oppisivat ymmärtämään mille tuntuu, kun lapset odottavat nälkäisinä ja malttamattomina omaa vuoroaan!
Kyllä sellainen pariskunta, jolla ei ole lapsia täytyisi jaksaa ja varsinkin ymmärtää odottaa omaa vuoroansa!
itseäni jo huvittaa oma ärtymykseni, mutta huonon suhteen jälkeen näköjään kaikenlainen itsekkyys ja yli käveleminen saa ärtymään ei voi mitään
Se on aivan hyvä, että sellaiset asiat ärsyttävät sinua ja saavat sinut myös sen sanomaan ääneen!!! . . . Olet oppinut pitämään puoliasi!! Et enään suostu alistettavaksi. Se on hyvä!! Saat olla hyvälläomallatunnolla siitä ylpeä!!!! ;))) . . . Ruusu Sinulle! ;)))
ajattelin jo että minusta on tulossa hirveä akka....
Heh ;))) . . . eihän ihanasta enkelistä voi mitenkään tulla hirveä akka!!!
nöff sinä sitten jaksat tsempata, oletko niin peruspositiivinen ihminen vai oletko oppinut kolhujen kautta optimistiksi?
Toivoisin itsekin vielä kykeneväni jonain päivänä tulemaan täältä suojamuurin takaa piilosta pois, täällä on aika yksinäistä, mutta olen vielä liian rikki uskaltaakseni kovin lähelle ketään.
Tiedän tunteen . . . Mulla on ollut vastuksia koko elämäni ajan. Tällähetkellä elän elämäni parhainta aikaa, vaikka yksin olenkin.
Vastukset opettavat optimistiksi, vain siten jaksaa vaikeuksien keskellä elää! . . . Luota ja usko itseesi ja omiin kykyihisi ja kuuntele vaistoasi. Mä ihastun herkästi, mut jos minuun ihastutaan, niin minulle tulee paniikki!! . . . Mä en luota keneenkään. . . Sen verran karvaasti olen saanut kokea ihmisten epärehellisyyden ja hyväksikäytön!!
Minun sympatiani ovat aina ihmisten puolella, jotka ovat kokeneet elämässään kovia!! . . . Niin kuin sinä . . . minä ymmärrän sinua ja siksi haluan olla tukenasi täällä netissä. . . sen enempää en voi luvata!
kiitos siitä. onneksi tämä ei ole treffipalsta niin kukaan ei luule mitään.
mutta ihana huomata että miehellä/miehillä on myös herkkyyttä, kun itse on loppupeleissä jäänyt suu auki katsomaan kuinka mies vaan häipyy ja biletys ja hauskanpito jatkuu: ihan kuin minulla ei olisi mitään merkitystä eikä lapsillakaan.
Työpäivä meinaa haitata tätä viestittelyä ;))) . . . Anteeksi, kun tämä vastaus viipyi näin kauan.
Voi harmi, mitä olet joutunut kokemaan!! Miehesi on ollut todella edesvastuuton, kun on sivuuttanut sinut noin törkeästi!
Sellainen miehen käytös on nakertanut itsetuntoasi ja kunnioitusta mieheesi. Mutta muista, että sinä et ole tehnyt mitään väärin, vaan sinulle on tehty vääryyttä!!!
Olet ihana, herttainen nainen!!
On tosiaan nakertanut, vaikeaa käsittää läheisen ihmisen julmuutta kun on itse vilpittömästi rakastanut ja kaikkensa yrittänyt.
Koska sinä nöff aiot pitää lomaa?
Minusta tuntuu hyvin voimakkaasti sille, että se mies ei ole ymmärtänyt omaa parastaan, eikä sitä mitä hän tulee menettämään, kun menettää noin ihanan ja suloisen naisen luottamuksen, kuin sinä olet!!!!! ;))))
Minulla kesäloma tänäkesänä on vasta loppukesästä elokuulla.
Nöffillä helteinen heinäkuu töissä, en tiedä yhtään mitä siellä teet mutta toivottavasti saat jotakin viilennystä...
Kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolet, mutta voin sanoa tässä avioliitossa yrittäneeni enemmän kuin normaalin ihmisen pitäisi, ja sekään ei miehelle riittänyt, mutta minkäs teet kun toinen on narsisti .
Sellaiselta kun puuttuu kokonaan empatiakyky ja todelliset tunteet,
tähän liittyy niin paljon surua ja pahuutta ettei sitä voi tässä kertoakaan.
Pikkuniina43 olet ihana, herttainen ja suloinen nainen, kun ajattelet minun parastani!!. . . Jos on helteitä, niin töissäkin on kuuma. Sen enempää en työstäni kerro. Asun pienellä paikkakunnalla.
Sinähän olet todellakin unelmien nainen!!! ;))) Olisi todellakin ihanaa, jos olisi kaltaisesi nainen vaimona!!! Olet todellakin miehen unelma!!! Se on ollut sen miehen häpeä, kun ei ole osannut sinua arvostaa!!!!
Elämäsi on ollut vaikeaa ja raskasta, kun olet joutunut miettimään tarkkaan jokaisen sanasi ja tekosi vättääksesi riidan narsistimiehen kanssa!!!
Toivotaan, että vaikeat ajat ovat vain muisto ja toivotaan, että elämäsi parhaimmat ja onnellisimmat ajat ovat vielä edessäpäin!!! . . . Sillä koskaan ei voi tietää mitä kaikkea hyvää elämä vielä tuo tullessaan!!!! ;)))
nopeus nykyisin juuri tätä, ei tarvitse kuin kirjoituksissa olla mukamas heti innostunut ja kiihottunut, ja sittenkin tulee taas se arki vastaan, se niin kovin SURKEA arki.
Miehetkin kokevat nyt tasa-arvon aikana jäävänsä surkeasti yksin lastensa kanssa, miksi sitten hekin hinkuvat samaan kastiin ja hekin sitten itkevät kohtaloaan.
Tämä asia on ollut samaa harmia kautta aikain, että toisen mukuloita ei mielellään oteta.
Minä en käsitä, kun kaikkialla näistä asioista puhutaan ja kerrotaan, aina vain ihmiset ovat lyömässä päänsä seinään.
Minne on hävinnyt lopullinenkin käytännön järki, alapäähänkö vain hukkuu ajatuksen juoksu.
Miksi mukamas tenavat mikään este löytää uusi rakkaus olisi??? . . . Aikuinen ihminen hyväksyy lapsetkin. Minusta tuntuu, että vain itsekäs ihminen ei hyväksy toisen lapsia.
Mutta tässä viestiketjussa ei olekaan kyse yksistään tanavista, vaan yleensäkin erosta selviämisestä ja itsensä kasaamisesta ja eron jälkeisen elämän uudelleen järjestelyistä ja tuesta, jota tarvitsee yksin lasten kanssa arkea pyörittäessä . . . Siis lyhyesti, ystävyydestä!!!
eipä tähän tilanteeseen taida kellään niin hinku olla ihan olosuhteiden pakosta tähän on tultu.ja itkukin on vielä kaukana kun joka päivä on parempi kuin edellinen ja tietää kun on aika kypsä voi arjen vielä jonkun kanssa jakaa.
Voi että teitä ihania miehiä on sittenkin olemassa:)
Huomenta, uusi päivä, onneksi.
Oli taas eilen vaikeaa saada unta, siksi kävin vielä netissä myöhään.
Kuten M-40 sanoi onneksi jokainen uusi päivä on vähän parempi kuin eilinen, ja olemme vähän kauempana kipeistä asioista, ja olen todella sitä mieltä että tämä kurjuus ja yksinäisyys on kestettävä ja itkut itkettävä ennen kuin voi edes ajatella uutta suhdetta.
Vain silloin on uudella suhteella onnistumisen mahdollisuus, ja sittenkin luottamuksen rakentaminen saattaa olla vaikeaa, ainakin minulle, niin polvilleen on kyykytetty tässä viimeisimmässä liitossa mutta hengissä ollaan ja järjissään, tästä ei pääse kuin ylöspäin.
No niin, nyt on taas työviikko takana.
Pikkuniina43 aurinkoista kesäpäivää sinulle!
Niin, aika parantaa haavat. Älä ole liian ankara itsellesi. Tekemistään virheistä voi ottaa opiksi, mutta ei niistä tarvitse itseään syyttää!! Riittää, kun vain toteaa, että tilanne on nyt tälläinen ja tämän tilanteen kanssa on vain elettävä ja tultava toimeen.
Ja kun käyttää sitä suomalaista sisua ja näyttämisenhalua, että periksi ei anneta, niin silloin menee läpi vaikka harmaankiven!! Ja sinulla jos kenellä, sitä sisua on!!! ;)))) . . . Ja ystävät ovat tukenesi!
Minulla erosta on jo vuosia, mut en vieläkään uskalla luottaa. Ei minua ole kukaan nainen pahasti loukannut . . . Haavani on tullut aivan muualta ja jo nuorena.
Kun on kerran pettynyt oikein karvaasti ihmiseen, johon on luottanut täysin, niin vie kauan, ennen kuin uskaltaa luottaa uusiinkaan tuttavuuksiin. . . ainakaan niin paljon, että uskaltaisi päästää tunteet valloilleen. . . Mutta toisaalta, ehkä se on sitä elämänkokemusten tuomaa viisauttakin ;))))
Sulla sitten on sana hallussa ja ajatus kulkee, nöff:)
Hyvää viikonloppua sinullekin, ja tämä ajatustenvaihto on oikein mukavaa.
Kiitoksia kauniista ja mieltä lämmittävistä sanoistasi!! Ja hyvää viikonloppua sinullekin.
Sitä vartenhan ystävät ovat olemassa, että heille voi kertoa ilot, surut ja murheet. Ystävät ovat tukena ja kannustavat elämän vaikeuksissa eteenpäin! Arvostan suuresti, että kerrot vaikeuksista . . . tosin täällä saa olla varovainenkin mitä kertoo, kun kaikki näkee.
Sinulla on suuri ja lämmin sydän!!
halkaise, miehet ne osaavat olla niin liipin lääpin, kun ei ole oma lehmä ojassa, mutta kuitenkin mies on lepsu ja jättää, hylkää ja on uskoton tilaisuuden saatuaan, mutta osaa olla niin kilttiä, niin kilttiä naiselle ja lapselle alussa, olen niin paljon nähneenä liittojen nykymaailmasta tosi surullinen.
Niin, sitähän se monesti elävässä elämässä on. Se onkin vaikeaa tietää milloin mies vain leikkii naisen tunteilla ja milloin mies todella etsii elämänkumppania.
Mutta tässä ketjussa ei ole kyse kummastakaan! Vain ystävyydestä . . . ja hyvästä sellaisesta.
Ihminen joka on nöyryytetty, nujerrettu ja alistettu sanoin ja teoin ei aina usko olevansa niin hyvä, kuin mitä hän todellisuudessa on!!!!
Silloin ystävien tehtävänä on osoittaa alistetulle, kuinka hyvä, kiltti ja ihana hän todellisesti on!!!!
Sanotaan, että ihminen on ihmiselle susi . . . Niin, miksi ei voisi olla niinkin päin, että ihminen on ihmiselle ystävä, kuuntelija, tukija, kannustaja!!!
niin minäkin luulin meneväni kivan miehen kanssa naimisiin, ensimmäinen vuosi sujuikin aika hyvin, ja pudotus on korkealta kun alkaa vähitellen tajuta että mies onkin narsisti jolla ei ole empatiakykyä ollenkaan vaan kaikki on ollut esitystä ja tunteiden teeskentelyä....sitten alkaa sanallinen loukkaaminen ja jos sekään ei saa sinua ihan taipumaan niin seuraavaksi lentää tavarat ja sitten tulee töniminen ja uhkailu ja kiristäminen kunnes päästään siihen asti että tulee ihan nyrkistä kuten minullekin raskausaikana kävi: musta silmä .
No voi juku!!! . . .. Vain raukkamainen mies lyö naista!!!
Lyönnin uhriksi joutuminen jättää syvät ja arat haavat sieluun ja romuttaa itsetunnon!
Lyöjä rikkoo lyödessään uhrin itsemääräämisoikeutta perusteellisesti!Voi sinua Pikkuniina43! . . . Olet joutunut kokemaan todella kovia!!! Aivan käsittämätönta käytöstä mieheltä!!! Lyödä naista ja vielä raskaana olevaa naista!!!!!!!!
Voimahali sinulle täältä kaukaa ja enkeleitä!!
nöffkin on valvonut yöllä, kävitkö taas tanssimassa?
Joo kyllä se on karmea kokemus, ja se häpeä kun olet 3-4 viikkoa sisällä tai kuljet koko ajan aurinkolasit päässä, ettei kukaan näkisi mitä naamassasi on, mustan silmän paranemiseen menee noin kuukausi, ainakin minulla.
Olin pois töistä saikulla reilu kolme viikkoa, ja sitten yritin peitellä puuterilla mikä oli vaikeaa kun en muuten juurikaan meikkaa, olen aika naturelli, sanottakoon.
Tykkään Nöff sun kirjoituksistasi tosi paljon, huomaa että olet elämässäsi miettinyt paljon asioita ja uskallat sanoa ajatuksesi ääneenkin.
Mitä muita harrastuksia sinulla on kuin tanssiminen?
Juu, olin eilen tansseissa, mut tänään en mene.
Kiitoksia kauniista sanoistasi! Olen elämässäni kokenut samanlaisia asioita, kuin sinäkin. Siksi ymmärrän sinua!
Olin koulussa koulukiusattu ja parikymppisenä katkesivat välit isääni kokonaan. Molemmista jäi syvät haavat sieluun!
Tiedän kokemuksesta, että ystävät katoavat silloin, kun heitä eniten tarvitsisi. Sinua ja minua yhteiset kokemuksemme yhdistävät!
Ei minulla oikeastaan muita harrastuksia ole, kuin tanssiminen. Siinä näkee muita, saa olla hetken lähellä toista ja on hyvää liikuntaa.
Kukas on sinun lempiartistisi? Kenen tahtiin tykkäät tanssia?
Minä olin koulussa pääasiassa hiljaa, olin niin ujo, kokeista vetelin hyviä numeroita mutta en juuri nauttinut esiintymisestä.
Muutama kaveri aina oli, mutta en ole koskaan viihtynyt suurissa joukoissa enkä omista laajaa ystäväpiiriä nytkään, ja entisestään kaventunut tämän nykyisen elämäntilanteen myötä kun elämä pyöri aika paljon miehen ympärillä.
Jotenkin varautunut olen joten en niin helposti tutustu ihmisiin.
Jokuhan tälläkin palstalla kirjoitti, että olemme säälittäviä, roikumme täällä netissä, eikö meillä ole elämää.....juuri nyt vähän tuntuukin siltä, moni kaveri on lomalla jossakin päin Suomea tai maailmaa ja yritän repiä itseni ihan täysin irti tulevan x-mieheni piireistä, joten tällä hetkellä on vähän hiljaista ja kun en käykään juuri missään kuin lasten kanssa tai yksin kävelyllä ....siis olen vähän säälittävä sitten kai.
Omat vanhemmat ja suku asuu kaukana, siellä mistä olen kotoisin, joten ei ole tässä naapurustossa siskoja eikä äitiä.
Minullakin on elämän varrella ollut isäni kanssa ajoittain tosi vaikeaa,
siitä moni elämän ongelma juontaakin, kun isä oli niin kovin dominoiva ja oma tahto yritettiin ottaa kokonaan pois.
Olen häntä vastaan kapinoinutkin, ja pitkiä kausia oltu puhumatta ja tapaamatta, mutta tällä hetkellä välit on asialliset sinne päin.
Mikäs olet Nöff horoskoopissa?
Heh ;))) . . . Olipa tutun kuuloista!!! Minäkin olin ujo ja hiljainen, enkä osannut pitää puoliani. Vasta nyt, kun olen oppinut tanssimaan on minulle tullut rohkeuttakin.
Niin, se on aivan totta, että eroa läpikäydessä tulee halipula montakertaa! Mutta onneksi sinulla on lapset . . . hieman lievittää sitä, mutta eihän se ole sellaista läheisyyttä, kuin mitä kahden aikuisen välillä on.
Voimia sinulle ja halaus täältä kaukaa.
Oletkohan sinä kenties horoskoopissa jokin vedenmerkki? ;)))
Minä olen . . . kala.
Kävitkö ihan tanssikurssilla vai miten innostuit?
Vai kala olet horoskoopissa, minä olen härkä ja nouseva skorpioni,
siinä yhdistelmässä on potkuakin, en ymmärrä itsekään miten yritin olla liian kiltti ja annoin kaikessa miehelle periksi, olisi pitänyt suuttua ja panna peli poikki jo paljon aiemmin, ennen kuin tilanne pääsi niin pahaksi, mutta rakkaus on sokea ja ajattelin että pitäää vaan yrittää niin sitten kaikki kääntyy hyväksi.
Oikeastaan haluaisin unohtaa koko menneen neljä vuotta, se on vain vaikeaa nyt kun on vielä selvittämättömiä asioita ja sellaistakin mitä en voi tässä kertoa koska pelkään että joku tunnistaa minut.
Tilanne on karmeampi kuin ehkä voi ulkopuolinen kuvitellakaan...
Juu, kurssilla opettelin. . . No voi sua!! Sellaista se rakkaus on ;))) . . .Aina ei huomaa kumppanin huonoja ominaisuuksia tarpeaksi aikaisin. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksikään. . . Kunhan aikaa kuluu enemmän, niin sitten alkaa helpottamaankin.
Tää on vähän huonopaikka kirjoitella omasta elämästä. . . Pitäisköhän meidän keksiä jokin muu keino pitää yhteyttä?
Hyvää yötä ja kauniita unia sinulle.
tämä on ollut äärettömän mielenkiintoinen ketju, ja nyt vaan näyttää että menee meidän kahden vuoropuheluksi, sama kävi mielessä mutta en tiedä miten tästä edetä.
Huomenna on lähdettävä johonkin rannalle ja retkelle, on luvattu kuumaa päivää, pois kotoa mikäs sen parempaa :)
Niin, jos jatkamme jutustelua täällä, niin silloin ei ainakaan tule sitä pelkoa, että "suhteemme" muuttuisi liian läheiseksi. Pitkän välimatkan vuoksi emme voi tavata. Ja kun pysymme vain ystävinä, niin silloin ei tule sellaista ongelmaa, että tää kirjoittelu alkaisi meistä jompaa kumpaa ahdistamaan. Täällä me ei pystytä kertomaan kovin tarkkaan kokemuksiamme. . . mutta ainakin tiedämme, että täältä toisemme löydämme, aina silloin kun yksinäisyys alkaa ahdistamaan.
Nyt ei ole kiirettä mihinkään! . . . Ja elämä jatkuu ;)) . . . eikä koskaan tiedä, mitä hyvää se vielä tuo tullessaan!! ;))
Nyt mä kömmin nukkumaan. Hyvää yötä.
Huomenta Pikkuniina43. Yöllä tuli mieleeni, että silloin kun sinulla on ollut ne mustelmat ja olet silloin joutunut olemaan tavallaan kotona vankina . . . niin koetko vieläkin kotona olemisen ahdistavana? . . . Se aika ei enään palaa!!! Nyt olet vapaa!! Olet tehnyt aivan oikein kun eroat väkivaltaisesta miehestä!! On parempi olla yksin, kuin huonossa suhteessa!!! Ja muista, että sinä et ole tehnyt mitään väärin, vaan sinulle on tehty vääryyttä!!
Mukavaa, aurinkoista ja rentouttavaa retkeilypäivää sinulle ja lapsillesi. Olet hyvä, kiltti, rakastava ja huolehtivainen äiti lapsillesi!! He ovat todella onnekkaita, kun ovat saaneet noin hyvän äidin itselleen!
En koe kotona olemista ahdistavana, mutta tämä tilanne on ahdistava.
Koska se ei ole vielä kokonaan ohi, minulla on nuo isot lapset joiden kanssa lähden nyt rannalle, mutta tämä pikkuinen on vielä osa minua, olen 7 kk:lla raskaana, ehkä n yt ymmärrät mitä taakkaa kannan mukanani koko ajan.
Joten Nöff älä mieti minun asioitani yöllä, ei ole pelkoa että minun suhteeni kenenkään kanssa muuttuu liian läheiseksi, elämäni on tässä kotona nyt jonkun aikaa, ja netti on ihan riittävä väline tässä tilanteessa purkaa ajatuksia ja olen saanut tältä palstalta paljon tukea ja myönteisiä tunteita siitä että jonakin päivänä elämä voi taas hymyillä :)
Ja se onko tilanne kokonaan ohi jää nähtäväksi, mitä tapahtuu sitten kun vauva syntyy, täysi välinpitämättömyys vai uusi hyökkäys?
Älä ainakaan ota takaisin sitä miestä! Ja vastuunsa hänen on kannettava!!! Älä luovu oikeuksistasi!! Ja viranomaosilta saat apua, jos tilanne menee uhkaavaksi!!
Siinä sinä olet täysin oikeassa, että elämä jatkuu!! Sinulla on suuria asioita ja muutoksia tulossa elämääsi, mutta selviät niistä hyvin!! Tulevat muutokset huolettavat nyt sinua . . . se on sitä valmistautumista tuleviin koetuksiin. Aina asiat järjestyvät!! . . . Niin, ja vielä tulee aika, jolloin noin ihana nainen ja hyvä äiti on todella todella rakastunut . .. oikeaan mieheen!!! ;))) Häntä odotellessa jaksaa päivä kerrallaan elämässä eteenpäin!! ;))))
tällä hetkellä olen sitä mieltä että en halua edes elatusmaksuja,
jos sillä hinnalla saan rauhan itselleni ja lapselleni.
En tiedä miten se sitten käytännössä menee, mutta jos mies on vaikkapa yli puolet raskaudesta ulkona, eikä kysy kertaakaan edes olenko hengissä ja miten raskaus sujuu, voiko odottaa että kun vauva syntyy kutsun hänet synnytykseen tai ilmoitan iloisena sairaalasta että tule nyt katsomaan poikaasi.....no way.......tästä tuli minun lapseni sinä päivänä kun hän jätti meidät, ei ihminen joka välittää kohtele perhettään näin eikä unohda sitä että saa lapsen.
Olimme rannalla ja kävin meressä uimassa, tuntui aika kylmältä mutta silti niin ihanalta.
Niin, onhan se kyllä noinkin . . . Maksaako sit kaupunki elatusmaksut ja perii ne sit mieheltä, vai miten se menee en ole varma.
Sinä olet ollut rohkea, kun olet käynyt jo uimassa!!! Minä en ole vielä uskaltautunut!!! ;))
Huomenna on taas hellettä. Mukavaa, kun on kesä!!!
Mä lähden nyt nukkumaan, kun aamulla on aikainen nousu. Hyvää yötä ja enkeleitä sinulle Pikkuniina. . . Olet sisukas suomalainen nainen!! ;)))
ei aavistustakaan, kaikki on auki, ja paljon selvitettävää.
Hyvää yötä.
Luin tuossa ohimennen vakipanokeskustelua tältä palstalta, siinäkö se on meikäläisenkin tulevaisuus, elän luonnollisesti ihan selibaatissa tilanteenkin takia ja tiedä sitten vielä kuinka pitkään. ja vaikka ei olisi pientä lasta ja olisi vapaa etsimään seuraa niin aloittaja siinä kirjoitteli että seurustelukumppania ei löydy.
Tänään olen pitänyt välipäivää auringosta, poltin sen verran eilen itseäni, että päätin purkaa täällä äitiyspakkauksen laatikon ja olen pessyt pieniä vaatteita ja sideharsoja ym mikä tuntui aika suloiselta vaikkakin on helle vähän haitannut jaksamista.
Eheii se kuule Pikkuniina niin mene!!! ;))) . . . Sinä löydät vielä oikean ja hyvän miehen itsellesi!! . . . Miehen joka rakastaa vain ja ainoastaan sinua . . . ikuisesti!!!
Mä kuule tiedän, että naisen mieliala vaihtelee raskauden aikana ;))) Ja sen piikkiin mä laitan tuon ajatuksen siitä vakipanosta ;)))
Ihan totta Pikkuniina sinä olet ihana ja suloinen nainen ja kelpaat kenelle vain!!! Älä kuule ollenkaan aliarvioi itseäsi ja kykyjäsi!!! ;)))
vai sitä mieltä olet, ajattelin mieluummin jatkaa selibaattia kun hankkia sen vakipanon, jatkossakin....koska jos ei ole tunteita niin ei yleensä kiinnosta seksikään, näin se vaan on.
Ajattelin vain ääneen että jos ei sitä kumppania ikinä sitten löydy,
niinkuin tuon toisen ketjun aloittajalla, pitää valita selibaatti tai......
Minä kyllä uskon, että löydät oikean aviomiehen itsellesi . . . aikaa siihen voi mennä, mutta löydät kyllä!!
Kun on tunteellinen ihminen, niin mitkään vakipanot eivät silloin kelpaa!!! Kyllä rakastelussa täytyy olla tunteet voimakkaasti mukana!!! Se on miehen ja naisen väinen herkkä, hellä, tunteellinen, lämmin, ihana ja täynnä rakkautta oleva kokemus! Ja siinä täytyy tuntea kumppani ja tietää hänen odotukset, toiveet ja haaveet. Mistä hän pitää, mitä pelkää.
Mut nyt mie lähden kuorsailemaan ;))) Hyvää yötä.
nöff se vaan jaksaa uskoa minuun, ihan kuin tuntisit minut henkilökohtaisesti.
Itsekin aina uskoin rakkauteen ja avioliittoon ja en tosiaan voinut ikinä kuvitella että joku jättää minut kun olen raskaana.
Kaikki tämä panee mietteliääksi, se oli kyllä niin kuin olisi lyöty lekalla päähän, ja siitä pudonnut polvilleen.
Mutta voihan tässä olla vielä puoli elämää jäljellä, joten aikaa on vielä rakkaudellekin :))
Niin, ei koskaan tiedä mitä hyvää elämä tuo tullessaan!! Sinullakin voi olla vielä elämäsi parhaimmat ja onnellisimmat vuodet edessäpäin!!!! ;)))
. . . Jos tahdot niin . . . ;)))
Erosta älä missään nimessä syytä itseäsi!!!!!!! Sinussa ei ole mitään vikaa, eikä ero ole sinun syy!!!!
Vaan ero on täysin yksin ja ainoastaan sen miehen vika ja syy!!! Hän ei ole osannut arvostaa sinua, eikä hän ole osannut kunnioittaa sinua, eikä hän ole osannut kohdella sinua hyvin, eikä edes oikein!!!
Minä uskon, että hän on ihastunut ja rakastunut sinun hyvyyteen. Sinä olet viehättävä, kiltti, ihana ja suloinen nainen!! Hän on rakastunut sinuun sen vuoksi, kun olet niin hyvä!!! Hän on halunnut muuttua samanlaiseksi hyväksi ihmiseksi, kuin sinä olet!! Mutta hän ei ole kyennyt siihen!!
Mummoni eli 96 vuotiaaksi, joten tässä saattaa olla vielä yli 50 v elämää edessä jos vaan terveenä pysyy.
Pelottavan hyvin Nöff taidat tuntea minut, onko sinulla yliluonnollisia kykyjä :))
Muistuttaisin ettemme voi syyttää muita mitä elämässämme on tapahtunut tai tapahtuu.
Kukaan ei väkisin työnnä ketään syliimme, avaamme sen itse.
Kukaan muu ei avaa kotimme ovea uudelle ehdokkaalle joka voi olla se tuleva mies ja ex-mies, sen tekee aina tunteemme toista ihmistä kohtaan.
Jos emme ymmärrä tätä voimme elää katkerina loppuun asti tai löytää uudenlaisen ajattelumallin.
Parisuhteen onnistuminen on molemmista ihmisistä kiinni, ei vain yhdestä. Onnistuminen ja epäonnistuminen on yhteisien aamujen, päivien ja öidenkin tulosta. Miten ajattelemme itsestämme, puolisostamme. Mitä puoliso ajattelee minusta ja itsestään. Käykö tuo kaikki hyvin yhteen molempien mieltymysten, halujen, ajattelumaailman, arvomaailman jne. kanssa.
Olen mies ja 40-vuotias.
Olen koennut eron mutten koskaan voisi sanoa ex-vaimoni olevan huono. Toteaisin vain etten ollut hänelle se oikea enää moneen vuoteen ja erosimme. Joku saa hänestä ihan hyvän vaimon jos on samanhenkinen, minä en loppujen lopuksi ollut.
Kunnioittakaa entisiä puolisoita ja myös itseänne. Elämä on joskus kuin palapeli joka tippuu lattialle, sen joutuu kokoamaan ja jopa uusin paloin joita ei tunnu aina saavan paikoilleen vaikka sulloisi.
Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on, älkää miettikö mitä teillä ei ole.
Sielun ollessa valmis ottamaan uuden haasteen vastaan se uusi ihana ihminen yleensä myös ilmestyy rinnallemme, joskus hetkiseksi ja joskus elämämme loppuun saakka.
noinhan asioiden pitäisi oikeasti mennä mutta se varmaan vaatisi,että kaikki pelaa samoilla säännöillä.
Kaikki erot eivät ole samanlaisia. Ja jokaisessa erossa on kaksi osapuolta (mies ja nainen) jotka moemmat kokevat eron erilailla.
Tässä ketjussa kyse on perheväkivallasta.
Eikä sellaisesta miehestä, joka lyö naista saa yksikään nainen hyvää, eikä edes kunnollista miestä!!!!!!! Eikä sellaisen miehen perään edes kannata haikaila!!!!
Pikkuniina43, heh ;))) ei minulla ole yliluonnollisia kykyjä ;)) . . . Olen lukenut kaikki vastauksesi tähän ketjuun ja muodostanut niiden perusteella kuvan sinusta ;))) Muista aina, että sinä olet ihana ja hurmaava nainen!!!!! ;)))) Aurinkoista päivää sinulle. Minä lähden nyt töihin.
Kiitos taas kaikille mielipiteistänne, viisaita ajatuksia teillä kaikilla, vaikkakin vähän erilaisia.
Kyllä minä yritin alussa olla varovainen, ja tutkailla tarkkaan miestä ja miettiä hänen motiiveitaan, mutta en silloin tiennyt narsisteista mitään kun en sellaisiin henkilöihin ollut läheltä tututustunut.
En voinut kuvitella että hän on narsisti, mutta tässä loppupuolella se kävi hyvin selväksi, en voinut enää muuta väittää vaikka olisin halunnutkin.
Sekin täsmää, että narsisti ei voi antaa edes oman pienen lapsensa mennä suosiossa hänen edelleen, koska vaimon pitäisi ihailla ja palvoa ja passata vain häntä. Aikuisina miehinä tiedätte miten paljon huomiota pikkuvauva vaatii.
Narsisti etsii ihailua muualta, aina uuden naisen, jota huijaa alussa, mutta ei käy kateeksi koska tiedän että totuus paljastuu, toivottavasti paljon aiemmin kuin meillä, liian pitkään yritin ymmärtää ja selitellä asiat parhain päin vaikka ystävät ja suku näkivät jo 2-3 vuotta sitten ensimmäiset merkit siitä että mies ei ole ihan normaali alistamishalussaan ja narsismissaan.
Se on todella nöyryyttävä tunne, kun toinen yrittää henkisesti alistaa nimittelemällä ja aliarvioimalla, ja kun sekään ei saa murtumaan muuta kuin satuttaa niin sitten alkaa fyysinen pahoinpitely, se järisyttää minää toden teolla, kun tajuaa miten väärin toinen toimii..
Tätä on vaikea selittää, ymmärtää voi varmaan toinen ihminen joka on ollut vastaavassa tilanteessa, ei ehkä avioliitossa, mutta vaikkapa lapsuudessa joutunut alistetuksi ja kiusatuksi.
nöff on herännyt tosi aikaisin :)
pikkuniina,
miehissä kuin naisissakin on havaittavissa keskeneräisyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Usein olemme itsekkäitä josta johtuu moni ongelma.
Ympäristö, aiempi elämänkokemus tuottaa sisimpäämme jotain mitä ei ole helppo muuttaa.
Ihminen oppii vain menetyksien ja vaikeuksien kautta, jotkut eivät halua oppia edes silloin.
Me kaikki ihmiset olemme itsekkäitä mutta miten paljon sitä olemme vaihtelee.
Moni on hyvä puhumaan mutta huono kuuntelemaan, noin voit arvioida itsekkyyden määrää kun tapaat ihmisen. Onko joku kiinnostunut sinusta vai kertooko itsestään kuuntelematta mitä sinulle on tapahtunut, kuunteleeko aidosti vain väkinäisesti heittäen kommentteja ?
Naiset tarvitsevat turvallisen tunteen jossa mies kuuntelee ja antaa kainalon yöksi ilman seksuaalista yrittämistä. Miehen ollessa viisas hän voi tuottaa itselleen ja kumppanilleen paljon hyvää. Tuo hyvä tulee epäitsekkyydestä ei siitä mitä itse haluaa.
Nainen joka haluaa miehen viereensä yöksi on hyvin seksuaalisesti suuntautunut, naisen mieli on valmiiksi sellainen että täytyy antautua ensimmäisenä yönä. Kuitenkin tuo on vain sitä harhakuvaista unelmaa missä mies jäisi pitemmäksi aikaa seurustelusuhteeseen jos saa seksiä heti. Toivon naisilta pidättyväisyyttä kun hakevat tulevaa kumppaniaan.
Yhdessä vietetty aika ilman seksuaalisuutta kun avaa silmiä. Tietysti voi nukkua yhdessä, antaa hellyyttä ja läheisyyttä mutta no sex heti.
Miten valitsemme parimme ? Jos mietit itseäsi niin onko tuo edellämainittu asia ollut yksi johon kannattaa panostaa ?
Tutustu mieheen kunnolla livenä, rentut ja itsekkäät ihmiset eivät kahtaviikkoa odota seksiä :)
..vain sitä ettei kukaan muu voi pitää meistä huolta kuin me itse.
Parisuhde ja sen onnistuminen on arvioitava alussa ennen siihen ryhtymistä ja se vie aikaa.
Elämäni aikana olen ollut tekemisissä noin 80 naisen kanssa joista vain kaksi on ollut sellaisia joiden kanssa olen voinut edes kuvitella yhteistä elämää. Naisten ja miesten täytyy ymmärtää tämä, vain joka 200 on soveltuva juuri sinulle ei se ensimmäinen tai toinen joka osoittaa hurmaavaa huomiotaan johon voi jäädä kiinni.
Vaikka tapaisimme tuon 200. sopivan ihmisen kumppaniksemme voi ihmiset muuttua elämän aikana ja sitä me kaikki teemme, tuo muuttuminen voi johtaa suhteen päättymiseen.
Mitä tuo sitten tarkoittaa ?
En usko että on helppoa löytää sopivinta ihmistä jonka kanssa ei olisi tai tulisi mitään ongelmia ja sellaista jota kohtaan sydän vielä syvästi sykkisi.
Tyydymme lähes kaikki keskenkertaisiin valintoihin joista tulee myöhemmin ongelmia ja kriisejä elämäämme.
Vastuu on kuitenkin meidän !!! Olemme itse valinneet kumppanimme joten emme voi valittaa muille kuin itsellemme väärästä valinnasta :)
Se joka löytää tunteellisen suhteen jossa kunnioitetaan molempia osapuolia myös arjen touhuissa olkoon onnellinen, ei kovin yleistä.
Tuosta johtuen monet naiset kuin miehetkin eivät enää uskalla hypätä suhteeseen, mutta mitään ei voi voittaa jos ei yritä.
Ei ole hyvä aina yksin eikä kaksin :)
Omituisia olemme me ihmiset...
mielenkiintoisia ajatuksia, qq.
Viimeisin murheeseen päättynyt liittoni ei alkanut sängystä, sen voin sanoa puhtain sydämin, päinvastoin yritin pitää miestä loitolla ja vältellä suhdetta koska hän oli minua sen verran nuorempi että hälytyskellot soivat päässäni .
Tuntui vain että mitä enemmän torjuin, sitä enemmän mies halusi minua,
ja vähitellen laskin suojausta, ja tässä nyt sitten ollaan neljän yhteisen vuoden jälkeen: mies haluaa olla vapaa, ja minä jäin yksin raskausaikana, montaa mustelmaa, henkistä kolhua ja mustaa silmää rikkaampana.
Rakkausko on sitten sitä, tanssimista ruusun lehdillä ja lasinsiruilla?
..Isäni sanoi että se on lihan himoa :)
Itse olen nyt vanhempana oppinut ettei se ihan sitä ole.
Harva mies on valmis isyyteen, se vaatii aika paljon.
En ollut minäkään mutta se tuli jotenkin luonnollisena itsestään kun sai pitää pikkuista sylissä synnytysosastolla sen jälkeen kun olin pessyt hänet. Kiikkuun keinumaan ja tuttipullo käteen..olin kyllä epävarma ja hämilläni kun hoitaja sanoi että se on moi, tulen 10 minuutin päästä.
Jos tuo mies pakeni kun tiesi että olet raskaana hän pakoilee vastuuta ja pelkää tulevaa, ei halua olla sidottu perhe-elämään tai pelkää ettei hänestä siihen ole.
Vaatiihan se paljon, katsoa ja piristää yhtäaikaa väsynyttä vaimoa ja avutonta lasta yrittäen pysyä ns. "tilanteen herrana" auttaen, hoitaen lasta ja siivoten yhteistä kotia.
Omat tunteet ovat mitä ovat, miehet yleensä ovat mustasukkaisia eivätkä tajua aina ettei nainen joka on juuri synnyttänyt halua seksiä niin paljon mitä ehkä aiemmin. Väsymys, ajatusten keskittäminen lapseen..kotitöihin..tulevaan, jopa masennusta vaikka tilanne on periaatteessa onnellinen.
Raskaana oleva ja vasta synnyttänyt tarvitsee huomiota ja hellyyttä, parempi hieroa hartioita kun vahdata sitä itseään.
Psyyke muuttuu, emme aina ole kykeneväisiä ymmärtämään miten olisi tilanteessa parasta elää. Mitä haluan ja kuka olen !?
Väkivalta tulee puhekyvyttömyydestä ja keskusteluyhteyden puutteesta parin välillä.
En varmasti ole täysin väärässä jos tunsit että asiosta on puhuttava mutta 10 minuutin päästä teillä oli ilmiriita käynnissä..ensin lyhyt puheosuus joka ei tyydyttänyt..sitten kovaäänisempää puhetta..sitten huutoa ja uhkailuja, syytösten esilletuontia jopa menneisyydestä ja sitten tuleekin väkivaltainen käytös.
Ikävää että ihmiset eivät ymmärrä olla coolina toisilleen, oli tapahtunut sitten mitä vain tai puhuttaisiin mistä vain.
Niin, miten välttää riidat sellaisen miehen kanssa, joka ei halua olla kotona, eikä viettää aikaa perheensä kanssa?
Hyväksytkö qq että mies hummaa illat pitkät ja jättää kodin ja lapset yksin naisen vastuulle? Hyväksytkö sen, että miehen ei tarvitse puhua omista, eikä parisuhdetta koskevista ongelmista?
Hyväksytkö sen, että mies käyttää väkivaltaa alistaakseen ja vaientaakseen naisen??
En nyt kehu itseäni, mutta ymmärsin toki että pitäisi puhua asioista, mutta millä puhut miehelle joka lähtee ovesta kun yrität puhua?
Sanoi monta kertaa että turpa kiinni tai mä lähden, käytti sitä oikein kiristyskeinona, välillä yritin olla viikkotolkulla puhumatta että olisi rauha.
Mutta eihän ne ongelmat mihinkään katoa, olisi pitänyt puhua, ja kun jatkoin mies lähti ja tuli aamuyöstä tai ei tullut yöksi ollenkaan, tai heitti kengällä tai löi ja mitä milloinkin.
Varsinkin tässä raskausaikana yritin todella sietää ihan kaiken, mutta mitä kiltimpi olin sitä enemmän mies kiusasi, sitä enemmän loukkasi ja sitä väkivaltaisemmaksi kävin.
Olin puolivälissä raskautta kun hän sitten lopulta lähti.
Hyvänä esimerkkinä miten typeristä asioista tuli riitaa, voin sanoa että kun huhtikuussa minun autooni piti vaihtaa kesärenkaat, lainkin mukaan, niin mies kieltäytyi auttamasta.
Pyysin kantamaan renkaat varastosta autoon, että ajan sitten itse johonkin missä ne vaihdetaan maksua vastaan, mutta mies vaan kiusasi ja ei auttanut, sanoi että laita pojat kantamaan (= alaikäiset kevyet pojat joiden selkä ei tosiaan vielä kestä renkaiden kantamista).
Mies itse kävi kuntosalilla, mutta tämä muutaman minuutin kantohomma oli hänelle liikaa. En ole avuton, olen yleensä itse hoitanut tuonkin homman, mutta en viitsinyt riskeerata kun olin raskaana. Ja miksi? Koska halusi vain kiusata minua, ihan sama mistä oli kyse, mutta halusi kiusata, ei ollut mitään järjellistä syytä olla auttamatta, kaiken tein yksin mihin suinkin vain kykenin.
Ja kun vielä kerran pyysin, niin häipyi ja oli yön pois kotoa ja loukkasi minua sillä ja kaikenlaisella lehmittelyllä jne.
Miten siis puhut aikuisten tapaan tuollaisen aviomiehen ja tulevan isän kanssa?
kysymys ei ole yleensä siitä mitä pitäisi tehdä vaan mitä on tapahtunut ennen sitä, viikko..kaksi..kuukausi..vuosi sitten.
Ihmismieli kun on omituinen, kunnioituksen määrä ja käytöstavat tulevat hyväksytyksi pikkuhiljaa, et kai väitä että menit kuvaamasi miehen kanssa yhteen ? En usko.
Ihmiset muuttuvat.
En hyväksy väkivaltaa enkä toisen alistamista, olemme kaikki itsenäisiä ja oikeutemme koskemattomuuteen säilyy myös avo/avioliitossa.
Ilmeisesti miestä on alkanut tuleva vastuu peloittamaan!! Pikkuniina on hyvä ja ihana nainen se mies ei ole kyennyt samaan!!
Niin, mikä miehille tulee silloin kun he alkavat vain hyväksikäyttää naista? Kerroppa se qq!
Annan tähän kysymykseen vastaukseksi omituisen hajatelman.
Oma periaatteeni on nykyisin etten voi odottaa vaimoni tekevän mitä haluaisin, minun täytyy olla erittäin otettu jos hän tekee jotain minun vuokseni.
Hänen ei tarvitse pestä pyykkejä, laittaa ruokaa, siivota tai puuhata sängyssä jos hän niin kokee. Hän voi mennä kavereiden kanssa lenkille tai viettämään tyttöjen kanssa iltaa.
Paras suhde muodostuu silloin kun emme odota toiselta vaan toivomme toisen huomioivan myös meitä samoin kun me heitä.
Parisuhteessa täytyy pitää tietty vapaus ja itsemääräämisoikeus mutta toista osapuolta kunnioittavalla tavalla.
Hyväksikäyttö kertoo kunnioituksen puutteesta, mutta mitä hyväksikäyttö sitten käytännössä on ?
Voimme itse määrätä omista asioistamme, jos joku käyttää meitä hyväksi niin olemme jolloin asteella hyväksyneet tuon tapahtuvaksi, syystä tai toisesta.
Me kaikki käytämme hyväksi omaa aviopuolisoa, jopa minä käytän omaani. Kun nukun hänen vieressään niin häikäilemättömästi otan häneltä sitä säteilevää energiaa itseeni kun saan kietaista käteni hänen ympärilleen, tuokin on eräänlaista hyväksikäyttöä :)
Pitää muistaa ettemme olisi kenenkään kanssa yhdessä jos emme tuntisi saavamme vastapuolelta jotain mitä tarvitsemme.
Tulisiko puhua sitten vaihtokaupoista, minä tarvitsen sitä ja annan tätä :) No joo, ehkä nyt ei sentään.
Rakkaus ei ole hyväksikäyttöä!!!
Se mistä tässä ketjussa on kyse on hyväksikäyttöä!
Rakkaus on pahinta hyväksikäyttöä tunteilla, tarve tuntea voimakkaasti ja löytää joku sen tunteen kohteeksi on itsekkäintä ja voimakkainta hyväksikäyttöä, kiva jos molemmat osapuolet tekisivät niin, pystyvät imemään sitä elämän eliksiiriä toisistaan ettei toinen kuihtuisi :)
Silloin molemmat pysyvät myös tasapainossa kuin kaksi draculaa jotka imevät toisiansa :)
Rakkaus on molemminpuolista antamista, ei hyväksikäyttöä!!
Puhukaamme siis että hyväksikäyttö on ottamista ei antamista.
Kuten sanoin aiemmin tuo eroittaa tositunteet epäpuhtaista ja itsekkäistä. En voi vaatia että toinen tekee tai antaa..voin vain toivoa !
En omista toista joten en voi määrätä.
Jos kaikki muistaa tuon niin hyvä !
Ottaminen on liian lievä ilmaisu hyväksikäytölle!
Hyväksikäyttö on varastamista!!
joskus se toive voi velvoittaa enemmän kuin käsky.
Paljon hyviä ajatuksia sinulla.
Mielestäni parisuhteen onnistumista ei aina voida arvioida suhteen alussa mitenkään analyyttisesti. Se riippuu paljon siitä missä elämänvaiheessa suhdetta aletaan muodostamaan. Nuorena on luonnollinen vietti ja seksuaalinen tarve useinkin ne päällimäiset asiat jotka ajavat kaksi ihmistä yhteen. Vähäisen elämänkokemuksen perusteella ei tässä vaiheessa pysty tekemään arviota - ja tuskin on edes tarkoituksenmukaistakaan- siitä onko kumppani itselleen sopiva koko loppuelämäksi.
Henkinen kasvu jatkuu toisilla läpi elämän ja toisilla se saattaa pysähtyä tai olla hitaampaa. Myös tästä kasvun eriaikaisuudesta tulee ongelmia parisuhteeseen. On vaikea ymmärtää toista kun eletään henkisesti eri tasoilla. Tästä tullaan siihen että myöhemmällä iällä solmitut parisuhteet ovat varmemmalla pohjalla koska suhdetta ei vie enää pelkkä seksi tai uutuden viehätys. Tilalle ovat tulleet elämänkokemuksen myötä samanhenkisyys ja yhteinen arvomaailma ja muutokset ovat jatkossa todennäköisesti vähäisempiä.
Valitsemme sitten miten tahansa kumppanimme ei koskaan voida sanoa että "otin nyt keskinkertaisen koska parempaa ei ollut tarjolla". Jokainen tekee valinnan omista lähtökohdista ja perusteet voivat olla moninaisia ja jopa osa niistä tiedostamattomia.
Hyvin yksinkertaista on selvittää suhteen alussa missä mennään esittämällä toiselle ja myös itselle kaksi kysymystä; mitä sinä haluat? - mitä minä haluan? Vastausten jälkeen selviää monta asiaa ja suhteen syventämisen mahdollisuutta on helpompi arvioida.
Täällä on yölläkin keskusteltu.
Minä vaan nukuin :)
Tämän 4v kestäneen avioliittoni alussa keskustelimme paljonkin, ja olin avoin ja rehellinen ja kerroin miehelle mitä haluan ja mitä en halua ja mitä en ainakaan voi sietää ja minkälaisen henkilön kanssa en voi elää ja mitä toivoin elämältäni ja muuta vastaavaa.
Hän lupasi minulle suunnilleen kaiken, ja vakuutti olevansa juuri se OIKEA minulle, ja vakuutti myös että ikäeromme ei tule olemaan koskaan se kompastuskivi koska ikä ei merkitse hänelle mitään vaan vain rakkaus.
Kuten kerroin olin alussa hyvin varovainen, koska oli jo yksi avioero takana, ja mielestäni olin realistinenkin.
Kuitenkin aika pian vähitellen naimisiinmenon jälkeen mies alkoi esittää itsestään aivan eri puolia kuin mitä oli puhunut ja luvannut,
ja kun tuli erimielisyyksiä niin henkinen loukkaaminen, ja väkivalta tuli kuvioon vähitellen ja ajan myötä raaistuvana.
Hän oli minusta hyvin mustasukkainen, kontorolloi puhelintani, ystäviäni ja väitti että flirttailen jos joku sattui kysymään kelloa tai että mitä kuuluu, lähdetkö tanssimaan jos olimme yhdessä ulkona.
Toisin päin minä en saanut olla mustasukkainen, en saanut kysyä minne hän menee, ja miksi hänellä oli puhelimessaan lukuisia naisten puhelinnumeroita, loppuvaiheessa miehellä oli jo prepaid toisessa kännykässä ja hän kantoi sitä mukanaan suihkuun ja vessaan ja joka paikkaan etten vain pääse koskemaan siihen.
Minun elämänpiirini supistui merkittävästi neljän vuoden aikana, menetin monta ystävääni, ja suunnilleen kaikki miespuoliset ystäväni, jotka siis olivat vain YSTÄVIÄ, ja ystävien puutteen tässä nyt huomaa kun olen yksin ja raskaana ja tarvisin apua joidenkin raskaiden asioiden kantamamisessa esimerkiksi niin ei ole enää ketään kelle soittaa, tai olen tullut araksi pyytämään apua.
En ole vielä juonut aamukahvia, joten ajatus ei oikein kulje, nyt kahvinkeittoon. Mukavaa päivää kaikille ajatteleville miehille !
Aiemmin kerroin mielipiteeni sopivien ihmisten löytämisestä keskinäiseen parisuhteeseen, arvioni oli tuo 0.5% .
Parisuhteissa tärkeintä on se miten sen aloittaa, kuinka kauan arvioi vastapuolta ja millä kriteereillä.
Seksi ei ole niin hyvä kriteeri että sen voisi nostaa ykköseksi.
Kun ihmiset ovat harmoniassa keskenään niin seksi tulee luonnostaan ilman mitään kikkailua tai ylimääräisiä paineita kummallekkaan.
Myöhemmin seksuaalisuus tasaantuu, ei jaksa olla kanina vaimon päällä 3 x päivässä enää 20 vuoden suhteen jälkeen.
Kauneus on muuttuva kriteeri, alussa se vaikuttaa suuresti mutta kaikki me muutumme ryppyisiksi vanhuksiksi..ei niin esteettisesti tai seksuaalisesti viehättäviksi, karisma ja persoonallisuus tulee tuolloin kauneuden tilalle :)
Ei kukaan ole keskinkertainen, jokaiselle löytyy keskinkertainen eli juuri se sopiva. Kaksi keskinkertaista yhdessä lähentelee täydellisyyttä jos he niin tuntevat.
Ei elämässä ole muutenkaan helppo sanoa mikä on täysin oikein tai väärin, miten voi elää edes oikein ? Mitä tuo oikea on ?
Nöff nöff muuten leikkii nyt tulella, ei saa ylittää tiettyä rajaa jos ei ole valmis vastaamaan toiselle ihmiselle luoduista mielikuvista...toivottavasti pikkuniina ymmärtää ylistämisten luonteen. Tapaamatta toista ihmistä livenä ja olematta hänen kaverinaan/läheisenä tuttuna elämässä muutamia viikkoja ei voi tuntea toista niin hyvin että voisin kertoa hänestä oikein mitään.
Itseasiassa jotkut ovat sanoneet etteivät tunteneet vaimoaan edes 15-vuoden naimisissa olon jälkeen :)
kiitos huolenpidostasi, qq, olet sitä mieltä että nöff leikkii tulella.
Melkoinen pyromaani saa olla jos minut saa palamaan, ihan totta,
olen etelässä ja hän jossakin oletettavasti 500-600 km:n päässä täältä,
ja minä olen raskaana joten vaara taitaa olla aika pieni että jotakin pahaa tapahtuisi tai että edes tapaisimme koskaan.
Tämä ketju on ollut todella mielenkiintoinen, olen teille kaikille kirjoitajille siitä kiitollinen, annatte perspektiiviä asioihin kukin omalla tavallanne, hyvin erilaisia miehiä ja ajatuksia ja tapoja kirjoittaa.
Toki olen täällä yksinäinen, ja on aikaa naputella, saa nähdä onko enää aikaa kun vauva syntyy.
Olen saanut siitäkin erilaisia mielipiteitä neuvolasta ja lääkäreiltä, miten paljon äidin raskausaikana kokema stressi ja suru vaikuttaa syntymättömään lapseen, jotku sitä mieltä että ei mitenkään, joku toinen sanoo että paljonkin, vauva voi olla itkuinen ja levoton
sotien aikana ja jälkeen syntyi paljon lapsia, moni äiti jäi leskeksi raskausaikana ja elämä oli kovaa 40 luvullakin, ei tämä uutta ole.
Itse en ole ottanut mitään lääkkeitä, alkoholia tai muuta lohduketta,
en yhtäkään unilääkettä enkä rauhoittavaa, en viinilasia, en yhtään mitään. Panadolia vain päänsärkyyn:)
Surut on surtava, elettävä elämää silloinkin kun se on kipeää.
Stressi vaikuttaa sinuun, kemiallinen ilmiö joka tulee aivojen sopukoista alkaen tekemään fyysisiä oireita.
Nuo fyysiset oireet voivat hiukan vaikuttaa syntymättömään lapseen.
En kuitenkaan pitäisi sitä mitenkään suurena riskitekijänä, onhan kautta aikain naiset stressaantuneet raskaana ollessaan vaikka mistä ja potria lapsosia syntyy kaikesta huolimatta.
Minusta on ikävää ettei ole vaihtoehtoja normaaliin avioliittoon, tai ihmiset eivät näe usein toisenlaisia vaihtoehtoja.
Nainen tarvitsee miestä ja mies naista.
Tuo ei välttämättä tarkoita sitä että mentäisiin naimisiin.
Mieti jos sinulla olisi joku tasapainoinen, kuunteleva, mielenkiintoinen miesystävä jonka kanssa suhde ei perustuisi seksiin.
Voisit käydä saunassa yhdessä ja keskustella asioistasi miehen kanssa, tarvitset kuitenkin miehistä näkökulmaa päässäsi liikkuviin ajatuksiin.
Tilanteesi on vaikea jos olet osittain menettänyt sen suojaverkon, eli ystävät jotka auttavat ja kuuntelevat tarvittaessa.
Olemme kaikki niin vanhoja ettei usein omista vanhemmista ole apua, omat sisarukset voivat asua kaukana. Suomalainen kulttuuri ei ole kovin avulias, aika itsekeskeisesti elämme. Perhepiirin tuki on joskus aika olematon niissäkin perheissä jotka voisivat auttaa helposti.
Muista aina ettei elämäsi ole mitenkään vaikein tai tilanteesi ole huonoin Suomessa. Tiedän monia joilla on edessään aika haasteellisia ongelmia, moni alle 25 vuotias kun on kolmen lapsen kanssa yksin ja eronnut..isä linnassa ja käyttää huumeita jne.
Olet NAINEN joka on kokenut paljon ja pystyy peilaamaan omaa elämäänsä ja ongelmiansa eri perspektiivistä mitä kokematon 25-vuotias...olet mielestäni vahvemmalla pohjalla vaikka elämä joskus on vaikeaa..tunteet tekevät kipeää jne.
Ymmärrät kuitenkin jo elämää ja sen vaikeuksia, voimia kuitenkin sinulle ja lapsille. myllerrys jonka eroaminen tuottaa kestää jonkinaikaa sekoittavana asiana kunnes elämä taas alkaa kulkea...normaalimmalla tavalla, mitä tuo normaali sitten meille itsellemme onkaan...minusta jopa maanjäristys on "normaalia" ;)
On suorastaan pakko kertoa myös sinulle että toivon kaikkea hyvää myös sille "lurjukselle" kenestä olet nyt eronnut.
Ymmärrät viidenvuoden kuluttua miksi, silloin et ehkä koe niin paljon vihantunteita ja mieskin voi joskus muuttua...jopa pitämään huolta lapsesta vaikkei olisi läsnä jatkuvasti.
Paras tapa pitää lapsesta huolta on pitää myös sinusta huolta jossain määrin, sinä olet se joka antaa lapsille energiaa joten toivon että kaikki ex-puolisot ymmärtävät tämän.
Tuosta syystä toivon kaikille hyvää, niin jollain tavalla petetyille kun pettäneille.
Toivon kaikkea hyvää elämän ymmärtämyksen kehittymisen saralle ja siitä kumpuavalle oikeudenmukaisuudelle.
Pikkuniina43 olipa kiireinen päivä. Juu, minä joudun/saan nousta aamuisin aikaisin ylös, kun kuudelta on oltava töissä. Aurinkoisia päiviä sinulle ;)))
ai hei nöff. sinäkin täällä samaan aikaan, taas osaat ilmaista ajatukseni paremmin kuin minä itse, kiitos vastauksestasi.
Juu, minä osaan samaistua sinun asemaan ;))) . . . Ja sitä vartenhan ystävät ovat olemassa, että he ymmärtävät ja ovat tukena ;)))
mietin täällä että mihin nöff menee aamulla töihin? Niin aikaisin? Kun en tiedä onko se vuorotyö vai joka aamu samaan aikaan, onkohan sillä maatila ja lypsylehmiä, aamulypsylle? Vai johonkin tehtaaseen? Vai oma firma jossa on mahdollisuus aloitella aamulla aikaisin? Taisi mennä arvaukset pieleen, toivottavasti sain sinut hymyilemään siellä :)
Hih hih ;))) . . . juu sait minut hymyilemään ;))) Olet ihana!!! Päivätyössä käyn ja ihan vain duunari olen. Sen tarkemmin en kerro. Tää on pieni paikkakunta. Joku voi tunnistaa miut.
no hyvä, että sain jonkun hymyilemään. Minulla on vilkas mielikuvitus.
Uskallatko nöff yhtään kertoa missä päin Suomea olet, edes vähän sinne päin, tai miten vanha olet?
Heh ;))) . . . Olet sinä saanut minut montakin kertaa hymyilemään ja olet tehnyt minut onnelliseksi!!! . . . Jaaa, mä asun täällä kaukana kaukana Kainuussa. Ikää on kertynyt jo 45v. . . Kohta jo vanhus olen ;)))
yllätys yllätys, olen kotoisin Pohjanmaalta, 400 km tasan täältä pääkaupungista.
Oho!!! . . . Sisukas pohojanmaalainen sie olet ;)))) . . . Miesten painostaessa sinua anna sen pohjanmaalaisen luonteesi leiskua ;))) . . . ja näytä missä se kaappi seisoo ;)))
joo, se on paha yhdistettynä mun horoskooppimerkkiin,
olen vissiin yrittänyt olla liian kiltti ettei tulisi esille, eikä kannattanut.
Parempi vissiin palata juurilleen ja töksäytellä asiat juuri niinku ne on, tykätköön sitten kuka haluaa.
Juu, nyt olet oikeassa!!! Uskalla olla oma itsesi!!! Ei muiden mieliksi aina tarvitse olla!! Oman mielipiteensä saa sanoa . . . ja parisuhteessa täytyykin sanoa!!
Jos kumppanin korvat eivät kestä kuulla totuutta, niin se on silloin kumppanin häpeä, ei sinun!!! ;))) . . . Kyllä nainen saa leiskua ja räjähdellä . . . ja laittaa mies kuriin ja nuhteeseen aina välillä ;))) . . . Niinhän sitä sanotaan pikkulapsillekin, että rajat ovat rakkautta . . . ja kun me miehet olemme ikuisia pikkupoikia, niin se rajat on rakkautta sopii myös meille ;)))))
olet oikeassa, mutta tämän kumppanini kohdalla ei toiminut sitten ollenkaan, oli niin macho että ajattelin että on viisaampaa antaa periksi ja olla kiltti niin sitten sujuu.
Mutta eihän se sujunut, niinkuin jokainen näkee.
Niin, ei kannata alistua, eikä kannata suostua toisen mielipiteiden vietäväksi vain sen vuoksi, että sopu säilyisi!!! . . . Minäkin opin tuon omassa parisuhteessa . . . ja kantapään kautta!!!. . . . Asioista täytyy pystyä keskustelemaan . . . ja kun kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, niin asioista on osattava keskustella asiallisesti!! Jos kumppani ei siihen kykene, niin silloin on alettava hälytyskellojen soimaan!!! Silloin on kyse paljosta muustakin, kuin vain siitä kiiastavasta asiasta josta kumppani ei voi keskustella.
Silloin, jos itse tietää olevansa oikeassa ei kannata antaa periksi . . . tosin en kyllä tiedä kuinka silloin tulisi toimia, ettei tilanne kärjistyisi aivan mahdottomaksi, mutta että ei myöskään tarvitsisi alistua. . . Mä ite annoin periksi, vaikka olisinkin tietänyt olevani oikeassa. Mutta se ei ainakaan ollut hyväkeino ratkoa riidat ja erimielisyydet.
Katselen nyt ykköseltä ohjelmaa jossa lahjoitettiin jalkapalloja Afrikan köyhimpien maiden lapsille, olen itsekin lähettänyt poikieni pieneksi käyneitä futiskamoja ja kenkiä ja muutakin vaatetta Afrikkaan, ja taas näkee miten tarpeen ne siellä ovat.
Sitten täytyy mennä suihkuun ja nukkumaan, alan olla väsynyt, minäkin.
Hyvää yötä nöff!
tiedän juuri mitä tarkoitat
Kiitos hyvänyön toivotuksista!! . . . Olet hyvä, kiltti ja ihana ihminen!! . . . Olet tehnyt Afrikassa jonkun lapsen hyvin hyvin iloiseksi ja onnelliseksi!!! Sinulla on suuri sydän!!
Minäkin lähden nukkumaan. Aamulla taas aikainen nousu. Hyvää yötä Pikkiniina ja kauniita unia, enkeleitä ja ruusuja sinulle!!
Hyvää huomenta Pikkuniina ja aurinkoista ja onnellista päivää sinulle ;)))
Olen lähdössä töihin. . . . Olet ajatuksissani . . . ;)))
Sinähän heräät aamu aamulta aikaisemmin.
Oma nukkumiseni on onneksi nyt vähän parempaa, en enää herää niin usein painajaisiin ja ahdistaviin uniin, tänäänkin nukuin 7.30 saakka, luultavasti olen niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti.
Elin pitkän ajan melkoisen stressin alla, joten vasta nyt taitaa olla levolle tilaa.
Tälle päivälle ei ole vielä suunnitelmia, kuuma on ja katsotaan kun pojat herää.
Hei Pikkuniina. Minä nousen aamuisin viikolla 4.30. Nukun hieman liianvähän. . . Näin helteillä meinaa ja veto loppua. Nytkin töistä tullessa söin ja menin sängylle pötköttämään, niin minun päikkärit hieman venähtivät ;)) Nukuin kolme tuntia!!! Saa nähdä mitä unta sitä ensiyönä nukutaan. . .
Mukavaa kuulla, että sinä saat nukuttua paremmin!! Riittävä uni on tärkeää!! Toivotaan, että huolesi alkaisivat jo helpottamaan!!
Nuku ja levähdä aina, kun siihen on mahdollisuus. Kerää voimia, tarvitset vielä niitä!!
Sinullakin voi olla tukalaa näin kovilla helteillä! . .. Yritän puhaltaa täältä kaukaa olosi viileämmäksi ;))). . . Puuuhhhh, puuuhhhh . . . ;)))
ajattelin jo että otit nokkiisi noista aiemmin päivällä tulleista pyromaani viesteistä, että nöff leikkii tulella. Luitko?
Onhan netissä kaikenmaailman pedofiileja ja pyromaaneja ja vaikka mitä,
mutta en ole ollut kovin huolissani, kai mulla on huolia muutenkin :)
Kuule Pikkuniina, sinulle minä en suutu!! . . . Tapahtui elämässäsi mitä tahansa, niin minä olen täällä ja löydät minut täältä!!
Olen jo oppinut tuntemaan sinua!! ;))) . . . Minä luotan sinuun ja tiedän, ettet tekisi mitään harkitsematonta!!! ;)))
Elämä on sinua jo opettanut, niin kuin minuakin!
Tiedän kokemuksesta, että eron jälkeen reagoi menettämisenpelon vuoksi paljon herkemmin, kuin muulloin. . . Mutta kun huomaa, että toinen on kuin terva, joka ei lähde mihinkään niin oppii luottamaan taas uudelleen ;)))
Sinä olet jännä ihminen . . . Sinussa on vain sitä jotain!! . . . Ehkä minä olen joutunut sinun herkkyytesi pauloihin ;)))
En leiki tulella, enkä koskaan halua satuttaa sinua. . . Kokemustesi jälkeen et usko näitä sanoja todeksi, mutta aivan totta ne ovat!! . . . Siksi haluan olla vain ja ainostaa ystävä. Meidän on helpompi tukea toisiamme, kun välillemme ei tule mahdotonta tunteiden taakkaa!! . . . Tarkoitan sellaista tukehduttavaa kaipuuta. Siitä on enemmän haittaa, kuin hyötyä. . . Sitä en voi kieltää, ettenkö olisi kiinnostunut sinusta.
Ole huoleti, kuka hemmetti nyt haluaisi raskaanaolevan naisen, jota aviopuolisokin vanhaksi lehmäksi kutsui:)
Je lehmähän minä kohta olenkin, kun vauva syntyy, ja imetän, ainakin jonkun aikaa, ala sellaisen ihmisen kanssa sitten suhteeseen.
Veikkaan että jos olisit aikonut sieltä kaukaa muuttaa tänne etelään, niin olisit ehkä treffipalstalla etsimässä parempia ehdokkaita.
Ja jos minä juuri nyt etsisin intiimiä suhdetta, olisin varmaan jonnekin seksipalstalle laittanut jonkun ilmoituksen että " hehkeä isotissinen aikuinen nainen raskaana oleva etsii sänkyseuraa" tai jotakin vastaavaa en nyt keksi parempaa kun en ole asiaa miettinyt, mutta ehkä joku todella voisi minun muodoistani innostua, joidenkin miesten mielestä kuulemma raskaana olevat naiset ovat tosi seksikkäitä, joidenkin mielestä niin rumia ja vastenmielisiä että vie kaikki halut.
Ja hallelujaa, paljonko tässä on tätä välimatkaa , 500-600 km?
Eihän raskaana oleva nainen mikään lehmä ole!!! . . . Etkä sinä ole vielä edes vanha!!! Olet nuorempi, kuin minä! Olet nainen parhaassa iässä!! Niin . . . tuo välimatka on sellainen, ettemme oikein jokapäivä voi treffeilä käydä ;))) . . . Niin, minulla on työ ja elämä täällä ja sinulla siellä. . . Mutta tämä tälläinen viestiystävyys on mielestäni parempi, kuin ei mitään. . . Tarkoitukseni ei ole kahlita sinua itseeni, vaan olet täysin vapaa tekemään omaa elämääsi koskevat päätökset ja ratkaisut! . . . Olen tukena ja turvana täällä netissä . . . jos tahdot niin ;))) . . . Ja jokatapauksessa ystävyytemme säilyy, en ainakaan minä näe sille mitään estettä!
juu, se sopii, olen muuten yllättynyt että tämä ketju on jatkunut kuukauden päivät.
Kun kirjoitin aloituksen tuosta vaan "lonkalta" joka sanaa miettimättä niinkuin yleensäkin kirjoittelen, niin ajattelin että saan pari typerää vastausta tyyliin että "oma on vikas, kuka käski mennä väärän miehen kans naimisiin, pitäishän sitä jo tuossa iässä tietää, ja vielä pentu mennä tekemään noin vanhana"
Mutta sen sijaan olen saanut monelta eri ihmiseltä asiallisia ja piristiviä ja kiinnostavia vastauksia, ja nöffiltä todella paljon lämpöä ja myötätuntoa.
KIITOS !
Kiitos kauniista sanoistasi!! . . . Se lämpö ja myötätunto johtuu osaltaan mun luonteesta ja toisaaltaan siitä, että minunkin elämässani on ollut vastamäkejä.
Minä ymmärrän sinua ja osaan samaistua sinuun ja kokemuksiisi.
Ei kait sitä elämän virheistä voi syytellä ketään muuta kuin vain itseään. Mutta mistäpä sitä tietää päätöksiä tekiessä millaista elämä on kymmenen vuoden päästä!! Elämä olisikin helppoa, jos olisi kristallipallo josta voisi tulevaisuuden katsoa jo etukäteen ;))) Silloin ei tekisi virheitä! Mutta, kun sitä kristallipalloa ei ole, niin on vain sopeuduttava elämään niinden tosiasioiden kanssa, joita elämä mukanaan tuo. . . Virheistä oppi ja ne muodostavat elämän suolan, joista oppii arvostamaan elämän hyviä ja onnellisia hetkiä!! Elämä olisi aika tylsää ja yksitoikkoista, jos välillä ei olisi vaikeuksia. Vaikeuksista ei tarvitse lannistua, vaan silloin on otettava ohjat omiin käsiin ja alettava elämään, niin kuin itse haluaa ja toivoo sen mukaan mikä on mahdollista.
Pikkuniina KIITOS itsellesi, että olet olemassa!!! Kenenkäs kanssa mä täällä juttelisin, jos sua ei olisi???
Miksi?......Olet viisas nainen, sillä ikä ero on meillä 20 vuotta. Aika meillä ihmisillä on erilainen toisilla nuori toisilla vanha.
Löydät oman kun kuljet.....
Kuukausi sitten ajattelin että elämä on tässä, ja olen mokannut ja pahasti.
Nyt olen vähän piristynyt, saanut toivoa, että elämää on vielä edessäkin.
Miehiäkin minulla riittää, nämä kaksi teiniä, ja vauvakin on poika,
sen sain eilen tietää ultrassa.
Pani vaan taas miettimään mikä idiootti on tämän pojan isä,
no ei siitä sen enempää.
Isommila pojilla on omaan isäänsä ihan asialliset välit, ja mekin tulemme toimeen nykyään ihan hyvin.
Enhän minä yksin ole, minä kohta 3 miestä , mutta jonakin päivänä toivoisin pääseväni kokemaan miltä tuntuu aikuisen miehen rakkaus.
et sitten nöff lähtenyt Tangomarkkinoille Seinäjoelle?
En pääse tangomarkkinoile, kun töissä on niin kiirettä. En ole vielä koskaan käynyt siellä.
Heh ;))) . . . Sinun ympärilläsi miehet vain lisääntyy ;))) hih hih . . .
Minun on nyt lähdettävä nukkumaan, että aamulla jaksan nousta.
Hyvää yötä ja kauniita unia sinulle Pikkuniina . . . Ja toivottavasti se unelmiesi prinssi käy unessasi vilkuttamassa sinulle ;)))) . . . Ja tulee elämääsi sitten kun aika on ;)))
ai että miehet lisääntyy, no toivottavasti ei tämän jälkeen, tulkoon vanhuus sitten jo.
Poikien äitinä olen tottunut olemaan, joten kai tässä tämä yksi poika vielä menee.
Oppis vaan elämään miesten kanssakin.
Hyvää yötä, ja en muista nyt moneen yöhön mitään unia, mutta kiva ettei niitä ahdistavia tule enää niin usein, se ei ole kivaa herätä sellaisiin kauhuihin sydän hakaten.
Yksi kysymys: uskallatko vastata nöff, kuinka pitkä sinä olet?
Jos sinä olet pikkuinen, niin minä en ole ;)) . . . Pituutta mulle on kertynyt yli 180cm ja painoakin melkein sata . . . eipä aivan pienet tuulet enää heiluttele minua ;)))
Sinun pitää ajatella niitä possunpunaisia ajatuksia nukkumaan mennessä, niin jospa niitä pahoja unia ei silloin tulisi . . . Niin, no tuleekohan silloin tälläinen isompi possu sun uniisi? . . . ;))) hih hih . ..
en ole pikkuinen, 172 cm , tuo nimimerkki tulee vaan jostakin,
kuulemma sellainen laulu kun "sua vieläkin rakastan, pikku Nina" oli suosittu 1960 luvulla josta nimeni kai sitten poimittiin.
Nöff nöff ja pikkuniina, en ole tavannut tälläistä kirjoittelua aikoihin julkisilla palstoilla.
Seuraavuokseni viettämään viikonlopunksi tuon täytyy mennä privaatimpaan osioon ?
Mies joka kehuu naista on hieno asia, jos olisin tuo mies niin kutsuisin naisen viettämään luokseni viikonlopun, ystävyyden nimissä. Ihan sillä periaatteella että kissa se kiitoksilla elää, pitää saada kohta luhaa luiden päälle ?
Hienoa tuo on, en kiellä mutta mitä pitenpiaikaista hyötyä siitä on ?
Rohkaiskaa itsenne ja olkaa aitoja ystäviä, siitä voi joskus kehittyä jotain suurempaa.
Nöff nöff, kutsu niina saunomaan ja sulje silmäsi naiseudelta, jos tunnet yhteen kuuluvaisuutta hengellisesti voit avata silmäsi ja kohdata hänet naisena. Jos et tuohon pysty niin olet vajavainen kuten ninan entiset miehet ?
Helppoa on antaa ohjeita mutta jos olet itse läsnä voitko niitä toteuttaa ?
ihan vain vinkiksi, tehkää parempi ystävyys ennen kuin se tapahtuu tuntematta toista ihmistä oikeasti.
Tuo taitaa olla se syy miksi ihmisten väliset ongelmat johtuvat, luotat tietämättä ihmisiin ja toivot jotain mikä ei ole todellista ?
Nöff menee jo yli, mutta pikkuniina viestittää oikein, nöff mieti mitä ajat takaa ?
Haluatko tehdä vaikutuksen naiseen, voitko oikeasti lunastaa ajatuksesi vai leikitko jotain mitä et ole ? Teillä synkkaa hyvin mutta nyt olisi aika siirtyä eteenpäin ? Nöff, uskallatko tehdä sen vai löytyykö 10 syytä miksi se ei olisi järkevää edes tuollaisten viestien jälkeen ?
Ole mies ja siirry eteenpäin ystävyyden saralla. ARE YOU MAN OR NOT ?
Ja KYLLÄ, olin baarissa ja kirjoitin tämän sen jälkeen( tunnustus ).
Mikäpä kiire tässä valamiissa maailmassa on mihinkään!
Hyvää huomenta Pikkuniinalle! . .. Nohh, näkyikös sitä prinssiä unessasi? ;)))
Hyvää ja aurinkoista kesäpäivää sinulle ystäväni.
Huomenta kaikki miehet täällä!
Voi älkää nyt alkako tappelemaan minusta :)
Anteeksi qq että kommunikointi alkaa ärsyttää.
Alan hämmentyä.
Tämä on ollut mitä ihanin ketju, mutta en halua ärsyttää ketään, enkä
myöskään sitä että kohta joku tunnistaa minut, siksihän täällä nettipalstalla
kirjoitellaan anonyymina.
Katson parhaaksi lopettaa tämän , kiitos teille kaikille ihanille ihmisille ja varsinkin
miehille vastauksistanne, naisiakin oli alkuun mukana mutta jostakin syystä jäivät
pois.
Olette kaikki sulostuttaneet kesääni, taisi siellä olla joku mahtisonni tai muu en muista enää joka oli "vähän" sovinisti ja joku muukin oli sitä mieltä että yksin jääneet naiset pysyköön lestissään ja katsokoot peiliin kenen syy.
Kaikilla meillä on oikeus mielipiteisiin, vaikka emme olisikaan samaa mieltä.
Jos joku haluaa vielä vähän privaatimmin kanssani kirjoitella, tyyliin "kirjeystävä" avasin
postin [email protected] , ja qq ymmärrän hyvin ajatuksesi, kiitos, mutta en kuitenkaan
halua nyt ihan lähelle ketään miestä, en tykkäää olla saunassa pyyhe päällä ja siksi saunon tällä hetkellä mieluummin yksin, odotellen aikaa jolloin pyyhkeet riisutaan.
Aloitin kysymällä, voiko kukaan kiinnostua minusta, ja te kaikki kiinnostuitte,
se on ihanaa, omalla tavallanne, KIITOS siitä :)
Hyvää kesänjatkoa kaikille mielenkiintoisille persoonille ! I am going to miss you.
Voihan joku aloittaa uuden ketjun niin laitetaan terveisiä.
hyvää kesän jatkoa myös ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen.
..mutta se oli tarkoituskin :)
Mitä me ihmiset todella kaipaamme on ystävät, aidot ja läheiset jotka pyyteettömästi voivat tukea meitä kun sitä tarvitsemme.
En nää järkevää jatkoa viestittelylle jossa tuntematon voi toiselle tuntemattomalle kirjoittaa että olet ihana prinsessa tai jotain vastaavaa. Jokainen nainen haluaa kuulla tuon, se on varmaa mutta kun sitä kuulee 20 päivää niin jotain muutakin täytyisi tapahtua, homma polkee muuten paikoillaan ja tuhlaamme energiaamme kuvitteellisiin asioihin. Noista kuvitteellisista asioista voimme saada energiaa, tuo energia on hyvästä, sitä en kiellä.
On parasta jos kuvitteelliset asiat voisivat muuttua todellisiksi.
Todellisuus missä elämme jokainen päivä on kuitenkin se mitä tulisi pyrkiä kohentamaan, ei vain hetkellisesti.
Minua kiinnostaa ihmisten mielipiteet, toisten ihmisten ajatukset kehittävät aina omia ajatuksia ja niitä täytyy kunnioittaa mutta niistä voi olla jopa erimieltä.
Ihmiset ja ihmiskunta on kehittynyt tuosta syystä muita lajeja viisaammiksi.
Niina, miehiä ei tarvitse päästää lähelle vaikka saunoisi ilman pyyhettä. Uskon jokaisen voivan löytää ystäviä molemmista sukupuolista. Mies ystävänä voi avata sinulle miehiset näkökannat moneen askarruttavaan asiaan. Emme voi antaa ohjeita mutta aina mielipiteen voimme ilmaista, jos sen joku haluaa kuulla.
Voimia Niinalle ja muille palstalaisille.
Kiitos vielä kerran, et sinä ärsyttänyt, olet vain hyvin suora.
Ja ehkä sain vastauksia joita hain, tämä ketju tuli päätökseen.
Aloitelkaa uusia mielenkiintoisia, niin ehkäpä kommentoin.
Nyt kun on tätä aikaakin.
kiitos pappa, ja koita jaksaa sinäkin omassa tilanteessasi, ja annetaan unelmille siivet!