Olinpa taas vuotuisessa hoitoneuvottelussa psyk. polilla. Neuvottelussa oli minun lisäkseni "terapeuttini" ja "taas uusi lääkäri". Täällä päin lääkäriä tavataan 1-2 kertaa vuodessa.
Noo... Se lekuri oli todella ylimielinen. Kohteli minua kuin vähä-älyistä lasta. Tuli ihan paha olo tuollasesta. Ja se kyllä tosiaan pitää paikkaansa, että kun olet vain samaa mieltä, niin kaikki menee hyvin. Joskus vuosia sitten puhuttiin erään psykiatrin kanssa, että minun pitäisi laihduttaa. Olen kyllä siitä samaa mieltä. Mutta hän alkoi kertoilemaan joistakin kevyt- ja vähärasvaisista ruuista. Hän esim. kertoi kevytjuustoista joita kylläkin vihaan. Kysyin tältä psykiatrilta, että onko hän itse maistanut näitä kevyttuotteita? Tietääkö hän miltä ne maistuvat? No se eukko suuttui ihan mahdottomasti ja alkoi pitämään minua vaikeana potilaana. Siitä sitten sain kärsiä lopun hoitoni ajan. Olen muulloinkin törmännyt inhottaviin lääkäreihin. Mulla on epävakaa persoonallisuus, johon kuuluu tietynlainen kapinointi auktoriteetteja vastaan. Mutta itse he suorastaan järjestävät sellasen tilanteen, jossa voin hermostua. Onko tää jotain kiusantekoa? Pitääkö aina olla vaan, että jees jees? Mutta ilmeisesti me psyk.potilaat ollaan pohjasakkaa jopa psyiatrien mielestä.
Noo... Se lekuri oli todella ylimielinen. Kohteli minua kuin vähä-älyistä lasta. Tuli ihan paha olo tuollasesta. Ja se kyllä tosiaan pitää paikkaansa, että kun olet vain samaa mieltä, niin kaikki menee hyvin. Joskus vuosia sitten puhuttiin erään psykiatrin kanssa, että minun pitäisi laihduttaa. Olen kyllä siitä samaa mieltä. Mutta hän alkoi kertoilemaan joistakin kevyt- ja vähärasvaisista ruuista. Hän esim. kertoi kevytjuustoista joita kylläkin vihaan. Kysyin tältä psykiatrilta, että onko hän itse maistanut näitä kevyttuotteita? Tietääkö hän miltä ne maistuvat? No se eukko suuttui ihan mahdottomasti ja alkoi pitämään minua vaikeana potilaana. Siitä sitten sain kärsiä lopun hoitoni ajan. Olen muulloinkin törmännyt inhottaviin lääkäreihin. Mulla on epävakaa persoonallisuus, johon kuuluu tietynlainen kapinointi auktoriteetteja vastaan. Mutta itse he suorastaan järjestävät sellasen tilanteen, jossa voin hermostua. Onko tää jotain kiusantekoa? Pitääkö aina olla vaan, että jees jees? Mutta ilmeisesti me psyk.potilaat ollaan pohjasakkaa jopa psyiatrien mielestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
määrittelit että psyk potilaita pidetään pohjasakkana sillä niin se on. Tosin nämä psyk puolen tt eivät pärjäisi missään muualla tai millään muulla alalla niin luonnehäiriöisiä tai skitsoja he itsekin ovat. Viroista ei voi saada potkuja, täytyy tosi pahasti ja todistettavsti töpätä että niin käy.
Kenen naamataulu ei miellytä niin sitä pidetään vaikeana potilaana. Itse asioin monta vuotta harvakseltaan hyvin lesbon oloisen psyk polin lääkärin kanssa joka ei edes pystynyt vuorovaikutukseen, Useimmiten oli hoitamattoman oloinen ja eleli täysin omissa maailmoissaan. Reseptejä pystyi uusimaan, se oli ainoa mihin pystyi lääkärin työssään.
Tämä psyk hoitojärjestelmä on pelkkää fuulaa jota veronmaksajien rahoilla pyöritetään. Ketään ei ole tarkoituskaan auttaa. Kunhan viroissa istuvat mielenterveysongelmaiset saavat palkkansa mahdollisimman helpolla. Ja tuntee siitä miten terveitä he itse ovat. Monasti sairaampia kuin avunhakijansa.
teidän kanssanne.
Mulla diagnosoitiin bibolaari kaksi vuotta sitten ja siinä sitten kritisoin varsin kärkevästi terveyskeskuksen touhuja kun olin toistuvasti valittanut henkisestä terveydestäni siten ettei krtaakaan pistetty eteenpäin vaikka pyysin.
Minua vatkattiin lähes kaksikymmentä vuotta terveyskeskuksessa vaikeana tyyppinä, jota tietenkin olin koska oloni ei parantunut heidän neuvoillaan.
Sitten psykiatri menikin heidän puolelleen ja alkoi tavallaan uhitella miten lapsenikin olisi otettu huostaan ja ehkä olisin joutunut laitoshoitoon jne, jos tautini olisi diagnosoitu aikaisemmin.
Aika järkkyä, nyt olen jotakuinkin kunnossa ja sopiva lääkityskin löydettiin suhteellisen helposti.
Vaan monen moni tyhmä teko ja henkiset kärsimykset muutenkin olisi voinut jäädä pois ja elämänlaatu parantua jos ajoissa vaan olisi kuunneltu potilasta, eli minua.
Totta on ettei niille mitään kannata puhua, ei niiltä mitään apua saa, hulluna ne kirjoittaa kaiken muistiin ja olen senkin havainnut että nuo kertomukset joita he suuressa viisaudessaan kirjoittavat saadaan potilas näyttämään todella oudolta, hankalalta ja vielä sairaammalta kuin onkaan.
Kantsii pysyä mahdollisimman kaukana niistä. Ja todella miettä mitä puhuu ja mitä ei.
että teet kantelun niin siksi sinua alettiin uhkailemaan. Hoitovirhehän tossa ihan selvästi on tapahtunut. Niitä on vaan niin vaikea toteennäyttää ja monesti ritirimpsut mitä tt kirjailevat ovat kaikki potilasta vastaan. Ideana juuri suojata oma selusta jos potilas lähtee peräämään oikeuksiaan.
Ihan samaa mieltä; mahdollisimman kaukana jos mahdollista. Tarvittaessa hyvin niukkasanainen.