Kertokaa synnytyksen käynnistämisestä sairaalassa, te jotka ootte sen kokenut. Itse pelkään sitä, kun kuulemma on paljon kivuliaampi kuin normaali synnytyksen käynnistyminen.
Mulla on tässä vielä aikaa ennenkuin laitetaan edes lähetettä, laskettu aika on nyt sunnuntaina ja neuvola oli tänää, seuraava ens torstaina ja sillon laittavat lähetteen jos ei sitä ennen päätä syntyä. Mitään tuntemuksia ei ole että olis syntymässä vielä... Toki se voi alkaa yhtäkkiäkin sitten..
Vauva on kuitenkin jo kuulemma kohtuullisesti laskeutunut.. Mutta en tiedä vaikuttaako toi laskeutuminen synnytyksen alkamisajankohtaan... Laskeutu varmaan jo viime sunnuntain ja maanantain aikana, kun silloin tunsin seistessä ja kävellessä painontunnetta alapäässä paljon.
Mut pelottaa jos joudun tohon käynnistykseen... Eli kertokaa siitä?
Ja mitä jos ei käynnisty heti ensiyrittämällä?
Pääseekö edes kotiin odottamaan seuraavaa käynnistysyritystä?
Meidän suvussa menee tuota yliaikaisuutta.
Toisella siskollani on puhkaistu sikiökalvot kun odotti ensimmäistään. Ei ollut mennyt kuin 5 päivää yli lasketun ajan.
Mua ei normaalisti käynnistyvä synnytys pelota (ja en oo ennen synnyttänyt, esikoinen tulossa) mutta toi käynnistys pelottaa.
Mulla on tässä vielä aikaa ennenkuin laitetaan edes lähetettä, laskettu aika on nyt sunnuntaina ja neuvola oli tänää, seuraava ens torstaina ja sillon laittavat lähetteen jos ei sitä ennen päätä syntyä. Mitään tuntemuksia ei ole että olis syntymässä vielä... Toki se voi alkaa yhtäkkiäkin sitten..
Vauva on kuitenkin jo kuulemma kohtuullisesti laskeutunut.. Mutta en tiedä vaikuttaako toi laskeutuminen synnytyksen alkamisajankohtaan... Laskeutu varmaan jo viime sunnuntain ja maanantain aikana, kun silloin tunsin seistessä ja kävellessä painontunnetta alapäässä paljon.
Mut pelottaa jos joudun tohon käynnistykseen... Eli kertokaa siitä?
Ja mitä jos ei käynnisty heti ensiyrittämällä?
Pääseekö edes kotiin odottamaan seuraavaa käynnistysyritystä?
Meidän suvussa menee tuota yliaikaisuutta.
Toisella siskollani on puhkaistu sikiökalvot kun odotti ensimmäistään. Ei ollut mennyt kuin 5 päivää yli lasketun ajan.
Mua ei normaalisti käynnistyvä synnytys pelota (ja en oo ennen synnyttänyt, esikoinen tulossa) mutta toi käynnistys pelottaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Käynnistämistä on kolmea eri sorttia. Itse olen kokenut ne kaikki.
1. Cytotec lääkkeitä laitetaan kohdunsuulle kypsyttämään paikkoja jos on kohdunkaulaa vielä jäljellä ja paikat kiinni. Kolme tablettia per päivä on maksimi ja yötä vasten ei laiteta. Lääkkeen laitto ei juuri satu. Aiheuttaa supistuksia. Mielestäni nämä supistukset oli vielä hyvin kestettävissä ilman puudutteita, joillakin ne ei tunnu miltään ja joillakin tulee kipeitä. Sinä saatat hyvinkin päästä tämän vaiheen yli, suoraan kakkoseen...
2. Kalvojen puhkaisu jos paikat kypsänä. Kalvojen puhkaisu ei satu, itse en tuntenut yhtikäs mitään. Siitä se synnytys sitten yleensä käynnistyy. Ensimäinen supistus puhkaisun jälkeen olikin jo niin voimakas, että tartuin samantein ilokaasuun.
3. Tipan kautta supistuksia voimistavaa nestettä (oikosulku, mikä sen "nesteen" nimi oli..). Tätä annetaan jottei synnytys keskeydy. Tämä on se mikä saattaa saada supistuksista kipeempiä kuin normaali synnytyksessä. Itselläni ei ole kokemusta normaali synnytyksestä, joten en pysty vertaamaan oliko supistukset tipan takia kipeempiä. Pirun kipeitä ne kyllä oli, mutta epiduraalipuudutus poisti kivut kokonaan. Synnytys kesti kuitenkin vain 6 tuntia, mikä on ensisynnyttäjälle aika lyhyt aika. Eli jos supistukset olivat kipeempiä, niin varmaan myös tehokkaampia, eikä tarvinnut niin pitkään kärsiä.
Kun synnytys käynnistetään niin ei siinä enää kotiin lähetetä, vasta sitten vauvan kanssa :)
Tsemppiä synnytykseen.
"Käynnistämistä on kolmea eri sorttia. Itse olen kokenut ne kaikki. "
On olemassa myös lääkkeetön käynnistysvaihtoehto ja se on VYÖHYKETERAPIA. Etsi käsiisi vyöhyketerapeutti, joka osaa tehdä tämän käsittelyn. Ja, jos löytyy yksi vyöhyketerapeutti, joka ei itse osaa, niin tietää varmasti suositella jota kuta, joka osaa. Käsittely maksaa 20-50 euroa täällä meillä päin.
Vyöhyterapia on hieromista ja painelua ja saattaa käynnistää synnytyksen. Lääkärit ei sitä mainosta, kun on heidän mielestään huuhaata, vaikka on huomattu, että on tehokkaampi synnytyksen käynnistäjä kuin lääkkeellinen..
noita mut oli sitä mieltä et raskaana olevalle ei sovi ainakaan kaikki vyöhyketerapiatyypit... Mut olikohan se jalkavyöhyketerapia mistä jostain luin et s iitä olis jotain apua ja et voi raskausaikana ottaa sitä.
On olemassa varta vasten synnytyksen käynnistymistä edistävä vyöhyketerapiakäsittely. Vaatii siis sellaisen, joka on aiheeseen perehtynyt. Mikä tahansa vyöhyketerapia ei siis aja samaa asiaa. Ja vyöhyketerapiaan ei saa mennä kuin vasta loppu raskaudesta juuri sen takia, että se saattaa saada sen synnytyksen todellakin käyntiin.
vai kolmas vaihtoehto kivuliain. Kyllä se on uo cytotec mikä on kivuliain ja vaarallisin ehdottomasti. siihen ei ole vasta lääkettä olemassa ja voi tulla supistuksia jotka jää päälle ja siitä sitten kohtu revetä.
ei enää ikinä, toivottavasti :) Minulla tosin käynnistettiin synnytys 37 viikolla epäkypsässä tilanteessa vähäisen lapsivesimäärän vuoksi. Se oli TUSKAA! 5vrk sairaalassa yksin ( 6 vauvan kanssa) cytotec-käynnistyksessä. Aina sai itsensä illaksi kipeäksi lääkkeistä ja sitten homma ei kuitenkaan edennyt mihinkään. Voi miten monet kerrat itkin turhautumista. Toinen mikä oli kamalaa minun kokemanani, oli se, ettei mies voinut yöllä olla tukenani, kun synnytys sitten otti tuulta alleen ja supistukset jatkuivat koko yön. Olin kipeä, olin suihkussa, kävelin ja kiikuin ja kirosin sen miehenretkun, kun oli minut siihen tilaan saattanut :) Hyyy.... se oli inhottavat 5vrk, mutta onneksi lopputulos oli niin ihana, ettei sitä enää jaksa muistaa.
Sinulla varmasti tilanne voi olla eri, kun yliaikainen raskaus ja jos kohdunsuullakin olisi jo tapahtunut jotain. Tuolla meidän sairaalassa pyritään jatkamaan käynnistelyjä (siis niillä tableteilla) 3vrk putkeen, jonka jälkeen on yksi taukopäivä ja voi päästä kotiin. En osaa sanoa, oliko kipu kovempaa käynnistettynä vai ilman, kun on vain tuo yksi kokemus. Minusta rankempaa oli se päivien odottelu osastolla ja yksin oleminen, kun synnytys käynnistyi. Ja jospa sinulla tilanne olisi sen verran kypsä, että saavat puhkottua kalvot, sitten sen on synnyttävä, kotiin ei enää ole toivoa :D
Esikoinen syntyi sectiolla, toinen raskaus käynnistettiin cytotecillä. Menin aamupäivällä rv41 0 osastolle, siellä sain cytotec-kapselista murusen kohdunsuulle (ei vaikutusta), toinen murunen laitettiin muutamaa tuntía myöhemmin. Illalla 22 jälkeen alkoi tulla supistuksia, heti tiesin, että nyt on oikeat supistukset käynnissä, tulivat 10min välein tihentyen. Oksitosiiini tippa laitettiin jossain vaiheessa supistuksien tukemiseksi ja ylläpitämiseksi. Lopulta puhkaistiin vielä kalvot, jolloin synnytys saatiin todellakin käyntiin.
Kipeää teki aikansa, käytössä kivunlievityksenä oli suihku, jumppapallo, lämpötyyny vatsalla selässä, ilokaasu ja ihan lopuksi epiduraali. Tavallisesti käynnistynyttä synnytystä en ole koskaan kokenut, joten en voi verrata ikävä kyllä, kuinka käynnistetty normaalista poikkeaa. Ainut harmistus oli yksin oleminen yöllä osastolla, olisin tarvinnut miestäni jo heti alku vaiheessa tueksi ja turvaksi.
Kolmannen kohdalla LA on 20.6 (eli ihan vähän ajan kuluttua:D) ja ensiviikolla ollaan menossa taasen äippäpolille katsastelemaan milloinka käynnistellään mikäli ei itsestään ala syntymään. Positiivisillä fiiliksillä mennään eteen päin. Toivon toki hurjan paljon, että saataisiin synnytys käynnistymään ihan luomuna.
Tsemppiä sulle koetukseen!
Esikoinen täälläkin syntyi sektiolla ja toinen sitten käynnistelynä rv 41 3.
Käynnistettiin cytotecilla. Aamulla menin osastolle ja eka tabletti laitettiin kohdunsuulle klo 10. Ei sattunut, paitsi mieslääkäri (!) oli harvinaisen isokourainen...yök. Ekasta ei mitään ihmeenpää tapahtunut, hieman kohdunsuu pehmeni. Toinen tabletti klo 14 ja tunti siitä alkoi supistuksia tulemaan hiljalleen. Aluksi ne eivät olleet kovin voimakkaita, mutta tulivat jo 5 minuutin välein säännöllisinä. Kuudelta jouduin pyytämään kipulääkettä ja sainkin petidinpiikin. Auttoi melko hyvin, mutta sai oksentamaan. Oli niukasti sormelle auki vain.
Vaikutus kesti vain tunnin verran ja seiskan aikaan supistuksia tuli jo 2-4 min välein ja TODELLA voimakkaina. Sängyssä en voinut maata ollenkaan, muuta kun pakolliset käyrän otot. Supistukset tulivat kyllä todella voimakkaina ja heti säännöllisesti tiheinä. Kokeilin jumppapalloa ja hengittelyä, mutta ei auttanut mikään. Pystyssä oli oltava koko ajan tai sitten juoksin supistuksen tullessa vessanpöntölle istumaan, kun ne tuntuivat todella pahasti takapuolessa (luulin joka kerta, että sieltä tulisi jotain, mutta ei). Periaatteessa klo 20-24 supistukset olivat koko ajan täysillä päällä ja parin min välein. Ennen puolta yötä yöhoitaja löysi mut lattialta konttaamasta ja itkin lisää kipulääkettä. Kuitenkin kohdunsuu oli edelleenkin sormelle auki, ei sen enempää.
Uhkasi yökätilöä haluamalla taas sektion, kun ei kerran edistystä tapahtunut (halusin alunperinkin uudestaan sektion, ennemmin kun käynnistyksen), ja uhkaus sai kätilöön sen verran vauhtia, että soitti synnytyssaliin, jos sinne pääsisin ilokaasua saamaan. Osastolla ei näköjään saanut muuta kuin sen kipupiikin. Onneksi pääsin puolenyön aikaan saliin, jossa olinkin puolessa tunnissa avautunut jo neljään senttiin ja sain epiduraalin heti. Ilokaasua sain odotellessa myös. Siitä kahden tunnin päästä syntyi tyttö. Kipuja ei ollu epiduraalin saamisen jälkeen juuri ollenkaan ja ponnistus oli myös kivuton, joskin kova paine tuntui. Ponnistusvaihe kesti vain 7 minuuttia.
Olen vakaasti sitä mieltä, että käynnistetyn (cytotecilla) täytyy olla kivuliaampi kuin luomun, koska ei olisi tullut kuuloonkaan olla ilman epiduraalia, vaikka olin niin suunnitellut. Minulla piti olla hyvin korkea kipukynnys... Onni oli se, että vaikka supistukset olivat aivan järkyttäviä, koko ruljanssi oli nopeasti ohi loppujen lopuksi. Eli ei tarvinut montaa vuorokautta kärsiä.
JOs raskaus on yliaikainen, tableteilla käynnistys onnistuu yleensä hyvinkin nopeasti Kun kohdunsuu on jo hieman kypsynyt. Mulla siis kaksi tablettia riitti (annetaan n. 4 tunnin välein). Jos kohdunsuu on jo avautunut, voidaan kalvot suoraan puhkaista ja odottaa supistuksien alkua, tai avittaa niitä oksitosiinilla.
Oli osastolla 4 hengen huoneessa kolmen muun naisen kanssa käynnisteltävänä. Vieraita sai olla vain suhteellisen vähän aikaa vuorkaudesta ja kasiin asti, koska osastolla oli myös seurattavana riskiraskaana olevia.
Naistenklinikalla ei pääse kotiin välissä. Yöaikana ei anneta tabletteja vaan saa levätä, mutta kotiin ei normaalisti pääse.
Kokonaisuudessa käynnistys ja synnytys eivät olleet niin pahoja kokemuksia, kuin pelkäsin. Pelkäsin siis käynnistystä sektion jälkeen ja papereihinkin oli merkitty synnytyspelko :)
Mulla esikoinen käynnistetty 40 1, kun epäiltiin suurta vauvaa..
Mulle laitettii päivällä kaks tabletin murua kohdun suulle, ja illalal todettii et ei vikaa laiteta (viiden aikaan), että saa yön olla levossa, kun mitään merkittävää ei ollut tapahtunut..
Mulla lähtötilanne oli et kohdun suu täysin epäkypsä, ja kanavaa jäljellä ja kiinteä..
No, mulla olis mies saanu olla paikal koko ajan, olin yksin kolmen hengen huoneessa,
laitoin miehen kotia, kun en tuntenut kun menkkamaista jomotusta 7 aikaan..
Ja menin suihkuun ja piti sitten suihkusta soittaa miehelle että pistää pikkasen vauhtia..
Kun synnytys sitten lähti käyntii ni kestoa oli vain vajaa 2 tuntia..
Että kivunlievityksestä sai vain haaveilla ja tuli kiire osastolta saliin, meinasin sinne välille jo synnyttää..
Mutta, täällä ainanki kolme päivää käynnistävät, sitten lähdetään pariks päiväks hakemaa kotoa lisä vauhtia..
et on varmaan aikalailla paikkakunnasta kiinni myös...
Nyt odotellaan toista ja harkitsen että joskos tästäkin selviäisi ilman kivunlievitystä..!
käynnistettiin Naistenklinikalla Cytotecillä. Multa oli vedet mennyt ja olin melkein 2 viikkoa yli lasketun ajan, mutta kohdunkaulaa oli vielä jäljellä eikä se ollut kypsä. Sain kolmena päivänä kolme Cytoteciä ja niillä sitten käynnistyi. Käynnistyksessä kurjaa oli se, että mies ei voinut olla osastolla mun tukena ekan supistusyön aikana, sai tulla mukaan vasta, kun siirryttiin saliin. Kurjaa oli myös se, että olin käynnistyksen ajan 4 hengen huoneessa ja joka yö jollakin huonetovereista sitten käynnistyi synnytys. Siinä väsyi aika lailla jo ennen omaa synnytystä, kun ei saanut juuri nukutuksi toisten kivuilta.
Samaa kamaa on saatu. Minulla se räjäytti kohdun suun auki ja kahdessa tunnissa koko homma oli ohi.
koin samaisen käynnistyksen esikoisen kohdalla viime syksynä. Itselläni synnytys lähti käyntiin neljä tuntia ensimmäisen ja ainoan murusen laiton jälkeen ja pari ekaa tuntia supistuksia tuli säännöllisesti, mutta kivuttomasti.. sitten kun ne todella alkoivat, kestivöt juurikin se pari tuntia todella kovina ja tiheintä. Meinasin myös synnyttää jo sinne osastolle ja kaikki oli ohi ennen kuin ehti kunnolla edes tajuamaan :). Kipeää teki, mutta olen tyytyväinen niin nopeasta synnytyksestä :).
on tullu hyvin vastauksia ja kiitos niistä... Pelkään et on käynnistys edessä kun nyt rv41 0 ja minkäänlaisia tuntemuksia ei ole eikä mikään niitä myöskään aiheuta (kaikkea kokeiltu 3 S:stä reippaaseen kävelylenkkiin ja vyöhyketerapiaan, vadelmanlehtiteetäki tullut juotua viikon verran 3 kuppia päivässä)... En sinne todellakaa haluais mutta pelkäänpä vaan että on edessä. Neuvolassa sanoivat tällä viikolla et on nyt kiinnittynyt ja tosi laskeutunut kyllä kun ei päästä meinannut saada enää tuntumaa ollenka, ja ainut oire mikä on niin on kun tuntuu kävelylenkeillä painontunne. Joka sekin häviää aina kotona ollessa...
Mua vaan ahdistaa toi et jos käynnistykseen joutuu. Muutenkin ahdistaa sairaala paikkana, saati sitten toi et siel voi käynnistyksen takia joutua olemaan monta päivää enemmän mitä siinä tapauksessa et normaalisti käynnistyy ja saa olla kotona mahdollisimman pitkään, niin pitkään kun kipuja vaan kestää, ellei lapsivedet mene. Täs on nyt 2 yönä herätty vessakäynneille 3-4 aikoihin ja kun on tajunnut sen et ei taaskaan tunnu mitään, edelleenkä, nii ei oo untaka enää saanut kun tullut mieleen toi pelko käynnistyksestä. Et ihan muutaman tunnin yöunilla menty... En vaan osaa olla pelkäämättä sitä... Ja uskaltauduin siskolta kysymää miten toi käynnistys on eronnut normaalista niin sanoi et ei käynnistystä suosittele kenellekä, hänellä kun ensimmäinen käynnistettiin. Ja on kokenut myös normaalin käynnistymisen... kyllä niillä kuulemma on paljonkin kipueroa... Ja jos nuo kivut menee suvussa niin mullakin sit varmaan käynnistyksessä 50 kertaa suuremmat kivut kun mitä olis normaalisti käynnistyneessä.
Vaikka käynnistetty saattaa hyvinkin olla supistuksien osalta kivuliaampi, on se myös yleensä nopeampi ja synnytys on siten nopeammin ohi. Itse olin tyytyväinen, että vaikka rajua menoa oli, kärsimys oli myös muutamassa tunnissa loppu. Eipä tarvinnut montaa päivää kotonakaan kärvistellä. Toisaalta itsekin pelkäsin, ettei käynnisty kuin vasta monen päivän yrityksen jälkeen, mutta toinen tabletti auttoi, eli ekasta tabletista 22 tuntia myöhemmin lapsi oli jo syntynyt. Kivuliaita supistuksia oli 8 tuntia, tosi epiduraali vei kivut viimeisen kahden tunnin ajalta.
Lohdutuksena, kätilöt sanoivat, että käynnistyy helpommin, jos on jo yliajalla. Ja vaikka kohdunkaulalla ei mitään editystä olisi vielä tapahtunut, on täysiaikaisuus puolellasi, joten yleensä 1-2 yritystä käynnistämiseen riittää. Yleisimmin monen päivän käynnistelyt koskevat niitä, joilla on vielä viikkoja laskettuun aikaan.