kirjoitin tänne epätoivoisen viestini 15.2.04. Olin syömishäiriön alkutaipaleella, yksinäni ja pelokkaana..muutama päivä ennen kirjettä silloin olin yrittänyt alkaa oksennella..ilman tulosta. Pyysin teiltä ihanilta ihmisiltä apua, mutta valittettavasti se ei auttanut:(
En voinut kuvitella, että MINÄ ja MINUN ELÄMÄNI menisi näin pieleen, mitä se tänäpäivänä on. Nykyisin olen varsin ekspertti oksentamisessa, oksennan lähes päivittäin. On pakko syödä kotona porukoitten edessä, mutta heti syötyäni menen oksentamaan. Olen karsinut kymmeniä ruoka-aineita, joihin en voi koskea, esim. rasva leivän päälle, ei ikinä! Koska oksentaminen on jo niin yleistä, ole kärsinyt jo ''sivuvaikutuksista'', mm. puristavia vihlauksia yläkropassa :( Liikunnan määrä on älytöntä, kehoni käy ylikierroksilla, se selviää lepopulssista, joka on huimasti tavallista korkeampi. En pysty vain tekemään mitään..en jaksa..minusta liikunta on ihanaa, ja en voi sitten kuitenkaan syödä, sillä sitten lihoan..en ole tosin juuri laihtunut, ihme ja kumma! Kroppa näyttää tosi turvonneelta, varsinkin vatsa on aina ihan turvoksissa.. Mä todellakin toivon sydämestäni ettei kukaan joudu tähän helvettiin, oikeesti, olkaa onnellisia ja nauttikaa elämästä! Mä tiedän, että tätä vauhtia mun pyörä alkaa hiipua, mulla on jo nyt vähän rytmihäiriöitä. Mä toivon että tää mun kirje auttais edes jotain tajuamaan, et miten helvetin huonoks syömishäiriö elämän voi saada!! Mä en tiedä, et kuinka kauan enää jaksan..kukaan ei ole tajunnut mitään, enkä mä haluakkaan kertoa kenellekkään..mä tiedän,että vielä joku päivä joku tajuaa tän , mut onko sitten jo liian myöhäistä??
En voinut kuvitella, että MINÄ ja MINUN ELÄMÄNI menisi näin pieleen, mitä se tänäpäivänä on. Nykyisin olen varsin ekspertti oksentamisessa, oksennan lähes päivittäin. On pakko syödä kotona porukoitten edessä, mutta heti syötyäni menen oksentamaan. Olen karsinut kymmeniä ruoka-aineita, joihin en voi koskea, esim. rasva leivän päälle, ei ikinä! Koska oksentaminen on jo niin yleistä, ole kärsinyt jo ''sivuvaikutuksista'', mm. puristavia vihlauksia yläkropassa :( Liikunnan määrä on älytöntä, kehoni käy ylikierroksilla, se selviää lepopulssista, joka on huimasti tavallista korkeampi. En pysty vain tekemään mitään..en jaksa..minusta liikunta on ihanaa, ja en voi sitten kuitenkaan syödä, sillä sitten lihoan..en ole tosin juuri laihtunut, ihme ja kumma! Kroppa näyttää tosi turvonneelta, varsinkin vatsa on aina ihan turvoksissa.. Mä todellakin toivon sydämestäni ettei kukaan joudu tähän helvettiin, oikeesti, olkaa onnellisia ja nauttikaa elämästä! Mä tiedän, että tätä vauhtia mun pyörä alkaa hiipua, mulla on jo nyt vähän rytmihäiriöitä. Mä toivon että tää mun kirje auttais edes jotain tajuamaan, et miten helvetin huonoks syömishäiriö elämän voi saada!! Mä en tiedä, et kuinka kauan enää jaksan..kukaan ei ole tajunnut mitään, enkä mä haluakkaan kertoa kenellekkään..mä tiedän,että vielä joku päivä joku tajuaa tän , mut onko sitten jo liian myöhäistä??
Vastaukset 1
Vanhimmat
...sinä särkynyt enkeli!
Juu, rankkaa on, sen huomaan kyllä:(. Kauheeta lukea tuota...kuitenkin se tuntuu niin tutulta. Jotenkin vaan näyttää, et sä oksennat ihan jostain muusta syystä ku laihuttamisen takia.
Voi hyvä enkeli, mene nyt lääkäriin juttelemaan! Mä menin ekaa kertaa reilu kk sit vuoden oksentelun jälkeen ja pääsin jatkohoitoon. Selviäminen ja parantuminen ei oo helppoa, mut nyt on tehä jotain. Sä tajuat itsekin vaarat ja tiedostat ne, tunnet ne! Nautitko sä siitä, et sattuu ja koskee? Et tietenkään...ei se helppoo oo ja vaikeemmaks menee koko ajan.
Luuri käteen, enkeli ja puhu jollekin! Mä kerroin esim. mun poikaystävälle ja se on ollu ihana tuki mulle:)! Puhu luotettavalle ihmiselle, mut pidä huoli ettei se oo sellanen hössöttäjä. Sillä saadaan aikaseks vaan tuhoa.
On aika tehä jotain, koska kuitenkin sä oot alussa ja mahollisuudet selvitä on paremmat! Mullekin lääkäri sano, et koska takana on "vaan" vuosi, ni mulle löytyy apu. Ja mä uskon siihen, tosin se on hankalaa sekin.
Edessä on rankka tie, enkeli, mut se kandee kulkea. Tietenkään et laihdu, koska sun aineenvaihdunta ei pääse toimimaan. Sillä ei oo mitään mistä ottaa mitään. Kroppas alkaa luonnollisesti toimia säästöliekillä etkä sä laihdu! Pulssis on korkee, mun taas liian matala, koska sydän ei saa ravintoa tarpeeks.
Niin kauan, ku kykenet kertomaan surustas ja vaikeuksista, on mahis parantua! Se, että se kerrot meille muille, on avunhuuto. Kaikki riippuu susta ja omasta halustas parantua. Teet itse päätökses, mut mä voin vaan kannustaa: Oisko jo aika selvitä?